Ongelma 11kk collien kanssa.Uros pentu ja on kova näykkimään.Itse kun menen paikalle,niin mielestäni koira koittaa saada huomioni näykkimällä minua leikkisästi.Se ei satu,vaan on sellasta nälvimistä joka ei tietty ole sallittua eikä kivaa.No,mieheni kun menee paikalle,kertoo että koira välillä oikein "hyökkäilee häntä kohti ja luimii korvia.Eräänä päivänä omistaja oli astunut tassulle vahingossa ja koira oli näykkässyt niin että tuli haava.Olen huolestunut.Kyseessä on äitini koira ihan naapurissa ja hän on jo 63-vuotias.Hän välttämättä halusi itselleen vielä toisen collien vaikka tiesi ettei ehkä pysty enää perustottelevaisuutta sille opettamaan.Ekan kanssa ehdin itse olla enemmän ja pääasiassa minä opetin sille koiralle perusjutut.Nyt olen itse töissä ja lapset pieniä ja aikani ravata naapurissa on kortilla.Muutenkin mielestäni emännän (tässä tapauksessa kun isäntää ei ole) pitäisi olla koiran pomo,eikä minun.Miten kitkeä pois näykkiminen.Muutenkin koiraa hankkiessa yritin suositella jotain pienempää ja ei niin aktiivista rotua liikkumaan kuin collie,mut ei,rotua ei voinu kuulema vaihtaa.Tietysti noin iäkäs ei pysty tarjoamaan tälle toimintarakkaalle rodulle tarpeeksi liikuntaa.Onko vinkkejä tähän näykintä asiaan.Otan mielelläni vinkit vastaan.
Ongelma
kyselijä
2307
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Muistakaa kiittää pakupaloilla koiraa aina kun on kunnolla ja kun näykkii ehdottaisin tosi komentoa olla koiralle vihainen se kaipaa huomiota ja se saattaa olla toiselle collielle todella mustasukkainen. Mene ja tiedä.
Tädilläni on Belgi (9v.), joka oli pentuna todella kova näykkimään ihmisiä. Koira oli meillä pentuna hoidossa moneen kertaan ja yhden kerran kävi niin, että tämä samainen koira näykkäsi äitiäni kädestä (hampaat jätti pienen reiän käteen) ja vastareaktiona äitini antoi luunapin koiran kuonoon. Koira taisi säikähtää siitä niin kovin, ettei ole sen jälkeen enää ketään näykkinyt.