Elämäntarkoitustahan tässä minäkin pohdiskelen. Onko järkee vai ei? Jos huomaa ajankuluessa ,että on jotenkin epäkelpo elämään tyydyttävästi omaa elämäänsä. Niin täytyisikö sitten tyytyä elämää jotenkuten tyydyttyvästi, vai aina pyrkiä kynsinhampain parempaan. Vaikka tietäisi itsestään, ettei yksinkertaisesti kykene samaan kuin yhteiskuntanormit edellyttäisi.
tarkoitusko vai epäkelpo
suhteetonmies
2269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
loppujenlopuksi kaikki on suhteellista. Ja vaikka ratkaisu ei tyydytäkään kaikkia, niin tilapäinen epätyydyttävä suhteettomuus ei aja suhteellisuuden ohi.
Entäpä jos se epätyydyttäväsuhteettomuus onkin vakituista. Tai jos ei sattuisi tietämäänkään mitä suhteellisuus todellisuudessa tarkoittaa. On siis täysin suhteeton. Onko siinä tapauksessa järkevää edes pyrkiä toisenlaiseen olotilaan.
"Ollakko vai eikö olla, kas siinä pulma"