Sinun hymysi valaisi vappuyön ja laulusi jälkeen sain tehdä moneen kertaan sen lemmentyön kiihkeen ja hikisen.
Kohti rakkautta kuljinko kanssas ollen ehkä jo liki sen, nyt runoilen mä siitä; tässä vikisen.
Sinä yönä panin sinua kipeään paikkaan ja suuren suruni laukaisin, kun haavasi vuotavan aukaisin.
Me yhdessä aamuun itkettiin, kun murheittemme kasvumaa Ullalle pantiin, ei jäänyt siitä kuin murheen musta maa, jota ei voi unhoittaa...
Me otettiin kulttuuriero!
Mä paninko suua halvalla? Vai panitko sinä?, tiedä en, mut muistoihini jäit ja erehdykseni hintaa kai maksan vieläkin.
Olisinpa luonasi nyt!
Kohti rakkautta kuljinko kanssas ollen ehkä jo liki sen, nyt runoilen mä siitä; tässä vikisen.
Sinä yönä panin sinua kipeään paikkaan ja suuren suruni laukaisin, kun haavasi vuotavan aukaisin.
Me yhdessä aamuun itkettiin, kun murheittemme kasvumaa Ullalle pantiin, ei jäänyt siitä kuin murheen musta maa, jota ei voi unhoittaa...
Me otettiin kulttuuriero!
Mä paninko suua halvalla? Vai panitko sinä?, tiedä en, mut muistoihini jäit ja erehdykseni hintaa kai maksan vieläkin.
Olisinpa luonasi nyt!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.