Kertokaa rodusta tietävät ja kys. koirien omistajat että millaisia kotikoiria nämä seisojat ovat?
Lähteekö paljon karvaa? Sopeutuvatko kissaan? Ovatko sisällä rauhallisia vai täystuhoja? Kuinka paljon liikuntaa tarvitsevat? Helppoja kouluttaa? Minkälaisia metsästyskoiria? Mitä muuta niiden kanssa voi harrastaa? Haukkuvatko paljon/sopivatko esim. rivariin ja kaupunkialueelle? Kuinka paljon pennut keskimäärin maksavat?
Harkitsemme kyseistä rotua ja ois kiva tietää niistä enemmän kuin koirakirjassa sanotaan!
Lähteekö paljon karvaa? Sopeutuvatko kissaan? Ovatko sisällä rauhallisia vai täystuhoja? Kuinka paljon liikuntaa tarvitsevat? Helppoja kouluttaa? Minkälaisia metsästyskoiria? Mitä muuta niiden kanssa voi harrastaa? Haukkuvatko paljon/sopivatko esim. rivariin ja kaupunkialueelle? Kuinka paljon pennut keskimäärin maksavat?
Harkitsemme kyseistä rotua ja ois kiva tietää niistä enemmän kuin koirakirjassa sanotaan!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kavereilla (kolmella) on ollut mynstereitä. Todella rasittavia koiria. Ensinnäkin tuhosivat kämpästä kaiken mitä irti saivat ja kuitenkin saivat paljon liikuntaa ja muuta aktiviteettia eli ei ollut siitä kiinni. Lisäksi koko ajan rauhattomia. Autossakin huusivat vaikka Hangosta Nuorgamiin väsymättä ja vöyhäsivät eestaas takatilassa. Metsästyksessä niistä ei ollut mihinkään. Uros lisäksi todella vihainen toisille koirille. Koulutettavina täysiä paukapäitä, todella hankalia. Pihalla ei voinut pitää ollenkaan räkyttämisen takia. Lapsista tykkäsivät mieluiten päivälliseksi.
Toki varmaan yksilöstä kiinni kuten monen muunkin rodun kohdalla, ja huono omistaja pilaa helposti hyvänkin koiran. Kuitenkin hankala uskoa, että kolmelle eri ihmiselle olisi sattunut samat mokat kouluttamisessa. Metsästyskoiraksi jos mynsteriä haluat, kannattaisi varmasti harkita ulkomaantuontipentua, kotimaisissa linjoissa ei juuri metsästyskoiria sikiä, valitettavasti.
Itseäni mynstereissä inhotti se uskomaton rauhattomuus ja etenkin se ihan jatkuva volina ja vinkuttaminen sekä haukun räksytys. Mulla ei kerta kaikkiaan hermot kestäisi. Olen päättänyt että kuolleen ruumiini yli ikinä minulle semmoista. Jouduimme jopa sanomaan kavereillemme, etteivät ottaisi koiriaan mukaan kylään tullessaan, koska siinä ei onnistunut edes kahvihetki rauhassa. Kaksi kaveriani on jo sanoneet, että kun heidän ensimmäisestä mynsteristä aika jättää niin toista ei ikinä tule, ja ovat katkerasti katuneet ikinä ottaneensakaan mynsteriä.
Pentujen hinnoista ja muutakin lisäinfoa löytyisi varmasti parhaiten saksanseisojakerhon sivuilta www.saksanseisojakerho.fi.
Minulla on ko. rodun narttu, 2 vuotias todella iloinen ja ystävällinen yksilö. Ei mitään ongelmia koiran kanssa. Aiemmin metsästelin 12 vuotta karkeakarvaisen sakemannin kanssa joka oli huomattavasti vauhdikkaampi yksilö, kovapäisempi ja rauhattomampi, ei kuitenkaan mikään täystuho. Eiköhän koirat, kuten me ihmisetkin ole yksilöitä joihin vaikuttavat myös koulutus ja kokemukset ympäristössä. Alkuun epäilin mynsterin metsälle sopivuutta verrattuna sakemanniin, mutta kyllä epäilykset karisivat syksyllä Ylä-Lapin riekkomailla. Koira pelitti hienosti ja käyttäytyi lintutilanteessa mallikkaammin kuin sakemanni, mutta kuten sanoin koiratkin ovat yksilöitä, itse voin kyllä suositella mynsteriä varauksetta.
Moi!
Onko mynsterisi mistäpäin kotoisin? Tuttavilta kaksi koiraa oli jostain savosta päin ja se uros oli pohjanmaalta. Kennelien nimiä en kyllä valitettavasti millään muista.
En ollenkaan epäile etteikö mynsteristä olisi metsälle, mutta kun kerran omia kokemuksia kysyttiin niin kerroin vain oman vaikutelmani...
..eikä ne kaikki ole todellakaan mitään hulluja jotka tuhoaa kaiken mitä eteen tulee :) se on koulutuksesta kiinni. Meillä on 4v.uros ja uskomattoman kovapäinen..ei sille lempeä koulutus auta, on oltava itelläki luonnetta. Mut kun sen herraksi kerran pääsee niin uskoo takuulla. Ja on mielestäni yksi parhaista roduista noutamisen suhteen. Ja kiltti kuin mikä.Meillon 2v.lapsi eikä koskaan ole edes yrittänyt murahtaa, puraista tms, vaikka lapsi saattaa välillä vetää jopa hännästäkin...