Berninpaimenkoirista

Bernit ovat loistava valinta perheeseen. Lapsia ja omaa perhettä rakastava rotu on suloinen karvapallo. Bernit ovat kyllä jääräpäisiä eli kova työ kouluttamisessa, mutta nartut ovat yleensä helpompia kuin urokset. Bernien kanssa voi harrastaa esim. vesipelastusta. Minun bernini on ainakin suht rauhallinen sisällä, mutta tykkää olla enemmän ulkona ja tarvitsee paljon tilaa ympärilleen. Berni on erittäin seurankipeä rotu ja otettava moneen paikkaan mukaan. Se haluaa aina olla siellä missä perhekin. Pärjää kyllä yksinkin, mutta todella vaatii sitten huomiota, kun menette kotia. Koiran suhde kissaan on yksilöllistä. Jos otatte molemmat pentuina niin ongelmia ei tule. Jos kissa jo on ja berni tulee pentuna niin silloinkaan ei pitäisi suuria vaikeuksia olla. Karvaa lähtee niin paljon, että kaksi kertaa päivässä pitää imuroida (meillä koiralla ei ole omaa pihaa, joten sisäkoiralla lähtee enemmän ilmanvaihtelusyistä). Mun uros on n. 50 kg ja keskikokoinen, nartut ovat aina jonkun verran pienempiä. Berni ei ole noutaja vaan paimenkoira eikä siksi sovellu metsästyskoiraksi. Perinnöllisiä sairauksia on jonkun verran ja muutenkin lonkkavika on todella yleinen sairaus kaikilla isoilla roduilla. Silmä- ja korvatulehdukset ovat myös yleisiä. Itse en varmaan koskaan voi luopua rodusta, niin rakas koirani on. Lempeä ja ihana, turvallinen pikkukarhu. Onnea koiranhankintaan.

Käy tutustumassa rotu-yhdistyksen nettisivuihin: http://www.sennenkoirat.net ja rohkeasti vain kasvattajilta kyselemään rodusta. Myös pentuvälittäjältä voi kysellä ja tilata Sennen-oppaan. Sivuilta löytyy myös alajaostojen yhteystietoja, sinnekkin voi mennä paikanpäälle tutustumaan rotuun ja kyselemään ;)
Bernit ovat todellakin loistava valinta perhekoiraksi. Kiintyy omaan laumaansa syvästi ja haluaa olla siellä, missä muutkin, eli ei sovellu tarhaan tai juoksulankaan. Omasta mielestäni eivät kyllä tarvitse hirvittäviä määriä liikuntaa (siis jotakin 20km:ä päivässä) ja pentuaikana tuon kanssa kannattaakin olla tarkka, ettei rasita liikaa. Metsässä vapaana juokseminen on parasta liikuntaa, eikä alle vuoden vanhaa berniä saa missään nimessä juoksuttaa pyörällä!
Bernin kanssahan voi harrastaa melkein mitä vaan.. raunioita, hakua, jälkeä, tokoa, agilityä, vesipelastusta jne. Itse harrastan omani kanssa tokoa ja mikäli lonkat osoittautuvat terveiksi (kuvataan varmaan kesän aikana), niin meinasin kokeilla agilityä. Tuosta koulutettavuudesta sen verran, että omani on ainakin ollut suht helppo. Makupaloja vaan kehiin, niin kyllähän sitä tekee melkein mitä vaan ;) Ja koska berni on suht iso rotu, tarvitsee se perusteellisen kotikasvatuksen, että yhteiselo sujuu.
Ja yksinolosta sen verran, että kyllä luultavasti osaa olla nätisti, jos se on pienestä pitäen totutettu siihen. Tuosta rauhallisuudesta sitten, että pentuna kyllä virtaa riittää sisälläkin, mutta vanhemmiten varmasti rauhoittuvat.
Karvaa kyllä lähtee, mutta itse odotin, että lähtisi vielä paljon enemmän. Tosin meidän neidillä ei nyt ole aikuisen turkki vielä vaihtunut, joten ehkä se karvanmääräkin kasvaa ;)
Nartut ovat hieman pienempiä kuin urokset. Mutta mitä tarkoitit tuolla kysymyksellä, että: "Paljonko pentu keskimäärin kasvaa?" :)
Perinnöllisiä sairauksia löytyy kyllä. Lonkkaviat, mahalaukun kiertymä. Myös syöpää on berneillä tavattu jonkin verran. Kannattaa valita kasvattaja huolella ja perehtyä tulevien pentujen sukuun ja kysellä vaan rohkeasti :)
Mutta onnittelut rotu-valinnasta, aivan mahtavaan rotuun olet päätymässä :)

KOIRASI SAA SITÄ RUOKAA, JOTA KASVATTAJA SUOSITTELEE. Tämä on todella tärkeää!!! kasvattaja (vastuullinen) kulkee myös pennun matkassa lapsuusiän ja aikuisenakin. Järjestää esim. näyttelykouluy´tusta (ilmaisin). Pentukoulu on ehdoton !! Kasvattaja neuvoo ja opastaa, tutkii mm. jalkojen asennon ja on AIDON KIINNOSTUNUT, esim. ontuuko koirasi. Nivelrikkoa on paljon. Meidän popika leikattiin vuoden vanhana. Hintaa tuli lääkkeineen 5 000 mummoa !! Sellaista se joskus on. Ruoka oli just niinkun pitikin, lihakset kunnossa ja kasvattaja matkasa koko ajan. Tämä on meidän toinen berni.

Meillä on nyt bernin urospentu. Aiemmin oli narttu. Tässä joitakin kokemuksiamme berneistä:
Berni voi olla aika jääräpäinen, mutta ahne makupaloille, joten ei sen kouluttaminen hirveän vaikeaa ole. Mutta murrosiässä se voi todella koetella hermoja kun päättää olla tottelematta, ja yrittää pomottaa ihmisiä. Berni on iso rotu, ja siksi vaatii hyvän peruskoulutuksen että se on hallittavissa. Siksi koirakoulu ja/tai tottelevaisuuskoulutuksen alkeet ainakin on hyvä käydä läpi.
Berni kiintyy syvästi omiin ihmisiinsä ja haluaa olla niiden lähellä ja aina kaikessa mukana. Se selvästi nauttii siitä kun koko perheellä ollaan lenkillä ja se saa paimentaa laumaansa. Metsälläkin koiramme on kulkenyt mukana muttei se siellä mitään osaa tehdä, kunhan on metsästäjien kannoilla seurana =)
Käutämme koiran ainakin kerran päivässä metsälenkillä että se saa juosta vapaana ja haistella. Siinä se saa liikuntaa ja aivotyötä. Pitkät lenkit asfaltilla on pennun luustolle liian rasittaviakin. Sen lisäksi aktivoimme koiraa kotosalla makupalojen etsimisleikillä ja tottelevaisuutta harjoittelemalla kerran-pari päivässä. Siinä koira rasittuu sopivasti eikä sitten halua riehua kokoajan tai hae niin paljon huomiota. Bernin omistaja saa toimia aikamoisena rapsutusautomaattina, kun koira niin usein tulee viereen ja haluaa kontaktia.
Berni on seurallinen rotu ja ainakin omamme yittää tulla kaikkien muiden koirien kanssa toimeen.
Karvaa lähtee koko ajan ja imuroimme melkein päivittäin. Koiramme saa kaäydä aidatulla pihalla ulkona milloin haluaa, ja selvästi nauttii lumesta. Sisälläkin nukkuu mielellään lattialla.
Berneillä on paljon perinnöllisiä sairauksia ja moni kuolee esim. syöpään jo 4-5 vuoden iässä ja siksi rodun keski-ikä onkin vain noin 7-8 vuotta.

Mulla on 10kk ikäinen urosberni.
Se on ensimmäinen koirani.En olisi selvinnyt ilman koirakoulua.Se on ihan ehdoton.Berni on kuitenkin aika iso koira.Mun koira painaa tällä hetkellä 50kg ja säkä on 66cm.Ja se kasvaa vielä.
Alku on aina hankalaa,mutta meillä on pomottamiset pomoteltu.Välillä tietysti vähän kokeillaan,mutta ei enää niin paljon kuin ennen.Meidän pojasta on tullut oikea kultapuppeli.Sillä on ainainen halipula eli haluaa koko ajan olla sylissä ja pitää halata.Ei olisi yksin millään.Eli aina kun olen kotona,niin se seuraa joka paikkaan.Berni ottaa perheestä yhden jäsenen,jota paimentaa koko ajan.Eli ei päästä hetkeksikään silmistään.Se voi olla rasittavaa,mutta pitää kestää jos bernin haluaa.Ensimmäisen vuoden aikana ruoka ja liikunta on tärkeää.Eli ei mitään juoksulenkkejä.Mieluummin koiran omaa liikuntaa.Eli koira on vapaana ja riehuu ja liikkuu niin kuin itse jaksaa.
Karvaa lähtee koko ajan meilläkin.Mutta siihen on jo totuttu.

inkälaisia perhekoiria ne ovat? Helppoja kouluttaa? Mitä bernien kanssa voi harrastaa? Kuinka paljon liikuntaa tervitsevat? Ovatko sisällä ja yksinollessaan rauhallisia? Sopeutuvatko kissaan? Lähteekö paljon karvaa? Kuinka isoksi narttu kasvaa? Paljonko pentu keskimäärin kasvaa? Voiko sen kanssa metsästää mitään / oppiiko noutamaan ammutun linnun? Kuinka paljon rodulla on perinnöllisiä sairauksia?

-Iloisia perhe koiria
-Ihan okei kouluttaa
-Ei sovi laiskoille omistajille, eli paljon tarvitsee liikuntaa
-Joskus riehuu meidän tyttö sisällä.
-Kyllä sopeutuu kissaan, mutta riippuu AINA koirasta tämä asia
-Karvaa lähtee sairaasti, joka päivä pitää imuroida
- meidän tyttö on 63cm
-Minä en veisi berniä METSÄLLE, bernit ovat seurakoiria, hanki noutaja jos haluat että lintuja noutaa!!
-Syöpää ja lonkkavikaa paljon.