Alkaa olla hiljalleen mitta täysi. Nimittäin olen seksuaalisesti aika aktiivinen, eli joka päivä tekisi mieli, joskus jopa parikin kertaa päivässä. Vaimokin oli vielä ennen lapsia yhtä aktiivinen, mutta enää häntä e niin hirveesi kiinnosta.
Ongelma on tämä: Koska minä olen se aktiivisempi, saan tehdä aina aloitteen. Vaimo tekee aloitteen tosi harvoin, jos koskaan. Okei, mä yritän keksiä kaikkee kivaa... hieron selkää, silittelen vatsaa, reisiä jne. Hän vain makaa ja odottaa mitä seuraavaksi. Odottaa vain. Juuri äskenkin lähestyin häntä aluksi silittelemällä hiuksia. Sitten vaan olin kainalossa, etten olisi liian innokas. Jatkoin vatsan ja alavatsan silittelyllä, mutta rouva vain katsoi urheilua. Eikä tehnyt mitään muuta. No kun ohjelma loppui, kävi vieressäni siten makaamaan että pääsin hyväilemään hyvin jalkoväliä, asettui jopa siten. Mutta edelleen vain maaten. Kun en sitten jatkanut, tuhahti ja kävi nukkumaan.
Ongelma ei voi olla kotitöissä, koska ne jaetaan. Teemme molemmat tasapuolisesti. Ruuanlaitto menee tasan, paitsi että kun halutaan herkutella niin minä kokkaan silloin.
Luulen että ongelma on siinä, että koska olen niin aktiivinen, olen monesti tehnyt kaikkea vaimoni kiihottamiseksi enkä ole välittänyt että hän ei tee vastineeksi mitään. Oikeastaan aika usein. Viime aikoina on kuitenkin alkanut tympimään, sillä haluaisin joskus tuntea itseni halutuksi. Viimeiset pari kuukautta on mennyt tuollein että jää seksi monesti harrastamatta. Olen ajatellut että jos kerran vaimo ei nää sen arvoiseksi että kannattaa jotain tehdä niin en minäkään viitti. Paineet pitää kuitenkin purkaa, joten käsi on käynyt aikalailla viime aikoina. Nyt alkaa kuitenkin masturbointi kyllästyttää, ja olenkin miettinyt että jos ei kohta homma muutu, pitänee varmaan kokeilla jotain muuta.
Olen yrittänyt keskustella asiasta, mutta siitä ei tunnu olevan apua. En kuulemma ole lihava tai muutenkaan sellainen että se veisi halut. Joku kuitenkin on, mutta mikä.
Kertokaas naiset mistä teillä on tuollainen johtunut jos on ollut edessä. Samoin tietty miehet, jos olette kokeneet saman.
Sen olen päättänyt että molemminpuolista pitää olla seuraava rakastelu, mutta kenen kanssa, sitä ei vielä tiedä. Nyt kuitenkin kommentteja, please.
Ongelma on tämä: Koska minä olen se aktiivisempi, saan tehdä aina aloitteen. Vaimo tekee aloitteen tosi harvoin, jos koskaan. Okei, mä yritän keksiä kaikkee kivaa... hieron selkää, silittelen vatsaa, reisiä jne. Hän vain makaa ja odottaa mitä seuraavaksi. Odottaa vain. Juuri äskenkin lähestyin häntä aluksi silittelemällä hiuksia. Sitten vaan olin kainalossa, etten olisi liian innokas. Jatkoin vatsan ja alavatsan silittelyllä, mutta rouva vain katsoi urheilua. Eikä tehnyt mitään muuta. No kun ohjelma loppui, kävi vieressäni siten makaamaan että pääsin hyväilemään hyvin jalkoväliä, asettui jopa siten. Mutta edelleen vain maaten. Kun en sitten jatkanut, tuhahti ja kävi nukkumaan.
Ongelma ei voi olla kotitöissä, koska ne jaetaan. Teemme molemmat tasapuolisesti. Ruuanlaitto menee tasan, paitsi että kun halutaan herkutella niin minä kokkaan silloin.
Luulen että ongelma on siinä, että koska olen niin aktiivinen, olen monesti tehnyt kaikkea vaimoni kiihottamiseksi enkä ole välittänyt että hän ei tee vastineeksi mitään. Oikeastaan aika usein. Viime aikoina on kuitenkin alkanut tympimään, sillä haluaisin joskus tuntea itseni halutuksi. Viimeiset pari kuukautta on mennyt tuollein että jää seksi monesti harrastamatta. Olen ajatellut että jos kerran vaimo ei nää sen arvoiseksi että kannattaa jotain tehdä niin en minäkään viitti. Paineet pitää kuitenkin purkaa, joten käsi on käynyt aikalailla viime aikoina. Nyt alkaa kuitenkin masturbointi kyllästyttää, ja olenkin miettinyt että jos ei kohta homma muutu, pitänee varmaan kokeilla jotain muuta.
Olen yrittänyt keskustella asiasta, mutta siitä ei tunnu olevan apua. En kuulemma ole lihava tai muutenkaan sellainen että se veisi halut. Joku kuitenkin on, mutta mikä.
Kertokaas naiset mistä teillä on tuollainen johtunut jos on ollut edessä. Samoin tietty miehet, jos olette kokeneet saman.
Sen olen päättänyt että molemminpuolista pitää olla seuraava rakastelu, mutta kenen kanssa, sitä ei vielä tiedä. Nyt kuitenkin kommentteja, please.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jees, mulla oli vähän sama, aloitteen sai tehdä aina. Päätin sitten saman kuin sinäkin, enää en tee aloitetta. Tyhmäkin oppii kun tarpeeksi monta kertaa lyö päänsä seinään. Lopputulos oli se että harrastimme seksiä n. 3 krt vuodessa. Parin vuoden päästä muutin sitten pois.
Ymmärrän tilanteesi. Itselläni on myös erittäin halukas poikaystävä, hän voisi rakastella joka päivä ja monta kertaa! Ja hän osoittaa sen myös. Itseäni vaivaa tämä asia just sen takia, että HALUAISIN ITSE edes JOSKUS olla se aloitteentekijä. Harvemmin se kuitenkaan onnistuu, koska mies "ehtii" aina ensin. Nautin hänen hyväilyistään ja rakastelusta hänen kanssaan, hän osaa "käsitellä" mua juuri siten, että saan nautinnon kerta toisensa jälkeen. Ja nautin siis myös siitä, että olen haluttu! Mutta haluaisin hänenkin tuntevan itsensä halutuksi ja pelkäänkin, että niin ei asia ole, koska en "ehdi" tehdä aloitetta. Muutaman kerran olen joutunut tekemään niin, että olen torjunut poikaystäväni aloiteyritykset, jolloin hän on luullut, ettei mua nyt "huvita". Sitten kun hän on "luopunut toivosta", olenkin yllättänyt hänet! Olen tällöin ottanut ohjat käsiini, aloittanut hyväilyt ja suoraan sanoen ottanut hänet! Ja olen kyllä saanut yllätettyä kultani ja hän on ollut oikein mielissään. Kerroinkin hänelle tästä halustani edes joskus ehtiä tehdä aloite, mutta yhtä innokas hän on edelleen. Tarvii vaan käyttää samaa kikkaa...
Siis, aloitteentekemisessäsi ei mielestäni tunnu olevan mitään vikaa (hellä koskettelu ym.) Mutta ainakin yksi (ehkä ikäväkin) tosiasia on, että naisen ei ole aina niin "helppo" innostua kuin miehen. (En tietenkään voi tätä yleistää, koska poikkeuksiakin löytyy, mutta voin ainakin puhua omasta näkökulmastani ja eri näkökulmiahan halusit kuulla.) Itselläni on ainakin niin, että mielessäni ei saa olla mitään stressaavaa tai järkeiltävää, ennen kuin pystyn täysillä haluamaan. (Kyllä sitä silti tulee usein antauduttua silloinkin!) Vaimollasikin varmasti riittää huolehtimista esim. lapsista. Tällä taas en tarkoita sitä, ettet sinä huolehtisi lapsista, mutta jotenkin miehillä vain on kyky saada mielestä kaikki muu, kun haluttaa (ja olen hiukan kadekin siitä)! :) Ja omasta mielestäni jokapäiväinen rakastelu vie siitä mielenkiinnon. (Ihan kuin jos joka päivä hoetaan "Mä rakastan sua", niin ei sekään vähän päästä kuulosta miltään...) Kaikkein nautittavinta se on, kun kiduttaa itseään muutaman päivän, eli ei anna haluilleen valtaa, mutta kuitenkin kiusaa itseään ajattelemalla rakastelua. Ja sitten antautuu, kun ei enää kestä odotusta!
Niin, en tiedä, tuleeko tässä nyt minkäänlaista vastausta kysymykseesi... Tämä on aina yhtä hankala asia, koska tässä miehet ja naiset eroavat, valitettavasti, toisistaan ja se on vaikea ymmärtää. Mielestäni sun pitäis vaan suoraan sanoa naisellesi, että haluaisit hänen tekevän aloitteen edes joskus. Älä sano sitä vihaisena!! Sitten se ei ainakaan onnistu, älä tee tästä riidan aihetta!!
Mutta älä sorru pettämiseen... Tsemppiä sulle!
meillä on sama ongelma.paitsi että olen nainen ja meillä ei ole lapsia....mä olen kyllä ollut jo uskoton.luulen että se sun vaimos vaan on niin väsynyt sen jälkeen kun riekkunut lasten kasn koko päivän,viekää lapset vaikka mummolaan pariksi päiväksi ja yritä ennen lasten tuloa uudelleen herättää kiinnostusta.ja puhukaa siitä asiasta!!
mutta ymmärrän myös vaimoasi. Teillä lienee aikamoinen patti-tilanne. Luulenpa että vaimosi on väsynyt "antamiseen". Hän kokee antavansa huomionsa, sylinsä, aikansa, kaikkensa lapsilleen. Ja sen takia siitä ei sinulle riitä niinkuin toivoisit. Olen itse kokenut samaa silloin kun lapsemme olivat pieniä. Minulla oli tunne että olen aivan kuiviin pumpattu, eikä minulla ollut enää mitään annettavaa kenellekään.
Kun soittelin ammatti-auttajalle neuvoa kysellen, hän antoi muutaman viisaan neuvon. Meitä ne auttoivat. Ensiksikin: kerro jo aamulla että rakastat vaimoasi ja ihailet häntä. Kysy haluaisiko hän kenties viettää kanssasi ihanan illan.. Sitten huomioi häntä kun tapaatte iltapäivällä töiden jälkeen. Auta häntä kotitöissä ym. lasten hoidossa. Kun illalla lapset nukahtavat, kerro vaimollesi kuinka rakastat häntä jne... mutta aidolla tavalla, älä lässytä vaan kerro se tunteella.
Kun vaikkapa katsotte tv:tä, silitä hänen hiuksiaan ja hiero hartioita. Anna hänelle tunne, että hän saa sinulta jotakin (ei seksiä ensisijaisesti). Vaimosi kaipaa tulla huomatuksi ihmisenä ja rakkaanasi. Vältä koskettelemasta seksimielessä. Anna hänelle vain aikaa ja anna hänen ladata tunneakkunsa avullasi. Kysy sitten haluaisiko hän että tekisit jotakin erityistä. Jos hän ei halua, anna lisää aikaa. Joudut ehkä muutaman illan hellimään, ennenkuin hän haluaa.
Jos tästä ei ollut apua, hakeutukaa jonnekin ammattiauttajalle, pettäminen rikkoo kaiken lopullisesti! Muista että kun lapset ovat pieniä, tällainen ongelma on melkeinpä enemmän sääntö kuin poikkeus. Älä tee typeryyksiä, varsinkaan kun vaimosi ei tarkoita pahaa vaan on yksinkertaisesti poikki.
Tsemppiä teille!
Mä oon niinkuin tuo sun vaimo. Vaikutat ainakin omien sanojes mukaan ihan mukavalta, koska osallistut myös kotitöihin, etkä vaimoosi käy kiinni heti kuin sika limppuun.
Mulla nuo halut on jotenkin kadonnut. Luultavasti siksi että mieheni ei osallistu kotitöihin juuri nimeksikään. Puhua emme keskenämme osaa, eikä meillä juuri ole aiheitakaan. Käyn töissä jossa olen pääasiassa yksin. Kotiin kiirehdin kaupan kautta koukaten ensin lapset hoitopaikasta. Sitten ruuanlaitto, tiskit, pyykit...ja ilta onkin mennyt eli sitten nukkumaan. Oon rättiväsynyt. Haluaisin vain nukkua. Kun mies sitten haluaa (nämä hellyydenositukset ovat ainoat, eli "hellyyttä" osoitetaan ainoastaan jos tarkoitus on rakastella), yleensä suostun perhesovun säilyttämiseksi. jos en suostu, mies suuttuu ja haukkuu eikä meinaakaan nukkua. Seuraavana päivänä koko perhe saa kärsiä.
Miehelläni on tosi paljon kavereita joiden kanssa viettää vapaa-ajat. Minullahan näitä muualta muuttaneena ei ole.
Yhdessä emme käy juuri missään, nykyisin ei edes ruokaostoksilla.
Mieheni on hyvin mustasukkainen, joten ravintolareissut päättyy yleensä katastrofiin. Olemme siis lopettaneet yhdessäkäynnin. Mieheni kyllä käy kavereidensa kanssa, minun kanssani ei kuulemma voi. Minulla taas ei oikein ole kenen kanssa mennä.Voisin kyllä muttaa pois, olemme avoliitossa ja mieheni omistaa kaiken joten eipä tulisi ongelmaa omaisuuden jaosta.
Kaipaisin niin kovasti juttelukumppania, ymmärtäjää, lämpöä ja hellyyttä, ystävyyttä, arvostusta, yhdessä tekemistä, luottamusta..ja rakastelua niin että tuntisi itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi.
Eksyin tässä nyt kyllä aiheesta aika lailla kai. Mutta koska tuli kirjoitettua niin lähteköön viesti matkaan....Niin alkuperäisen viestin lähettäjä, jos luit tämän niin uskon että ainakin parhaasi olet yrittänyt.
Ei ole helppoa Sinullakaan pepsi. On ikävä kuulla että asiasi on tuolla tolalla.
Miehillä tosiaan (tiedän koska itse kuuluun tuon miehiksi kutsuttavan sukupuolen edustajiin) monesti hellyyden osoittaminen tähtää juuri seksiin. Siksi olen yrittänyt tietoisesti välttää sellaisen kuvan antamista. Suuttuminen ei varmasti auta ketään, se vain tulehduttaa lisää ennestään hankalaa tilannetta.
Meillä tilanne on sellainen että minä vien ja haen lapset hoidosta koska se soveltuu minun työaikoihin paremmin kuin vaimon. Itse asiassa vaimolla on sellaiset työajat että niiden puitteissa homma ei onnistuisi.
Olen sitä mieltä että mies ei ole mies jos hänellä on perhettä ja hän viettää aikaa enemmän kavereiden kuin perheen kanssa. Silloin on kyse pojanklopista joka ei ymmärrä mikä miehen vastuu on. Toki miehellä (kuten myös naisella) pitää olla omiakin harrastuksia (ei tosin liikaa) jossa voi omistautua tietyllä tasolla itselleen. Silloin jaksaa antaa myös perheelleen jotain.
Oma tilanteeni on kanssa hieman ongelmallinen mutta ei niin pahassa patissa kuin Sinulla. Olen pyrkinyt tasaamaan tilannetta olemaan sellainen kumppani jota Sinäkin viestissäsi kaipailit. Itse asiassa kun olen niin toiminut, on itsestänikin tuntunut kivalta.
Ettei nyt antamani kuva itsestäni olisi yksipuolinen, niin kerrottakoon että olen kyllä joskus varsin hankala (itsepäinen) ihminen. Eli kyllä vaikeuksissa on minunkin syytä siinä missä toisenkin. Joskus on vain niin hankalaa nähdä asioita "kauempaa". Kirjoittaminen tänne ja saamieni vastausten lukeminen on auttanut minua siinä, että olen saanut etäisyyttä tähän asiaan ja pystynyt katsomaan asiaa "ulkopuolisen" silmin.
Mihin tilanne jatkossa menee on vaikea sanoa. Sen olen kuitenkin päättänyt että kolmatta pyörää en kuvioihin halua niin pitkään kuin vähänkin on valoa tunnelin päässä.
Voimia kaikille samantapaisten ongelmien kanssa painiville, ja tietysti kaikille joilla on jostain syystä vaikeaa.
Kevät tulee ja lisääntynyt valo auttaa jaksamaan.
Minä olen se aktiivisempi osapuoli. Ja mies vähemmän aktiivinen. Haluaisin vähintään kerran päivässä, mies saattaa mielellään olla viikonkin ilman, ja se on tuskaa mulle. Tiedän miltä tuntuu kun haluttaa ja saa toisen ruumiin samaan tilaan, mutta mieli ei ole mukana. Nykyisin nielen tappioni ja jään ihan vaan lähelle, kiedon käteni ympärilleen ja yritän saada itseni rauhoittumaan, ja nukkumaan.
Joskus myös useampien torjuntojen jälkeen päätän etten varmasti tee aloitetta, että kärsin itsekseni ennemmin.. ja katson miten kauan menee, ennen kuin mieheni tekee sen aloitteen.
Jos et vielä ole kokeillut, niin ehkä kannattaisi kokeilla: ota vaimosi sänkyyn mennessä ihan vaan lähellesi, anna hyvänyönsuukko ja pidä lähelläsi. Näytä välittäväsi hänestä ilman seksiäkin. Anna ymmärtää että haluat vain olla lähellään ja nukkua siinä.
Tai kun mielesi tekee, suukota.. hyväile.. kaulaa.. rintoja.. älä kuitenkaan mene alemmas.. näytä että hänessä on paljon muutakin kuin se mikä odottaa jalkojen välissä. Joskus tuntuu että miehet unohtavat naisen olevan kokonaisuus eikä vain se yksi kolo. Vastaavalla tavalla olen useamman kerran saanut oman mieheni heräämään ja innostumaan. Pitää vaan jättää huomiotta se kaikkein pyhin joka lopulta "huutaa" kosketusta, hyväilyjä, huomiota...
En tiedä onko näistä neuvoista apua mutta yrittänyttä ei lannisteta, sanotaan.
Eli tsemppiä ja kärsivällisyyttä Sinulle ja vaimollesi.
Olen tehnyt juuri tuon mitä sanoit: Vain viereen ja käden, niskan ja hiusten silittelyä. Ja ei sen enempää. Hyvän yön suukko otsalle ja molemmille poskille ja viereen lähelle.
Miten se näin voi mennä: Minulla on kuulemma joku toinen kun en enää kiinnosta häntä. Ennen kun olen ollut aina valmis kun hän on sille päälle sattunut, ja nyt en sitten enää innostu. Sinällään hän on oikeassa sen toisen suhteen, sillä oikeastaan niitä on kaksi: vasen ja oikea käsi. Molemmat tosin omia. On helpompi olla innostumatta kun "paineet" on purettu, ja se mitä haluaisi on hellää ja lämmintä läheisyyttä ja ehkä rakastelua päätteksi. Kun fyysiset paineet on purettu niin mieskin osaa suhtautua toisella tavalla.
Eteen on tulossa pattitilanne: Jos ei masturboi, tekee mieli väärällä tavalla. Jos masturboi, alkaa epäilyt toisen naisen olemassa olosta. Perkele jos ei olis lapsia niin en enää hetkeekään kattois tätä hommaa. Toisaalta vielä ei ole edes 30 vuotta täynnä, joten pitääkö seuraavat 30 vuotta kärsiä tälläisen asian kanssa. Tai 15 vuotta, eli kunnes lapset ovat niin isoja että he pärjää omillaan.
Itku tässä meinaa päästä. Olen päättänyt että en enää yritä muuttua mihinkään. Teen osani kodin pyörittämiseen tarvittavista töistä. Olen lasten kanssa ja näytän niille rakastavani heitä. Vaimoani rakastan myös, mutta nöyristelemään en enää ala, enkä elämään puutteessa. Käyköön siis käsi aina kun tarvitaan, ei tarvitse silloin toisen "antaa" vain sen vuoksi että sopu säilyy. Kaipa sitä sitten silloin tällöin voi harrastaa vaimon kanssa seksiä, kestääpähän pitempään kun on "löysät" vedetty pois.
Ratkaisu ei ole varmasti paras mahdollinen, mutta muutakaan en keksi koska en osaa miellyttää vaimoani siten että hän kiinnostuisi oikeasti minusta.
Onneksi on edes joku kanava minne voi sydänään keventää. Ainakin täällä tuntuu siltä että hieman ymmärtämystä on löytynyt.
Kiitos kaikille vastanneille. Jatkan kevyemmällä sydämmellä eteenpäin.
Luulin muuten että noudattamalla yhtä neuvoa onnistuisi elämässä: Rakasta kuin kuolisit huomenna, tee töitä kuin eläisit ikuisesti. Rakastaminen tuossa mättää. Jos rakastaa ja näyttää sen, käy niin että toinen "tottuu" siihen ja ottaa sen oletuksena. Siinä olen epäonnistunut. Työn osalta olen onnistunut: teen työtä josta pidän, olen joskus jopa hyvä siinä ja sitä myötä taloudellinen asema on kunnossa.
Olen monesti miettinyt onko vika minussa kun haluan mutta mies ei halua.. tai siis onko siinä kyse siitä ettei halua. Välillä ehkä katkeranakin olen syyttänyt miestäni ettei hän enää halua minua, että olen vääränlainen, että minussa on jotain vikana kun en enää kelpaa hänelle. Olen kuitenkin viime vuosien aikana oppinut ymmärtämään, että ei kyse ole siitä. Varmasti monet keskustelutkin kanssaan ovat vaikuttaneet ajatusteni muuttumisen.Hän vain on väsynyt, ei jaksa.
Hän tietää kyllä minun haluavan, monesti on ollut jopa pahoillaan, kun ei jaksa innostua houkutteluistani huolimatta. Tiedän erittäin hyvin, kuten ilmeisesti sinäkin, miltä tuntuu kun ehtii jo mielessään riemuita tulevasta ja sitten ei olekaan mitään mistä riemuitsisi. Ei siis saakaan.
Ehkä ne vanhat lääkkeet parisuhteeseen:puhuminen ja aika,ovat ne joista sitä apua saa. Yritäpäs saada vaimosi kertomaan omista unelmistaan, fantasioistaan, tai yleensäkin mistä pitää. Ja kerro puolestasi hänelle omiasi. Voi olla pitkä prosessi, aiheesta keskustelun aloittaminen ei ole helppoa. Mutta molemmat voitte oppia uutta toisistanne, ja lopputuloskin saattaa olla lähempänä toiveitasi.