Buddhalaisuus löi leimansa juutalaisuuteen 200-100 luvulla ekr kun buddhalaiset lähetyssaarnaajat, therapeutit toivat buddhalaisuuden Lähi-itään. Osa Fariseusten lahkosta omaksui buddhalaisten opit (mm. virtaan astumisen käsitteen puhdistavan tien alkuna) ja asettuivat Jordan virran rannalle. Näin sai alkunsa esikristillinen kastajaliike ESSEALAISET. Essealaiset odottivat kolmea messiasta: kuningasta eli Daavidin poikaa, Aaronin ylipappia eli Joosefin poikaa sekä profeettaa. Tämäkin oli suora kopio buddhalaisesta opista, jonka mukaan ihmiskunnan kehitystä ohjaavat säännöllisin väliajoin ns. maailmanhallitsijat eli Tshakravartit. Näitä maailmanhallitsijoita on kolmea eri tyyppiä: Manut eli maalliset hallitsijat, Boddhisattvat eli pappishahmot sekä Mahaatshoohanit eli talousmiehet ja ennustajat.
Sanottakoon vielä tässä, että nuo kolme itämaan tietäjää, Kasper, Melchior ja Balthasar edustivat juuri näitä "Tshakravarteja" tuoden Jeesus-lapselle kultaa (kuningasten metallia), suitsuketta (pappien hajustetta) sekä myrrhaa joka symbolisoi profetian henkeä.
Alkukristityt yhdistivät nämä kolme hahmoa yhdeksi Jeesus Nasaretilaisessa. Matteus näkee hänet kuninkaana, Luukas pappina ja Markus profeettana. Johanneksella on sitten ihan erillinen näkökulma ja hän näkee Jeesuksen Kristuksena, Logoksena, Jumalan Poikana.
Sanottakoon vielä tässä, että nuo kolme itämaan tietäjää, Kasper, Melchior ja Balthasar edustivat juuri näitä "Tshakravarteja" tuoden Jeesus-lapselle kultaa (kuningasten metallia), suitsuketta (pappien hajustetta) sekä myrrhaa joka symbolisoi profetian henkeä.
Alkukristityt yhdistivät nämä kolme hahmoa yhdeksi Jeesus Nasaretilaisessa. Matteus näkee hänet kuninkaana, Luukas pappina ja Markus profeettana. Johanneksella on sitten ihan erillinen näkökulma ja hän näkee Jeesuksen Kristuksena, Logoksena, Jumalan Poikana.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jeesuksen elämässä on monen vuoden selittämätön aukko. Totuus on tämä: nuorena totuudenetsijänä Jeesus oli matkusteli laajalti alueilla, jotka olivat saaneet vaikutteita buddhalaisuudesta. Ei kuitenkaan sillä tavoin kuin selitit.
Opittuaan buddhalaisuuden peruskäsitteitä, Jeesus koki "herätyksen" ja halusi tuoda tuon idän valon myös oman kansansa keskuuteen. Ongelmana oli se, että Intiassa vallitsi Buddhan aikana korkeakulttuuri ja lukuisat Buddhan oppilaatkin olivat pitkälle edenneitä filosofeja. Buddha kykeni opettamaan heille kaiken tietämänsä. Lähi-Itää ei puolestaan Jeesuksen aikana - kuten ei edelleenkään - voinut kutsua korkeakulttuuriksi. Ihmiset olivat tietämättömiä. Näin ollen Jeesuksen täytyi muuttaa Buddhan sanomaa näiden lukutaidottomien ja kouluttamattomien ihmisten ymmärtämään muotoon. Kaikki vähänkään vaikeammat tai perustietoja vaativat buddhalaiset käsitteet piti hylätä. Lisäksi Buddhan sanoma tuli jo alunperin laimentuneena ja muuttuneena Jeesuksen korviin, joten väärinymmärrykset veivät tehoa opetuksilta. Jeesus teki kuitenkin parhaansa, ja rehellisenä totuudenetsijänä saikin aikaan ison myllerryksen alueella.
Mutta lopullinen isku Jeesuksen välittämille Buddhan opetuksille tuli Jeesuksen kuoleman jälkeen. Rooman valtakunnan vainoamina kristittyjen täytyi tiivistää rivejään. Ainoastaan yksi kristinuskon tulkinta hyväksyttiin - sellainen joka piti seurakunnan kasassa ja yhtenäisenä, ja josta oli karsittu kaikki omakohtainen kokemus ja mystisyys pois. Näin ollen alunperin metaforaksi tarkoitettu "yksi Jumala" nostettiin jalustalle ja siitä tehtiin uusi kultainen vasikka yksinkertaisten paimentolaisten hengellisiin tarpeisiin. Tärkeintä kokoelmaa Jeesuksen sanonnoista, Tuomaan evankeliumia, ei hyväksytty lainkaan mukaan koottuihin teksteihin, sen sijaan täysin irrelevantin vanhan lakikokoelman, vanhan testamentin, ympärille sävellettiin uusia evankeliumeja. Tarkoitus näissäkin oli tiivistää alkuseurakunnan rivejä roomalaisia vastaan. Hengissäsäilymisestä maksettiin kova hinta. Voi siis sanoa, että Jeesuksen opit säilytettiin hylkäämällä ne.
Loppu onkin historiaa. Jeesuksen tarkoituksena oli vapauttaa ihmisiä, mutta hänen kuolemansa jälkeen hänen sanomansa muuttui myötätuntoa ja viisautta painottaneesta Intian valosta Lähi-Idän paimentolaisten omaksi tulkinnaksi. Kesti lähes 1500 vuotta, ennenkuin kristinusko pääsi eroon Lähi-Idän perimästään. Valitettavasti tuota sivistynyttä aikaa kesti vain hyvin vähän, sillä 1900-luvulla kristinusko tuhoutui Euroopasta. Nyt on jäljellä vain tarpeeton instituutio, opin hylänneet ihmiset ja tyhjät kirkot jotka odottavat minareetteja ympärilleen. Uskon kuoltua jäljellä on vain materialismi ja hedonismi, eikä kumpikaan ole riittävä kannuste hankkia lapsia. Kansan ja kulttuurin kuolema alkaa tyhjistä kehdoista.
Jos nykypäivänä haluaa oppia sitä mitä Jeesus todella tarkoitti, tarvitsee vain tutustua Buddhalaisuuteen. Buddhan opetukset ovat säilyneet suhteellisen muuttumattomina läpi kahden ja puolen vuosituhannen. Dharma levisi nopeasti niin moneen paikkaan, että takaiskut kuten muslimien 1000-luvulla suorittama Pohjois-Intian tuhoaminen eivät pyyhkäisseet sitä kokonaan pois. Lisäksi opetusten välittämiseen muuttumattomina pantiin paljon painoa, ja tukena tässä oli vielä luostarilaitos. Jeesuksen yritys vapauttaa ihmiset maallisesta samsaran taakastaan ansaitsee hatunnoston, mutta alkuperäistä Jeesuksen sanomaa etsivän kannattaa Tuomaan evankeliumin lukemisen jälkeen ryhtyä Buddha Shakyamunin täydellisesti osoittamalle polulle.
http://www.amazon.com/exec/obidos/tg/detail/-/1884956416/qid=1105859538/sr=8-14/ref=sr_8_xs_ap_i13_xgl14/104-4332794-7167949?v=glance&s=books&n=507846
http://www.amazon.com/exec/obidos/tg/detail/-/1585090271/qid=1105859538/sr=8-1/ref=pd_csp_1/104-4332794-7167949?v=glance&s=books&n=507846
http://www.amazon.com/exec/obidos/tg/detail/-/0766178544/qid=1105859538/sr=8-5/ref=sr_8_xs_ap_i4_xgl14/104-4332794-7167949?v=glance&s=books&n=507846
http://www.amazon.com/exec/obidos/tg/detail/-/0814627587/qid=1105859538/sr=8-7/ref=sr_8_xs_ap_i6_xgl14/104-4332794-7167949?v=glance&s=books&n=507846
http://www.amazon.com/exec/obidos/tg/detail/-/1412000130/qid=1105859538/sr=8-8/ref=sr_8_xs_ap_i7_xgl14/104-4332794-7167949?v=glance&s=books&n=507846
Jeesuksen saa upotettua aika moneen muottiin kun kirjoituksia tulkitaa eri linssien läpi. Vakuuttavampaa on olettaa, että Jeesus oli sen ajan tyypillinen maagikko, jonka "ihmeteoista" yms. operatiivisen magian harjoitteista kertoo mm. Morton Smithin kirja "Jesus the Magician".
Toinen tätä tulkintaa vahvistava esitys löytyy Zeena ja Nikolas Schreckin kirjasta "Demons of the Flesh", joka sisältää kappaleen "At the Left Hand of Christ". Siinä pureudutaan myös Jeesuksen maagiseen/gnostilaiseen toimintaan ja päädytään tulokseen, jonka mukaan Agape-oppi oli eräs Jeesuksen seksuaalimaagisen doktriinin ilmentymä.
"Buddhan oppilaatkin olivat pitkälle edenneitä filosofeja. Buddha kykeni opettamaan heille kaiken tietämänsä. Lähi-Itää ei puolestaan Jeesuksen aikana - kuten ei edelleenkään - voinut kutsua korkeakulttuuriksi. Ihmiset olivat tietämättömiä. Näin ollen Jeesuksen täytyi muuttaa Buddhan sanomaa näiden lukutaidottomien ja kouluttamattomien ihmisten ymmärtämään muotoon."
Lähi-itä kuului hellenistiseen maailmaan, ja Herakleitoksen, Sokrateen, Platonin, Aristoteleen oppilaat, epikurolaiset, stoalaiset, kyynikot, uuspythagorealaiset ja uusorfilaiset filosofit ja mystikot vaikuttivat myös lähi-idässä.
Jeesuksesta on vaikeaa sanoa mitään varmaa, edes sitä, oliko hän todellisuudessa edes historiallinen henkilö. Lännessä ensimmäisen vuosisadan suuri maailmanopettaja oli Apollonios Tyanalainen, josta tiedetään ainakin sen verran, että hän kävi Intiassa ja ilmeisesti vastaanotti siellä "Arhateilta" korkeimmat initiaatiot, ja palattuaan länteen kierti opettamassa ja uudistamassa kultteja ja sai ne luopumaan eläinten uhraamisesta.
Paavali oli Apollonioksen aikalainen, ja kiertäviä opettajia oli paljon muitakin. Toisin kuin Paavalin kirjeet, Apollonioksen kirjoituksia ei ole juurikaan säilynyt, mutta Apollonioksen kirjeessä keisarille on mielenkiintoisia paralleeleja Nagarjunan kirjeeseen intialaiselle kuninkaalla. On todennäköistä, että Apollonioksen kirjoitukset kokivat saman kohtalon kuin monet muut gnostilaiset kirjoitukset 200- ja 300-lukujen puhdistuksissa ja kirjarovioissa, jolloin kristinuskosta muokattiin keisarillinen valtionuskonto.
En ymmärrä sitä, kun nykyyleisö jaksaa jauhaa Lähi-idän sivistymättömyydestä ja paimentolaisuuden negatiivisuudesta.
Toit esille hyviä puolia ns. sivistymättömyydestä ja Israelin kansan ja esim.kanaanilaisten puolesta ,vai toitko?
Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli kirjoitus :
maanvijely nykyisen Israelin alueella on jopa 23 000 vuotta vanhaa. Luoko tämä uusia ajatuksia?
Entäs muinainen Sumeri, joka nykyhistorian mukaan on varhaisin ns. korkeakulttuureista ja Toora on suoraa jatkumoa sille.
Omana ajatuksenani on,että muinaisarjalainen(Intian valloittajat) ja sumerilainen kulttuuri ovat vaikuttaneet koko Intian niemimaan uskontoihin ,myös Budhalaisuuteen.
Anteeksi väärä lehti: se oli eilinen iltapäivälehti.
Buddhalaisuudessa ei ole lähetyssaarnaajia.
Buddhalaisiakin on monenlaisia:
http://www.buddhanet.net/e-learning/dharmadata/fdd31.htm
Noin on kaiken järjen mukaan voinut tapahtua. Miten muuten on selitettävissä, että mahayanabuddhalaisuuden ja kristinuskon opit muistuttavat niin läheisesti toisiaan?
Mahdollisesti Siddarta olikin yksi profeettoista, joita Koraani mainitsee Jumalan lähettäneen jokaisille kansoille Jumalan sanansaattajiksi ja johdatukseksi.
Aabrahamin(as) jälkeläiset ovat niitä, joita Jumala siunasi ja valitsi maailman kansojen edestä Aabrahamin hurskauden ja rukouksen johdosta.
Jumala kuitenkin rajoitti Hänen siunauksensa Aabrahamin uskovaisiin jälkeläisiin vaikka kaikille jälkeläisilleen maallista erinomaista menestystä tähän elämään Jumala lupasi.
Jumala lupaa uskovasille Aabrahamin jälkeläisille kaksinkertaista palkintoa taas kiittämättömille jälkeläisilleen kaksinkertaista rangaistusta, islamin opin mukaan.
on äärimmäinen abstraktio.