Vuonna 1998 17.6. isäni hävittäjä-ässä Heimo Lammen perustaman Brewster- etsintäryhmän jäsen Timo Nyman löysi maailman ainoan Brewsterin Isosta Kolejärvestä Venäjältä. Löytöä oli edeltänyt neljän vuoden etsintä, josta oli sovittu jo vuonna 1992 Pensacolassa, Foridassa Meksikon lahden rannalla sijaitsevan Yhdysvaltain laivaston ilmailumuseon kanssa. Ryhmäämme kuuluivat Timo Nyman ja venäläinen Vladimir Prytkov avustajineen, amerikkalainen Marvin Kottman avustajanaan Gary Villiard ja minä. Gary Villiard osoittautui epäluotettavaksi ja toimi muuta ryhmää vastaan koneen löydyttyä. Esimerkkinä epäluotettavasta uutisoinnista näin Yhdysvalloissa kerrottiin tapahtuneesta:
https://news.google.com/newspapers?nid=1346&dat=20040819&id=5FFIAAAAIBAJ&sjid=tv0DAAAAIBAJ&pg=5205,6382502&hl=fi
OIKAISUT:
- Villiard ei ollut lentoinsinööri vaan mekaanikko
- Villiard työskenteli helikopterifirmassa mekaanikkona, business oli Charles Haynesin.
- Koneen etsintöjä ei aloitettu Villiardin aloitteesta. Kottman pyysi Villiardin mukaan, koska itse perhesyistä ei voinut matkustaa. Hän maksoi Villiardin matkat ja toimitti hänen kauttaan rahaa etsintäryhmälle osittaisiin kulukorvauksiin.
- Aloitteen koneen etsinnöistä Pensacolan museoon tekivät Kottmanin (Malesian etsinnät) ohella Heimo Lampi ja amerikansuomalainen Vic Sargon (entinen Veikko Sarakontu), Sargon ja Lampi myös saivat museon johtajalta Robert Rasmussenilta myöntävän vastauksen (kirjeet tallella 17.6.1992, maaliskuussa 1993).
- Kaikuluotaimen (sonar scan) osti Kottman ja Venäjälle vein minä.
- Vuonna 1994 Brewsterin etsinnät alkoivat eikä sitä silloin vielä löydetty, raskaiden neljä vuotta kestäneiden etsintöjen jälkeen (joihin Villiard ei osallistunut kuin kerran, ja silloinkin kylmyyteen tottumattamana sisätiloissa) koneen löysi vuonna 1998 Timo Nyman avustajineen ja nosti Vladimir Prytkov avustajineen.
- Koneen nostivat samat sukeltajat, jotka jo 1994 olivat osallistuneet Prytkovin pyynnöstä etsintöihin, ei ollut mitään Villiardin palkkaamaa "local dive teamiä".
- Prytkovilla oli virallinen etsintälupa, ei Villiardilla. Myös varusteet olivat Prytkovin ja sukeltajien hankkimia. Paikalla oli mm Prytkovin matemaatikkoystävä yliopistolta tekemässä lujuuslaskelmia.
- Lentäjä Lauri Pekurille Villiard ei toimittanut mitään saapasta, Villiardilla ei sitä ollut. Saapas oli löytäjällä Timo Nymanilla, joka luovutti sen Keski-Suomen ilmavoimamuseoon, missä konekin tällä hetkellä on (eri tarina, pöyristyttävä sekin).
Tapasin Pekurin Villiardin asiamiehen käynnin jälkeen. Pekuri sanoi ettei ryyppylasikaan ollut hänen, arveli, että se olisi ollut kalastajien, Pekurilla itsellään
ei ryyppylaseja koneessaan ollut.
https://news.google.com/newspapers?nid=1346&dat=20040819&id=5FFIAAAAIBAJ&sjid=tv0DAAAAIBAJ&pg=5205,6382502&hl=fi
OIKAISUT:
- Villiard ei ollut lentoinsinööri vaan mekaanikko
- Villiard työskenteli helikopterifirmassa mekaanikkona, business oli Charles Haynesin.
- Koneen etsintöjä ei aloitettu Villiardin aloitteesta. Kottman pyysi Villiardin mukaan, koska itse perhesyistä ei voinut matkustaa. Hän maksoi Villiardin matkat ja toimitti hänen kauttaan rahaa etsintäryhmälle osittaisiin kulukorvauksiin.
- Aloitteen koneen etsinnöistä Pensacolan museoon tekivät Kottmanin (Malesian etsinnät) ohella Heimo Lampi ja amerikansuomalainen Vic Sargon (entinen Veikko Sarakontu), Sargon ja Lampi myös saivat museon johtajalta Robert Rasmussenilta myöntävän vastauksen (kirjeet tallella 17.6.1992, maaliskuussa 1993).
- Kaikuluotaimen (sonar scan) osti Kottman ja Venäjälle vein minä.
- Vuonna 1994 Brewsterin etsinnät alkoivat eikä sitä silloin vielä löydetty, raskaiden neljä vuotta kestäneiden etsintöjen jälkeen (joihin Villiard ei osallistunut kuin kerran, ja silloinkin kylmyyteen tottumattamana sisätiloissa) koneen löysi vuonna 1998 Timo Nyman avustajineen ja nosti Vladimir Prytkov avustajineen.
- Koneen nostivat samat sukeltajat, jotka jo 1994 olivat osallistuneet Prytkovin pyynnöstä etsintöihin, ei ollut mitään Villiardin palkkaamaa "local dive teamiä".
- Prytkovilla oli virallinen etsintälupa, ei Villiardilla. Myös varusteet olivat Prytkovin ja sukeltajien hankkimia. Paikalla oli mm Prytkovin matemaatikkoystävä yliopistolta tekemässä lujuuslaskelmia.
- Lentäjä Lauri Pekurille Villiard ei toimittanut mitään saapasta, Villiardilla ei sitä ollut. Saapas oli löytäjällä Timo Nymanilla, joka luovutti sen Keski-Suomen ilmavoimamuseoon, missä konekin tällä hetkellä on (eri tarina, pöyristyttävä sekin).
Tapasin Pekurin Villiardin asiamiehen käynnin jälkeen. Pekuri sanoi ettei ryyppylasikaan ollut hänen, arveli, että se olisi ollut kalastajien, Pekurilla itsellään
ei ryyppylaseja koneessaan ollut.
Vastaukset 11
Vanhimmat
https://news.google.com/newspapers?nid=1346&dat=20040819&id=5FFIAAAAIBAJ&sjid=tv0DAAAAIBAJ&pg=5205,6382502&hl=fi tässä artikkeli, toivottavasti näkyy paremmin
selaamalla sivu B 5, muuten saa esiin kun googlaa tallentamalla myös tuon ,6382502&hl=fi
Ei onnistunut, mutta artikkeli tulee esiin kun googlaa tallentamalla myös tuon ,6382502&hl=fi
Jaaha... tämä alkaa taas. Kerrotko mikä meni vikaan? BW on amerikkalaisen museon hallinnassa, aivan kuten Heimo Lampi suunnittelikin. Ja mikä vielä parempaa, se on näytteillä Suomessa. Vai onko ongelma se, että Nyman oli ainoa joka tienasi tällä rahaa...
Rytkow, jos käyt Kansallisarkistossa ja tutkit siellä olevia papereita, niin sinulle kyllä selviää, miten monessa kohdin asia on mennyt vastoin isäni toiveita. Tuskin hän olisi pyytänyt tytärtään projektiin, jossa tämän henkeä uhkaillaan ja lopulta henkilöt, jotka uhkailevat, palkitaan työstä, jota he eivät ole tehneet. Tällä en tarkoita Timo Nymania, jota on viralliselta taholta kohdeltu yhtä epäoikeudenmukaisesti kuin meitä kaikkia muitakin koneen löytöryhmään kuuluneita.
Aloittaja taitaa olla homoseksuaali?
Anteeksi, minuako tarkoitat? Tämä tuli ihan puskan takaa. Kyllä minä ihan miehistä tykkään( jos ovat kilttejä, ei alkoholiin taipuvaisia eivätkä tyhmiä), mistä ihmeestä tuollaista keksit!
Kyllä tätä(kin) asiaa kannattaa aina silloin tällöin tuoda esille. Harmi, että tapaus meni näin. Onneksi kone on kuitenkin meidän nähtivillä sillä huonoimmassa tapauksessa se makaisi nyt US Navy museossa Pensacolassa (jossa kylläkin on hyvä ilmailumuseo).
Jos tutustut aiheeseen, tajuaisit, että koneen vieminen USA:han oli tarkoitus alunperinkin. Tätä Hemmo Leino ja kumppanit alkoivat ajamaan. Koneen ei missään vaiheessa ollut tarkoitus tulla Suomeen. Sellaisia isänmaanystäviä...
Minun mielestäni tilanne on nyt hyvä suomalaisten museovierailijoiden kannalta katsottuna. Vielä parempi se olisi Suomen vuonna 1939 kokeman karmean kohtalon ja siitä selviämisen tunnettavuuden lisäämiseksi amerikkalaisten keskuudessa, jos kone sijoitettaisiin lopulta pysyvästi US Navyn ilmailumuseon näyttelyyn. Teitä on Marja kohdeltu kiistämättä epäoikeudenmukaisesti. Kiva kuitenkin, että vielä jaksoit taltioida tämän raskaan projektin jopa uskomattomalta välillä kuulostavat vaiheet Kansallisarkistoon. Hauskaa syksyä.
Kiitos paljon! Samoin sinne, nautitaan syksystä!