Hassu oikeuden päätös

Naapurin juoppo meni tekemään rikosilmoituksen, että olisin taloyhtiömme parkkipaikalla yrittänyt ajaa päälle. Poliisillakin kait jotakin hampaankolossa. Minä ainakin aluksi sitä mieltä, että tenunokka ollut väärässä paikassa parkkipaikalla kun ei kerta autoilekkaan ja että olisi pitänyt olla kevyeen liikenteen väylällä. Toisaalta onhan kyseessä yksityisalue. Useamman korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen mukaan yksityisalueella ei noudateta tieliikennelakia. Pahoinpitelyn yritys kyllä kumottiin, mutta oikeudessa juopon tarina muuttui siihen, että juttu oli parkkipaikkaa edeltävällä kävelytiellä ja päätös oli, että sakkoa koska ei ole väistänyt kävelytiellä kulkijaa..

Toisen lakimiehen mukaan se mitä ollaan esitutkinnassa tuotu esille, niin sitä voidaan käyttää oikeudessa Esitutkinnassa tai syytteessä ei mainuttu sanallakaan kävelytiestä, eikä edes oikeudessa syyttäjä vaatinut moisesta rangaistusta. Sieltä se tuomari veti kanin hatusta eikä hovi oikaissut ja nyt asia ollut korkeimassa puoli vuotta ja jos ei oikaista niin jatkuu eit:hen. Mainitseehan ihmisoikeus-sopimus sen, että syytteet pitää tuoda selkeästi esille ja pitää antaa aikaa vamistautua oikeudenkäyntiin.

Tässä jutussa poliisin hammasta kolotti nin että alkoi antamaan lakineuvoja ilmoituksentekijälle ja oli tiedossa että aijon tehdä rikosilmoituksen väärästä ilmiannosta. Väärää ilmiantoa tämä ei kuulemma ole koska asia mennyt osittain läpi. Ei siitä huolimatta että toinen yritti vakuuttaa etä hänen päälleen oli yritetty ajaa, eikä tämä mennyt oikeudessa läpi.

Pääasiaksi todella uskoisin tätä pahoinpitelyn yritystä ja toinen syytehän oli liikenneturvallisuuden vaarantaminen. Koko juttu kuihtui pieneksi kurjaksi liikennerikkomukseksi. Eräässä toisessa oikeudenkäynnissä toinen osapuoli joutui maksamaan lähes kokonaan omat oikeudenkäyntikulut koska ei pysytynyt osoittamaan korvausvaatimustaan rikkoontuneista esineistä oikeaksi saati ollut yhtään kuittia. Edelleen tämän asian tiimoilta ihmettelen miksi juoppo ei joutunut maksamaan edes osittain oikeudenkäyntikuluja vaikka juttu todellisuudessa kuihtui jo käräjillä olemattomiin?

Jostain syyttäjän toimintaohjeista olen lukenut, että syyttäjä toiminta pitää olla tuottavaa. Tässäkin jutussa loppulasku oli minulle 120e sakkoa ja todistajakuluja. Pitkän työttömyyden johdosta oikeudenkäynti ja lakimieskulut joita syntyi pelkästään käräjillä, eli n 1000e meni valtion maksettavaksi. Tähän päälle vielä lakimieskulut hovista. Korkeimman oikeuden päätöksestä kun ei vielä tiedä, niin 500e saattaa vielä mennä valtion maksettavaksi, eli yhteensä n. 2000e. Oliko syyttäjän toiminta tuottavaa?