Minulla on vajaa 1,5-vuotias pieni narttu koira, jonka sosiaalistamisessa taisin tehdä tyhmyyttäni ison virheen...
Yririn parhaani mukaan sosiaalistaa pentuni ihan pienestä pitäen , ja tarjota sille mahdollisimman paljon erilaisia koirakontakteja. Tuttuja koiranomistajia minulla ei kuitenkaan hirveästi ollut, joten yritin hyödyntää kaikki tarjolla olevat kontaktit. Pentuni tapasi herkkyyskautenaan muutamia aikuisia koiria, ja tapaamiset sujuivat päällisin puolin ihan hyvin. Näin jälkeenpäin ajateltuna pentuni saattoi kuitenkin tuntea olonsa hieman uhatuksi, koska oli kooltaan vielä niin pikkuinen... Aika pian rokotusten jälkeen aloimme myös käymään koirapuistossa, jossa koirani tapasi sekä isoja että pieniä koiria. Pentuni oli alusta asti muita koiria kohtaan hyvin utelias, leikkisä ja rohkea, joten en uskonut sen hätkähtävän isojen koirienkaan seuraa. Ja ei se päällisin puolin näyttänytkään pelkäävän, mutta saattoi kuitenkin vikisten näykkiä isompia koiria, jonka tulkitsin silloin vain leikiksi... Pentuni täytettyä 5kk aloimme käymään koirapuistossa aika tiuhaan. Mitään päälle käymisiä ei koskaan sattunut, mutta pentuni jäi kuitenkin toisinaan isompien koirien jalkoihin, vaikka kovasti yrittikin leikkiä näiden kanssa. Jossakin vaiheessa tajusin sen lopulta hieman pelkäävän isompia koiria, emmekä siksi enää vierailleet isojen koirien puolella. Noin 6kk:n iässä pentuni saikin sitten ensimmäistä kertaa jo rähinän aikaan oman kokoisensa nartun kanssa, ja näitä rähinötä alkoi pikku hiljaa tulla yhä useammin... Silloin ne tulivat vielä yleensä kesken leikin aivan yllättäen, niin ettei niihin kukaan osannut varautua. Muutaman tapauksen jälkeen pidimme hieman taukoa koirapuistoilusta, mutta sama meno jatkui myös tauon jälkeen... Mitään logiikkaa sille, kenelle koirani ärhentelee ja kenelle ei, en ole vieläkään löytänyt... Joskin pahimmat tappelut ovat tainneet tulla toisten narttujen kanssa.
Nyt tilanne on se, että koirani on hyvin varautunut kaikkia vieraita koiria kohtaan. Suurimman osan kanssa se kyllä tulee toimeen, mutta joitakin koiria se ei vain syystä tai toisesta voi sietää. Koirani on muutenkin hyvin hitaasti lämpenevä, ja leikin pitää aina tapahtua sen "ehdoilla". En enää oikein tiedä rähiseekö koirani enemmän omaa epävarmuuttaan vai siksi, että se yrittää osoittaa olevansa kaikkien "kingi". Se ei epäröi ryhtyä tappelemaan edes itseään isompien koirien kanssa saati sitten pikkupentujen, joita se yrittää aggressiivisesti alistaa... Oma tulkintani on se, että olen ymmärtämättömyyttäni pakottanut pentuni pärjäämään kaikkien kanssa, ja sen vuoksi se on jo hyvin pienestä pitäen alkanut itse pitämään puoliaan. Ja koska pentuni on aina ollut vähän tyhmän rohkea, niin alistuminen ei ole tullut sille mieleenkään...
Kysynkin nyt siis voiko tällaista käytöstä enää mitenkään muuttaa? Vai pitäisikö meidän vain suosiolla jättää koirapuistoilut niille, jotka osaavat käyttäytyä? En tietenkään halua, että koirani aiheuttaa käytöksellään kenellekkään (etenkään pennuille) mitään traumoja, mutta en kieltämättä pysty sen käytöstä aina ennalta arvaamaan... Olisi kuitenkin sääli jättää koirapuistoilut kokonaan väliin, sillä suurimman osan kanssa koirani tulee hyvin toimeen, ja joidenkin kanssa sillä synkkaa aivan erityisen hyvin. Se myös muistaa aina koirat, jotka se on ennenkin tavannut ja suhtautuu näihin jo paljon rennommin (lukuunottamatta niitä, joista se ei pidä). Meillä ei edelleenkään ole montaa koirakaveria, joita voisimme tavata muualla kuin koirapuistossa, joten en senkään takia haluaisi tuosta puistoilusta kokonaan luopua.
Tein virheen koirani sosiaalistamisessa
9
123
Vastaukset
- 1000palainen
No ensinnäkin miksi koirasi pitäisi vieraalle koiralle alistua eikä päinvastoin? Te olette yhdessä lauma ei ne vieraat siellä puistossa. Jos koiraa ei kiinnosta "leikkiä" muiden kanssa puistossa heidän ehdoilla niin minkäs sille voit. Pentuja ei muutenkaan viedä koirapuistoon. Jos koiralla synkkaa joidenkin kanssa hyvin niin pidä heihin yhteyttä puolin ja toisin. Ei esimerkiksi minuakaan kiinnosta vaikka kapakassa heittää kaikkien kanssa huulta (harvoin tosin enää tulee käytyä). Välillä sitä siellä kaikenlaiset apinat tulevat elvistelemäänkin, mutta mikäs siinä. Ehkä koirallesi voisit opettaa samanlaista välinpitämättömyyttä. Se ei ole koiralla mikään synti, että osaa puolensa pitää. Mutta sen pitää ymmärtää, että sinä olet johtaja. Muuten tulee vaikeuksia varsinkin kun itse olet ollut tekemässä sen luonteesta osaksi tuollaisen jästipään. Tottakai geenit, rotu ym. vaikuttaa myös paljon. Kyllä silti voit koirasta koulia koirapuiston primadonnan, MUTTA se vaatii paljon yhteisöllisyyttä ja ennen kaikkea ymmärrystä kaikilta puiston osapuolilta. Valitettavasti usein puistoon kun mennään niin vastassa on jo portilla haukkumyrsky ja porukka vetää norttia ja tuijottaa aneemisena tekemättä mitään. Eihän kaikki lapsetkaan leikkipuistossa leiki keskenään, mutta harvoin ne ovat siellä kuitenkaan nyrkit pystyssäkään. Eli mikäli puistossa haluat käydä niin kannattaa opetella mitä koiraltansa kieltää, miten, miksi ja mitä noista seuraa. Miten voit rohkaista koiraa ja keiden yksillöiden kanssa jne. Miten ylipäänsä kommunikoit koirasi kanssa? Tietoa on saatavilla, mutta se pitää itse osata hakea ja kehittyä. Voit saada oivalluksia jostain asioista mitkä eivät edes liity suoranaisesti koiriin mitenkään. Jokaisella on se oma palapelinsä mitä rakentelee, näin filosofisesti ilmaistuna. Toivottavasti oli apua:)
- kuinihmisenajatus
En osaa auttaa, kerron silti kokemuksia.
Meille tuli nelikuinen ylijäämäpentu, lähes täysin kouluttamaton villi nuori, palveluskoirarotuinen.
Alussa oli vaikeuksia ihan perusasioissa; sisäsiisteyden oppimisessa, ruokailu- ja muissakin käytöstavoissa. Koira leimaantui heti uuteen laumaansa, vanha kissa aloitti koiran koulutuksen ja niistä tuli parhaat ystävät.
Alkuun yritettiin myöskin sosiaalistaa koiraa eri paikoissa, käytiin koirakouluissa ja -tapahtumissa. Rotu oli ehkä meille liian haasteellinen: kotona aivan ihana perhekoira, mutta aikuistuessaan, ehkä arkuuttaan ns. pelkopurija.
Kauneuskilpailuissa pärjättiin ihan hyvin, koirasta tuli parivuotiaana finmva, mutta muihin rodun edellyttämiin testeihin ei edes ajateltu mennä....
Uskon, että koiranpennun pitäisi jo pienenä saada positiivisia kokemuksia muista eläimistä ja vieraista ihmisistä. (mutta ei liian paljon liian nuorena) - luottoaeikaikilla
Pelkoaggressiivisuus tuntuu olevan yleinen ongelma koiralla kuin koiralla rotuun katsomatta. Oikeata energyä niille kun annettaisiin niin ois monet nopeasti ok ja iloisia kuin hot dogit.
- tääontätä
Jaahas, mistäs tiedät et on aina pelkoagrressio kyseessä? Kyllä koiraa pitää siedättääkin eri asioihin ja tilanteisiin. Vaatia pitää myös ja lujana pysyä eikä turhia lässytellä, muuten koirasta voi tullakin aggressiivinen.
- kärpäsentärpätti
Niin. Pelkoaggressio on sellaista hyppy eteen, räyh,räyh ja perääntyy kun joku uskaltaa haastaa. Sitten yritetään räkyttää uhkaa pois, mutta jos uhka tulee taas lähemmäs niin sama kaava toistuu. Jos ajetaan liian ahtaalle niin todennäköisesti saa hampaasta. Koiran ilme ja olemus on selvästi epävarma ja jokseenkin arvaamaton.
Tämä kaavahan toistuu myös vähän samassa vinkkelissä ipo hommissa, mutta ne koirat eivät pelkää vaan suojelevat omistajaa tai vartioivat kohdetta. Nämä koirat toimivat määrätietoisesti ja uskaltavat haastaa loppuun asti eivätkä peräänny.
Koirilla aggressiivisen käytöksen voi laukaista myös moni muukin asia ei ainoastaan pelko. Mutta esim. viettikäyttäytymistä ei pidä sekoittaa aggressioon. Moni kuitenkin näin tekee ja silloin hoidetaan ns. haavaa pirtulla kun sideharsoa pitäisi käyttää.
Palatakseni alkuun niin pelkoaggressiivisuus lisääntyy aina mitä enemmän omistaja pelkää tai on epävarma. Oli se sitten tilanteita tai koiraa. No mikä olisi sitten oikea lääke? No tietenkin vastalääke eli varmuus ja hallinta tilanteissa. Jos kuitenkin koiran mielestä olet liian ronski otteissa ja kehonkielesi sekä mielenlaatusi on väärä niin tilanne ei parane vaan voi huonontuakin mikäli turhautumista tulee mukaan. Nameja vielä yritetään ehkäpä, turhaan ja tuloksetta tietenkin. Tässä kohtaa luulen, että moni luovuttaa ja laittaa koiran piikille. Tämä on vain omistajan kyvyttömyyttä saada yhteys koiraan. Koiran syy, huonohermoinen pelkopurija. - kärpäsentärpätti
Selvennykseksi vielä, että siis kyllä haluan erotella viettikäyttätymisen ja aggression. Kuppikuntia ja ajattelulahkoja on monia, mutta tätä mieltä olen.
- koirakkokiva
Koiria on kahdenlaisia pehmeitä ja kovia. Kova palautuu tilanteista nopeammin kun pehmeä jää miettimään jopa odottamaan seuraavaa uhkaa tai kehittää itse itselleen uhan painestuessaan. Koiran saa tuosta tokenemaan kyllä, mutta puistoilu bannaan nyt toistaiseksi. Mielellään kävisitte koulutuksen edetessä kouluttajan luona joka osaisi sanoa onko koirasi pehmeä vai kova jotta tiedät jatkaako puistoilua enää ollenkaa.
Alkuun aloitat lenkit joko rauhallisessa paikassa tai koirakon nähdessänne käännytte ympäri. Muista kouluttaa ruokailuaikaan nälkäisenä tai väsynyttä.
Itsevarmuutta saa esim. nosework ja dobon avulla koiralle lisää joten kokeilisin niitä ohessa.- juuok
Kova ja pehmeä. Stressinsietokyky. Mieleltään sairas kehittelee erilaisia uhkia ja tilanteita itselleen. Pienillä liikkeillä usein pystyy koiran mielen ohjaamaan haluamaansa tilaan mistä on helppo jatkaa toivotun toiminnan toteuttamista. Dobo ja nosework ovat varmasti mukavaa yhteistä tekemistä. Lenkeillä en väistelisi ketään vaan ottaisin tilan haltuun ja korjaisin ei toivottua käytöstä. Ruokapalkka, jos toimii kontaktiharjoitteissa niin lähtisin siitä liikkeelle. Hyvän kouluttajan avusta ei tietenkään haittaa ole.
- Alkuperäinen
Kiitos kaikille vastanneille! Kyllä me tuo koirapuistoilu taidetaan nyt unohtaa ainakin joksikin aikaa, tai sitten mennään vain kun on tuttuja kavereita paikalla. Me paneudutaan nyt ensimmäiseksi tuohon muiden koirien ohittamiseen hihnassa! :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)664613Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu142259- 251774
- 121508
- 281448
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51308- 101227
- 131146
- 231092
Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.2911014