Englannin Mastifin luonne?

Meillä on 11 vuotias englanninmastiffiuros. Oikein terve poika on ollut, lukuunottamatta joitakin ihottumia ja korvatulehduksia. Molemmat ovat hoituneet suurilla antibioottiannoksilla, lääkeainepesuilla ja sen sellaisilla. Nyt vanhempana alkavat sen jalat vaivata sen verran, että joskus lenkin jälkeen se ei meinaa päästä kunnolla makuulta ylös. Joskus on myös annettava särkylääkettä, joka "piristää" koiraa joksikin aikaa.

Mastiffi on suuri koira ja vaatii paljon hoitoa. En olisi itsekään uskonut, kuinka paljon. Se on herkkäluonteinen koira, joka stressaa helposti. Stressi puolestaan voi aiheuttaa juuri edellä mainittuja ongelmia. Lääkkeet tulevat todella kalliiksi, sillä esim. korvan puhdistukseen menee hyvin paljon puhdistusainetta, ei riitä puoli pulloa/kerta.

Mastiffia ottaessaan täytyisi ottaa huomioon muutama asia:
1) se kuolaa kammottavia määriä. Matot ovat kuolaisena yhden päivän jälkeen. Kuolaa löytyy aina katonrajasta saakka. Kaikki vaatteet, verhot yms ovat kuolassa. Itsellä on pyyhkeitä ympäri taloa, joilla pyyhin kuolat koiran suupielistä esim. syönnin jälkeen ja ulkoa tullessa. Tästäkin huolimatta kuolaa on joka paikassa. Jos ei ole valmis katselemaan tällaista, on paras unohtaa koko koira. Itselle tällainen kuolaaminen oli yllätys, vaikka olen omistanut 2 bernhardilaistakin =)
2) Mastiffi kuorsaa kovemmin kuin aikuinen mies. Juoksee ja haukkuu unissaan. Jos ei tällaista kestä, on turha kuvitella mastiffia.
3) Mastiffi on hyvin raskas koira. Se tarvitsee nukkumiseen suhteellisen ison pedin, sillä muuten sen polvet vaurioituvat. Meillä mm. puulattia on pilalla kynsien vuoksi. Lattiassa on pahimmillaan n.1 cm syvyisiä naarmuja
4) Mastiffilla on lyhyt karva, joten se ei sovellu ulkokoiraksi missään tapauksessa
5) se tarvitsee oman paikan, joten pitää olla vakituinen koti, jonne se voi kotiutua rauhassa ja missä se voi viettää koko elämänsä. Sitä ei voi muutaa paikasta toiseen, sillä se leimaantuu voimakkaasti reviiriinsä. Meidän tapauksessa "peto" on jo 11, eikä ikä haittaa sitä paljoakaan. Mastiffi ei siis välttämättä ole mikään lyhytikäinen koira
6)Mastiffi tarvitsee periksiantamattoman, mutta hellän kasvatuksen. Se on opetettava todella hyvin, sillä 100 kiloista koiraa ei pitele mikään, jos sitä ei ole opetettu. Se tarvitsee paljon rakkautta, sillä sen luonne on todella herkkä.
7)Mastiffia EI saa opettaa vahtimaan, sillä siitä seuraa ongelmia. Se osaa vahtimisen luonnostaan niin voimakkaasti, että opetuksesta tulee vain harmia
8)Mastiffi on vain yhden ihmisen koira. Sitä ei siis voi kuvitellakaan luovuttavansa "ongelmien" vuoksi pois. Se leimaantuu perheessä vain yhteen henkilöön, vaikkakin ei yritä muiden perheenjäsenten ohi johtajaksi. Loppujen lopuksi se tottelee ehdoitta vain tuota yhtä henkilöä "täydellisesti".
9) Jos tarvitset joskus koiralle hoitajaa, muista, että kovin moni ei tuon kokoluokan koiraa ota hoitoonsa. Tuolloin se ystävyys punnitaan =).

Olen kerran nähnyt Napolinmastiffin (oli annettavana pois, pitovaikeuksien vuoksi), joka oli todella käytöshäiriöinen. Se haukkui vieraita, joita se ilmeisesti pelkäsi todella kovasti. Se pelkäsi niin kovasti, että kakkasi alleen. Koira oli tuolloin n. 2 vuotias, todella upea yksilö, mutta ilmeisesti pidetty todella huonosti. En voinut auttaa koiraa ottamalla sitä itselleni juuri tuon vuoksi. En tiedä, kuinka sille sitten loppujen lopuksi kävi. Siksi siis en voi tarpeeksi painottaa hellää kasvatusta.

Mastiffi on luonteeltaan hellä ja lempeä koira. Meidän pikkuinen kaipaa myös joskus syliä, johon tulla. Ikävä kyllä vain sen pää mahtuu syliin. Se kaipaa rapsutuksia ja taputuksia (jotka ulkopuolisen silmissä näyttävät lähes läpsimiseltä). Ulkopuoliset se pitää tehokkaasti tontin ulkopuolella, koska kukaan tervejärkinen ei koiraa tuntematta tule nähdessään 100 kiloa painavan, lähes 80 cm korkean koiran. Jotkut ihmiset jopa vaihtavat kulkuaan kadun toiselle puolelle vastaan tullessaan. Silti mastiffimme harvemmin edes haukkuu. Koskaan en ole nähnyt sen murisevan tai näyttävän hampaitaan saatikka olevan vihainen.