Täälläkin tarttis tehdä jotakin.
Tarttis
tehdä joo
2015426
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 201
Vanhimmat
nii´ih tarttis
5 minuuttia näköjään jourut miettii. sit huomasit.
nii´h tarttis
kävitkö veskissä välillä.
Lasketkos omia minuuttejas,vai mutta perässäs seilaan.
Kuule nappaan tämänkin viestisi tuonne alakertaan.Jotenkin tunnut tutun oliselta. Se muuten ole mikään häpeä Hupasutan sen sinne!!!
häppee olla!
leikkiä piilosta isojen poikien kanssa.
Kuinka noita lukaisijoita mahdetaan laskea?
Antaako kaikkien ketjun viestien lukeminen saman verran lukijoita, entä montako lukijaa antaa vain ketjuun vilkaisu, sen yhdenkö?
On tässä nimittäin eräänlaiset kinkerit meneillään.
Tuossa on PILMARI:n kirjoitus. Siinä sama kaveri kirjoitta itselleen. Aina sitten viestinsä jäkeen räpsyttelee F5 näppäintä satakunta kertaa ja saa lukija tilastonsa kasvamaanä. Noin kuivaan ketjuun tuskin kukaan menee kahdesti.
Räpsytys ei titenkkää ole lukija. Se on vaan räpsytys.
Onko yksi ketjun avaus 1 lukija,
onko jokainen viesti 1 lukija, jos ketjussa 10 viestiä ja luen ne kaikki, olenko 10 lukijaa?
Räpsyttelemään en taida ryhtyä, paitsi jos sormet kertakaikkiaan kyllästyvät muuhun toimntaan.
Kiitos jos vielä vaivaudut selventämään taukille!
"räpsyttelee", sillä juttukavereita ei enää löydy.
Eräs fiksu miespuolinen keskustelija ja jotkut iäkkäämmät naiset vastailevat pelleillessään, olen pannut merkille.
Pilmarihan on sama kuin tämä Hajupoika ja KaidePuu, kuten tutkistelija ja luultavasti ainakin sata muuta nikkiä.
Viettää päivänsä koneen äärellä, vaikka valehtelee ja kehuu käyvänsä tansseissa, konserteissa, teatterissa. Ei pysty käymään!
Sen voi päätellä kuka tahansa kun seuraa ukon aktiivisuutta palstoilla.
Joskus on änkeämässä itseään nelikymppisten porukoihinkin, mutta naurettu ulos.
Emme yleensä ikääntyneitä häädä sillä hehän ovat elämän kokemuksellaan fiksua ja kiinnostavaa seuraa, mutta tämä on .....
Kerrot, että yksi fiksu mies ja iäkkäämmät
naiset vastailevat?
Miehethän tosin ovakin mielellään fiksuja, varsinkin iättömät.
Jostakin syystä olen saanut vaikutelman, ettei tämä ns. räpsyttelijä välttämättä juttukavereita edes kaipaa, vai oliko se tarvitse?
Juttelisi nyt sitten vaikka keskenään, niin olisi jotain ihmeteltävää.
ja luulee vielä olevansa hauskakin esm. Hönttilän porukan kaikki 'roolit' vetäessään.
Riitaa rakastavana riitelee kaikkien sivupersooniensa kanssa.
Nyt ei ole tänään näkynyt. Jokohan ukkoa vietiin?
Jonkin verran Hönttilöitäkin seuranneena en voi kuin ihmetellä, jos moiseen muuntautumiseen kykenee.
Ettet nyt vain yrittäisi vedätellä?
Kai täällä johonkin sentään voi luottaa,
ainakin itseeni näytän luottavan täpöillä!
Yli kakasikymmentä ketjua on pysähtynt kuin seinään. Minä ainakin olin lukevinani hönttilän isännän lähteen reissuu. Varmaan sillä nyt on muutakin ajateltavaa kuin tänne kirjoittelua. Mielenkiintoista seurata. Parhaina päivinä 60-80 palstoille tuli lähes 300 uutta viestiä. Onkohan nyt sitten tullut 50:täkään. Mielenkiintoista käydä vilkaisemassa. Kaippaako sota yhtä miestä. Tässäpä se tulee tarkastetuksi.
mietihän sinä sitä vaan
Ei tutkiskelijalla ole mítään tekoa hönttilän kanssa.
voin jotenkin vaikuutaa. Niin yritän, ettei nämä hönttilät kymmenillä nikeillä availe uusia ketjuja vaan antaisivat vaan meidän älyköiden kirjoitella viisaita asioita. Hullultahan se vaikutti. Joku päivä sitte 80: stenkin palstalla 15 vistiketjua yhden aikaiseti joissa keskusteltiin vilkaasti näitä typeriä hönttilöiden juttuja. Useat jopa suuttuivat, kun höntit siellä peuhasiva. Eivät meinannreet mahtua mukaan.
Toivotin hyvää tuolle aloituksellenne, mutta katsoin etten laita lusikkaani kuitenkaan siihen soppaan. Tuumasin: antaa poikien koittaa...
Näitä kokeilijoita on matkan varrella ollut.
Tiedän, ja olen jlki tuonut, että näillä palstoilla olisi vähintään kymmenkertainen kuhina, jos saisin valtuudet, niin kirjoittajienlukumäärän kuin puheenvuorojen ja lukijainkin kohdalla ja laatu aivan varmasti olisi myös aivan toista luokkaa.
Kyllä noita punaisia tilppuja tulisi edelleen, mutta en katso vaivan arvoiseksi.
Mikä on oikein tai väärin tilastoa
00.25 173/4332/25.0
19.00 170/3945/23,2
jne... kestää vertailun kaikkien keskustelujen kanssa paitsi joittenkin "hönttiläin, joita kukaan ei tietenkään lue - räpsyttelee vaan !
Eemelin isä ja taannoin Alvar K. olivat mestareita räpsyttelyssä noitten "juttutupalaisten" kanssa.
Parempaa uutta vuotta 201/12.885
on todellinen huippuesimerkki, jossa on ollut varmaan "apuvoimiakin".
Omissa puaniseen tilppuunjohtaneissa keskusteluissa on "lukijamäärät vaihdelleet 3.500 - 6.500 välillä. Tuo suurempi luku johtuu usein siitä, että ketjusta on saatettu poisataa jopa puolet puheenvuoroista. Laskin eräässäkin "Hyvässä keskustelussa" poistetun lähes kolmesataa viestiä.
Ainakin meidän perheessä seurattiin hyvin tarkaan höntilöiden puuhastelua. Riitaa pyrki tulemaan kuka sai aina ensimmäisenä lukea mitä on hönttilässä tapahtunut. Taidatkin olla kokolailla katellinen ja pahansuopa ihminen.
tosissasi!
Hönttilän jutuissa ei todellakaan ollut mitään vitsikästä.
Typeryyksiä vaan, niinkuin yksinpuhelijan jutuissa aina.
Onko tässä kysymyksessä nyt sama henkilö joka täällä aiemminkin on riehunut. Maalaismiehenä, hajupoikana, ja ties vaikka minä. Miten tämmöisen annteaan täällä vapaasti riehua eikö tämmöiseelle saada mitään kuria aikaiseksi. Ei oikeastaan muuta tee kuin muita arvostelee ja sovaan.Mokomakin räpsyttelijä.
Tää hönttiläähän seurasi ja sille naureskeli meidän taloyhtiössä monikin perhe. Pihalla niistä puhuttiin ja naureskeltiin niiden toilauksille. Hirveestihän noita näytti muutkin lukevan. Sähän varmaan lukenutkaa sitä ketjua siksi oletkin voin negatiivinen. Vai ollaanki me väärässä. Taisit sittenkin lukea useampaankin kertaan. Eikö vain. Muutenhan et voisi arvosteallakkaan.
Kävimpä katsomassa. Sen parempaa uutta... höntilöiden jutun. Kyllä siellä tuhatkunta käviää on vielä käynyt senkin jälkeen, kun sen kirjoittaminen on lopetettu. Oiskohan tutkiskelija käynyt tutkimassa vähän tarkempaan kuinka pakina kulkee.....
En olisi huomannut etsiä koko ketjua ellei sitä täällä olisi mainostettu. Onkohan Eemelin isä sitten kirjoittanut muitakin ketjuja tietääkö, joku mistä löytyy ? Kirjottaako se salanimellä ?
Nää palstathan on tänäänkin niitä täynnä!
Kaipa oot ainakin jonkun lukenut?
Ainakin tuon perämiehen löysin. Lienee jatko edelliseen. Ehkä vähän on jo toiston makua. Täytyy illalla lukea oikein hartaudella.
niitä ei muuten uskalla ainakaan kerralla ahmaista.
Käyt sitten aina katkolla ottamassa vähän
jotain rauhottavaa, vaikka samariinia.
Ai hemms....täällähän ei saakaan mainostaa.
Pöyristyttäviä lukuhetkiä sulle!
Naurattaa välillä niin,että mahaan sattuu. Samariini siinä onkin välillä paikallaan.
saa joskus lukea, mutta nämä Hajupojan yksikseen höpinät eivät ole millään mittapuulla mitattuana hauskoja.
Ei kellään voi olla noin alkeellinen huumorintaju, että tuollaiset naurattaisivat.
Luetkos väärää ketjua hajupoikahan kirjoittelee Tutkijana ja Pilarmanina. Teksti on tosi kehnoa. Tässähän puhutaan Eemelin isän hönttilän pakinoista, jossa nyt onkin jo yli 13.000 lukijaa ! Tämäkin ketju on, kuin mainos tuolle hönttilän ketjulle.
naurettaisiin pilkallisesti, toisten mokille?
Onhan se tosielämän tilannekomiikka, se tahaton, hauskaakin kun kaikki osapuolet sen niin kokevat, mutta tällaiset höpinät eivät ainakaan satuta ketään, uskoisin.
Kuinka niin naurettaisiin toisten mokille. Onkohan joillain sitten niin heikko itsetunto ettei kestä minkään laatuista arvostelua. Minua ei kylläkään kukaan sanomisillaan loukaa. Sopii sanoa vaikka mitä. Höpinäsi ei todellakaan satuta ketään. En niihin jatkossa vastailekkaan. Niistä puuttuu aktiviteetti minkään laatuiseen keskusteluun. Tämä vielä ja piste.
itsetunto suorastaan titaania. Veikkaisinpa kuitenkin, jos sinut paremmin tuntisimme, että heikko kohtasi sinullakin on.
Siihen osuvat kyllä tekisivät kipeää, sinullekin!
Sen pisteen jälkeen alkaa kokonaan uusi lause.
Sinulla taitaakin olla paljon sen paikatun hampaasi kolossa, auttaisiko jos porattaisiin auki ja katsottaisiin?
Hönttilän väki, mummot juttutupineen ja Eemelin isineen saa puolestani kaikki olla siellä
- Hönttilässä ihan omassa rqauhassaan.
En todellakaan kaipaa päättömiä höntiskelyjänne enkä osallistu niihin !
Näyttäkää kykynne perustelemalla edes kerran kantanne ja käsityksenne !
Miksipä sinä itse et kertoisi, mikä tosiasiassa niissä höpsöttelyissä ärsyttää?
Luetaanhan sitä kaikenlaisia pakinoitakin, lapsille satuja jne., eivät nekään asiapitoisuudellaan useinkaan häikäise.
En minäkään niistä rivouksista siellä pidä, niitäkin joku näkee asiakseen heitellä.
Olenpahan vain ajatellut, luen tuosta vaikka paremman puutteessa.
Sinullako on jotain parempaa aina, itsekö kirjoittelet?
Sanohan mitä tässä nyt pitäisi perustella?
Hönteillä mummoilla ei ole koskaan ollut palstalla mitään kunnollista tarjottavaa enempää kuin ex-sefulla ja näillä muilla hönteillä !
- valitettavasti !
Jättäisitte minut höpinäinne ulkopuolelle niin olisin tyytyväinen !
Sinulla taitaa olla pikkuisen huono päiväsi, valitettavasti!?
Olethan sinä saanut ruusuja ja kehuja vaikka miten, eikös ne olekaan 'kunnon tarjottavaa'?
Vai etkö nyt sattunutkaan olemaan 'tutkiskelija'?
Minkähänlaista Pulizer-pakinaa täältä palstoilta pitäisi löytyä vaativan makusi tyydyttämiseksi?;DD
Annapa joku aihe niin kirjoitan siitä tutkiskelijan tapaan 'hönttilät'!
En kylläkään lupaa sitä aivan tällä istumalla.:)
On loukkaus ppäättömiä kanoja kohtaan jos niihin vertaisin.
Päättömillä kanoilla ei ole tynnetusti päätä johon ahtaisevat kaikki ne päättömät jutut, joita palstalaiset tänne suoltavat
- meidän fiksumpien harmiksi !
Hönttilässä piti kiirettä.
Illansuussa oli saatu naapuripitäjästä soitto,
että Hutkiskelija oli ristiretkellä.
Jotain oli taas kadonnut käsittämättömällä tavalla. Lauma päättömiä kanoja!
Varma taho kertoi jonkun vasikoineen, että olisivat Hönttilän kartanolla käyskenneellet kaakattamassa, kun viimeksi nähtiin.
Isäntä tarkisteli tiluksiaan, kyllä; kaikki koirat hyvin haudattu, Marin vihannesviljelmä naamioitu krysanteemipelloksi, tynnörit kumisivat tyhjyyttään, kaikki hyvin! Sopi siinä Hutkiskelijan tulla etsimään kotkottajiaan.
Hönttilästä seurailtiin silmä kovana Hutkiskelijan kaartamista pihamaalle Caddyllaan, avomallista käytti kesät talvet, oli tottunut pieneen viimaan lakeuksilla pörräillessään. Aina sitä jostakin suunnasta pieni huiku kuitenkin kävisi, tuumi Hutkiskelija vastauksena ihmettelyyn, eikö sentään katto saisi olla.
"Mulla on katto niin korkialla ja lairat niin leviällä, jotta sopii tulla sovittamahan omiansa"! Enempää ei passannut kysellä, leuku lonkan päällä heilahteli sen verran rauhattomasti.
Hutkiskelija asteli tupaan, läpsäisi tullessaan leukunsa paremmin käden ulottuville ja tokaisi muka muina miehinä: "Tulin korjaamaan pois ne päättömät kanat".
Hönttilässä seurasi yleinen riemu, "Hutkiskelija on hyvä vaan ja tuo näytille YHDENKIN, niin sovinnolla lähdetään ruusukauppaan puskan ostoon, on se kana sen silloin ansainnut!"
Hutkiskelija ei olisi ollut hutkiskelija, jos tähän olisi tyytynyt. Lähti kaivelemaan pihan perälle, Marin kasvimaalle, Hönttilät seurasivat huolestuneina kun jostain pusikon juuresta kaiveli tynnörin, ettei olisi ollut vahingossa jäänyt jotain raskauttavaa?
Näytti aukoilevan, kurkistelevan ja pirullinen hymynhäive suupielessään vieritti hinkkiä kohti tupaa.
Tulivat tupaan, Hutkiskelija ja hinkki.
"No niin, tässä teille näytille vanha hinkki, oikein nimi sinisellä, alleviivattuna!
Jostain WWW:stä näyttää pöllityltä ja mitäs sieltä löytyykään muuta kuin varastettua tavaraa!"
Hönttiläiset seuraavat silmät selällään Hutkiskelijan avatessa hinkkiä ja nostaessa pöydälle 'todistusaineiston'. "Voihan veijo ja auvo", nauroi Hönttilän isäntä. "Juureksiako me olisimme pöllineet vaikka Marin kasvimaa tuottaa mitä ihmeellisimpiä yrttejä! Missäs ne etsityt kanat siellä ovat?"
Hutkiskelija ei ole moksiskaan, nostaa vaan hinkistä melkoisen kokoisen juureksen, (Hönttilässä kaikki kasvoi näköisikseen) ja lätkäisee tuvan pöydälle että naatit pöllyävät.
Ottaa leukunsa vyöltään ja nappaa kiinni vihanneksen naattipäästä.
"Tuossa, ja nyt se on PÄÄTÖN ....KANA, sanoo listittyään porkkanasta naatit ja parin sentin pätkän.
"No niin", sanoo sitten itsetyytyväisyyttä hyristen, "eiköhän pojat lähdetä piiriin tekemään referaatit ja matkalla poiketaan hakemassa vielä se Puli-Zer"!
Piipahdin tuossa ohikulkeissani Hönttilässä
- vintti oli pimeänä, tupaantulijaisruusut pöydällä.
Ajattelin ottaa ne sieltä kuihtumasta ja tuoda tänne kun väki näyttää täällä viihtyvän ja ruusut ovat luotu ihailtavaksi ja katseltavaksi kaikkien iloksi.
Tuo edellinen puheenvuoro oli ainakin vuoden paras, joten ruusut ovat siksikin enemmän kuin paikallaan.
Kopsaisen tuon puheenvuoron ihan omin lupineni
ja laittan piirongin alltikkoon ja sitten kehyksiin juhlasalin seinälle kun saan asianomaisen luvan, jonka maistraatti todistaa oikeaksi.
Tutkiskelija tuo Hajupojan, KaidePuun ja Pilmarin
sydämelliset onnentoivotukset uudelle Hönttilän väen tuvalle.
Toivon, että te saatte toimia kaikkien huumorintajuisten, ystävällismielisten
ja hyvää keskustelua haluavien kanssa
meidän kaikkien iloksi ja riemuksi.
Etteivät ruusut lopu ja jokainen saisi valikoida mieleisensä omaan kukkapenkkiinsä tai maljakkoonsa niin ojennan tässä
oman vaatimattoman kimppuni ja toivon ettei kukaan kävisi teidän kimppuunne vaan ottaisi tästä kimpusta itselleen mieluisimman kukkasen myös kotiin vietäväksi.
http://www.kordes-rosen.com/
Paljon onnea teille !
Eikös tässä juuri asianomainen kirjoittaja
itselleen ruusuja ojentele, niin olen aiemmista
puheenvuoroista ymmärtänyt, että 'alias se,se, se ..jne olisi kaikki Hönttilän 'roolit' vetänyt
yhteen putkeen?
Mutta "ei se mitään...kun sen tietää", sanotaan ja otetaan ruusut vastaan, kiitos kaikille 'asianosaisille'!
sanasen tännekin palstoille heittää?
Sanoja ei kannata säästellä, jos vaan lukijoita löytyy. Onhan se lukemisen riemua, jos jotain mukavaa aihettakin löytyy.
Tarttis tehdä jotain - sehän oli aloitusotsikko, joten tässä sitä jotain:D.
Hauskaa päivänjatkoa kaikille!!
Minustakin on harmi, että jokuset ketjut vaan huilailevat, voisihan näissäkin ainakin sinun tapaasi toivotella vaikka mitä;
Onnellista syntymäpäivää!
Hyvää nimipäivää!
Onnea valmistumisen johdosta!
Hyvää pelionnea!
Hauskaa matkaa!
Tuuria kotiinpaluussa!
Onnea vastavihityille!
Toivoa toivottomille!
Pitkää ikää!
...onhan noita toivotuksen aiheita,
ja tietenkin se hauskaa päivänjatkoa kaikille!
Mitäpähän sitä keksis?
Oliskohan tässä näpyttelyssä jotain ideaa?
Ei taida olla, näillä eväillä.
Menenpä käymään jääkaapilla
tai sitten jossain marketissa,
laitanpa harkintaan.
Hommansa siinäkin. Ja tässä.
Heippa!
tehdä jotain palstatilan viemiseksi!
Hyvää ötyä!
kuka vie ja keneltä palstatilaa,tehkää jotaki.
Kirijootelkaa tai näpytelkää,toimikaa.
Räpsyttelystä puheenollen, joskus olympialaisten aikoihin oli jollakin keskustelupalstalla oikein vetoomus; "painetaanpas kaikki nyt (sitä tai tätä) näppäintä pari sekuntia, niin saadaan tämä
viesti luetuimpien joukkoon, että joukkue kehtaa palata kotimaahan" tms.
Hyvänä 'kannustajana' tein työtä käskettyä enkä seuraavana aamuna ollut saada konetta auki. Lukijamäärän tarkistin ja toden totta olihan siinä muistaakseni oikein tuhansissa ero.
Semmoisia yllytyshulluja sitä ollaan oltu, vaan ehkäpä jotain on opittu, vielä en ole f5:n koskenut.
vielä muutama sananen lisääkin, jos oikein tiukkaan ahdetaan.
tänään keksis?
Jotain samantapaista duunia tässä on
painettu menemään päivät pääksytysten.
Alkaa vähän toivoa jotain......
Hmm....hmm...kävisikö vaklailemassa
mitä ne muut on keksineet.
Mikäs minua estää, menoks vaan!
tai ainakin tekemisen poikasta!
Itsekseen puhuminenkaan ei kännykkäaikakaudella tunnu ihan hourulan touhulta, saati sitten tämmöinen näpytteleminen. Sitähän varten nämä pellot on ojitettu, että jotain siementä joku kylväis, kai?
Olisko tässä nyt kasvamassa vaikka.....
laittaisko ruiskukan siementä, tai sitten auringonkukkaa ettei kukaan kuvittele että tässä joku sauliniinistö on peltohommiin ryhtynyt.
Nooooiiin, sinne meni!
mitä sieltä kohta lähtee itämäänkään...
kattoos ny vain, niin itää ne siemenet joskus kivipelloskin,saati sitten lannotetussa
savipellos,mutta tiätääkö kukaan missä on juhannus ja itääkö siälä juhannusruusut.
Täällähän on vietelty pelkkää sapattia niinkuin pitääkin.
Jotain on sentään tehtykin.
Etsiskelin sitä juhannuskylää koko viikonvaihteen, melkein, ja yhden löysin jostain Särkänniemen liepeiltä. Sielläkös ne sinun ruususi aikanaan 'itivät'?
aivan väärä suunta se oli,kyllä pittää lähteä tuone
länsrannikol päin,lähel kristiinakaupunkii.
kaikki jättämään jälkemme.
Nyt ei enää sovi.
Itsellä niin iso astia, ettei hetkeenkään vielä täyty!
Tuossa toisessa oksassa näyttäisivät ruusut kaipaavan virkistettä. Sinultahan sitä riittäisi, vai raatsitko lahjoittaa?
http://update.econnection.fi/ruusutarhat/nestori/index. php
kaisutaan aujeejo tämä suoraan.
www.kordes-rosen.com/
Etsiskelläänkin oikein sakilla ruusut ja hoito-ohjeet.
Sitten arvotaan kenen pihalle istutetaan, ehtivät kevääksi juurtua. ;)
on kuokkimatonta plänttiä silmänkantamattomiin!
Mitäs mitäs tämä tällainen laiskottelu,
eikös liksa juokse vai mistä kiikastaa?
Jospa näillä viispiikkisillä
vähän edes siemenenkolosia kaivelisin,
ehkä niihin jotain rentun ruusua nousee?
hallanpanemat ruusunnuppuni!
Eikö täällä kukaan tee töitä?
Tai edes huvittele?
luppopäivä, mutta haittasiko tuo!
sinä ihminen, kaiken keskellä yksin!
Olipa sitten työvälineitä tai ei.
Et sinä yksin ole, minäkin olen täällä!
Tänään olen katsellut vain noita suunnitelmia
ja vähän talikoinut, kyllä tämä kohta on käännetty koko palsta.
Mukavia iltahetkiä
keväisissä merkeissä,
jos tänäänkin vielä energiaa
tänne asti riitti!
Tutulta polku rupeaa tuntumaan, samaa kenties kuljettukin. Vaikka olisihan noita polkuja muitakin astella.
Iltavuoroonko palkkaisit? Tiedätkö, minusta vain ei ole palstallesi talikointiapua. Miten olisi istutushommat, varsinkin jos ruusuja istutat?
Viivähvän nyt täällä luonnon helmassa katsastamassa aikaansaannoksiasi. Mitä lie suunnitteilla?
Ilta tummuu yöksi, eihän täällä enää mitään näekään, kotia kohden siis.
Mukavia unikuvia!
Kuinka kaunista täällä kesällä mahtaa olla, ruusut kukassa, heilimöivät heinät pelloilla ja kukkivia mustikanvarpuja polun varrella, ah, unelmissa jo kuljen kukkamekossani...
Pian se maa viheriöi ja talventähdet työntävät kukkavanat kylmästä maasta, krookukset puhkeavat kukkaan ja västäräkki nyökyttelee pihatiellä.
Jaa, onneksi edes aurinko paistaa näille unelmille.
Nytpä istunkin tähän polun reunalle,
auringon lämmittämälle kivelle.
Silmät kiinni, tunnustelen sammaleista pintaa ja minullahan on jo kesä!
Tänään en sitten muuta aiokaan,
kuin katsella taivaan ( pilvi )merta.
Jo alkavat kuivalta näyttäneet rangat osoittaa elämisen merkkejä verenpisaroissakin. Varastointi on siis onnistunut ja vanhat kukkani eivät ole kuolleet. Mahtanevatko liian aikaisin nekin herätä kevääseen?
Olihan se eilen hieno päivä, ulos piti mennä vaikka ei ollut mitään asiaakaan, ihan vain olemaan ja istumaan auringon sulattamille portaille takapihalla. Talitiaiset tulivat seurustelemaan, vaikka en niiden viestejä osannut tulkita muuksi kuin elämän riemuksi. Kivasti siinä "tityytään" laulelivat ruokailunsa lomassa, kun varpuspöllökin lopulta selvisi ikkunaan lentämisen jälkeen omille teillensä pihakoivusta.
Närhikin kävi komeilemassa, suki sulkiaan ja kurkisteli, olisiko lintulaudan alla helppoa einettä. Komeat on saanut värit tuo halveksittu pihojen vieras.
Että näin eilen, sinä kivellä minä "kannolla", onneksi samalla suunnalla.
Tännepä räppäytän, kun ei kukkaset tehneet tilaa.
Niin, päivästä päivään tässä on menty, aina jotain odotellen.
Hassua sinänsä, joka päivä mietiskelee aloittavansa jotain muuta, eipä silti aloita.
Itselläkin noita ikivhreitä, joihin pitäisi vaihtaa multa, voisivat piristyä lisää vaikka jo uutta lehteä tekevätkin.
Kukkivia pitänee hankkia lisää.
Pirteätä päivänjatkoa, jos täällä joku muukin asteskelee!
tänäänkin.
"Eikä juuri mitään uutta länsirintamaltakaan!" vaikka torstai oli toivoa täynnä. Ehkä jotain pientä kuitenkin. Joskin itsestähän kaikki myöskin lienee kiinni.
Polkua tänne nyt astelin. Miettien, mihin lienen iloni kadottanut. Josko tuo pahainen pyry vain mieltä heilauttaa harmauteen.
Vaan huomenna koittaa aurinkoinen perjantai, ostaa räväytän keltaisen kevätesikon pöydälleni. Eiköhän siitä mieli kirkastune. Sitä ennen
kauniita unia kaikille! Ja räväkkää perjantaita!
perjantai!
Siivouspäivä, vielä ei uusia kukkivia täällä, mutta ehkä jo ensi viikolla.
Mitähän se tuo viimeisin uudistus tuonee, uusia vai tyhjeneekö laari kokonaan?
Mitäpä sitä mietiskelemään, onhan sitä paljon muutakin ajateltavaa.
Minä se kahlailen historiikkejä, mielenkiintoista! :))
Oikein hyvää lauantaita,
tänne pienelle polulle joka metsän halki vie....
ennenkaikkea kulkijoille!
seikkaillut olet? Ahkeruus on ilomme, voi, olisipa!
Ainahan sitä tekevä aikaansaakin. Jotain.
Jos vaikka enemmän vielä huomenna, lauantaina.
Pikku-hiljaa kevättä kohden, mutta hitaasti kiirehtien.
Levonhetki nyt lyö, jo joutuvi yö...
Hyvää yötä!
Piilossa on vielä tuolla telluksemme toisella puolella, mahtaako paistella siellä koko loistonsa ja meille jää vain utupilvien takana kurkkiva kuvajainen?
Huomenta kuitenkin, lupaavat aurinkoista.
Isolla valtatiellä ei turvallista. Moni vaara uhkaa ja vastaantulijoiden katsettakaan ei ehdi kohtaamaan, kiire, kiire, mistään välittämättä.
Pienten polkujen kulkija ehtii katsella ympärillensä, huomioida vastaantulijan, katsoa silmiin ja usein jopa jäädä juttusille.
Elämä on usein pienten asioiden ympärillä pyöriviä ajatuksia, elämässä saatujen kolhujen aiheuttamien "kipujen" miettimistä ja siinä tahtoo jäädä pyörimään samaan kehään.
Kun uskaltaa lähteä tutkimusmatkalle, vaikka vain pienelle polulle, kohdalle voi osua toinen, jonka antamien virikkeiden avulla omatkin mietteet muuttuvat. Näkee pienenkin valonsäteen heijastuksen varjojen lomasta, ja kas vain, elämässä onkin vuorovaikutuksen ansiosta paljon muutakin.
Vaikka; " Harvoin yhtehen yhymme, saamme toinen toisihimme, näillä Väinölän ahoilla, Kalevalan kankahilla..." voin sanoa löytäneeni polun varrelta monta kertaa enemmän, kuin valtaväylillä kulkeissani.
Touhukasta lauantaita jos vireyttä riittää, jos taas laiskuus yllättää, ole hyvillä mielin, sekin menee ohi kun aikansa odottaa..!
Piilossa on vielä tuolla telluksemme toisella puolella, mahtaako paistella siellä koko loistonsa ja meille jää vain utupilvien takana kurkkiva kuvajainen?
Huomenta kuitenkin, lupaavat aurinkoista.
Isolla valtatiellä ei turvallista. Moni vaara uhkaa ja vastaantulijoiden katsettakaan ei ehdi kohtaamaan, kiire, kiire, mistään välittämättä.
Pienten polkujen kulkija ehtii katsella ympärillensä, huomioida vastaantulijan, katsoa silmiin ja usein jopa jäädä juttusille.
Elämä on usein pienten asioiden ympärillä pyöriviä ajatuksia, elämässä saatujen kolhujen aiheuttamien "kipujen" miettimistä ja siinä tahtoo jäädä pyörimään samaan kehään.
Kun uskaltaa lähteä tutkimusmatkalle, vaikka vain pienelle polulle, kohdalle voi osua toinen, jonka antamien virikkeiden avulla omatkin mietteet muuttuvat. Näkee pienenkin valonsäteen heijastuksen varjojen lomasta, ja kas vain, elämässä onkin vuorovaikutuksen ansiosta paljon muutakin.
Vaikka; " Harvoin yhtehen yhymme, saamme toinen toisihimme, näillä Väinölän ahoilla, Kalevalan kankahilla..." voin sanoa löytäneeni polun varrelta monta kertaa enemmän, kuin valtaväylillä kulkeissani.
Touhukasta lauantaita jos vireyttä riittää, jos taas laiskuus yllättää, ole hyvillä mielin, sekin menee ohi kun aikansa odottaa..!
en minä toistoa pyytänyt, mikähän täällä nyt????
Satuinpa tänne juuri kun ihmettelysi tuli.
Kertaushan on opintojen äiti, väittävät, oletkos sinä nyt sitten minun 'äitini', kun jossain aikaisemmassa viestissäsi mainitsit "hän opin oli saanut omalta isältään"? :))
Mikäs sen hauskempaa kuin molemmat opettamassa, josko joskus menisi perillekin.
Tämä positiivisuusympäristö tuolla toisaalla on nyt kovaa valuuttaa, huomaan. Toivottavasti kukaan ei sentään väkisellä ala pakkopositiiviseksi, vai olisiko se niin huono juttu sittenkään? Voihan sitä vaikka mainita, että tänään on niin aurinkoista, että muuta tuskin huomaa, silmät täytyy pitää sikkarassa. :D
Puuhakasta siivouspäivää, sellainenhan sinulla oli suunnitelmissa!
Tulee mieleen "kyllä kansa tietää"! Hiukan muuutettuna tuo. Eli kirjoituksesi oli ilmeisesti niin hyvä, että se kerrattiin esimerkillisenä palstalle. :) Olepa siis vain onnellinen toistosta, useita kirjoituksia kun on kuulema poistettukin. Jokunen aiheettakinko, mene tiedä sitten, vai lieneekö vain virhetoiminto kysymyksessä. Henk.kohtaisesti tässä rupean näkemään vihreää valoa "lehden kääntymisasiassakin".
Tuosta nikkeilyasiasta senverran tässäkin iltamyöhään polunvarrella tuumaillessani, että mielelläni minäkin keskustelisin samaa nimimerkkiä käyttävän kanssa. Sillä vaikka kuinka yritin muuttaa näkökantaani, tuohon palasin.
Ei riittänyt tänne tänään aurinkoisia hetkiä kuin muutama aamupäiväksi, harmajainen oli päivä, mutta muuten säyseä, pakkasetta.
Mitähän se huominen tuo tullessaan, 13. päivä, onneksi ei ole perjantai, vaan sunnuntai - ja taas saa nukkua pitkään:), kun nyt täällä näin myöhään kukun.
Kauniita unia!
Tapaamisiin!
Yllätys!!!!!!!
Joku tuntematon ystävä on istuttanut kukkaisia.
Kiitos ja hyvää ystävänpäivää, Valentino-Valentina!?
Todella tarttis, johan menee piirileikiksi.
Pyysin poistamaan toisaalle kirjoittamani viestin, turhaa, niin turhaa on mielipidettään missään ilmituoda.
Koirat haukkuu ja karavaani kulkee... kukahan istuukaan ohjaimissa?
Lämmitin saunan ja katselin tässä kiharoitani, olis aika mennä kampaajalle. Vaan, kun joka päivä tuolla hiki päässä työntää lunta, tuntuu turhalta touhulta sekin. Mitähän keksisi, että vähän piristyisi?
Eräs ystäväni lähti eilen Ruotsin risteilylle, irtiottoa arjesta, sanoi, pitäisköhän minunkin..?
Todella, otsikon mukaan,- tarttis tehdä jotain!
Kääntyyköhän lehti? Sitten katselemme kauniita kuvia, luemme hyviä juttuja ja saamme näiltä palstoilta sitä mitä odotamme, sisältöä niihin hetkiin, jolloin tuntuu tyhjältä.
Onhan täällä sisältöä, laadusta ei aina tiedä.
Yritetään luovia myrskyn keskellä, ehkä se rauhallinen poukamakin tulee vielä kohdalle ja voimme rantautua rauhallisin mielin.
Hyviä unia yöhönne, painajaisiahan me emme näe.
- ja ystävänpäivänä. Mistä tänään moinen sallittavuus?
Panee miettimään taas kerran tämän mielekkyyttä. Vaikutti jossain vaiheessa lupaavalta, rauhanomaisemmalta.
Valtateillä nyt turha vaeltaa. Pikemminkin pitemmälle takamaita etsimään, jos rauhassa olla tahtoo. Kuinka kauan täälläkään? Hoh-hoijaa! Ei käänny lehti, ei mitään toivoa paremmista ajoista sittenkään.
Painajaisiako näkisimme, ei nyt sentään, samaa mieltä olen. Siirretään ajatukset vaikka musiikin siivin johonkin mieluisaan ja miten se olikaan: otetaan mukava takanoja ja suupielet korviin! :)
Kauniita unia!
kun ei yöllä unta anna?
Miten nukahtaminen voikin olla vaikeaa, vain pieninä pätkinä, mutta aamu tuli.
Mitä aiemmin herää, sen enemmän ehtii.
Lämmitin illalla saunan ja toivoin että se vähän pehmittäisi lumitöiden rasittamia lihaksia, vaan mitä vielä, kankea olen kuin heinäseiväs, selkä huomauttaa joka askeleella, ja harteilla on "kivireppu". Nyt tilaamaan hierojaa.
"Ei meillä itketä, eikä surra pienistä.."
Taivaalla aurinko helottaa keltaisena, utupilvi peittää säteet, mutta toivottavasti jaksaa paistaa päivän mittaan maahan asti.
Pari ohikulkijaa lupasi poiketa, pitää mennä katsomaan mitä heille tarjoaisi, kiireisiä kun ovat, pitää kaiken olla valmiina pöydässä.
Hetkeksi se takanoja, Myrskyluodon Maija soi taustalla... tunnelmoin ja poistun.
Rauhallisia hetkiä päiväänne.
"Kivireppu"? Rehkimisten päälle muistathan aina venytellä jäsenet. Vain 15-20 minuuttia, eivätkä jäsenet jumiudu. Nyt voi joku syyttää taas liioista neuvomisistani, mutta minulle ainakin venyttelyt on paras apu. Vaikka kävisin hierojallakin, niin sen lisäksi. Menikö iltasaarnaksi? Anteeksi, Kirjar. (Aiheet vähissä, pää pensaassa!):)
Aurinkoisia varhaishetkiä!
Oikeassa olet, lihasten venyttely on kaikkein tärkeintä. Tahtoo vain olla tunteja kestäneen rasituksen jälkeen laiskuus, lämpöiseen suihkuun, kuivat vaatteet ylle ja pieni lepo.
Tuo jumppapallo on saanut kyytiä!
Eilen yritin "verrytellä" aivojani kirjoittamalla. Moni asia tulee joskus ajatuksiin niin vahvana, että on pakko "käsitellä", muuttaa ajatukset sanoiksi. Niitä sanallisia ajatuksia on lehtiöt täynnä, levykkeillä ja levyillä, kukaties missä maailmallakin seikkailevat.
Nyt on sitten liiat paineet purettu ja tasapainoinen tilanne, debetit ja kreditit kohdallaan mitä ajatuksiin tulee.
Männyn kylkeen ilmestyi aamulla ihan oudon näköinen tikka. Arvelin sen olevan Harmaapää tikka, mutta löysin vain kuvan jossa se oli kuvattu vihreänkirjavaksi, tämä oli kokonaan harmaa ja soitto asiantuntijalle, joka totesi että Harmaapää tikka se on, viipyi ihailtavanani monta tuntia. Uusi tuttavuus. Pitänee käydä silavaa hankkimassa, rasvapallon se hakkasi hetkessä. Kiikarilla katselin ikkunasta touhujansa, ei välittänyt verhojen liikkeistä eikä kiikarin linsseistä. Tervetuloa toistekin, harvinaistunut kuulemma.
"Mua öiset viimat vihloi,
löi vasten kasvojain,
pois lakki lensi päästäin,
mut kääntynyt en vain."..
Muistatko/ tiedätkö mikä laulu nyt soi?
Noilla sanoilla voisin kuvata sivuilla kokemaani, monen muun tavoin.
Eteenpäin, eteenpäin, tämä joukkomme eihän horju. Eri vaattehet, samat aattehet, siksi käymme taistohon.
Aurinkokin meni pilveen, joten kone vaihtukoon toisiin toimiin.
Mukavia hetkiä päiväänne.
Sinulla sitä energiaa on vaikka toisille jakaa, huomaan kaikesta ja se ilahduttaa! :)
"Hyvin on pullat uunissa!" Siis Sinulla. Ei oikein palstoilla.
Aamupäivällä olin vähällä osallistua kanssasi tähän tunnettuun taistoon, mutta tiedäthän, tämä keskiviikkopäiväni on muualle pyhitetty, piti lähteä. Matkalla haudoin mielessäni kirjoitusta, mutta kuinka ollakaan, näin illalla - ja luettuani taas ketjuja - puhti katosi. Sen vain tässä vaiheessa totean, että kirjoitit juuri niin kuin minäkin asian tiimoilta ajattelen. Jotain hiukan lisäten vielä, mutta olkoot.
Tuosta laulusta. Sanoista päätellen, en taida tuntea, siis mikä laulu se onkaan?
Hyvä, kun olet hankkinut sen pallon kuntoiluvälineeksesi. Salilla kokeilin. Tuli mieleeni, josko saareen sen hankkisin, ellei tuuli sitten tempaisisi sitä järvelle...
Tässä vaiheessa taas: Rauhallisia unia!
tuolla palstoilla. Tulee mieleen, josko kauankin kestää tätä palstalta pakoilua. Mielestäni olisi jo ihan hyvät eväät palata keskusteluihin. Vai olenko liian optimistinen!
Mitähän mieltä kansa olisi vaikka tuosta joitakuita meitäkin koskettavasta aiheesta "perintöveron mahdollinen uudistaminen". Tosin eihän se valtio suinkaan siitä luovu, mahtavaa rahantuloa. Vaan on se mielestäni niin väärin...
Niin. Tämä ketjuhan alkoi "Jotain tarttis tehdä..." Että tällaista tänään lauantaina. Syömään lähden, että jaksaa... Hyvää ruokahalua sinullekin, jos tänne eksyit!
paikallaan vain täällä takametsissä. Mitäpä sitä paljolti osallistumaan etusivu-keskusteluihin. Kauniisti kehoiteltiin poistumaan, mutta ajateltiin: turpa tukkoon! Taidanpa tästä virtuaalimaailmasta sitten poiketa pois talvisäätä haistelemaan. On tuo luontokin niin puhtaanvalkoinen! Muille toivon yrittämisiä.
Turhaa on, turhaa koko touhu.
Ei täällä sivuilla, ainakaan näillä näkymillä kannata roikkua. Kuka ja mikä, mitä ja milloin, se sanoi, se on, kukahan.., taitaa olla.., menisivät.., kanat.., loppumatonta; " Mitä, Missä, Milloin?" jauhamista, ei ymmärrys riitä selittämään, miksi elämä, jopa täällä virtuaalimaailmassa, on näin ristiriitojen täyttämää?
Onneksi näillä sivupoluilla on vielä keskinäinen ymmärrtäminen ja suvaitsevaisuus vallalla!
Tänne poikkean tämä naamio kasvoillani, jotain sieltä alta ehkä paljastuukin tutuille.
Kehoituksia pysyä pois, niitä näkyy satavan yhdelle ja toiselle, mutta ei kannata niiden vuoksi kokonaan paeta, eikä oikeastaan ottaa kantaakaan. Tuo yleinen ilmapiiri, se tekee haluttomaksi roikkua mukana. Jos edes joskus...joku juttu... mutta kun ei mikään.
Teeskentelijäksi minusta ei ole, en kykene kehumaan ja kiittelemään sellaista, joka ei sitä mielestäni ansaitse. Jos taas kannatan ja kehun jotain, täällä saa heti hännystelijän nimen.
Nimettömänä kiitos on annettava, pätisikö täällä...?
Nimettömänä kiitän teitä, olette yksinäisten hetkien ilo ja harmaiden päivien valo minulle.
Pysytään polulla, kompastelematta, tukien toinen toisiamme tänäänkin.
Kuvitelluista huomisista
eilispäivien todellisuuksiin
mitä tapahtui
tämän päivän unelmille?
täyttymyspäivä tänään!? Palstalla. Näkevätkö minun vanhat silmäni oikein? Harmoonista keskustelua! - :)
Teenpä pienen lenkin, jäähyä kaipailen, niin tohkeissani olen...
tässä jos sitten muillekin tänne eksyneille, että "omituiset ovat olympialaiset!" olleet tänään palstoilla. On ensin ryöpytystä, on hivenen hyvää uuden alun alkua, sitten hiljaisuutta. No, palstathan ovat sitä, mitä me olemme ja olemme tällaisia, siihen on tyytyminen.
Vaan hui, hai! :) Elämä jatkuu! Eihän tässä muutakaan voi todeta.
Huomenna on päivä uusi. Maanantai muuten.
Ottaisinkohan huomenna nuo viimeisetkin jouluun liittyvät kyntteliköt jo kaappiin kevätauringon tieltä, jos vaikka paistaisi tuo armas aurinkoinen - meillekin...
Ja huomisesta lähtien tulee tässä sitten enemmän myös ulkoilla saadaksemme auringosta terveellistä D-vitamiinia.
Mutta nyt hyvää yötä.
että kun viestit eivät nykyisin lähde ensimmäisellä lähetystoiminnolla, niin kulkevatkohan ne jonkun apina-suodattimen kautta... - Se on tuo mielikuvitus vain taas... ;) Öitä!
Havahduin kuin unesta, että täällähän on melkoisesti tekemätöntä 'työtä'?
Koko viikon puuhastelut odottamassa!
Nyt sitten hihat heilumaan, vaikka pellon omistajasta ei pienintäkään vinkkiä, pitäisiköhän kuulutella peräti.
Tuo mainittu 'apina-suodatin'; kummassa ketjun päässä mahtaa majailla, jos toisinaan viestit eivät lähde, joskus katoavat äärettömyyksiin, tai sitten pulpahtelevat esiin miten ja missä milloinkin?
Onkohan tämä takamaan sarka se rikkaruohoton vyöhyke, jossa ne kaikki kukat saavat kukkia, eikä perunankukkakaan tule hyljityksi?
Pitkästä aikaa (olettaisin)!
Pakkasiako paossa olet ollut vai muuten vain talviunilla? Unesta kerroit havahtuneesi!
Juuri äsken kävin lukaisemassa vanhoja ketjuja, joissa vietettiin mukavia hetkiä, siis ainakin me. Oi, niitä aikoja, joskin hetkellisiä, mutta silti. Ilmapiiri on nyttemmin kovin ihmeellinen, pelkkä myönteisyys ei auta, pysähtyneeksikin voisi todeta. Ei auta muu kuin odottaa päivää parempaa.
Suodatin taisi olla tilapäishäiriö vain. Ei muuta kuin hyvin levänneenä nyt vain puuhastelemaan. Mitä suotta omistajaa tivaamaan täällä takamailla, meille hyväntahtoisena jättänyt. Meille, jotka rauhaa ja kaikkia kukkia rakastamme. Maaperä vaikuttaa hyvältä vai mitä tuumit?
Talviunessako?
Olen lueskellut noita historiikkejä silloin tällöin, edelleen. Sen vuoksi ehkä jää osittain se 'tämä päivä' palstalla elämättä, tarkoittanee osallistumatta, vaikkapa vaan näillä ovien takaisilla.
Jokin minussa on päättänyt piileskellä, ehkä olen sittenkin liian arka näihin puuhiin.
Silti se sama 'jokin' yllyttää napsuttelemaan sanoja, tahtoo edes tervehtiä, kuitenkin.
Ja täällähän on aina joku vastannut, mitä kaipaan tuolla muualla. Syitä voi tietysti olla moniakin, kertoisipa joku sen totuuden, olkoonkin sitten vaikka yksinkertaista ja naiivia, kuten jossain ketjussa totuuden puhumista luonnehdittiin.
Runokoneenkin löysin, kiitos vinkin antajalle!
Uusia ulottuvuuksia, myös noissa historiikeissa mainittu.
Onhan siellä palstoilla kuhinaa ainakin. Sitähän toivottiin, vaikka noista yöjutuista olen jäänyt aivan out, omat 'yöjuttuni' katselen muissa maisemissa.
Nyt vain innostunutta osallistumista teille toisille sinne valtaväylillekin ja odotellaan niitä parempia päiviä, kuten sanoit.
Hyvin nukutun yön jälkeen tänne ihmettelemään maailman menoa.
Vastauksia odottelin, vaan eipä näkynyt, olitko valtaväylillä uurastamassa? :)
Kuinkahan nyt sanansa asettelisi, että tulisi ymmärretyksi eli hyväksytyksi, osaisitko kertoa?
Taisit tunnistaa, vaikka muitakin kirjoituksia on ollut niinkuin sinnepäin.
"Missä mättää, eikö naminamia enää millään kanavalla?"
Olen niin ymmälläni.
tässä jo on. Niin ne minuutit venähtävät äkkiä tunneiksi tämän koneen äärellä. Ihan sieppaa joskus, kun ei saa muuta aikaiseksi... ja kaunista ilmaakin lykkää, ja on keskiviikko, minun lapsenlapsi-iltapäiväni. Itselleni saarnaan.
Anteeksi nyt, kun en sinua "te-e-ervehtinyt oo".
Huomasit. Valtaväylille eksyin taas kerran ja sinne jämähdin.:)
"Kaunosieluisena" sain pitkät hyvät yöunet myöhäisillan runoista, "aah, se onnea on!"
Muistan kyllä, kuinka mielestäni aiheetta aikanaan sait satikutia, ilmeneekö sitä sitten vielä, ei kait.
Täällä nyt tunnistin. Muissa mennyt pieleen. Täytyypä tarkentaa huomiointikykyään (Oisko enää rahkeitakaan?:)))
Tule piileskellen tai miten vain, kunhan tulet mukaan napsuttelemaan sanojasi iloksemme. Itse olen väylillä puuskittain napsuttelemassa, mutta lukemassa käyn, kone on kotona ollessani kaiken aikaa auki - seurailen näet muitakin asioita netistä.
Ymmällään tässä on moni meistä kanssasi. "Naminami-hetkien" toivossa elellään.
Aurinkoista päivänjatkoa ja tapaillaan!
Kiitos viestistäsi jonka kiireittesi keskellä olit ennättänyt laitella. Täällä tulee vain hassulla tavalla uumoilijaksi 'yksikseen' jäädessään, hauska kuulla toisista kun tuonne etusivuille ei tee yhtään mieli, ainakaan vielä.
Enhän minä nyt sitten enää 'patistele', vietähän vaan mukavia hetkiä pienten ja isompienkin seurassa. Onhan nyt tosiaan hyvät ulkoilusäätkin, joten mallikasta maaliskuun alkua, toivottelee se tee-e-er-veh-ditty, näin omin sanoin ja sävelin lauleskeltuna. ;)))
"Hyppyherkkänä" käväisin valtateillä ts. ei mitään järkevää tullut ulos. Heittäydyin jopa ylikierroksilla sanailuun; ei minusta koomikoksi ole, iloluonteiseksi vain tunnustaudun. Hm. Ja nyt harmittaa. -
Mutta osallistuakin pitäisi, pitäisi...
Mikä hitsi pitää väkeä poissa, ovatko lähteneet ikiajoiksi? Sinut olin näkevinäni...
Sinä tuota historiaa vielä seurailet, minä yli vuoden elänyt (pienessä sotatilassa, sanoisin). Keskenämme voisimme asioita kommentoida vielä, mutta ei julkisesti. Siis jos haluat. -
Ja tuossa "tervehdyksen" alussa pitää olla tosiaan 2 eetä.;) Kohtahan vappukin koittaa - kun päästään näistä lumista - aika kiitää!
Mutta huomenna on maaliskuun ensimmäinen
torstai ja taas toivoa täynnä!
Kauniita unia kaikille muillekin tänne mahdollisesti vielä poikkeaville!
"Hyppyherkkänä"?
Sitäpä sitä tulee harrastettua. Lueskelen, en ollut palstoilla kuin täällä, jotain toista 'nimetöntä' katselit. Onhan meille käynyt niin ennenkin. :) Kaikkea sitä on tullutkin hassuteltua.
Ihmettelen, ettei Kirjaria ole näkynyt, vai olisiko hänelläkin niitä pikkuisia kyläilemässä.
Sinäkin noilla runopalstoilla kerroit käyneesi.
Niissä on jotain, saa pohtimaan ja yrittää sukeltautua kirjoittajan sielunmaisemaan. Jotenkin aina peilaa omaansakin, vaistomaisesti.
Tässähän nämä yhden toivorikkaan torstain terveiset teille, missä lienettekin, jos ehditte pistäytyä näissäkin 'maisemissa'.
Toivottelee 'puskapaula'.
Voi jummi-jammi! - Eihän näin myöhään saisi enää kirosanoja käyttää. Mutta. -
Juuri kävin sekoilemassa tuolla toisella polulla, luulin, että sinä olit... oliko hän sitten HÄN??
Ja nyt tulee mieleen se laulu "En ole hän, kuinka oisinkaan... olen enemmän" :)
I varje fall, aamuvirkkuna voistit olla Kirjarkin! :) Mutta nyt ovat "merkit" kyllä aikalailla selkeät, olet sinä, vai panenko isolla kirjaimella. (Siinäkin minulla vaikeuksia, kun en tiedä aina kumpaa pitäisi käyttää. Tuntui hassulta ZOZ:illekin kirjoittaa isolla, mutta kun näin olin Ruuneperille tehnyt, niin tasapuolisuuden vuoksi... ai-jai, kun on suuret huolet mulla "vaan onkos myöskin sulla?")
Missä muuten Kirjar? Huolettaa.
Täällä on ihmeen hyviä runoilijoita, vaikka en mikään asiantuntija ole, vaan runoutta rakastava. Niin lyhyesti - niin taitavasti - tunnetta!! - Olen ihan myyty. Aikaansaa juuri noin, kun mainitsit.
Sinulle ja kaikille - metsänelämillekin täällä takamailla
kauniita unia!
Piilossa on vielä tuo kultainen kehrä telluksemme toisella puolella, vain hiljalleen kultautuva horisontti kertoo sen olevan nousemassa.
Rakastan näitä aamuja, auringon nousua ja kaiken luonnon heräämistä uuteen päivään. Olemme taas saaneet uuden mahdollisuuden.
Mittari näyttää -24,6, vaikka sanoivat jo eilen, että pakkaset ovat ohi. Ei se muutoin haittaa, mutta kuivaa on ilma hengittää, ei voi lenkille veilä... kunhan tuo aurinko vähän lämmittää.
Tätä retkeä ei pakkanen haittaa, huomaan ettei polku ole käyttämätön.
Kiiruhdan tässä näin ohi mennen kertomassa ettei hätiä mitiä, palaan taas kun saan ajatukset raiteilleen ja kunnon kohdalleen.
Katsellaan, peipposet ja kiurut, västäräkit ja siepot, pian nekin palaavat ja silloin onkin jo kevät, ei enää kevät talvi...
Tapaillaan...jossain risteyksessä taas.
Meillä on sellainen mittari keittiön ikkunanpielessä, että se näyttää numeroina vain lämpöasteet. D
Pakkasta on 'tuon pituinen sininen pylväs' jne. Joku ilmiö on syönyt siltä numerot. Toisesta sitten tutkaillaan tarkemmin jos on tarve. Ja viimeistään kaupan mittarista näkee todellisuuden, jos ei jo matkalla hoksannut. :))
Sinulle, Kirjar, sitä kunnonkohotusta, oltiinkin jo oikein huolissaan täällä. Voikaa kaikki toisetkin hyvin ja tapaillaan!
mutta kyllä se laskee päivän kallistuessa iltaa kohti.
Salpausselän kisat jatkuvat, formulat meni ja kunkin tallin kannattaja koki kisat tavallaan.
Tuolla etusivuilla on meno samaa takkuilevaa "oman tiensä etsimistä", omien kykyjen arviointia ja vertailua toisiin. Onneksi täällä voi tallustella saman arvoisena toisten kanssa. Voi pukea yllensä sen vanhan mallisen toppatakin, jonka väritkin ovat haalistuneet; voi tallustella pakkasella huopatossuissaan, nekin jäännös menneiltä vuosilta; voi suojata korvat vanhalla karvalakilla jonka "läpät" voi sitoa nauhoin leuan alle. Kukaan ei naura, ei käske katsomaan peiliin, eikä asetu polulle " poikittain" missään suhteessa.
Tänään pakkaan eväät vanhaan tuohikonttiin, isäni tekemään, nostan kontin selkääni ja suuntaan pienine seuralaisineni metsän keskelle, tarpoen vaikka umpihangessa erääseen merkittävään paikkaan, kesäiseenkin kohteeseemme. Siellä taas kuvaamme maisemia, tutkimme kiikarilla näkymiä, etsimme silmillämme pienimmänkin eliön, en kyllä tiedä joko hankikirput liikkuvat, sekin selviää...
Katselemme onko ilves vielä näillä main, näkyykö jälkiä, ja ketun suoraviivaisen kulkureitin me kaikki tunnemme, pupujussin ja oravan jäljet lumessa, oi, on niin paljon taas tutkittavaa...tikan "pajapuun" alta voimme löytää kasan "käpyjen sydämiä", fasaanin varpaanjäljet lumella,.. kaikkea ihmeellistäkin, kuka tietää.
Suunnatkaa kulkunne tekin tänne, jos matkallanne havaitsette nuotion, sieraimiinne tunkee käristyvän makkaran tuoksu ja siihen kaikkeen sekoittuu iloinen pulina, liittykää joukkoomme, meidän >sekalaiseen seurakuntaamme< mahtuu aina ja kontissa riittää evästä.
Hei, ne suklaat ovat paluumatkan mahdollisen väsymyksen varalle, lisäenergiaa pienille polkujen tallaajille.
Näkemisiin täällä syrjäisessä maastossa, huikkaa terveisesi jos et mukaan ehdi.
Eväsköntin pakkaaminen alkaa...
Mitenkään en voi jättäytyä matkasta, kun kaikkea tuota kertomaasi on nähtävissä.
Pakkanen saisi vähän antaa periksi, ainakin auringolle. Mutta onhan se makkaranuotio, sehän se lämmittää ja kertoilee omia säkenöiviä tarinoitaan iloisen pulinan lisämausteeksi.
Istuskellaan siinä ja ihmetellään!
"niin kaunis on maa, niin korkea taivas..."
Sunnuntairauhaa!
luontoretki jäi nyt auttamattomasti kokematta. Myöhästyin. Harmin paikka. Itseänipä tässä saan syyttää.
Tänne tultuani kipusin taas kerran tuohon isoon puuhun tarkkailemaan, josko miltään kulmalta nuotiosavua olisi ollut näköpiirissä. Mutta ei. Palasin kotiin. Vähän haikeana.
Elin kuitenkin voimakkaasti tunteessa mukananne: teillä oli tosi-hauskaa. Ja mitä kaikkea ihmeellisyyksiä havaitsittekaan talvisessa luonnossa! Niin moninaista, kun oivaltaa hakea. Löysittekö aivan kaikki hakemanne?
Noista pukimista vielä. Tuli mieleeni ihanasti saarielämäni. Sieltä kaapeista löytyy juuri pari kappaletta tuollaista menneitten sukupolvien karvalakkia, jotka kylmillä kevät- ja syystuulilla ovat onnenomiaan kesäaikanakin. Vanhat turkit ja huopikkaatkin olivat pitkään tallella, mutta kun ei siellä enää hiihtolomia vietetä, siivosin ne pois. - Luonnossa liikutaan luonnonmukaisesti.
Niin se tämäkin päivä on painunut kauas kaukorannan taa, yö tekee tuloaan.
Ja sitten onkin taas uuden viikon maanantai.
Toivotaan, että sekin olisi hyvä päivä.
"Hyv´yötä vaan, huomenna kohdataan"
Hämärää oli koko päivän. Iltaan painui päivä kun retkemme oli ohi. Pakkanen nipisteli poskipäitä ja vähän varpaitakin, mutta nuotion äärellä lopulta saimme lämmitetyksi sormet ja varpaat.
Joihinkin pieniin saappaisiin meni lunta, mutta kun eväät oli syöty, laitoimme kastuneen sukan sijaan talouspaperista ns. "jalkarätin", sen päälle muovipussin ja kenkäkin tuntui ihan kuivalta, eikä pieniä varpaita enää paleltanut.
Näimme monta lintua, haukankin liitelemässä joen törmän yllä. Myyrien jättämiä käytäviä lumessa, oravan katkomia kuusen kärkkiä hangella ja paljon erilaisia jälkiä hangella. Parasta oli kun orava istui kuusen oksalla katsellen meitä yhtä uteliaana kuin me sitä.
Päätimme jälleen palata samoille tienoille kun aurinko sulattaa lumet ja muurahaisetkin nousevat sieltä pesän pohjukoista esiin korjaamaan entistä ja rakentamaan uutta. Lämpimien säiden myötä elämä metsässä vilkastuu, kasvit heräävät horroksestaan ja meillä on jälleen paljon uutta katsottavaa ja maistettavaakin. Maistamme ketunleipää, suolaheinää, ja myöhemmin niitä ihania metsämansikoita. Luonto on meidän. Ympäri vuoden, joten mukaan vain, tämä ei ollut kevään huippuhetki. Ilmojen lämmittyä, palataan entistä uteliaampana ja yritetään oppia lisää luonnon ihmeistä.
Puron solinaa ja rentukoita odotellen aika kuluu näillä sivupoluilla. Pulmunenkin juoksenteli eilen pihalla, liekö täällä talvehtinutkin, vai joko muutto on alkanut.
Nyt hyvää Naistenpäivää, ruusuja en taida saada edes tänään, mutta ollaan ylpeitä naiseudestamme ja naisten oikeuksistamme ilman kukkiakin.
Tännepä tänne mieli palasi hengittämään raikasta ilmaa ennen unia ja samalla katsastamaan mahdollisia uusia viestejä. Ja onnistikin. Kirjar, raportoit kevättalven iloisesta luontoretkestä.
Paljonpa koittekin. "Ja teillä kaikilla oli niin mukavaa, oi, jospa oisin saanut olla mukana!"
Mutta tuleehan näitä vielä, lupasit.
Silloin "singrataan" mukaan - tai ainakin aatoksissamme.
Nyt kuitenkin väsymys tässä pakkaa päälle, joten sen enemmittä
oikein hyvää yötä kaikille!
Tulinpa vilkaisemaan ja vastaan tähän kaiketi lähinnä Kirjarille osoitettuun, kun itse henkilö tuntuu lepäilevän, kenties?
Jokohan piankin joutuu pakostakin 'lähentymään' valtareittejä, siirtyy niin kauaksi nämä aatokset.
Helena tuolla jossain muualla väitti puhuneensa 'jonninjoutavia jokelluksia', mutta sellaisia nämä tämmöiset tapaamiset taitavat oikeassakin elämässä olla. Hyvä sentään että tietää toisten olevan 'olemassa'.
Terveisiä vaan teille pistäytyjille!
kanssakulkijoitamme, tai ystäviämme, siitä, että he ovat olemassa ja antavat elämäämme sisältöä.
Kummasti sitä täälläkin on tullut kaivattua teitä, piilossa ja julkisuudessa olevia matkakumppaneita, jos ei mitään ole kuulunut.
Onko tämä jo riippuvuutta? En tiedä, mutta kummasti päivää piristää kun poikkeaa tänne taustalle ja huomaa ettei ole yksin. Kun muuta puheseuraa ei ole, onhan tämäkin yksi tapa purkaa tuntojansa ja selvittää ajatuksiansa.
Olen piristynyt, huomaan että vielä se tulee huominenkin, vaikka välillä oli sekin hukassa.
Aurinko valaisee ja päivä jatkuu. Pajunkissat ovat isoja, tuossa tulppaninipun kanssa maljakossa kuin osoittamassa ettei luontokaan nuku kokonaan edes talvella, vaikka "Maas on hanki.."
Helenalle toivottelen vielä hyvää lomaa. Joskus lomasta nauttii enemmän juuri nuoren, uteliaan ja elämän riemuisen kumppanin kanssa. Siitä on kokemuksia, nääs...
Paistakoon aurinko lämmittäen, olkoon tuulet leppoisia ja lähistöllä mielenkiintoisia paikkoja ja nähtävyyksiä molempien teidän iloksenne.
On kiva tietää, että viikon kuluttua saamme kuulla kuinka matka onnistui.
Täällä syrjäisellä polulla, miksi emme täällä viihtyisi? Pakkohan se on joskus valtaväylilläkin poiketa, jos ei muuta niin tien ylityksessä.
Tavataanhan taas..
vaikka pitäisi, suontakin oikeasta jalasta vetää... Niinpä nousin lähettämään teille tämän mukavan kuvan tervehdykseksi:
http://ec.jacquielawson.com/images/BD04ENs.jpg
ennen kuin kello soitti.
Pidän peukkuja, nyt sille, että saatte pienen ystävänne kanssa kerätyksi paljon kokemuksia yhteisestä lomastanne.
Täällä polullamme tulee olemaan hiljainen viikko, mitä tässä nyt voi tehdä, kenen kanssa jakaa nuotion lämpöä ja kenelle kertoisi kokemuksista ja näkemyksistä... ikävä tulee.
Mutta palaathan taas, odotellaan ja katsellaan kuinka kevät edistyy ja hanget madaltuvat.
Mutta onhan meitä täällä vielä... onhan piilottelija kanssani, vai onko?
Pakkas yön jälkeen lintuja on pihassa enemmän, ja siitähän katsojakin nauttii, viserrystä ja vihellystä on ilma täynnä.
Nyt kun Helena on äänenkantamattomissa eikä piilottelijakaan ole tänne ennättänyt ja itse satuin köpöttelemään näissä entisissä jäljissä niin ajattelinpa näitä terveisiä sinulle, Kirjar!
Kohta ne on matalina nietokset, kuuset alkavat tuoksua oikealle, pihkaiselle keväälle ja linnut palailevat.
Näissä merkeissä, voihan hyvin!
Kuten muutkin mahdolliset piipahtelijat!
onneksi löysin jäljet, ei niin paljon ole satanut että polku katoaisi.
Tuota metsän tuoksua minäkin odottelen. Pihkan tuoksu, muurahaispesän pistävä "haju" ja kanervankukkien imelä tuoksu sekoittuen sammalten hajuun, ah niitä aistien antimia.
Ja puhkeavat koivun lehdet, mikä tuoksu, mikä tunnelma koivikossa keväällä onkaan.
Ei nyt talvea enää kauan kestä, pian peipponen laulaa ja västäräkki juoksee pitkin nurmikkoa.
Siihen unelmointiin, tulee ihan haikea mieli.
Nyt saunaan, kiitos toivotuksistasi ja vietä sinäkin "hiippailija" rauhallista lauantai ehtoota.
Jossain risteyksessä taas tavataan.
" Kuulkaatte korpeimme kuiskintaa.."
Tänään ei sadellut muuta kuin aurinkoisia säteitä.
Sunnuntai menossa ja huominen tulossa,
kaunista ja antoisaa viikonalkua!
Aurinkoisena tämä päivä alkoi, valkoiset hanget loistavat ja tien varrella likaiset penkat ovat kuin näkymättömän eläimen järsimiä, niin se aurinko vaikuttaa.
Vaikka on pakkasta, kyllä se vain lämmittää.
Kevättä kestää vain neljännes vuotta, ei hätäillä, vielä on aikaa nauttia lopputalvesta, nythän saa samalla auringon ruskettamat posket tuolla ulkona liikkuessa.
Mielenkiintoista viikkoa, kanssakulkijat.
Ihmeellinen talvi ollutkin, eipä juuri pakkasia ja täällä pohjolan perukoilla näin vähäluminen.
Taisi sadella jo matkallaan tuonne lämpimien maiden ratoksi ja riesaksi.
On ne maailman kirjat.......etten sanoisi!
Mutta tallustellaan ja hiippaillaan ja vaikka lennetään tai pyöräillään täällä tämä tuokio, ei se meitä maalta merelle vie - kuten sanovat.
mutta oli aikaa ajatella, mietiskellä, muistella ja suunnitella tulevaa.
Pimeässä syntyvät parhaat ajatukset, on joku sanonut, katsotaan mitä tiesi tuo ajattelija?
Minkä hedelmän valvottu yö minulle antaa, vai antaako mitään?
Ikäväkin tässä jo, mikä päivä se paluupaiväsi onkaan, odottelen innoissani mitä matkallasi koit ja näit, sen kerrothan...
Aurinkoisten päivien jälkeen taas sataa lunta. On tainnut kevät seota aikataulussa. maapalloko se on pyörähtänyt väärään suuntaan kun taas talvea tekee?
Kertoivat uutisissa mannerlaattojen paineen kasvaneen. Missä se seuraava katastrofi tapahtuu, kuinka monta uhria.. ihan kauhulla ajattelee kuinka mahtavia luonnon voimat voivatkin olla.
Kuinka kauan tämä telluksemme pysyy asuttavana, ja millä suunnalla on turvassa?
Nämä ovat liian isoja asioita pienelle ihmiselle mietittäväksi, joten, aika näyttää ja me ihmettelemme.
Laitan tähän linkin yhdelle suosikki sivuistani, avaa ja nauti, katso ja kuuntele, ihastut varmasti sinäkin.
http://www.blueyze.us/
Tervetuloa matkalta kotiin,Helena, tulethan tännekin.
Tämä polku tahtoo jo mennä vähän vaikeakulkuiseksi, mutta tallataan yhdessä auki.
Onhan täällä kyllä muitakin, katsokaa noita linkin sivuja ja antakaa ajatuksenkin levätä täällä rauhallisella sivutiellä.
Runsas viikkohan tässä on vierähtänyt. Eilen illalla palasin tältä minulle ainutlaatuiselta matkaltani. Matkakumppani, tyttärentytär 11 v., haettiin iltamyöhällä kotiin, jonka jälkeen pistäydyin lukaisemassa vähän palstojakin. "Eräs" kohta mykisti. Katsotaan, pystynkö koskaan vastaamaan. Vaan tuo linkkisi sitten vielä tuossa edellä aikaansai ihan kyynelvirran. - Niin ihana! Kiitos, Kirjar! Mistä ihmeestä tuonkin olet löytänytkään!
Matkastani ehkä kertoelen joskus tuonnempana lisää. (Joskaan en ole varma, antaako sittenkään aihetta.)
Eläväisen viikon jälkeen olenkin sitten tänään ottanut ihan "iisisti" pikku-pyykkiä pesten ja ruokia laittaen, onhan huomenna se virpomispäivä ja pikkuisia tulossa.
Oli kuitenkin kiva piipahtaa täällä takamailla, nyt yhä pitemmän matkan päässä valtaväyliltä. Joilla muuten näkyy olevan jo verrattain mukavantuntuinen meininki käynnissä. Ei kuin mukaan vain itsekin, kunhan - ja jos - tässä reipastun.
Silti näitäkään polkuja unohtamatta.
Nyt kauniita unia!
Virvon, varvon, tuoreeks, terveeks,...
ja kaikillahan on varattuna virpojille palkka, kuten lorun loppu esittää.
Ilo pulppusi mieleen kun tapasin Sinutkin taas täällä.
Perjantaina oli pihalla kiuruja (leivosia), ja kuin kesän terveisinä soi niiden laulu.
Hesarissa oli kirjoitus, kuinka satamassa keräsivät erään laivan kannelta muovikasseittain kuolleita kiuruja ja muita lintuja. Kylmä pohjoisen viima oli niille itämerellä liian ankaraa. Vietti ajaa ne muuttamaan ihan liian aikaisin säihin nähden. Eikä ravintoakaan ole vielä, paksun hangen alta, pakkasessa, helppoa löytää. Mutta luonto toimii omalla tavallaan.
Hellikö sää, vai oliko sielläkin viileää?
Täällähän tuo pakkanen tuli vasta nyt, kun kevään pitäisi olla parhaimmillaan.
Tuo linkki, eikös ole kaunista musiikkia?
Etsiessä sattuu aina löytämään kultajyviäkin.
Nyt hyvää viikonloppua.
Palataan "areenalle" ja kirjoitellaan, täällä ei kyllä putoa roskikseen viesti heti kun sen lähettää, eikä tule paha mieli lukiessa, päinvastoin, ihan liikutuksesta silmät kostuvat kun kanssakulkijoita tapaa.
Onneksi olette olemssa, ystävät.
Pieni kommentti virpomispalkkioista.
Olen toki valmistautunut mahdollisten vieraitten ovikelloa soittavien pienten virpojien palkitsemiseen, mutta meillä suvun kesken menetellään opitun karjalaisen lorun mukaisesti:
"Virvon, varvon vitsat sulle, tulevan sunnuntain tuomiset mulle." Elikkä he saavat palkkionsa vasta ensi pyhänä. Toki lepsun perinteestä hiukkasen, mutta sen tärkeimmän, pääsiäismunan saaminen siirtyy pääsiäissunnuntaille.
Perästä lisää. Aurinkoisia oloja!
taivas tummeneepi, luonto tyyntyy lepohon..."
Niin on illassa tämäkin päivä. Virpomisineen, leikkeineen, lauleluineen (me tytöt kaks´äänisiä!).
Tämäkin oli ihan hyvä päivä, miten menenee yö, viime yönä en paljon nukkunut, kuuko tuo kirkkaalta taivaalta liikaa kurkkii!?
Ettäkö jo kiuruja näköpiirissä, uskomatonta. Pakkasilla. Kiitos, Kirjar, kun informoit luonnosta. Kuten aikaisemminkin jo olen kertonut, matkaan luonnossa silmiesi kautta. Nyt en ole edes käynyt ulkona matkalta tuloni jälkeen, huomenna sonnustaudun sitten jo ajoissa liikkeelle.
Ilma oli perjantai-iltana tavattoman raakaa porhaltaessamme lentoasemalta vähissä vaatteissamme autoon. Eli meillä oli melkoinen ilmastonmuutos.
Lanzarotella oli viikon aikana erittäin hyvät, lämpimät ilmat, vain maanantai-iltapäivällä ja seuraavana yönä vähän sateli. Ja yleensähän siellä tähän aikaan aina tuulee, ylhäällä vuorilla jopa voimakkaastikin. Nyt oli harvinaisen tyyntä.
Viidentoista vuoden aikana olen käynyt aina maaliskuun alkupuolella Lanzarotella, enkä vielä koskaan ole käynyt meressä uimassa, lämmitetyssä altaassa sensijaan kyllä mielelläni uiskentelen. Rantavedessä olen käyskennellyt kylläkin. Miksikö en? Siksi, kun merivesi on niin kylmää vielä tuolloin, 17-18 asteista.
Nyt tuli sitten tuokin koettua. Huitsin kylmäähän vesi mielestäni oli, mutta enhän voinut olla näyttämättä Annukalle, miten aaltojen päällä vähän pitemmällä rantakuohuista voi ihanasti kellua. Mutta eihän siellä kauan meikäläinen viihtynyt, pritsille paahteeseen kiireesti lepäilemään. Tyttöä ei meren viileys haitannut.
Vain kaksi iltapäivää vietimme merenrannalla - myös ihan ihon mahdollista palamistakin välttääksemme. Sensijaan uima-allas loiskui!
Vaan taitaapa olla jo unten aika käsillä, joten:
Tapaamisiin takamaillamme ja
kauniita unia Sinulle, Kirjar
- sekä tietenkin myös meille kaikille!
ja sen myötä toivottelen hyvää alkanutta päivää.
Joka kerta kun palaa lämpimästä etelästä, tuntuu kuin kylmyys tunkisi läpi heti kun ulos siirtyy.
Muutaman päivän se vie taas tottua pakkaseen ja viileyteen, itselläni ainakin, palelen silloin sisälläkin.
En ole auringossa makailevaa tyyppiä, mieluummin kävelen rantahiekalla pitkiäkin matkoja, paljain varpain, annan varpaidenkin nauraa.
Aina joskus on hiekalta löytynyt meren siihen huuhtomia aarteita, kauniita simpukoiden kuoria, ja veden hiomia sileäpintaisia kiviäkin.
Kiva kun ilmatkin suosivat lomaasi.
Nyt jo saisivat ne eteläiset tuulet saapua tännekin, niin paksu on lumipeite. Lupailivathan nuo ennusteissa leudompaa säätä tälle viikolle.
Vielä pitää lintuja ruokkia, tänään haen kauroja lisää sillä monille linnuille ne kelpaavat.
Linnuillakin on nähtävissä tuossa ruokailupaikalla kova reviirien puolustaminen.
Katselin ikkunasta kuinka kuusitiais urokset suorastaan jahtasivat toisiaan, eikä siinä tiimellyksessä kumpikaan linnuista ehtinyt siemeniä hakemaan, pitivät vain huolen siitä, ettei toinenkaan laudalle päässyt. Ei se näy aina niin harmoonista olevan elämä lintuparvessakaan.
Närhipari kyllä tekee yhteistyötä. Toinen istuu oksalla vahtimassa ja toinen syö, osia vaihdetaan ja vaarasta varoitetaan. Todellista toisen huomioimista siinä parissa näkee.
Näin meillä ihmisilläkin, aina ei käy aatteet yksiin, tai sitten käy.
Nyt voin sanoa; " Aamun kirkas aurinkoinen, taivahalla paistelee..", sillä nyt se katselee koko naamallansa tuossa rinteen päällä häikäisevän kirkkaasti.
Paistettä päiväänne.
ja viesti karkasi kuin tuuleen...
Ehkä se jäi matkalle ja nyt pitää lisätä vauhtia..
Lämpimät tervetulotoivotukset!
Vielä näitä honkia täällä humisee....
ja me siinä mukana.
Kiitos auringonpaisteitten toivotuksistasi. Kylläpä päivät ovat olleetkin aurinkoiset, heti aamusta ja kaiken päivää - ainakin täällä eteläisessä osassa armasta maatamme.
Kävelytiet alkavat olla sohjoisia, asfalttiakin paikkapaikoin jo näkyvissä. Lähdin kuntosalireissulle ilman päähinettä, mutta liian aikaista oli, kevätviima puri, onneksi matka oli lyhyt.
Kukas se täällä "sompailijoista" kuntoili 3 x viikossa, piilottelija vai hiippailija? Voi, kun tarttuisi minuunkin. Mutta ans´olla, kun lumet sulavat ja liukkaudet häviävät... Tansseissakaan ei ole tullut käytyä... ensin pitää viedä ne haljaspohjaiset tanssikengät suutariin, kun viimeksi nyt vuorostaan toisesta kengästä irtosi kantalappu. Että kuntoaan ylläpitämään vaan. Lumityöt lienevät jo hellittäneet, Kirjar? Viime viikko Etelässä olikin minulle hyvää kunnon kohennusta, joskin tulipahan turhan paljon mässäiltyä.
Onpa, Kirjar, elämäsi rikasta siellä kaikessa rauhassa seuratessasi luonnon tapahtumia, lintujen käyttäytymisiäkin, miten mitkäkin. Lajistokin on aivan toista luokkaa kuin täällä kivikylässä.
Tämä tietsikka nyt vain on taas ruvennut valtaamaan ajankäyttöäni mielestäni liiaksi. On nyt näitä valokuvien tallettamisia ja edelleen lähettämisiä sp-kirjeineen, en näet tällä kerralla lähettänyt yhtään tervehdyskorttia matkaltani. Sensijaan nyt voin liittää yhden aidon tapahtumakuvan tekstiini. Niin ne käytännöt muuttuvat vaan. Sinähän olet "haka" näissä asioissa, minä opiskeluvaiheessa, vähemmän-teknisenä ihmistyyppinä.
Oi-joi! Romaaniako tässä rupean rustaamaan, sori!
Kauniita unia ja kaikkea hyvää kaikille!
Tavataan ja kertoelkaa kuulumisianne!
- - -
Voithan hyvin, Kirjar?
Kiitos tästäkin lähettämästäsi:
http://www.blueyze.com/night.html
koneellani, mutta taas pelaa, kun palautin asetukset entisiksi.
Pienet koneen käyttäjät poistivat vahingossa ohjelmia koneelta ja onneksi sain ne itse palautettua, muuten en olisi tänne päässyt. Illalla en viitsinyt sitä hommaa tehdä, jätin aamuun ja pienen miettimisen jälkeen se homma hoitui, kiitos peräänantamattomuuteni (hassu sana)
kaikki ohjelmat toimivat taas.
Heikkoa lumisadetta oli näillä tienoilla, mutta kun mittarissa on vain -1,4 ei tuo ilma hassumpaa.
Tuosta musiikin kuuntelusta on tullut tapa, kun istun koneella, soi samalla, hiljaa, ei melussa ole tunnelmaa. Tuo linkki on todella käytössä joka päivä.
Olen tallettanut suosikkisivuikseni paljon erilaisia sivuja ja aina löytyy uusiakin helmiä, sekä musiikkia että sisällöltään mielenkiintoisia lukuhetkiä tarjoavia.
Lintujen lajit lisääntyvät pihapiirissä sitä mukaa kuin ilmat lämpiävät. Mustarastas on ollut poissa muutamia päiviä, mutta töyhtötiaisia entistä enemmän, ja tikkakin talin kimpussa päivittäin.
Harakka tuossa tepastelee ihan rauhallisena pitkin pihatietä, vaikka kissa istuu kuistilla. On kai huomannut ettei tuollainen vanha katti ole vaarallinen, eikä se sitäpaitsi jahtaa noita lintuja, katselee vain ja tuhahtelee.
Tohtoritädille menen tänään, saa näkeä mitä sanoo ja tekee... perästä kuuluu.
Mukavaa päivää, pilvisyydestä huolimatta.
Minulle kuuluu nyt sellaista, että hät´hätää tänne takamaille jaksoin taapertaa, kun olen ollut tänään niin ahkeraa tyttöä, että. No, kaikenlaista tössötin. Tarpeellista ja vähemmän. Pääsiäiskorttien lähettäminenkin jäi näin viime tippaan, tosin olen niiden lähettämisissä paljon vähentänyt, sillä vastahan oli joulu...
Se on sitten kiirastorstai huomenna. Minä vuorostani menen aamu 9:ksi röntgeniin. Saapa nähdä, mitä siellä näkyy... Niinpä painunkin tästä kohta pehkuihin ja toivottelen teille muille tallaajille - vai suksitteko vielä, tänäänhän tuli uutta luntakin! - oikein hyviä öitä ja kauniita unia!
mutta nousee se jälleen, aurinkokin.
No sinut on nyt sitten "läpivalaistu", kuten aikoinaan sanottiin.
Tänne tullakseen on monta porttia avattava, ja sivupolkuja on jo niin paljon, että tarkkana pitää olla eksymättä.
Tekee mieli joskus muutama sana sanoa naapuripolkujenkin kulkijoille, mutta saan hillittyä itseni ja suljettua suuni. Eipä aina tiedä kenelle puhuu, kun vain sanat kuuluvat, puhuja on piilossa. Ihmeellisesti sitä täällä on oppinut puhujiakin tunnistamaan äänen painotuksesta ja sävystä, vaikka "naama ja nimi" ovat ihan vieraita.
Muutamia jo tulee tervehdittyä kuin vanhaa tuttavaa, (sinuakin) ja puhuttua kaikki asiansa, vaikka, eihän tässä salaisuuksia, ei, jotain pitää piilottaa.
Tuolla naapuri polulla, parin sivupolun takana, onkin hyviä vitsejä ja juttuja, toki sinnekin kannattaa joskus poiketa.
Aamun piristykseksi laitan yhden jutun tähänkin;
" Oletpa sinä taas ostanut kauhean kravatin, Kalle. Se on oikein huutava näyte siitä, ettei sinulla ole makua ja ettet osaa valita!"
" Niinpä kai... Minähän se sinutkin valitsin.."
Mehän teemme vain hyviä valintoja, ainakin tänään, toivottavasti.
Tänne tulin kuulostelemaan, josko vaikka moottorisahan pörinää, mutta hyvin on hiljaista -onhan nyt tosin sellainen viikko. Metsurit muissa touhuissa, ehkä?
Siis ei mullekaan kuulu oikein mitään, radiokin on hiljaa ja näköjään kaikki toiset pääsiäispuuhissaan.
Toivottelen niitä perinteisiä sitten vaan kaikille ja jatkan hiippailemista, jonnekin.
Vitsikirjakin jäi ottamatta reppuun, eväitä on kyllä, munat pakkasin mämmiin, eivät murene.
nyt kuuluu, kun on pääsiäismunien kanssa
sekaisin. Vaan lieneekö tuolla väliä, missä
järjestyksessä ne pääsiäisherkut syö, sekaisin
ne menee kuitenkin.
Tuo korpilatu menikin jo ihan umpeen,joten uskal-
tauduin tälle polulle sanomaan lähinnä, että
Iloista Pääsiäistä kaikille!
Ei näin Pitkäperjantain aattona viitsi oikein
vitsejäkään viljellä, joten hiljentykäämme
hetkeksi ja jollakin polulla kenties kohtaamme.
Edelleen olen ulkoiluttamassa eväsreppuani, en ole arvannut kysellä mitä kuuluu. Nälkäkään ei ole sitten yhtään, joten evästä riittänee.
Kaunis on tämä aamu, vaikka yleensä odotellaan niitä räntäsateita mitkä monina vuosina ovat tulleet näinä päivinä. Sitten pääsiäispäivän aamuna sitä auringon tanssia!
Pientä puuhaa, lukemista ja ristikoita on mukana ettei aika käy liian pitkäksi täällä perämetsässä, jaksaisi vaan keskittyä. Ongelmaksi on tullut juuri tuo, ajattelen(?) 'monessa kerroksessa' (näin tulkitsen hajamielisyyttäni) eikä sitten mihinkään jää oikein kunnon muistijälkiä. Oikein raivostuttaa ja pelottaakin, jos tämä on nyt SEN alkua. Pitänee vain pinnistellä ja palata kertailemaan, ns. omia jälkiään pitkin. Ja jaksaa odotella, kyllä ne asiat yleensä lopulta jostain putkahtavat.
Mutta nyt teille muille kulkijoille rauhallista pääsiäisaikaa!
syö nyt kuitenkin välillä, ristikoitten ratko-
minenkin sujuu täydellä masulla paremmin.
Eikä se varmaan ole vielä SITÄ ja tuskin SITÄ
tuleekaan. Kirjoittelet vaan täällä ahkerasti ja
välillä ristikoita täyttelet. Ei ole aikaa
ruveta SITÄ suremaan.
Minä en ole tänään ehtinyt auringosta nauttia.
Näin kyllä, että aurinko lumia sulatteli lätä-
köiksi. Parikymmentä henkeä oli ruokailemassa
tänään ja kahvit tietysti päälle. Ne perintei-
set sukujuhlat jouluna ja pääsiäisenä.
Nyt vain sattuvat Pitkäperjantaiksi erinäisten
sattumien vuoksi.
Huomenna nautin sitten auringosta, jos se sitten
vielä raaskii paistaa.
Toivottelenpa mukavaa lankalauan-
taita ja pääsiäispyhiä tietysti.
Ja kuutamoisia öitä!
Jo harvinaiseksi käyneen ahaa-ajatuksen sain "hiippailija" sinun epäilyistäsi mahdollisesta SEN alkamisesta.
Sinä sentään vielä ristikoita vääntelet rastimetsissämmekin. Minun kiinnostukseni (tai aikani muka) ei niihin ole enää riittänyt; pyörin täällä oman napani ympärillä kertoen egoistisesti itsestäni ja tekemisistäni - tyystin löytämättä kopastani minkäänlaista järjellistä, asiallista aihetta keskusteluihin. Ei ole änkemistä valtateille, ei.
Vaan syöppä sinä nyt kunnolla ja jos minäkin ristikoiden tekemisiin edes vähän palaisin, niin tiedä häntä, mitkä kanavat meissä vielä aukenisivat. Toivossahan on aina hyvä elää.
Toivo-sanasta tuli mieleeni, että mitähän Senora Lyylillekin kuuluu. Ei olla kuultu aikoihin.
Piilottelija, se mikä sinulla on takana, minulla on edessä, nimittäin tuo syöminkien järjestely. On se niin antoisaa! Meitä tosin vain 11.
Ihanan aurinkoista lankalauantaita kaikille kulkijoille! Nähdään!
Tuolla ne mämmit ja munat hölskyy vielä repussa, saavatpa ulkoilmaa.
Tulee sitä toki syötyä muuta sentään, välipaloja tasaiseen tahtiin.
Kyllä on kunnioitettava työrupeama takanasi, voi hyvänen aika, sehän on melkein yksi baarillinen täynnä asiakkaita. Vaikka tietenkin omat ovat aina omia, saithan varmaankin jonkinlaista apua?
Itse en ikinä kykenisi, eikä ole semmoista tapaakaan, eikä mahdottoman suurta sukua.
Kai se on siitä innostuksestakin kiinni ja kun nykyään on noita pitopalveluita.
Onneksi tänäänkin, ainakin täällä, paistaa oikein kirkas aurinko, pääset sitten itsekin siitä nautiskelemaan. Paras hetki taitaa aina ollakin se, kun kaikki on onnistuneesti ohi, voi sitten liittää sinne muistojen kansioihin selattavaksi.
Vielä pikku lainaus Norman Gaylelta;
- Niin väistyy ohut verho
sininen
ja olevaisuus
linnun muodon saa
ja esiin puhkee hento
ääni sen. -
Kuutamoisia retkiä vain kaikille!
Tämän lankalauantain viimeinen tervehdys
teille molemmille.
Helenalle jaksamista toivottelen tuossa pääsiäis-
koitoksessa. Onhan se aina sellainen revohka,
mutta mukavaa niin kauan kun sen jaksaa viedä
läpi.
Noita ristikoita minäkin ratkon aina kun se vaihe
päälle sattuu. Nyt minulla on lukuvaihe ja
kun se päättyy niin ovat taas ristikot vuorossa.
Hiippailija puhui noista pitopalveluista. Niihin
sitä pitää sitten turvautua kun ei enää jaksa
touhuta. Mieheni olisikin jo aikaa sitten
vienyt koko poppoon ravintolaan, mutta en ole
vielä antanut periksi. Niin ja ainahan porukasta
joku auttaa, oikeassa olet.
Tänään oli kaunis sää ja sen seurauksena melko
kuraista. Kesä tulee, iiihanaaa!
Ihanan runonpätkän löysit loppuun.
Huomenna menen tyttäreni ja hänen lastensa kanssa
katsomaan jotain merieläinnäyttelyä. En raaski-
nut kieltäytyä kun lapset mummin mukaan halusivat.
Iltapäivällä sitten naapuriin kahveelle.
Siinähän se ensimmäinen pääsiäispäivä sitten
menikin.
Aurinkoista pääsiäistä teille molemmille
ja tietysti hyvää yötä!
Nytpä se aurinko päättikin jättää tanssimatta, ainakin meillä päin!? Sanontojahan nuo ovat, joskus sattuu kohdalleen.
Nopsasti aika kuluu, liian nopsaan joskus.
Kirjaa olen yrittänyt lueskella kerrankin oikein ajatuksen kanssa, kerratakin ihan pitää - sitä se aika....! :)
Laitan tähän loppuun vähän murphylogiaa muistellen noita ruokapitojanne jne;
Kolme tapaa saada asiat hoidetuksi:
1. Tee se itse
2. Palkkaa joku tekemään se puolestasi
3. Kiellä lapsiasi tekemästä sitä
Ja vielä jonkun tuntemattoman näkemys:
" Maaliskuu saapuu kuin leijona ja poistuu kuin karitsa"
Kokemusrikkaita pääsiäispäiviä!
Sain just räpellettyä tähän piitkän sepustuksen
ja sekös häipyi sen siliän tien. Missä eetterissä
mahtaa vaeltaa.
Tuosta auringosta puheen ollen, poissa se oli
meilläkin ilta viiteen saakka, mutta senjälkeen
se alkoi pilkistellä ja jopa paistella hetken.
Tanssimiseksi en tuota kyllä sanoisi.
Asioiden hoitamisesta sanoisin, että meillä on
toistaiseksi toiminut tuo "tee se itse"-mene-
telmä. Kuinka kauan, sitä ei tiedä sanoa.
Sitten kun se ei toimi, täytynee ottaa toiset
vaihtoehdot käyttöön.
Tuohon yhdyn täysin rinnoin, että aika nopsasti
kuluvi.
Eipä tarte toivoa kuin entinen akka, että
tulis ilta, että piäsis muate, ja uamu, että
saes kahvija.
Aika kuluu arvellessa, päivät päätä käännellessä.
Niinkin ne varmaan kuluvat.
Miten niin maaliskuu saapuu kuin jellona?
Kokemuksiahan tässä on tullut ja haetaan niitä
lisää.
Hyvää jatkoa ja öitä!
Jospa se maaliskuinen jellona onkin niillä levysasteilla, joilla tuo lainaus oli kirjoiteltu. Minkälaiseksi itse kuvailisit meikäläistä maaliskuun säätä? Ei se ainakaan karitsa ole ennenkuin joskus huhtikuun puolella, kait? Aina ei silloinkaan, vielä vappunakaan.
Muistanpa ajan, jolloin kesälomani alkoi toukokuussa pienessä parin asteen pakkasessa.
Hyvä sutkaus sinulta tuon 'entisen akan' suulla.
Paljosta se onni ei aina ole kiinni.
Pitäis vaan noiden 'onnenhetkien' väliin keksiä jotain mielekästä tekemistä, tämän naputtelun lisäksi, tietty. :) Vaikka olihan siinä vielä tuota 'arvelua', sitä riittää. Päät ne ei yhtä helposti 'käännykään' kaikilta.
Jostain syystä olen ihastunut tuohon murphylogiaan ja kuten sanoit aloittamallesi viestillesi käyneen, lainaan tietotekniikan puolelta ;
Ohjelmoijan ongelma
Ohjelmointi on kuin seksiä: yksikin virhe, ja joudut antamaan tukea koko loppuikäsi.
Aika osuva vertaus tuo seksijuttu.
Murphyhän se pistää aina silloin tällöin näppinsä näihin tekeleisiin. Sen kanssa täytyy
vain yrittää tulla toimeen.
Nyt pääsiäinen on ohi ja lienet sinäkin sen mämmi-
ym.-reppusi jo heittänyt nurkkaan. Aloitamme taas
normaalin arjen
Yhden viestin jo hukkasin, yritän nyt uutta.
Niin - mämmireppu on tosiaan unohdettu ja nyt uusin eväin etiäpäin.
Kerroskelin siinä 'menetetyssä', kuinka näin tänään kevään ensimmäisen kurkiauran lentävän tästä yli. Siinä taas kerran mielessäni ihmettelin tuota vaistoa, joka ohjaa jopa samanvuotisen käenpojan muuttamaan ihan yksinään ja itsekseen lämpimiin maihin. Niin kertoi muuan luontodokkari. Miten kaukana geeniketjussa se tietämys oikeasta suunnasta niillä on? Ja miten se osaa kammeta keinoemojen omat munat ulos pesästä, ihmeellistä vaikka julmaa.
Aiheesen liittyen sitä M:ä
Clarken evoluutiolaki:
- Vielä ei ole todistettu että älykkyydellä olisi merkitystä eloonjäännille.
Voltairen maksiimi:
- Nokkela mietelause ei vielä todista mitään.
Pitää testata, pitääkö hierarkian väittämä paikkansa, sivu muka vanhentunut!
Kaksi viestiä olen yrittänyt saada läpi, jos tämäkään ei onnistu voin vain kai todeta olevani itse vanhentunut.
ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa
pientä kulkijaa ja vähän suurempaakin.
Sitäkin olen ihmetellyt, kuinka älykkäästi esim.
kurjet vaihtavat aina auran kärkeen uuden vetä-
jän. Ja jo sekin, että ne yleensä älyävät
vaihtaa maisemaa vuodenaikojen mukaan.
Yksi eläinmaailman ihmeistä on tuo ankeriaan
vaellus kutemaan Atlantille Sargassomereen.
Eikö tuo nyt olisi helpompaa kutea siellä
missä kulloinkin on.
Tuota yksinäistä laulurastastakin olen ihmetellyt.
Koko talvena sillä ei ole ollut kaveria. Saapahan
nähdä, josko kesäksi kumppanin löytää.
On sekin aika ihme, että mustekalalla on 3 sydäntä.
Olisipa meillä ihmisilläkin edes vaikka kaksi.
Kun yksi pettäisi, löytyisi varaelin vierestä.
Eipä ollut sivu vanhentunut. Ei näköjään pidä
kaikkea uskoa, mitä tämä vehje väittää.
Nyt kahvin keitoon. On iltapäiväkahvin aika.
Mukavaa päivän jatkoa. Kyllä se ilta tänäänkin
koittaa.
Onhan se nyt kai useimmilla aamukahvi jo juotuna, mutta ehkä se hyvä olo vielä viipyilee lähettyvillä?
Noista maailman ihmeellisyyksistä oli puhetta. Oikeassa olet, kaikki on melkein käsittämätöntä tuolla vaistomaailmassa. Ihmisen 'varaosiahan' jo tuotetaan kantasolumenetelmällä, mutta noita vaistoja ei vielä taideta osata sikapossuunkaan istuttamalla aikaansaada?
Jos siinä onnistuttaisiin, olisiko se kirous vai siunaus, kun se järki on melkein aina toista mieltä kuin tunnepuolen jutut. Ja mitä se järkikin on muka tietävinään. :)
Ettäkö sillä tursaalla on onni (?) omistaa peräti kolme sydäntä? Siinähän on sitten monelle lahjoitettavaa. Ettei vaan tulisi niistäkin kinaa? :)))
Jatkettaisiinko päivää hyvillä mielin, kun tuo kevätkin ulkosalla noin pitkin askelin harppoo.
olevan herkässä. Hymiöt sen kertovat.
Ja onhan se niin, että lystimpi on katsoa
nauravaa suuta kuin mutrullaan olevaa.
Millainen hymiö on "mutrullaan"?
Onhan sillä sikapossulla jonkinlaiset vaistot
tallella. Viisas eläinhän sika on. Muutto-
vaistoa sillä ei taida olla kuten muuttolin-
nuilla, mutta eihän se sellaista tarvitse.
Mehän tarvitsemme se joulupöytäämme.
Sialla on sydän lähes samanlainen kuin ihmisel-
lä. Jostain olen lukenut, että sitä voisi
ajatella siirrännäisenä ihmiselle, mutta kuka
nyt sian sydäntä huolisi.
Sinulta onnistuu aamukäynnit täällä koneella.
Minä taas olen tällainen yökukkuja.
Minulla oli tänäkin aamuna kiire hierojalle ja
ilta tuhraantui tuohon opiskelukeikkaan.
Päivällä olemme saaneet nauttia kevätauringosta.
Joten hyvillä mielin tämä päivä on loppuun
saatettu.
Onnellisena siirrymme tuonne täkin uumeniin.
Hyvää yötä!
Semmoinen se on ihmisen mieli.....
Pienestä hyvä tuuli tulee ja meneekin, monesti.
Toisinaan naurusta ei tahdo tulla loppuakaan.
Muutamalla sanalla saa aikaan monenmoista juttua, ainakin alttarilla käyneet.
Kuinkas tämmöinen ajatus nyt mieleen juolahtikin, kun noista sian sydämistä tuolla juttelit.
On niitä kait ainakin lahjoitettu, jos ei sentään kokonaan siirretty? ( ja taas.. D)
Hymiöistä muistan nämä perinteiset, mutrullaan olevaa en edes taitaisi tunnistaa, ellen sitten jo tekstistä, kovin kyseenalaista sekin.
Jos näissä eläinaiheissa pysyäkseni laittaisin yhden M:n
Hugon viisaus
- Syö aamulla elävä sammakko, niin sinulle ei koko päivänä satu mitään muuta yhtä kamalaa.
Kokeillaanko jonain aamuna? :))
Hupi juttu tuo sammakko. En kyllä aamuani pilaa
moisella. Enkä varmaan söisi niitä sammakkon
reisiäkään, vaikka sanovatkin, että ne ovat
suurta herkkua.
Mikä siinä sian sydämessä nyt niin nauratti,
sikahan on sydämellinen eläin.
Lueskelin tuolla 60 -palstan alussa olevia
uusia ketjuja. Siellähän oli jo vanhan, hyvän
ajan mollausmenttaliteetti käynnissä.
Ei ollut vielä seriffi ehtinyt pyyhkäistä
kumillaan.
On ollut taas kiireinen päivä. Vieläkin on yksi
koneellinen pyykkiä laittamatta kuivamaan, joten
pitänee hoitaa se tuota pikaa.
Tuolla Helenan ketjussa oli tuollainen testi-
kysymys ja niistä taidan olla se "jokuparka".
En nyt muista, mikä parka se oli, mutta joku
kumminkin.
Sanotaan, että ilta on aamua viisaampi.
Ei kyllä siltä tunnu. Silmät ristissä tässä
tyhmiä naputtelen.
Kun taetamaton panee haluttoman tekemään
tarpeetonta, niin tuntuu iha siltä ku turha mänis hukkaan.
Jotenkin tuo liittyy minuun.
Mietipä sitä, mitähän tuonkin sanoja on ajanut
takaa?
Älä vaan anna kenenkään vetää sinua höplästä
huomenna!
Hyvää yötä!
Kylläpä oli hyvä tuo " kun taetamaton panee haluttoman tekemään tarpeetonta, niin tuntuu iha siltä ku turha mänis hukkaan"
Tämähän on päivänselvää 'pässinlihaa'! ( turha pohtia mitä tuokin tarkoittaa :))
Olis sitä maailmassa filosofeeraamista, tosissaankin, vaan eipä taida täällä pähkäilemällä valmista tulla. Ovat saaneet raapia 'humeettiaan' viisaammatkin. Eipä sitä silti malta jättää ihmettelemistä, onnekseen?
Aamun M:
Shaw'n havainto
- Järkevä ihminen sopeutuu ympäristöön, järjetön yrittää sopeuttaa ympäristöä itseensä. Edistys on sen tähden yksin järjettömien ihmisten varassa.
Mehän täällä perukoilla näköjään sitten vain edistämme kehitystä tolkuttomia haastelemalla?
Muuten, mitenkähän monta sammakonreittä pitäisi syödä tullakseen kylläiseksi?
Onkohan ruokalistalla erikseen lajit ruumiillista ja henkistä työtä tekeville?
vetäisty, moneenkin kertaan päivän mittaan.
Tuosta tikahtumisesta. Tänään oli monella
naurussa pitelemistä. Olimme nimittäin palvelu-
talolla syömässsä ja naulakolle tullessani
kuulin hiljaista laulun hyrinää. Sitten se koveni
ja alkoi kuulua: "Hilipata hippan, hilipata hippan, hili,
hili, hili,hili, hilipata hippan.
Siinä vieressä istuskeli lehteä lukevia ikä-
ihmisiä ja heidän ilmeensä olivat vertaansa
vailla, joku lehden takana tirskui oikein
ääneen, jotkut yrittivät pitää naamansa perus-
lukemilla siinä kuitenkaan onnistumatta.
Takkien välistä tulla tupsahti eräs pappa, joka
jatkoi lauluaan mistään mitään välittämättä.
Meni ulos "hilipattansa" kansa. Sen jälkeen
nauru pääsi valloilleen. Se oli oikein vapautta-
vaa naurua. Tuollaista enemmän. Liekö pappa
tarkoituksella halunnut hieman eloa totisiin
kansalaiin?
Noista sammakon reisistä en mene sanomaan mitään.
Pitäisikö joskus kokeilla niin olishan sitten
viisaampi siinäkin asiassa?
Tuo Shaw`n havainto on toteutunut täysin esim.
Araljärven osalta. Siinä järjettömät tiedemiehet
yrittivät muuttaa luontoa omien suunnitelmiensa
mukaan ja kuinkas kävikään, kuivui koko järvi.
Nyt sitä koetetaan elvyttää.
Mahtavatkohan nuo järjettömät vahingosta
viisastua.
Nyt en enää jatka näitä typeryyksiä. Aika painua
pehkuihin. On upea, aurinkoinen päivä takanapäin.
Huomenna saamme nauttia edelleen lämpimästä.
Hyvää yötä!
Jaa-a. Jos oli jotain aprillia viestissäsi, niin sitten nuo 'typeryydet'. Onni, ettei minun tarvinnut omiani lähteä kauempaa hakemaan, ei maistu kuravesi sammankonreisilläkään vahvistettuna. :)
Hyräilevä pappa on sivunnut ihan oikeasti omaakin arkipäivää. Erään kerran marketin kassalla pakkasimme kasseja vierekkäin, papalla oli menossa " myrsky repi puita, taivas salamoi"-kausi. Samaa pätkää uudelleen ja uudelleen...
Niinhän se on itselläkin, mikä sentään raastaa toisinaan, vaikka ihan ääntä ei kuulukaan. Aika useinkin. Silloin pitäisi olla mahdollisuus kuunnella korvalappusista jotain muuta ja niin kovalla ettei 'oma ääni' voita! Onkohan se sitä ajatuksen voimaa? Että minkä...? D
Kuivuvan Aralin ongelmaan liittyvä M:
McFeen maksiimi
- Ainetta ei voi luoda eikä hävittää. Sen voi kuitenkin hukata.
Landin väittämä
-Kun koe epäonnistuu, älä usko kokeeseen. Kun koe onnistuu, älä usko teoriaan.
Tulitko muuten itse aprillatuksi eilen?
kun tuo hierarkia taas tuppasi itsensä tuohon
väliin. Ei kylläkään vanhentuneeksi väittänyt,
muuten vaan pisti hanttiin.
Kiitos kysymästä, hyvin nukutti "pehkuissa".
Oli kova jumppa takanapäin ja kun vielä
edellisenkin päivän jumppa tuntui vanhan
jäsenissä niin uni maistui makoisasti.
Tänään on ollut hieman rennompi päivä. Muutaman
kilometrin lenkki normaalia kävelytahtia. Ei
juuri rasittanut.
Mistä sinä noita mietelauseita poimit vai onko
muistisi niin hyvä, että niitä pulpahtelee
aina tarpeen vaatiessa?
Joka tapauksessa, totuuden sanoja laususkelet.
Harrastatko enemmänkin tuollaista pohdikelua?
Onhan se niin että: Kullekin sopii parhaiten
se, mikä eniten vastaa hänen luontoaan.(Cicero)
Tässä tulikin mieleeni tämän aamun Hesarista
muuan Berlusconin kuolematon lausahdus:
Minä olen hyvä ja taitava ja pidän lupaukset.
Muut ovat huonoja, pystyvät kaikkeen, mutta eivät
ole hyviä missään.
Sillä miehellä on tuo itseluottamus tallella.
Lopuksi laitan viisaan lausahduksen:
Viisaampi on yksinkertainen kansa, koska se
tietää sen, mitä sen tarvitsee tietää.(Seneca)
Nyt meni vähän överiksi tämä kirjoittelu, lienee
taas korkea aika painua sinne "pehkuihin".
Huomenna on sunnuntai ja lämmintä saattaa olla
jopa 14 astetta, joten nauttikaamme auringosta.
Mitäs näitä vanhan päiviä säästää,
menköön viikossa kuusi ja kuusi;
onhan allakassa määrätty,
että huomenna päivä on uusi.(laulusta Souvari
poika).
Hyvää yötä ja makoisia unia!
Mitenkähän se uni eilen illalla tuli, jos noin reippaissa tunnelmissa sänkyyn pötkähdit?
Ai vai minullako olisi hyvä muisti?
Olisikohan samaa luokkaa tuon Berlusconin kanssa
"pidän lupaukset"? Toisaaalta tuo B kertoi sen ehkä uudistuneena miehenä, kohotukset läpikäyneenä? Jos oli ennestäänkin itseluottamus tallella, niin nythän sitä sai vielä lisää.
Pitääköhän tässä nyt oikeasti noita lupauksiaan kertailla, ettei kävisi samoin kuin meidän elintarvikevirastomme, vaikka Paavo sen niin varmasti sai.
Entäpä omat lausahduksesi; mistäpä ne pulppuavat?
Mukavaa luettavaa!
Jospa tässä taas lopuksi yksi M;
Reisnerin sääntö ajattelun inertiasta:
- Jos suunnittelet tarpeeksi suuria, et joudu koskaan ryhtymään sanoista tekoihin.
kun kirja kädessä sitä tunnin odottelin, mutta
sen jälkeen ykskaks uneen tupsahdin.
Tuosta Berlusconista vielä. Kuinka kummassa
se aina pääsee tuonne vallan huipulle, vaikka
kaikkihan sen tietää, mikä roisto se on miehiään.
Mahtanee antaa niitä hyviä lupauksia roppa-
kaupalla, mutta miten lienee niiden täyttämisten
kanssa.
Olipa tosi keväinen ja lämmin päivä tänään.
Tulikin oltua ulkona niin että vieläkin poskia
polttelee, vaikka osa syynä taitaa olla tuo
saunakin.
Paavin kuolema on ollutkin uutislähetysten
pääanti tämän pyhän aikana. Hän oli vaikuttava
persoona. Vaikea on uuden piispan astua hänen
"suuriin saappaisiinsa". Mielenkiintoista nähdä,
mistä päin maailmaa uusi on kotoisin.
Siitä elintarvikevirastosta. Ehkäpä se Paavo
olisikin sen saanut tingittyä meille, mutta
kun Paavon paikalle vaihtui Matti ja Matti
olikin lepsumpi mies. Ei osannut pitää puoliaan.
Antoi Berlusconin vetää höplästä ja sai sen-
sijaan Kemiallisten aineiden tutkimusviraston
vai mikä se nyt oli nimeltään?
Eipä tuota sitäkään ole vielä näkynyt.
Hitaasti tapahtuu nämä isoisten hommat.
Olikohan nuo edelliset nyt sellaisia tarpeeksi
suuria niin ei tarvitse ryhtyä sanoista tekoihin.
Sopisikohan tähän vielä tällainen:
Helpompi heidän olla alkamatta kuin onnistua
keskeyttämään.(Seneca)
Näin ne päivät kuluvat hupatellessa ja jälleen
on aika heittäytyä unten vietäväksi.
HYVÄÄ YÖTÄ!
Rauha Paavin sielulle! Hän tietänee nyt sen, mitä me vielä pohdimme; mitä tämän elämän jälkeen?
En ole paljonkaan tutustunut katoliseen maailmaan, sen verran kuitenkin huomannut, että vahva seremoniallisuus vallitsee. Parasta on, etten sitä alakaan pähkäilemään enempää, toisaalta ihailen monien uskontokuntien tapaa näyttää uskonnollisuutensa ulospäinkin.
Toivotaan, että Vatikaani saa uuden hyvän henkisen johtajan.
Me täällä puntaroimme jo omaa seuraavaa pressaa, siinä virassa toivoisi näkevän nuo suuren maailman 'hyvä veli' -kommervenkit omaavan kielitaitoisen diplomaatin. Olisi sitten berlusconien hiukan hankalampi lupailla turhia. Halonen on ollut ihan Ok, opettaisi vain sen siippansa olemaan 'karkailematta' maailman turuilla ja toreilla. :)))
Jaa-a, menikös tämä aamu nyt paaveille ja paavoille, pressoista puhumattakaan?
Saa kai sitä näistäkin jotain mieltä olla?
Päivän M:
Francen tyhmyyssääntö
- Jos miljoona uskoo jotain tyhmää, se on silti tyhmää.
tässä keskiyön taitteessa mietiskelen.
Ihmeempiä ei ole tapahtunut. Katselin tuossa
neuloessani ykkös-TV:stä tuon suomalaisen
esityksen JOKI. Siinä näyttäytyi ihmiselo kaikessa
raadollisuudessaan. Aika ankea mieli jäi katso-
jalle.
Perään tuli kuunneltua keskustelu tuosta
georgialaisesta bussista. Siitä tuntuu riittä-
vän setvimistä ja tottahan se on, että paljon
epäselvyyksiä matkalaisten asioissa tuntuu
olevan.
Elämme jännittäviä aikoja. Meillä puuhataan
presidentin vaaleja ja näyttää Italiassakin
olevan vaalit tulossa, mutta parlamenttivaalit.
Olisi mukava olla kärpäsenä katossa kuuntelemassa
siellä vaalipuheita. Kärpänen tarvitsisi vain
italiankielen taidon.
Puolueet valitsevat uusia puhemiehiä. Joten
mielenkiintoisia keskusteluja on luvassa.
Katolilaisuudessa nimenomaan tuo seremonialli-
suus viehättää meitä luterilaisia ja hyvin monet
ovatkin vaihtaneet uskontoaan. Katolinen kirkko
ei ilmeisestikkään ole niin tiukkapipoinen kuin
tämä meidän oma.
Joukossa tyhmyys tiivistyy, joten aforismi, jonka
tuossa ikuistit pitänee hyvinkin paikkansa.
Nyt ei enää mitään mieltä ylentävää juolahda
tajuntaani, joten lienee aika sulkea tämä
ajankuluaparaatti. Onkin kääntynyt maanantai
tiistain puolelle.
Joten Hyvää Huomenta!
Näpsyttelen tässä pikapikaa vastausta, masiinallani on nimittäin ilmeisesti jotain sydämellään, kun kuuluu pitävän niin kovaa ääntä. Voipi vaikka ottaa rokulia, kuka tietää.
Joka tapauksessa, hyvät puheenaiheet, Paavi ja Berlusconi. Aaamun lehdestä luinkin, kuinka B on menettämässä kannatustaan ja Paavi olisi jo aiemman murhayrityksen aikoihin käynyt siellä rajan toisella puolella. Hänellä olikin siis jo lähtiessään tuo tieto määränpäästä. Olisikohan siinä kirjoittamassaan kirjassa lisätietoa?
Kaunista, kuinka monet eri uskontokunnat ovat yhdessä osoittamassa hänelle kunnioitustaan.
Oletkohan jo kyllästynyt näihin M:n?
Josko vielä yhden löytäisin?
Ertzin havainto
- Miljoonat haluaisivat elää ikuisesti vaikka eivät tiedä mitä tekisivät sateisena sunnuntaipäivänä.
puolella tänne kuristelemaan.
Ihan mukava oli lukea Hesarista, että B on
häviöllä näissä "kunnallisvaaleissa", mutta
on kovasti optimistinen tulevien parlamentti-
vaalien suhteen. Siitä voikin tulla vähän
likaisempi taisto.
Tuo Paavin kirja olisikin mielenkiintoinen
lukukokemus. Ehkäpä kirjastosta löytyy kyseinen
teos.
Onhan edesmennyt Paavi vaikuttanut maailman
politiikkkaan huomattavalla tavalla ja ennen-
kaikkea hän on kiinnittänyt huomionsa maailman
köyhimpiin kansalaisiin. Nimenomaan vakuutti
olevansa köyhimpien ja kurjimpien asialla.
Ekumeenisuus oli hänelle sydämen asia.
Eihän ole ihme, että kaikki uskontokunnat
kunnioittavat hänen muistoaan.
Sattuva on taas tuo Ertzin havainto. Minua se ei
kyllä koske. Ei ole tullut vielä tilannetta,
etten tietäisi, mitä tekisin, olipa sitten sää
sateinen tai aurinkoinen.
Muistuipa mieleeni Rautavaaran laulu:
Sunnuntaina sataa aina, nyt on sunnuntai.
(melankoolinen) Eipä ole sunnuntai tänään.
Viime sunnuntaina nauroin Hesarista lukemalleni
lausahdukselle. Mahdoitkos huomata?
Hymyile nyt sinäkin!
Jos elämä on orottamist, suunnittelemist,haavei-
lemist, menneitten muistelemist, misä see
sillo oikkiast o?
Laahustaak see peräs vai jolkottaa jossain
kaukan eres?
Koska olet viimeks ollu juur täsä?
(Heli Laaksonen)
Panipa vähän miettimään, vaikka ensin naurattikin
herakasti.
Piti mukamas käväistä ja lyhyesti repäistä,
mutta toisin kävi.
Hyvät Yöt nyt kuitenkin!
Ett täss mää tänäki aamuna taas ole. Vaikk en mää mittää Hesarii oo saanu lukkeekseni, oha noita ny muitaki miälestäni hyviäki olemas.
Pitää lopettaa murrehtiminen, jää pian päälle. Sitä en kestäisi itsekään. Voisin alkaa vaikka ajatellakin ties millä savo-karjala-häme-turku-sekoituksella. Ja ne raumalaiset siihen till.
Paavihan se puhuttaa; hän olikin oikea monipuolisen kuntourheilijan malliesimerkki mahdollisimman pitkään, kertoi aviisi.
Olisi saanut Parkinson jättää kyläilemättä.
Kun et kerran ainakaan suoraan kieltänyt murphyilemästä, niin tässä jotain:
Jerryn laki
- Siitä että kaikki on toisin ei vielä seuraa että mikään olisi muuttunut.
Saattajasta mitään iloa näkymättömyysongelmaan?
saattomiehestä apua, jos niinkun on noita
onkelmia.
Tuo Jerryn M oli kyllä semmonen kaks`piippu-
nen juttu, mutta voi hyvinkin pitää paikkansa
kun sitä oikein funtsii.
Jymy uutinen tänään oli kyllä Matin ja
Merjan ero, tarkoitan nyt Vanhasen pariskuntaa.
Sattuupa olemaan samat nimet kuiin tuolla
mäkikotkapariskunnalla.
Tuleepa tosiaan presidenttikisasta lystikäs
kamppanja. Siellä on jo yksi villi poika-
mies ja nyt sitten ilmestyi tämä toinen
vähemmän villi poikamies. Vihreillä on
poikamies tyttö(lieneekö villi?) Heidi Hautala.
Taitaahan tuo olla jonkinlaisessa avoliitossa.
Onneksi tuo nykyinen presidentti meni sentään
naimisiin. Kun nyt ei ehtisi eroamaan.
Tässäpä en nyt lurittele enempää. Huomenna
on torstai, siis toivoa on jälleen täynnä.
Tuostapa muistuikin mieleeni Milnen runosta,
jonka on runoillut karhu, jolla on hyvin
pienet aivot:
Ja torstaina kun heräjän
ja kylvyn taas saan lämpimän,
niin kummeksin, kun nousen pois,
miss oisin, jollen tässä ois.
niinpä sitä jään miettimään.
HYVÄÄ YÖTÄ!
Totta on, että politiikka se puhuttaa kaikkia matteja ja mervejä.
Aviisi muuten kertoi, että Vanhasen puoliso oli jo pääministerin siipaksi joutumistaan luonnehtinut " Elm Streetin painajaiseksi". Ilmeisesti halusi nyt ajoissa eroon mahdollisesta pahemmasta painajaisesta. Surku, mitä kaikkea tapahtuu 'puolueen edestä'?
Onhan se pressapuolison osa tärkeä, vaikkakin monesti jää ehkä kokonaan huomaamatta. Sylvi Kekkonen piti sentään jotain kirjallisuusiltoja jne. Pönkitti Urkkia silläkin tavoin. Entäs jos ei siippaa olekaan, joutuisiko pressa hankkimaan aina 'irtonumeron' seuralaisekseen edustuspäivällisille? :))
Sinun Milnen lainauksesi oli mainio: missähän me tosiaan nytkin olisimme jos emme näissä palstapohdinnoissa? :)
Löytäisinköän vielä jonkin M:n?
No tässä:
Cappin laki
- Ainoa tapa päästä lähelle omaa nuoruutta on ruveta toistamaan nuoruutensa virheitä.
tämä räpsyttely. Olin jo kirjoittanut melko
pitkän tarinan, jos sitä nyt voi tarinaksi
kutsua, mutta se otti ja katosi taas tuonne
taivaan tuuliin. Siis epäonnea mukana, lieneekö
väsymyksen syytä. Olin taas jumpassa ja rääkki
oli melkosen kova.
Enpä tähän enempää rustaa, mutta jos kuitenkin
tuon Besheren epäonnistumisen reseptin:
kahdenlaiset ihmiset epäonnistuvat- ne jotka
eivät kuuntele ketään ja ne jotka kuuntelevat
kaikkia.
Ei tainnut oikein sopia tuohon minun epäonneeni,
mutta kirjoitin nyt kumminkin.
Hyvää Yötä!
Sanojasiko hukkasit yöllä? Ehkä sattumuksen haltija päätti säästellä niitä myöhempää tarvetta varten? :)
Tuosta "epäonnistujista": kumpiako uskoisit maailmasta enemmän löytyvän; niitä, jotka eivät kuuntele ketään vai heitä jotka kuuntelevat jokaista? Veikkaisin itse noita ensimmäisiä.
Paljonkohan löytyisi niitä jotka kuuntelevat jokaista ja osaavat poimia tulvasta oikeat asiat?
Menikö vähän utopistiseksi?! Tuntuuhan se toisinaan hankalalta uskoa 'kokemuksen rintaääntäkin', muistelenpa tässä vaan....))
Odottelin vähän enemmän Paavin testamentistä, miksikähän hän pyysi hävittämään muistiinpanonsa? Entä raaskivatko sen tehdä?
Tänään on sitten ne juhlavat hautajaiset.
Kaikkea hassua muuten tulee laittaneeksi merkille kuten prinssi Charlesin sininen puku Dianan hautajaisissa. Kuninkaalliset kun kuulemma käyttävät mustaa vain surutilaisuuksissa! Minkähän värisessä hän Paavin muistotilaisuuteen tulee, eräässä olin jo näkevinäni hänet sinisessä. Kaikella sitä tuleekin vaivanneeksi päätään. :))
Laitanpa tähän nyt vaikka noiden kadonneiden sanojesi 'muistoksi' yhden M:n
Murrayn laki
- Jos et onnistu ensiyrityksellä, laskuvarjohypyt eivät sovi sinulle.
että viestini meni yli puolenyön. Huomentahan
minun olisi taas pitänyt sanoa. Hyvä kun edes
jotain sanoin unenpöpperössä.
Kiire on hyväksi ainoastaan kirppujen pyydystämisessä.
Nimittäin kiirettä yritin pitää illalla ja
huitaisin jotain väärää nappia ja niinhän se
kirjoitelma katosi, mutta väliäkö tuolla.
Joo, samaa mieltä olen. Kyllä niitä löytyy
enemmän, jotka eivät kuuntele ketään. On niitä
itseriittoisia, kaikki tietäviä runsaasti
tämän taivaan kannen alla. Toisaalta sekaisin-
han siinä menisi, jos kaikkia kuuntelisi.
Mitäs sinä jäit muistelemaan....))?
Se on sääli, että he joutuvat hävittämään Paavin
muistelmat ja pakkohan heidän on se tehdä,
koska se oli Hänen toivomuksensa.
Varmasti olisi ollut mielenkiintoista tietää,
millaisia havaintoja Hän on ylös kirjannut.
Kuule, jos ei sillä Charlesilla ole muuta kuin
se sininen puku tai ehkäpä C. ei pidä mustasta
väristä.
Huomenna saamme sitten nähdä, millainen puku
hänellä on häissänsä. Ehkäpä laittaa kiltin,
ovatpahan sitten molemmat hameessa.:))
Camillan puku on ollut suuri salaisuus, saahan
nähdä, mahtaako valkoisessa astella.
Kyllä tuo laskuvarjohyppy pani vähän miettimään.
Uskaltaiskohan tuota yrittää?
Sopisikohan tämä jatkoksi:
Nöyryys syntyy sen myöntämisestä, että edessä
olevat esteet eivät väisty tieltä.(S.Perguson)
Nyt sitten unten maille.
Kello on vaille ennen keskiyötä, joten
HYVÄÄ YÖTÄ!
Kuulehan, jätä se laskuvarjohyppy ainakin C C:n häiden yli. Nähdään, onko sen sinisen puvun istumakohtaa saatu yhtään vähemmän kiiltäväksi.
Josko oisi enemmän talousihminen tämä uusi.
Sinähän tietenkin tiedät myös, että esteet voi kiertää tai mennä reilusti ali jos ei yli. Minä menen yleensä ali, lyhin tie. Kaivaessa joskus kynnet lyhenee, mutta sekin on positiivista.
Tähän tämmöinen M:
Kurtinin eloonjäämislaki
- Tärkeintä ei ole kuka on oikeassa vaan
kuka on vielä elossa.
Sanon minä sulle, tulin sua vieläkin
tervehtämään.
Elo ihmisen huolineen ja murheineen,
se on vain väliaikaista.
Ja tuohan tuli todiistettua tänään. Charlesin
ja Camillan surut ja murheet(toistoa) ovat
nyt takana päin. He saivat 35v:n odottelun
ja monimutkaisten vaiheiden kautta toisensa.
Sekin tuli todistettua, että Charles omisti
saketin, ei tarvinnut tulla kiltin kanssa
kirkkoon.
Enkä malta olla sanomatta, että empä ole nähnyt
kaameampaa hattua kuin mikä oli prinssi
Edwardin puolisolla. Aikamoinen potta päässä.
Vaikka enhän minä tuota muotia ymmärrä, taisi
olla viimeistä huutoa, muilla oli sitten
vanhanaikaiset. Niin, satuitkos katsomaan
näitä kuuluisia synnintunnustuksia?
No enhän minä nyt heti huomenna aio sitä
laskuvarjohyppyä suorittaa, mutta ei sitä kos-
kaan tiedä, jos joskus kuitenkin.
Ja mitä noihin esteisiin tulee, niin minä menen
aina sieltä, mistä aita on matalin.
Tuohon eloonjäämislakiin viitaten, onhan se
niin, että kuka se nyt arvostaa elossa olevaa
tietäjää ja oikeassa olijaa. Kuoleman jälkeen-
hän se vasta arvostus nousee.
En tiedä, miten tämä tähän nyt sopii, mutta
kirjoitan sen nyt kumminkin:
"Kestävintä ei ole se, mikä pysyy aina samanlaise-
na, vaan se, mikä muuttuu viisaasti ajan myötä."
(P.M.)
Laulussakin sanotaan, kaikki muuttuu, kaikki
muuttuu, entiselleen ei mikään jää....jne.
Taitaa olla vähän ristiriitaista tekstiä, mutta
näin tuo ajatus poukkoilee vähän sinne tänne.
Tämä oli sitten lauantai-illan tuotos.
Hyvää yötä ja leppoisaa sunnuntaita!
Juuri kun harmittelin, että suuret 'tapaukset' jäivät näkemättä, niin onneksi sain hyvän raportin sinulta. Taitaa sillä karlesilla sittenkin olla mustaa garderoopissaan? Kuvista nyt olen nähnyt osittain tuon mieltäsi kiehtoneen hätätilahatun, sinnehän olisi voinut varastoida koko kuningashuoneen älyn. ( Tulikohan nyt sanottua turhan vitsikkäästi?DD)
Oikessa olit siinäkin, ettei kumpikaan tullut kirkkoon kiltin kanssa. Mainitsit jotain synnintunnustuksista, ehkä lähtivät pois vähän kevyemmällä sydämellä?
Tässä nyt jäämme jännittämään, miten se vuosikymmenien jännitysnäytelmä jatkuu, päättyykö kaikki tavanomaisen latteaan arkeen, hevosiin ja pooloon? Mikäli muilta askareiltaan ehtivät, suosittelisin ( jos maallikolta jotain kysyttäisiin ) pysyttelemään sillä entisellä puhelulinjalla, olisi kotona edes jotain lämmintä!?!
Tässähän tätä seurapiiripalstaa jo tulikin, löytäisinköhän vielä jonkin M:n ( iloksesi? Sano vaan jos kyllästyttää!)
Russellin sääntö
- Älä murehdi kiusausten vastustamisesta-
vanhemmiten ne alkavat vältellä sinua.
Tuo totta on, ei turmioon mua houkutukset vie.
On kiusaukset jättäneet, niin tasainen nyt tie.
Niin, jos nyt joskus joku kiusaus käykin
mielessä, niin tuo ikä kyllä esteet laittaa.
Tuokin elämän koho kohta on nyt takana päin.
Meinaan nuo häähumut. Kukahan mahtaakaan olla
seuraava naitettava. Kyllähä noita kuninkaallisia
riittää.
Loppujen lopuksi tapahtumia on meikäläisen elämäs-
sä niin vähän, että antavathan nuo vähän vaihtelua
tähän tasaiseen arkeen.
Minä en ymmärrä, mihin nuo linnutkin hävisivät
tuosta pihapiiristä.
Perjantaina pyrähti kyllä yksi parvi, näyttivät
ensinäkemältä varpusilta, mutta tarkemmin katsot-
tuani, väritys poikkesi tavallisesta.
Valkoinen kaulus kiersi kaulan ympäri, päälaki
oli musta ja rintamus punertava. Tutkittuani
asiaa, tulin siihen tulokseen, että taisivatkin
olla Pikku varpusia. Aivan yleinen lintu meillä,
mutta ei meidän pihassamme.
Kuten huomaat, olihan meilläkin sentään yksi
episodi, joka hieman muutti päivän kulkua.
Huomenna taas alkaa uusi viikko ja uusin kujein.
Tuskin ne nyt sen kummempia ovat kuin ennenkään,
mutta toivossa on hyvä elää.
Tuosta vanhuudesta vielä, yksi viisaus.
"Minä puolestani olisin mieluummin vähemmän aikaa
vanha kuin olisin vanha ennen aikojani."
(Cicero)
Joten voisihan niitä kiusauksiakin vielä tulla,
ehkä sitä osaisi käsitellä niitä kohtuuden
rajoissa. Vai mitä arvelet?
Ilta tummentuu ja syttyy tähdet taivaan...jne
Sen myötä, Hyvää yötä!
(Sunnuntain puolella vielä eletään)
ja Englannin kuningasperhe uuden jäsenen ihan virallisesti. Se oli rakkautta, monien vaiheiden jälkeen, lopultakin hyväksytty suhde, joka olisi pitänyt virallistaa silloin 35 vuotta sitten, ja monta tramaattista vaihetta olisi ehkä jäänyt kokematta. Loppu hyvin, kaikki hyvin.. vai onkohan sittenkään?
Linnut todella hävisivät. Vain pihapiirissä pesivät linnut ovat jäljellä, suurin osa katosi metsiköihin pesintäpuuhiin ja vain kaikuvat laulun viserrykset kertovat olinpaikan.
Mustarastas käy aamu hämärässä ruokailemassa, päivällä kaivelee pensaiden juurilla, kääntelee syksyllä maahan pudonneita lehtiä ja löytääkin suuhunsa meheviä hyönteisiä, (matoja ja toukkia)
juoksee maassa pensaalta toiselle pelottomasti.
Näin se vuodenajan vaiihtelu vaikuttaa koko luontoon. Nyt on kasvukausi alussa, mutta vettä luonto kaipaisi, routa ei sula ilman sateita,eikä pelkkä paiste riitä herättämään kasveja.
Nuo kiusaukset, eli houkutukset, teitä puhuttivat. Onhan niitä meillä kaikilla, joskus selviämme niiden kanssa, ( ei turmioon mua ...vie)
joskus lankeamme niiden pauloihin.
"Kivallehan se tuntuu synninkin tekeminen", sanoi entinenkin mies kun aviorikoksesta syytettiin.
On niin erilaisia houkutuksia eri elämän vaiheissa. Nuoruus.. kuumat tunteet ja halut... paras kun ne unohtaa tässä iässä ja pitää yllä vain sopivan annoksen, sopivia haluja ja kiusauksia ettei tule yliannosteltua molempia samalla kertaa.
>> Useimmat haluavat päästä kiusauksesta, mutta pitävät siihen mielellään yhteyttä.
Kulturellisiin viesteihinne voin vain lisätä vaihteeksi Edith Södergranin runon:
Mustaa tai valkoista
Virrat joluvat siltojen alitse,
kukat loistavat teiden varrella,
metsät kumartuvat suhisten maahan.
Minulle ei mikään enää ole korkeaa eikä matalaa,
mustaa eikä valkoista
nähtyäni valkopukuisen naisen
rakastettuni rinnalla.
*****
Olkaatten kaikki iloisia ja onnellisia!
kirjar sentään kilpaa auringon nousun myötä
viestitteli. Niinkö teilläkin kävi? Linnut
häipyivät pesimispuuhiin. Se ainoa mustarastaskin
otti siivillensä, taisi mennä kaveria hakemaan.
Korvikkeeksi yksinäinen räkättirastas iloisesti
tuossa aamulla pyörähteli.
Ei se ole vielä kirkossa kuulutettu, että kaikki
olisi pelkkää päivänpaistetta siellä Englannin
hovissa. Kirjoittelivat, että Kuningatar oli
osoittanut mieltään uudelle miniälleen. Ei ollut
suonut sanan sanaa koko häätilaisuudessa ja
häipyi kesken juhlien poolo-otteluun.
Ihmettelen kyllä tuollaista käytöstä. Voisihan
sitä nyt ainakin teeskennellä olevansa iloinen.
Noita kiusauksia tulee kyllä vastaan näin
vanhanakin, mutta eivät tietenkään ole niin
suuria kuin silloin kauan ennen.
Nyt on suklaakiusaus, konjakkikiusaus(joskus),
laiskottelikiusaus jne. Eivät ole kovin vaarallisia.
Hiippailijalla olikin runollinen iltapäivä.
Södergran ilmaiseekin pettymyksensä hyvin
kauniisti tuossa runossa. Sellaisiakin päiviä
vastaa tulee.
Ei nyt runot juuri hersyile ilmoille. Joten
tältä erää iloisiin "näkemisiin"
Tuosta onnesta en tiedä, mutta eiköhän se siitä!
Kirjar se onkin ollut kiitettävän aamuvirkku, ahkerakin vielä! Niitä piha- ja puutarhahommia, kaiketi. Ahkerampi saisi olla näissä kirjoituspuuhissaan, mutta ymmärtäähän sen ettei aina maita.
Ei tullut nukuttua pommiin vaikka yölläkin heräilen nykyään usein muutaman kerran ihmettelemään hiljaista maailmaa.
Nyt juuri tuntuu olevan pääkopassakin sen verran hiljaista, että yritän etsiä sen M:n, kun selvää kieltoa en ole saanut.
Grimesin laki
- Nostalgia on oivallus ettei elämä ollut niin sietämätöntä kuin silloin näytti.
on minullakin hieman keikahtanut aiemmaksi.
Mikä lieneekään syy siihen? Vaikka mitäpä
tuota miettimään. Laiskuushan se varmaan on.
Olisi yhtä sun toista tekemistä mielessä, mutta
tähän on niin helppo istahtaa ja tyrkätä ajatukset
pois niistä tekemättömistä puuhista.
Kirjoittele sinä vain niitä "ämmiä". Mukavahan
noita on lukea ja pohdiskella niissä piileviä
jujuja.
Tuon Grimesin lain voisi ilmeisesti kiteyttää
vanhaan viisauteen:
Aika kultaa muistot.
Ja mikäs sen ihanampaa kuin unohtaa ne kaikki
menneitten vuosien ikävät asiat ja muistella
vain niitä suloisia ja onnentäyteisiä aikoja.
Minä taidankin laittaa tähän yhden pienen vitsin, kuulunee sarjaan kiusaukset vai kuuluuko?
Oikeustieteen suullisessa tentissä:
- "Mikä on rangaistus kaksinnaimisesta?"
- "Kaksi anoppia."
Hyvää päivän jatkoa!
Jos sittenkin yrittäisin saada jotain aikaan
tämän huushollin kanssa.
Hiippailin ties missä vaikka hiljaisia polut ovat tuota 80 lätkällä varustettua lukuunottamatta. Kunhan eivät vain ajaisi ylinopeutta. :))
Nämä ihanan keväiset päivät eivät oikein houkuttele arkiaskareisiin, sitä vain katselisi, kuuntelisi ja ihmettelisi talven selän nopeaa taittumista. Enpä muista tämänkään talon pihassa noin lumetonta ennen olleen, tähän aikaan nimittäin.
Millainenhan mahtaa kesä olla, onko normaalia pitempi?
Joissakin viestissä moitiskeltiin kuninkaallisten mollaamista, siitähän iltapäivälehdet tekevät isoimmat juttunsa. Kuka näitä meidän peräkylän sanomia lueskelee muut kuin itse 'toimittajat'. D
Minä luin vaikka kuinka monesta jutusta, miten itse E ei suonut katsettakaan C:lle eikä puheessaan maininnut kertaakaan hääparin nimeä. Derby-voittajan oli ilmoittanut ensisanoikseen. Voi voi sitä ellua!
Tämmöisen M:n löysin tänään:
Pughin laki
- Jos ihmisen aivot olisivat niin yksinkertaiset että me pystyisimme ymmärtämään ne, me olisimme liian yksinkertaisia ymmärtämään ne.
harkinta säilyy siellä 80-lätkän takana.
Vaikka eihän tuota arvaa, kuinka intoutuvat hur-
jastelemaan. Ei se tuo vanhuus aina tuo viisautta.
Enpä ole paljon polkuja kurkistellut. Tänne tulin
suoralta kädeltä. Matka ei kun pitenee päivä
päivältä.
Ei uskalla kesää juuri ajatella. Saattaapi olla
pettymyskin kuten edellinen kesämme. On sellai-
nen mielikuva, että satoi aina vaan. En nyt
halua olla sentään noin pessimistinen. Toivotaan,
että lämpöä ja aurinkoa saamme riittämiin.
Nyt on kyllä tänä keväänä ollut noita aurin-
koisia päiviä ihan roppakaupalla. Tänääkin
on ollut mahtava sää, vaikkakin hieman kylmä,
niinhän sen kuuluukin olla vielä näin huhti-
kuussa.
Olihan Elisabeth antanut sentään lähtiäispusun
Camillalle, kun "nuori pari"lähti häämatkalle.
Samoin olivat Harry ja William suukotelleet
äitipuoltaan. Ehkäpä tämä oli lavastettu
julkisuuden vuoksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Aika sitten näyttää, kuinka hyvin.
On se sentään melkoinen "tietokone" tuo ihmisen
aivorakennelma. Mutta eikös nykytiedemiehet
jo aika hyvin ole päässeet perille noista
aivojen sopukoista, ainakin tiedetään, mitä
mikin alue tuottaa ja mitä mihinkin rekisteröi-
tyy. Tekoaivolohkoja eivät taida vielä pystyä
asentamaan. Jos voisivat, niin voisikin olla
melkoinen implanttijono tuolla terveysasemilla.DD
Eräs selitys ongelmista:
Puolet ongelmista johtuu siitä, että sanotaan
"kyllä" liian aikaisin tai "ei" liian myöhään.
(J.S.)
Vielä vitsinen:(Apteekissa)
-"Pitäisi saada pojalle vitamiinia"
-"A,-B, vai C-vitamiinia?" apteekkari kysyy.
-"Liekö tuolla väliä, poika ei osaa vielä lukea"
Että sen pituinen se ja päivä lopussa.
Hyvää yötä!
Heräämme torstaiaamuun!
Ollaanpas meidän lehdistössä kaukana ajan hermolta, kun mistään en muistanut lukeneeni E:n ja poikien antamasta suukkohäälahjasta. Olisiko palatsissa käyty lukemassa nettiä ja tultu katumapäälle?
Aivoista puheenollen; koskapa mahtaa olla valmiina se tekoäly, jota kovasti rakennellaan. Siirrännäisiä tuskin saadaan hetkeen. :) Ihmettelen vain millaisen tunnekeskuksen siihen voi istuttaa. Olisiko siinä vaihtoehtoisesti myös 'en osaa sanoa'-toiminto noiden sinunkin mainitsemiesi ongelmanaiheuttajien lisäksi.
Mahtaisiko olla vaativin softa?
Voisiko ihminen jäädä pyörimään tällaisen silmukan vangiksi, joskushan se tilttaa tämä alkeellisempikin malli. :D
Jospas tänään tämmöisen M:n vuoro;
Barnhillin varanappisääntö
- Paidoista, joiden mukana tulee varanappi, ei koskaan katoa nappeja.
Ei hassumpi myöskään seuraava M, tulkoon nyt kaupanpäällisiksi;
Äidin laki
- Rehentelijä on lapsi joka on lahjakkaampi kuin omasi.
kun tuo hierarkia taas lykkäsi kapuloita
rattaisiin. Mutta käyhän se näinkin.
Olipa hyvä, kun kerroin tuon suukkouutisen,
muuten olisi ollutkin aukko sivistyksessäsi:)))).
Tulikohan nuo hymiöt edes sinnepäin.
Juorut kertovat, että Tanja ja Matti olisivat
olleet v.1999 Tampereella tapaamassa toisiaan
yöllä ja vielä hotellissa. KAUHEAA!:):))))
Kyllä vielä täytyy tyytyä tähän aivorakennel-
maan, minkä syntymässä olen saanut. Ei kuiten-
kaan ole vielä uusia lohkoja tarjolla.
Eilen satuit manitsemaan tuosta 80-palstasta ja
sinnehän minä sitten sorruin. Meni yli puolen
yön, kun olin kahlannut koko ketjun. Olihan
se välillä kiivastakin ajatusten vaihtoa.
Ei kuitenkaan tainnut sen selvempää tulla.
Olihan ne "väittämät" ihan faktaa kummatkin.
Ne on niitä viisauksia, joita kertyy kokemusten
myötä. Jotkut osaavat ne sitten sanoiksi pukea.
Tässä yksi:
Ei ole parempaa ihmisen mittapuuta kuin se,
mitä hän tekee silloin, kun hänellä on täysi
valinnan vapaus.(W.B)
Nyt kyllä kolahti. Tuon mittapuun mukaan
taidan olla patalaiska.:))
Nyt poistun maisemista muutamiksi päiviksi,
joten kurkistelen tänne sitten, kun palaan.
Hyvää viikonloppua ja Hyvää yötä!
Ihan ensiksi pitää toivotella rentouttavia päiviä kaukana (?) netistä ja sitten palailtuasi
taas entistä maukkaampia uutisia.
Itseltäni oli jäänyt huomaamatta tuo kulttuuritapahtuma Tampereella. Olivatkohan M ja T siellä mahdollisesti vain opetus- tai opiskelumielessä, ehkä jollain puheterapiakurssilla? Etteivät vaan asustelleet siinä Pilves-hotellissa, missä kaikkea kummallista on sattunut ennenkin. Siinä atmosfäärissä tapahtuneita en sitten ihmettelisikään.
Mielikuvissani oikein näen, kuinka he käyvät syväharjoittelukeskustelua, ehkä yökerhon jälkeisissä tunnelmissa, jomman kumman (?) sviitissä, valtion parhaaksi.
Kauanhan siitä tietenkin on aikaa ja vettä virrannut koskessa, ehkä nyt on jo loppunäytön aika? Suon kyllä heille molemmille kaiken sen onnen mitä ovat ansainneet, vaikka toisinaan vähän säälittääkin. Kun heidän kuitenkin kaiken sen tunnemyrskyn keskellä pitäisi hoitaa näitä pienempiäkin juttuja, kuten presidenttipeliä.
Mitähän löytäisin päivän M:ksi?
McCuffinin laki
- On helppo nähdä toisten ihmisten ongelmien hyvät puolet.
..ja vielä yksi;
Carlylen teoria arvoituksellisista avaimista
- Jos avainrenkaassa on useita avaimia, yksi niistä ei sovi mihinkään tunnettuun lukkoon.
Terveisiä vain Savosta ja Karjalasta. Pieni
tervehdyskeikka lähes 100-vuotiaan tädin luo.
Samalla keikalla hoitelimme haudoille kukkasia
sekä Savossa että Karjalassa. Muutenkin
teimme pikavierailuja lapsuudenaikaisten ystävien
luo ja vietimme nostalgisia hetkiä nuoruusajan
maisemissa.
Minusta tuntuu nyt, että aiheutamme ansiotonta
kärsimystä näille huhujen kohteille, joten
kyllä meidän nyt on uskottava, että he todella
pistivät Suomen asioita järjestykseen. Tietysti
siinä kenties tuli hieman sivuttua molempien
henkilökohtaisiakin ongelmia. Onhan se selvää,
että öiseen aikaan tuossa ympäristössä mieli
voi herkistyä. Ja sekin on selvää, että kun
on saanut purettua syvimpiä tuntojaan, niin olo
helpottuu kummasti.(lieneekö minulla puheripuli?)
Joo, oikeassa olet, kyllä heille pitäisi antaa
nyt työrauha. Toisaalta, eikös se ole tärkeää,
että puhutaan. Sama se mitä puhutaan, kunhan
ovat esillä. Eivät pääse unohtumaan.
Kuten huomaat, näin aivan heti kyseisten henkilöiden ongelmien "hyvät puolet".
Ja mitä tuohon avainjuttuun tulee, siitä
minulla on aivan henkilökohtaisia kokemuksia.
Eivät ihan tyhjiä lakeja ole.:))))
Tässä yksi totuus:
Kun elät jokaisen päivän kuin se olisi elämäsi
viimeinen..... olet iltaan mennessä puilla
paljailla.(Times)
Niin että sen pituinen se!
Alkakaamme uusi viikko uusin juoruin!
Hyvää Yötä!
...kuussa, siellä 'Hiljaisuuden merellä'.
Oikein ehdin kaipailla. Kiitos Karjalan terveisistä, noihin mantuihin olen saanut tutustua oikeastaan parhaimmin erään henkilön kirjeenvaihdon kautta, hänellä oli tuttava joka matkusteli 'muisteloretkillä'. Kuvasi sanoin ja kameroin mitä jäljellä oli, maassa ja muistoissa.
Oikeassa olet, annetaan T:n ja M:n hoitaa yhteisiä asioitaan, meidän kaikkien parasta ajatellen. Eihän tuo hotellikaan ollut onneksi se Pilves, vaan se toinen jossa niitä yllätetyksi joutuneita on ennenkin nähty. Jotain puhuttiin aikoinaan isosta D:stä ja pienemmästä A:sta. Oikeastaan vain toivoisi, että jokainen haluaisi olla toisilleen yhtä hellä. :)
Sinun Times-lainaasi on kai sitten pakko uskoa, onhan se oikein sanomalehdessä julkaistu?! Olikohan sitä tutkittua journalismia?
Josko tähän itsensä Liz Taylorin havainto:
Ihmisissä, joilla ei ole paheita, on se vika että heillä on melkein aina sietämättömiä hyveitä.
tämä ketju. Kukahan tämänkin alkuun pani?
Nyt se elää omaa elämäänsä ja kummasti loppua
kohti taivaltelee.
Niin, kyllähän sinne Karjalaan moni halajaa enti-
sille esi-isäin maille, mutta taitaisi olla
niin suuri rahanreikä, ettei valtion varat riit-
täisi sen kunnostamiseen. Siellä kun on kaikki
annettu rapistua. Ikävää!
Jos nyt puuttuisi hieman päivän puheenaiheeseen,
nimittäin Merja Vanhasen aikomukseen olla miehen-
sä tukena presidenttikamppanjassa. Olisi nyt
hieman ajatellut tuota eropäätöstään hieman
tarkemmin. Tuntuu hieman huopaamiselta ja souta-
miselta.
Ei sitä nyt parane uskoa noita lehtijuttujakaan,
vaikka onkin mustaa valkoisella. Viittaan tuohon
Times-lainaani, mutta voihan noita ajankulukseen
tutkiskella ja pohdiskella.
Tässä yksi lainaus:
Täydellinen poliitikko on henkilö, joka valehte-
lee kirkkain silmin lehdistölle ja uskoo sitten
sen, mitä lukee lehdistä.(M.G.)
Mahtoikohan olla oikea määritelmä?
Tottapa puhuu Liz. Ärsyttävän sietämättömiä ovat
paheettomat, jos nyt sellaisia todellisuudessa
onkaan. Niillä on sitten niitä piilosellaisia.
Eikös se ollut niin, että paheiden ja hyveiden
summa on vakio?
Kummasti tuo pieni reissu väsytti. On ollut
niin nuutunut olo, mutta sehän on vanha totuus,
että reissussa rähjääntyy.
Ja sitten kiekkoilun pariin. Kärpät siis voittivat
Suomen mestaruuden, mutta ei nyt puhuta siitä.
Silkkaa nautintoa:
Ammattikiekkoilija haastattelijalle:
"Saan 10 miljoonaa dollaria tältä kaudelta, mutta
vaikka saisin vain 9 miljoonaa, pelaisin silti
täällä puhtaasta pelaamisen ilosta."
Mitä väliä on pikku rahoista, kun muuten on
mukavaa.:)))))
Ei sitten vielä villahousuja pois, huomenna
sataa lunta. Niin ovat kertoneet.
Hyvää yötä ja pakistaan kun tavataan.
Ollaankohan jääty aivan kahdestaan ihmettelemään maailman menoa, tänne 'kompostipuolelle'?
Mikäs meidän ollessa, kohta ollaan maalissa!?
Ne vekkulit poliitikot; kaikkea kuulemma saa yrittää vaan ei jäädä kiinni, tämän viisauden sanoi kerran joku toinenkin. Uskoisin rva Vanhasen vain vierastaneen mahdollista pressapuolison roolia, kaikkine diplomaattikutsuineen ja valtiovierailuineen. Jos ei ole vaikka 'pikkupuheista' kiinnostunutkaan? Kieliäkin pitäisi osata ja kaiken maailman etiketit - kuka niitä jaksaa. :)
Mitäs muuten arvelet, kannattaisiko meidän ottaa tässä ketjussa loppukiri ja heitellä pari viestiä per päivä, tulisi maalinauha reippaammin vastaan? Tänne on jo tuota matkaa, vaan minne sitten? Isompiin ryhmiinkö, poistolistalle vaiko vallan hiljaisuuden retriittiin? Mukavalta ainakin minusta on tuntunut täällä höpötellessä. Vaikkei niitä kiekkomiljoonia tänne jaellakaan.
Jotain tälle päivälle M:ltä,
Spelologian ensimmäinen laki
- Älä koskaan yritä ryömiä aukosta joka on pienempi kuin oma pääsi.
Sopiihan näitä tänne:
Jälkiviisauden laki
- Kiskoista ei koskaan näe kumpaan suuntaan juna meni.
tuo pään laittaminen liian pieneen reikään. Tai-
taisi käydä kalpaten, jos tuota yrittäisi.
Onpa sellainen tullut vastaan, että ei ole oikein
turvallista hypätä liian suuriin saappaisiinkaan.
Passelia koloa on etsittävä ja tuskin tässä
iässä enää tulee houkutusta noihin suuriin saap-
paisiinkkaan.:)))
Niinpä se taisi olla, että Merja vierastaa tuota
edustusjuttua. Eihän se helppoa ole, olla aina
esillä, oma rauhahan siinä menee. Olisihan hän
joutunut luopumaan omasta työstään ja siihen
hän ei ollut halukas. Tämä vain tästä,eikä
enempää.
Kirjoitellaan vaan lyhyesti ja ytimekkäästi
ja monta kertaa, niin loppu tulla jysähtää.
Sopisikohan tämä tähän:
Voit suuresti laajentaa maailmaasi, kun vain
hyväksyt ssen, että jokaisella muullakin on
oma maailmansa. (Tämän voisi soveltaa näihin
ketjuihinkin, vai oliko liian kaukaa haettu?
Vastaan tuohon sinun seuraavaankin.
kiskoista, paitsi silloin, kun vaihteita on
vaihdeltu suunnan mukaan, joten ei ihan pitänyt
paikkaansa.
Mitä tästä arvelet?
On parasta hyväksyä, että joinakin päivinä olet
pulu ja toisina patsas.(R.A.)
Siinä onkin märehtimistä.
siis Hyvää Yötä!
Ajatella, vasta näin lähellä maalia huomaan tulleeni 'hööpötetyksi'.:D Ja niin pienellä tempulla vielä! On täällä tainnut sentään joku muukin pistäytyä kuin me kaksi, josko olisivat nikkejäkin lainailleet? Tai me heidän? Ei haittaa, nikkejä ne vaan.
Siitä pienestäkin kolosta voisi pää mahtua sisään, mutta takaisin yrittäessä korvat saattaisivat panna hanttiin. ( muistelen nyt samalla äskeisiä häitä)
Ja nämä toisiinsa sulautettavat maailmat; jotain taikatemppuja pitäisi ehkä yrittää onnistuakseen.
Jos ihmettelet miksi ehdottelin loppukiriä, niin ihan silkasta laiskuudesta tai mitä lienee pienen työn kesken jättämisen kaihtamista. Minäkään en tiedä ketjun aloittajaa, mutta toivon että saa nyt lisätä tämän kohtapuoleen tiplumeriitteihinsä.
Miltäs tällainen M kuulostaa;
- On helpompi taistella periaatteidensa puolesta kuin elää ne todeksi.
Harvinaisen selkeä aforismi. Pääsisipä joskus kokeilemaan sitä puluna olemista, vaikka en nyt voikaan mainita, että olisin koskaan sen kummemmin patsastellut, vaikka sitä guanoa niskaan on satanut. Vai mitenpäin tässä kohtaa raiteet olisi aseteltava.
Toinen M;
Camus'n laki
- Niillä jotka kirjoittavat selvästi on lukijoita. Niillä jotka kirjoittavat vaikeaselkoisesti on kriitikoita.
Tulipa mieleen pyyntö, josko voisit näpsytellä myöhemmällä ketjun loppuun - tai sitten se henkilö joka mahdollisesti muistaa aloittaneensa tämän urakan. Mitäs sanot?
Voisinkohan tempaista 'viimeisiksi sanoikseni' (?) M:n, joka on
Santayanan ensimmäinen laki
- Mielenterveys on hulluutta viisaasti käytettynä.
Mehän tuon hallitsemme, kiitos seurastanne! :D
Nähdäänkö jossain muualla?
joten pistetään tämä vain vauhdilla loppuun.
Tapaillaan sitten joskus jossain.
Tiedä noista periaatteista. Taidan olla niin
perin juurin laiska, etten jaksa taistella peri-
aatteista saati sitten elää ne todeksi .
Tässä iässä tuskin noita periaatteitakaan niin
hirveästi on. Sitä elää vain päivän kerrallaan,
miten milloinkin. Joskus tuo omatunto kolkuttelee,
että pitäisi hyviä töitäkiin tehdä.
Tänään kunnostauduin. Kutsuin naapurit kahville
ja nyt on niin helpottunut olo, kun sain sen
viimeinkin tehtyä.
Jos nyt pikku viisaus tähän:
"Jos nyt ottaisikin vakavan asian huumorin kannal-
ta, ei se merkitse että suhtautuisi siihen
kevytmielisesti".(L.H.)
"hajatelman":
"Kaikille pitää antaa tilaisuus ja vielä toinen
ja vielä yksi- niin monta kuin sielu sietää".
(S.H.)
sattuma yhteen saattaa.
Toivottavasti ketjun aloittaja on juonessa mukana.
Tuohon sinun Santayanan lakiin vastaan:
Kaikki inhimillinen viisaus sisältyy kahteen
sanaan: odota ja toivo.(Alexander Dumas senior)
Jatkkuva odottaminen voi kyllä johtaa
oikeasti hulluuteen!!!!:))))))
Hyvää, leppoisaa yötä!
Joskus josain kohdataan.
Jos nyt olisi pätevä saattaja paikalla ja saataisiin homma ns. putkeen?