Elämä on sarja uusia alkuja.
Lapsena opettelimme kävelemään, kaaduimme, nousimme ylös ja yritimme uudelleen.
Koulussa epäonnistuimme kokeissa, opiskelimme lisää ja vihdoin menestyimme.
Myöhemmin elämässämme saatamme menettää työpaikan, kokea outoja elämyksiä etsiessämme uutta työtä ja aloittaessamme alusta uudelleen.
Saatamme joutua muuttamaan toiselle paikkakunnalle, meidän on opittava hyväksymään uusia tapoja ja etsittävä uusia ystäviä.
Rakastamamme ihminen voi poistua keskuudestamme ja meidän on kyettävä täyttämään hänen elämäämme jättämä aukko.
Avioliiton hajotessa on ehkä jälleen kerran opeteltava yksin elämisen taitoja.
Terveytemme pettäessä tai iän karttuessa on hyväksyttävä uudenlainen tapa elää.
Meidän on jokaisen opittava taito aloittaa alusta. Sitähän elämä on - päättymätön sarja uusia alkuja. Alkuja joihin sisältyy elämän mahdollisuudet, rikkaudet ja kokemukset.
Lapsena opettelimme kävelemään, kaaduimme, nousimme ylös ja yritimme uudelleen.
Koulussa epäonnistuimme kokeissa, opiskelimme lisää ja vihdoin menestyimme.
Myöhemmin elämässämme saatamme menettää työpaikan, kokea outoja elämyksiä etsiessämme uutta työtä ja aloittaessamme alusta uudelleen.
Saatamme joutua muuttamaan toiselle paikkakunnalle, meidän on opittava hyväksymään uusia tapoja ja etsittävä uusia ystäviä.
Rakastamamme ihminen voi poistua keskuudestamme ja meidän on kyettävä täyttämään hänen elämäämme jättämä aukko.
Avioliiton hajotessa on ehkä jälleen kerran opeteltava yksin elämisen taitoja.
Terveytemme pettäessä tai iän karttuessa on hyväksyttävä uudenlainen tapa elää.
Meidän on jokaisen opittava taito aloittaa alusta. Sitähän elämä on - päättymätön sarja uusia alkuja. Alkuja joihin sisältyy elämän mahdollisuudet, rikkaudet ja kokemukset.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hyvinpä sanoiksi laitoit, näinhän se homma etenee.
Todellinen taitohan se on aloittaa aina uudelleen, ja uskaltaa yrittää. Eteenpäin elävän mieli... nämä vanhat sananparret pitävät monta viisautta sisällään edelleenkin.
toivottavasti halu- ja motiivi nousta ylös uudestaan on yhtä voimakas, kuin silloin lapsena.
ihmisestä löytyy halua ja motiivia vanhempanakin.
Puhun omien kokemuksien kautta.
Olen aloittanut monta kertaa elämäni tyhjästä, kerran konkurssin jälkeen (-83) syvästä kuopasta.
Jokaisesta kriisistä on avautunut uusi mahdollisuus.
lapsena se olikin vapaaehtoista "vaistojen" ajamana, mutta myöhemmin sen halun ja motiivinkin on aiheuttaneet erilaiset ulkopuoliset "pakot", joko taloudellinen "rysän perä" - konkurssi, vastuu perheestä, kunnianhimoiset tavoitteet opiskelussa, häpeäkin jne...
Vakavasta sairaudesta - siitä on vaikea löytää - ainakaan mahdollisuutta, jos ei ole uskovainen. Tietysti niin, jos sen myötä pakko pysähtyä ja sitä kautta löytyy ehkä uusi mahdollisuuskin...
Nämä on tämmöisiä muljuteltavia sanosko "henkimuäliman juttuja" - asioita, joita varmasti nuo filosofit pyörittelee ja selevittää ihan palakan eistä...
koostuu kahdesta merkistä. Toinen kuvaa uhkaa ja toinen mahdollisuutta.
Miten osuva se onkaan....
se tämä elämä on..minäkin olen tuosta kuullut, ja ihaillut sitä tapaa, jolla esim. japanilainen kohtaa kriisin..suomalainen on luotu elämään ja toimimaan niissä puitteissa, mitä Luoja antanut..loppu onkin kiinni meistä itsestämme..teemmekö oikein vai väärin..Aasiassa ihmisellä uskomuksia, jotka ohjaavat toimintaa.
on otettu myös tuo "uhat ja mahdollisuudet" käsite käyttöön - mutta ei välttämättä pelkästään talouskriisin yhteydessä - esinm. yritystä perustettaessa, ainakin jos siihen tarvitaan julkista rahoitusta....ja taidetaanhan tuota käyttää erilaisten analyysien runkonakin muutenkin..
voi ihailla japanilaisten tapaa kodata kriisi.
He luovuttavat ylitsepääsemättömältä näyttävän paikan edessä päättämällä päivänsä oman käden kautta. Onhan se ratkaisu päästä kokemasta häpeää ja menetystä, mutta meidän länsimaisen kristillisen ajattelumme mukaan raukkamaista pakoa.
Meille on vierasta sellainen samuraihenki ja ajattelumalli, että esimerkiksi sielulliseen sairauteen sairastunut omainen on perheelleen niin suuri häpeä, että koko lähipiiri(lähiomaiset)
tekevät yhteisestä sopimuksesta itsemurhan.
Tästähän oli jokin aika sitten TV - ohjelmakin.
on meissä suomalaisissakin. Päivänsä päättävät vain ne jotka kokevat kasvonsa menettäneensä.
Kuinka monta yritysjohtajaa esim. noin on reagoinut? Tai yksityisyrittäjää, tai tilansa menettänyttä...
Kyläyhteisö, vielä hautaa lesken elävältä vaikenemalla, kantamaan surunsa ja syyllisyytensä yksin.
että meillä Suomessa yksinäisyys, alkoholismi, tai muu vakava sairaus ovat suurimmat itsemurhan syyt.
Japanissa, missä on valtava kilpailu ja 'pärjäämispakko' jo pikkulapsesta lähtien, voi lapsen huono koulumenestys saada häpeävät vanhemmat viemään koko perheensä hukkutautumis kuolemaan. Joen yli kulkevan sillan reunasta löytyy vain monta kenkäparia, siististissä rivissä, suurimmasta pienimpään. Meillä tämän kaltainen lienee kuitenkin aika harvinaista.
Japanissa taas ei edes mikään ihme, tai uutiskynnystä ylittävä tapahtuma.
mutta tunnistan ilmiön ja ajattelutavan ja monta esimerkkiä viimeisen 10 vuoden ajalta, esim. seudulta jolla asun.
ja kirjoitinkin nimenomaan ilmiöstä.
Hukkunut on hukkunut, vaikkei sataatuhatta samassa tsunamissa hukkunutta olisikaan tekemässä hukkumisesta yleisimmän kuolinsyyn.
Kasvojenmenetysajattelu ei tokikaan ole niin hallitseva soiaalisen normiston ilmiö Suomessa kuin se on Aasiassa, mutta on se olemassa silti, meilläkin.
mutta 'kasvonsa menettänyt' menettää yleensä myöskin ystävänsä, toimeentulonsa, terveytensä ja vaimokultakaan ei kestä köyhyyttä. Avioeron jälkeen alkoholin liikakäytölle on tilaus ja sitä kautta viimeisetkin sosiaaliset kontaktit ovat menneet.
En minäkään tilastoihin ole tutustunut, mutta joitakin tälläisiä tapauksia on tullut vastaan tuntemieni ihmisten joukossa.
Eli noidankehä, mistä ei nähdä muuta ulospääsyä kuin tuo lopullinen, epätoivoinen teko.
Menestyjillä on selkään taputtelijoita.
Kun naurat, kaikki nauravat kanssasi....kun itket, saat itkeä yksin.