Olen 21v, turhautunut oman seksuaalisuuteni kanssa. Joka toinen päivä tunnen olevani umpilesbo, joka toinen päivä taas etsin miestä tinderistä.
Tunnen kuitenkin vetoa vain naisiin, välillä kuitenkin yritän "pakottaa" itseni ihastumaan miehiin. Ahdistun siitä että kaikki olettavat minun olevan hetero, hankkivan täydellisen perheen yms. Monesti ajattenkin että elämä miehen kanssa olisi paljon helpompaa.
Ahdistun myös ajatuksesta naisen kanssa olemisesta. Tiedän että ajatus on naurettava, pitäisi vaan uskaltaa olla oma itsensä, mutta silti pelkään kuollakseni ajatusta kaapista tulemisesta ja ihmisten reaktioista.
Tiedän että olisin onnellinen jos saisin elää omassa kuplassano jonkun ihanan naisen kanssa. Valitettavasti elämä ei vaan mene niin...
Kokemusta minulla on vain naisten kanssa olemisesta, ajatus miehestä tuntuu epämiellyttävältä. Kuitenkin toisten ihmisten oletukset ja ennakkoluulot ahdistavat niin paljon että en oikein uskalla tehdä aloitetta mihinkään suuntaan. Ahdistaa ajatus loppuelämästä arvostelevien katseiden ja epäilijöiden keskellä.
Ketään kohtalotoveria tai vinkkejä miten tästä eteenpäin.
Ahdistaa oma seksuaalisuus, kohtalotovereita?
19
436
Vastaukset
- Railalai
Täällä toinen 21v. Kokemusta ei ole kummastakaan sukupuolesta, mutta kiinnostusta on vain naisia kohtaan.
Tuntuu kyllä välillä, että elämä heterona olisi jotenkin helpompaa, ainakin joiltain osin. Sen lisäksi, että kaikki hyväksyisivät heterosuhteen mukisematta, poikaystävän löytäminen olisi niin paljon helpompaa kuin tytön. Tarjontaa on moninverroin enemmän, eikä juuri tarvitse miettiä toisen suuntautumista. Joskus saatan jopa ajatella jostain jätkästäkin, että oikeastaan aika hyvännäköinen. Seuraavaksi olenkin jo varmuuden vuoksi tuijottamassa kuvia paidattomista miehistä, että josko sittenkin olisin edes vähän bi. Mutta kun ei. Ja kenenkään kanssahan en mitään aloita jos ei oikeasti kiinnosta, niin itseni kuin sen toisenkin takia.
Itseäni ei ahdista ajatus naisen kanssa olemisesta. Perheeni ja läheisimmät ystäväni hyväksyvät minut, ja jos saisin elämääni jonkun todella ihanan ja rakkaan ihmisen (enkä muunlaisen kanssa jaksaisi kauaa ollakaan), en usko että minua hirveästi ahdasmielisten mielensäpahoittamiset haittaisivat. Ehkä joidenkin sukulaisten reaktiot saattaisivat vähän jännittää.
Näin ainakin ajattelen. Mutta silti nyt, kun se oma rakas on vielä hakusessa, toisten mielipiteet kyllä pelottavat. Jopa niin paljon, että en osaa tulla kaapista edes sellaisille kavereille, joiden tiedän hyväksyvän seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Jokin minussa pelkää, että vaikka he eivät paheksuisikaan lesboutta, he ehkä eivät näkisi minua enää ensisijaisesti minuna, vaan lesbona. Järjen kanssa ajateltuna tiedän kyllä, että asia ei olisi näin.
Sen kummempia vinkkejä minulla ei ole antaa, olenhan itsekin melko hukassa. Ihan täysin samanlaiset murheetkaan meillä ei ole, mutta sinnepäin ainakin? :D Noh, jos tämä ei ollut ihan sellainen vastaus mitä hait, pääsinpähän ainakin purkamaan ajatukseni johonkin. - Turhautunut21
Löydän kyllä niin itseni tuosta tekstistä! En ehkä osannut aloitusviestissä pukua ajatuksiani kpvin selkeästi.
Minuakaan ei siis varsinaisesti ajatus naisen kanssa olemisesta (sitähän nimenomaan haluaisin) vaan muiden ihmisten reaktiot.
Ja tohon kohtaan että ei uskalla tulla ulos kaapista kavereille jotka varmasti hyväksyis voin niiiin samaistua! Muuttuisiko silloin kuitenkin joku, esim. Ystävien välinen halailu/pussailu jota paljon harrastan. Ahdistuisivatko ystäväni jotenkin siitä että tietäisivät mun olevan lesbo?- Turhautunut21
Siis ei ahista ajatus*
Ymmärrän teitä molempia, koska minuakin on ahdistanut muiden ihmisten reaktiot ja vielä nytkin joskus ahdistaa. Lesbona oleminen ei minua ahdista ja itse hyväksyn itseni enkä muunlainen edes haluaisi olla, jos pystyisin. Naisen kanssa oleminenkaan ei näin ollen minua ahdista. Välillä vain ahdistaa joidenkin ihmisten typerät kommentit, kuten tänään erään nimeltä mainitsemattoman, kun hän puhui Katariina Sourin avioitumisesta naisystävänsä kanssa ja siitä, kun hänestä oli hyvä, ettei samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä hyväksytty kirkossa. Olis tehny samalla mieli sanoa tällä ihmiselle, että etkö ollenkaan muista, että olen myös tuollainen ihminen, josta sää puhut. Mulle tuli paha mieli noista kommenteista ja olis tehny mieli itkee. Suututti.
- Rubiinisusi
Mää oon kans vähä ahistunu ja hukasa.
Oon kohta 20-vuotias, ja vuosi sitte viimein aloin aattelemaan ihteäni binä. Aluks oli ihan fine, että kerron sitte ihmisille, jos sattuu tuleen tarvetta, mutta kevään aikana alko ahistaan, kun aloin kokemaan saman sukupuolen jollain tavalla vetoavampana ja tuntuu, etten pysty miesten kanssa mitään yhtään vakavampaa ennen kuin olen saanut kokea, tuntuisiko naisen tapailu hyvältä vai pahalta. Nyt on kohta viis kuukautta mennyt ahdistuksessa, kun haluaisin tavata jonkun naisen, mutta haluaisin kertoa ensin lähimmille ystäville ennen kuin teen mitään aktiivista asian suhteen. Siitä ei vain tule mitään, vaikka tiedän, että hyväksyisivät. Naisista minulla ei siis ole kokemusta ja miehistäkin vain suutelun verran, mutta jollain tapaa ajatus enemmästä miehen kanssa tuntuu, juuri kuten sanoit, epämiellyttävältä. Kiinnostun kuitenkin miehistä, mutta parien treffien jälkeen iskee ahdistus, eikä se vain tunnu oikealta, tai sellaisesta, että siitä jotain tulisi, kun en jotenkin anna sen mennä siihen.
Naisen kanssa oleminen ei minua ahdistaisi vaan siitä jopa haaveilen. Epävarmuus omasta seksuaalisuudesta ahdistaa sekä se, etten saa avauduttua asiasta kellekään, varsinkaan niille lähimmille.
Tällä hetkellä olen siis täysin hukassa seksuaalisuuteni kanssa, kun en tiedä mitä olen. Toivottavasti selkeytyy sitten kun tulee kokemusta naisista. Kun vain saisi niille ihmisille kerrottua.... - Lesbo1015
Mä ajattelin noin 7kk sitten ajatus kaapista ulos tulemisesta pelotti. Mut kerroin vaan eka iskälle ja sit iskä kerto äitille ja mä sain niiltä todella paljon tukee ja kannustusta sit vaan rupesin kertoo kaverille. Oon 15v lesbo ja kaikki tietää siitä. Oon tosi sujut ittenikaa. Tottakai aina on joku joka Ei oo okei mun seksuaallisuudesta mut en vaan välitä. Mulle koulussa huudellaan "LESBO" ja tehään käsi merkeillä "KUOLE" mut aina vaan nauran tai saatan huutaa "HETERO" tai laitan kaks etusormee sillei suun etee niiku "V" kirjain ja vedän kielellä edes takas ja ainaku teen ton sormi merkin jengi on hiljaa ja lähtee samantien menee. Mut oikeesti siitä vaan ei pidä välittää mitä muut sanoo. Mul meni noin 6kk tietää mitä oon ja nykyään Oona vaan "joo mä oon gay" opettajatki on ollu aika ihmeissään ne välil kysyy miten pystyn olee noin okei tai miten en pelkää mitä muut sanoo koska oon kuulema niin nuori, mut miks pitäis olla piilossa ja esittää jotain mitä ei oo. Siis tottakai joillekki se on helppoa mut mä en pysty esittää heteroo liian vaikeeta..
- Turhautunut21
Edelleen täysin sama ahdistus päällä, kuin aloitusviestiä kirjoittaessani. Mitään vinkkejä miten eteenpäin?
- Femmeproblems
Oon kolmekymppinen, mutta voin samaistua tekstiisi osittain. Ollut kyllä kaikin tavoin ulos kaapista pitkään ja pitkä parisuhde naisen kanssa ja tiedän olevani lesbo, eikä mua muuten haittaa, mut joskus väsähdän ympäristön oletuksiin ja haluisin olla huomaamaton hetero. Olen kaunis ja naisellinen ja koko ajan oletetaan, että olen hetero tai vähintään bi ja osa on hyvin hämmentynyt kuullessaan eikä edes usko. Toivotaan, että asenteet kehittyvät ja kannattaa rohjeta rakastua, se on ihanaa <3
- Turhautunut21
Aloitusviestiini lisäisin vielä:
Tällä hetkellä ahdistaa ehkä eniten se, että olen jo 21v eikä minulla ole mitään kokemusta seurustelusta. Tuntuu että mitä vanhemmaksi tulee sitä vaikeammaksi se tulee, koska kokemattomuuttaan on vaikea myöntää.
Lisäksi minua pelottaa se, että mitä jos löytäisin jonkun ihanan naisen.. ja en vaan pystyisi? Jos ihmisten arvostelu yms olisi vaan liikaa. Elää jatkuvan suurennuslasin alla. (Asun pienellä paikkakunnalla jossa mikään asia ei pysy omana)
Lisäksi, kuka edes haluaisi tälläisen, joka ei tiedä edes mitä haluaa.- Bewhoyouare
Sä oot vasta 21v eli nuori. Kyl sä jossainvaihees tajuut mitä haluut. Ja kun tuut ulos kaapista niin sul alkaa kaikki paranee, niiku itsetunto ja varmuus. Muistan ku tulin eka kaapista ulos iskälle enkä ees tienny viel sillo mitä oon ja senjälkeen teki mieli kertoo kaikille asiasta. Ja sit Aloin pikkuhiljaa kertoo ja nykyyän kaikki tietää ja koulussaki oon sanonu ihan suoraan ku on tultu kyselee. Ei pidä miettii mitä muut sanoo. Elämä on masentavaa jos pitää olla jotain mitä ei ole. Mä oon vasta 15v ja tiedän olevani lesbo ja ihmiset (jotkut ei kaikki) luulee et mä häpeän sitä. Mun piti kavereillekki selittää miten siistii oikeesti on olla lesbo, se tunne ku näät jonkun sairaan hyvännäkösen tytön niiku oikeesti ei sitä pysty ees sanoinkuvailee. Mut oikeesti alussa tottakai pelottaa kertoo muille, mut kerro jollekki ees yhelle ihmiselle. Mee yuotubeen ja eti kanava nimeltä "nowthisisliving, ja kato video nimeltä "a letter to you" se video sai mulle lisää varmuutta :)
- Turhautunut21
Kiitos tuosta videosta... katsoin sen useamman kerran ja itkin. Siinä oli jotain hyvin tuskallista, mutta jotain niin lohduttavaa. Ihan kun joku olis pukenu mun ahdistuksen sanoiksi.
Haluisin kyllä kertoa mun parhaalle ystävälle, mutta pelottaa liikaa.
Tai mitä jos tää kaikki onkin vaan kuvitelmaa ja jostain tulis oikeesti se mies, joka todistais mun luulot vääriks ja voisin vaan olla huomaamattomasti hetero.
En tiiä ahistaa liikaa. - Bewhoyouare
Sillonku ite kerroin kavereille en pystynyt sanomaan sitä naamatusten, joten laitoin snäpissä ja kaikki oli niin fine asiasta. Eli sä voit tehä laittaa sen vaikka viestinä tai mun lemppari tapa on tubest ally hills " coming out song" se biisi niiku hoitaa puhumisen, et sun ei tartteis sanoo tyylii muutaku " hei kato tää video" Kyl mäki mietin välillä mitä jos mä tajuun jossainvaihees et oonki hetero, mut jos niin käy sit käy. Ei sitä pidä miettiä, eikä elämää kannata ottaa liian tosissaan.
- Femmeproblems
Onko sun mahdollista harkita muuttoa vähän suurempaan kaupunkiin jossain tulevaisuudessa? Ei omaa kokemattomuutta noin nuorena kannata ottaa liian vakavasti, vaikka ymmärrän, että voi tuntua pahalta. Palat menee kohdilleen, kun tapaat jonkun ihanan naisen, siihen asti kaikki on vain epäilyjä, pelkoja ja teoriaa. Ei asiat helppoja sittenkään ole tietenkään. Aina voi miettiä mitä jos, eihän kukaan meistä tiedä huomisesta varmasti mitään. Kuten yhdessä Putron biisissä lauletaan, mitä jos sä pelkäät turhaan?
- räätäliräätälöi
Mulla oli myös 15-vuotiaana ongelma, kun ei uskaltanut julkisesti olla omaitsensä eli tykätä tytöistä avoimesti. Huimas ja heitti päässä, kun eka tyttöystävä otti kädestä kiinni keskellä rovaniemen kaupunkia. Ei ketään kiinnostanut, ainoastaan itse olin itseni vanki. Oli pakko päästää kädestä irti ja selittää, että en pysty julkisesti pitämään kädestä tai osoittamaan hellyyttä. Sitten noin kakskymppisenä päätin, et fuck it, mä tuun nyt ulos rytinällä. Ja niin mä tein. Ihan ekana kerroin mun parhaalle kaverille koulussa ja sen jälkeen kotona äidille, jonka reaktiota pelkäsin kaikista eniten. No, äiti tokas vaan mulle, että pääasia kun oot onnellinen. Silloin tajusin kaiken kuumotteluni aiheettomaksi.
Nykyään aikuisiällä olen avoin, mutta esimerkiksi työyhteisössäni en ole seksuaalisuudestani puhunut, koska pidän sitä hölmönä korostaa mistä pidän. Eikä työpaikka ole mikään seurustelurinki vaan siellä käydään tienaamassa. Ei heterotkaan kävele kyltti otsassa tässä maailmassa. Ei pitäisi tehdä suurta numeroa seksuaalisuudestaan vaan tärkeintä on olla sinut itsesi kanssa. Kun saavuttaa vihdoin sen onnen ja vapauden tunteen, kun uskaltaa olla kuka on. Ikä viisautta tuo. ;) - H..........t
Kyllä muakin ahdistaa, vaikka olen paljon vanhempi. En minäkään tiedä, mitä olen ja mitä haluan. Olen ehkä ihastunut yhteen naiseen. Samalla ajattelen, että joa hänen kanssaan ei syntyisi mitään, niin en haluaisi muihin naisiin ihastua. Tuntuu jotenkin liian vaikealta. Paras etenemistapa saattaisi olla tuon naisen lähestyminen jne., mutta entäs jos hänen kanssaan tuntuisikin ns. heterolta eli siltä, ettei intiimiys naisen kanssa kiinnostakaan. Aika vaikeita kysymyksiä pyörii mun päässä...
- Turhautunut21
Ap täällä! Tulin just kaapista muutamalle mun kaverille!! Tuntuu että elämä alko jotenkin uudestaan, tuntuu että nyt tää on jotenki peruttamatonta. En voi enää yrittää käännyttää itseäni hetkuksi. Pelottavaa mutta vapauttavaa <3 halusin vain infota.
- Samattuntemukset
Kivaa kuulla! Hienoa! Kyllä se on vapauttava tunne, kun ei tarvitse enää käännyttää itseään heteroksi ja saa olla sitä kuin on. Nyt kun olet uskaltanut kertoa, itsetuntosi varmasti paranee ja saat rohkeutta. Siitä se lähtee. :)
Olen 32, mutta vähän samoissa tunnelmissa. Olen edelleen kaapissa useimmille ihmisille ja varmaan ikisinkku. Hyväksyn lesbouteni ja en edes haluaisi olla hetero. Muiden arvostelu ja reaktiot ahdistaa enemmän. Sinkkuna ei tule kerrottua esim. työkavereille, jotka utelevat poikakavereista. Olen tiennyt suuntautumisestani n. 13-vuotiaasta asti, mutta edelleen välillä yritän pakottaa itseni kiinnostumaan miehistä. Tunnen jotain joskus harvoin jotain miehiä kohtaan, mutta en kuitenkaan ole koskaan ihastunut kenenkään mieheen sillä tavalla kuin naiseen. Olen arvellut, että se on jotain sellaista, että yrittää pakottaa itsensä enemmistön muottiin. Heterona ei tarvitse kertoa kenellekään suuntautumisestaan ja ei tarvitse pelätä muiden reaktioita. Itsetuntoni on myös todella huono ja mietin liikaa, mitä muut minusta ajattelevat. - Anonyymi
Haluan seksiä tuntemattoman kanssa. Kirjoita tähän https://docs.google.com/forms/u/1/d/e/1FAIpQLSdOB0PoWl37X1M-NXC7DfiPxItcdOAPwrVTagxGnfou4dpfLA/viewform
Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Elämä valuu ohi ilman merkitystä
Olen 5-kymppinen korkeasti koulutettu hyvässä ja vaativassa työssä oleva mies. Erosin pitkästä parisuhteesta pari vuotta2393316Martina julkaisi romanttisia kuvia kihlajaisista
Ihana pari. Paljon onnea ja rakkautta heille 💞2571186Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin581150- 81973
Gekkosessa hyvä juttu Sofian Dubai "töistä"
"Vielä tammikuussa Belórf lupaili aloittavansa jälleen verkkovalmennukset, mutta tämä projekti näyttää kuihtuneen kaikes92916Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä56886eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.88857- 163834
Palsta sekosi lopullisesti?
Taidan mennä päikkäreille. Oliko hän nyt muka oikeasti äsken täällä ja kirjoitti, että täytyy unohtaa? Todistakaa se. Ki14794En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin109775