Olen 22-vuotias lesbo ja ymmärtänyt asian laidan heti kun merkkejä oli yläasteen alusta lähtien huomattavissa. Sen jälkeen kun vanhempani ja ystäväni ovat saaneet asiasta tietää, en ole koskaan siitä puhunut. En ole halunnut vaivata ketään niin henkilökohtaisilla asioilla. Olen nyt melkein 10 vuotta vältellyt aiheen käsittelyä, ja nyt se on johtanut siihen, etten halua edes ajatella asiaa. Käyttäydyn etääntyvästi toisten lesbojen kanssa, en uskalla käyttää edes tuota sanaa julkisesti, en uskaltaisi ikinä mennä esimerkiksi pride-kulkueeseen.
Mitä voisin tehdä, jotta voisin joskus vihdoin hyväksyä itseni ja olla avoin asian kanssa, onko täällä muilla kokemuksia vastaavanlaisesta?
Mitä voisin tehdä, jotta voisin joskus vihdoin hyväksyä itseni ja olla avoin asian kanssa, onko täällä muilla kokemuksia vastaavanlaisesta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oisko sulla joku samanikäinen naisista pitävä kaveri vertaistueksi tai vaikka vanhempi nainen hyväksi esimerkiksi ja tueksi? Itse olen huomannut, että omaa identiteettiä voi tukea seurassa, jossa omaa lesboutta pidetään täysin normaalina asiana ja ilmapiiri on kannustava.
Joskus mieli jää kaappiin, vaikka kaikki läheiset olisivatkin jo tietoisia seksuaalista suuntautumisesta. Silloin on hyvä muistaa, että se ste ja kaappi sijaitsee siellä omassa päässä. Muut varmasti rakastavat ja hyväksyvät sinut juuri tuollaisena. Sinun lesboutesi ei yhtään muuta mitään ja se on ihan normaali, joskin heteroseksuaalisuutta harvinaisempi, suuntautuminen.
Itse olen nykyään ihan yhtä avoin lesboudestani ja tyttöystävästäni kuin perushetero heteroudestaan ja poikaystävästään. Ajattelen, rttä minulla on oikeus ja suorastaan velvollisuus arvostaa itseäni ja saada elää elämääni häpeilemättä. Joo, se ei ole aina helppoa, mutta se on sen arvoista! Joskus täytyy olla rohkea.
Missä asut? Jos asut pienessä kaupungissa, sekin saattaa vaikuttaa käsitykseesi itsestäsi. Jos elää sellaisessa paikassa, missä omalle itselle ei ole tilaa, helposti hukkuu sekaan ja ahdistuu. Ihminen tarvitsee kuitenkin aina toista ihmistä identiteettinsä vahvistamiseen. Jos sínulla ei ole ketään peilinä, ei ihme että olet yksinäinen ja hukassa tässä asiassa.
Suositelen mahdollisuuksiesi mukaan myös terapiaa, vaikka sinulla ei olisikaan muuta tämän ongelma lisäksi, terapiassa jos jossain oppii tuntemaan itseään, ymmärtämään reaktioitaan ja tunteitaan ja tulemaan sinuiksi itsensä kanssa.
Toivon sinulle kaikkea hyvää. <3 Neuvoni on, että puhu! Voisit ehkä myös mennä setan suljettuihin ryhmiin, missä kukaan ei ulkopuolisista huomaisi sinua samoin kuin prideilla? Ja muuten, ajattele että ne ihmiset jotka uskalsi mennä prideille, on siellä myös sun takia! Ne pitäö sun puolia ja antaa viestiä siitä, että sä saat olla itsestäsi ylpeä nainen! :)
Äskeistä viestä jatkan vielä. Sisäinen homofobia on ihan käsite, ja se voisi vaivata sinua. Se on pelkoa omaa homouta kohtaan ja aiheuttaa juuri tuollaista etäännyttävää käytöstä ja sitä, ettei edes haluaisi itselleen myöntää olevansa homoseksuaali.
Mutta tee asia itsellesi tutuksi. Käy l-chatisa, lue AfterElleniä ja AutoStraddlea, ihaile julkkislesboja ja niiden rohkeutta ja kattele vaikka Ellen DeGeneresin showta ja sen hääkuvia. Naisista pitäminen on kaunis asia! <3