Perhosein
Oi perhosein, joko syksy siipiäsi painaa,
tiesithän, miten se lämpö oli vain lainaa.
Ilosena lensit vielä äsken tähkäpäällä,
mietitkö, miten jatkaa kylmällä hallasäällä.
Oi perhosein, joko syksy siipiäsi painaa,
tiesithän, miten se lämpö oli vain lainaa.
Ilosena lensit vielä äsken tähkäpäällä,
mietitkö, miten jatkaa kylmällä hallasäällä.
Vastaukset 74
Vanhimmat
.
Keväällä vastasyntyneenä kaikkea ihailin,
uutena kesän lämmössä itseäni ojentelin.
En tiennyt, en vielä silloin kun auringossa lentelin,
sen lainaa ollen, niin kevyesti sinua vain hipaisin.
Nuku sinä ihana, vielä luoksesi tulen takaisin,
nyt mentävä on, katoan taas, vaikka toisin toivoisin.
Keväällä rakkaani, saavun jälleen sinun kukkasiin,
siihen saakka sanon sinulle vain näkemiin.
.
Hyvää yötä sulle.
Hyviä unia sinnekin! :) Kuka lienetkään....
Annilta..:)
Mikäpäs tässä, kunhan räpyttelen menemään.
Lämmön tuoja
Oli melkein pakkasyö, silti lennät pilveä päin,
auringon alla päivä paistaa vielä ihoa lämmittäin.
Illan hämyssä nousee taivaalle melkein täysi kuu,
elämälle lämmön antaa joku aivan muu.
Värinää
Miten hennot siipesi silloin värisikään,
tuulen vireessä tuntosarvet tärisikään.
Kuin olisi myrsky vallassaan vienyt,
minne lentosi johtava lienekään nyt.
Yksi yöperhonen
Illan lentää minne vain tie vienee,
yöperhonen taikka jokin mikä lienee.
Sama kai se minne matka kulkeekaan,
kenet taas syliinsä siellä sulkeekaan.
Siipesi kevyet kantavat
toivon antavat,
huomiseen
tulevaisuuteen.
Kestä vielä hetki,
lyhyt on retki,
auringon
kirkkauuteen!
Siipesi hennot kuiskivat
sydän sykkii,
ikuiseen rakkauuteen.
Jaksa vielä hetki,
minne menetki,
rauhaan
hiljaisuuteen.
Muistoksi kirj. Rakkaudella...
Kylläpä joku nainen runoilee kauniisti. Perhosia ei syksyllä näe niinkuin kesällä siis yhtä paljon.
Olisi kiva tietää, kuka nainen näiden runojen takana on! :)
Voi olla mieskin, miksi ei?
Ehkä
Minne lensikään sitä tiedä nyt en,
siksi kai tästä huolesta vaikenen.
Maailma on avara ja suojansa suo,
ehkä joskus joku saapuu kukkasen luo.
Jospa lentää sinne, minne todella kuuluu
https://www.youtube.com/watch?v=-jlJ5q79w44
Jotain pientä
On syyskuu ja myöhäistä kovin,
silti kuin tuntisin siipien havinaa tovin.
Oliko se sitä miksi toiveissani luulin,
äänen hempeän ehkä korvissa kuulin.
On täällä monta yksinäistä, mutta niin paljon kiellettyä rakkautta
Ei eksy taivaan lintukaan.....
Hyvää yötä ja aamua.
Rakkaus
ikuisuuden pakkaus
syntyi taivaankaaren helmassa.
se hehkuu kaikkien unelmassa.
Laskeutui yön salaisuuksien myötä
ja vaikka se vaatii lujasti työtä,
tyytyy vain ikuisuuteen
kuolemattomuuteen uuteen
Hymyää tällekin päivälle
jotta ei ois' syytä huolen häivälle
hetkiin hymyä
jos niissä ois' onnen lymyä
Hämärässä hiljaa
Hämärässä havahduin johonkin hentoon ääneen,
tunsin sen olevan sanan sanomatta jääneen.
Miksi lensi pois aivan hiljaa vain,
perhonen josta illan haaveissani selvää sain.
Vähän
Vaikka havahduin tuohon tuntoni ääneen,
tiesin monen asian taakseni jääneen.
Jälkeen katsoa voi ja kuullakin vähän,
miten tottua voisi tunteeseen tähän.
Tekis mieli ampua...
Ilta
Pimeään kääntyy illan sateinen hetki,
sisälle suojaan päättyy lentonsa retki.
Siellä lämpöä on ja pahalta suojaa,
mitä toivoa voi, vain rakkauden tuojaa.
Olipa ihana.
Kiitos.
Enhän koskaan kelvannut edes ystäväksi...
Anna minun lentää rikkinäisillä siivilläni,
kylmässä ja yksinäisessä sumussani.
n->m
Kylmään
Minne lensi tuuleen yli pään,
sitä miettimään illan hämyyn jään.
Onko kulku jonnekin pois täältä,
kuka suojelisi viileältä syksysäältä.
Kylmä
Vielä hetken lämmittää auringon syli,
vaikka hämärä jo kiiruhtaa päivän yli.
Kylmään nukkuvat kesän kedot kukkaiset,
miten kestääkään siipesi hennon nukkaiset.
On vuoro mennä piilon mun,
kuopaani kaivaudun,
kuin mato maan maata kaivan kuovin,
kasvaa ketoon kukka suorin.
Pehosena sen kukkaan lennät,
etsimääsi luo ennät.
Silmiäsi siristät, katsettasi kiristä.
Nyt leikin lailla kohtaava,
nuo silmäterät hohtavat.
Hauskaa meillä olla saa,
kun kaksi lasta temmeltää.
Ikävääs en enää sisääs päästä,
hymyäsi et enää koskaan säästä.
Kuopan taskuuni tallennsin,
nyt sen poskeesi ammensin
Ikuinen on nyt kuoppa tämä,
ei se koskaan hymyäsi jätä.
Vähän
Kun lämpö hennot siipesi kotelosta kuori,
oli aika herkkyydelle vielä niin nuori.
Sitä katsetta, tunnetta, kosketustakin vähän,
elämä ehti tuoda jo kylmyyttäkin tähän.
Puhuttelee.
Aina uudelleen.
Kiitos.
Ännikke hyvää yötä.
Kukka sulkeutunut, ajatuksin, niin hellin kauniin,
tohdi ei sinua poimia,
on onnellisempaa antaa tunteittesi kasvaa ja maatua,
niin löytyy aika herkän kosketuksen, tuoden elämäsi tarkoituksen.
Vihdoin lentää perho hohtosinisiipi, avaa kukan keltamaite, niin astuu neitoperho terälehdelle, kukan keltaisen.
Ihana.
Kaunis teksti kaiken tämän keskellä.
Ihme
Kedolla kesän kukkaset loistivat katseen henkinä,
nyt päivän päättymistä odottavat kuuran renkinä.
Vielä perholla lämpö virtaa sielun syvyyksistä,
kuin ihme joka on luotu maailman hyvyyksistä.
Pervolla virtaa lämpö mulkkuun, jäykkä mulkku työntyy syvyyksiin.
Tämäkin kaunis.
Paitsi tuo mulkerotexti tuossa
yläpuolella.
"hyvä" ihme
tämäkin on yksi tapa ilmaista, että vittu mitä skeidaa läähättäjäpervorunkkari suoltaa.
"vadelmavillaselkä"
lento yön ystävä, kesä kasteen kyynel
perho aika, toukan tuon
pelko jänö, valkoturkin luo
ilo on aika, matka elo elävään
Missä
Missä lieneekään tuo kaunis perhonen nyt,
piilossa on mutta ei ole toivoaan hylännyt.
Aina kun vain maailma antaa sille luvan,
mielen sopukoista päästää ilmoille haavekuvan.
Ihana.
Suloisia unia.
Runojako täällä voi lukea. Ihania!!!
Kerää ne kansioon ja lähetä jollekin ystävälle.
"missä" ajatuksessa
Ap, älä hyvä nainen piilota itseäsi! Löydät kyllä vielä oman miesperhosen kaveriksi lentämään. Masentua ei kannata :)
Miten kaunis on maailma aloittajan silmin. En lainkaan huomannut lohtua täällä, kunnes luin nämä lempeät aatteet. Miten sydämeni elpyikään ja mieleni virkistyikään. Miten paljon voi iloa levittääkään noin kaunis sanoitus ja oikea ajoitus. Kiitos aloittajalle, kun jakoi tänne mietteitään.
Annoit haavekuvan,
ajatuksia luomaan luvan.
Pikkukultasiipi,
lentos mieleen hiipi,
voiko huolin haaveita hallita,
unelmat tunteilla vallita.
Ehkä
Ehkä siellä nauraa, laulaa kutsuen kuuta,
haaveillen kai miten suutelee suuta.
Miettien miten sitä kauaksi lentäisi,
kylmän kourista minne vain mentäisi.
"Ehkä" ajatuksen lento laulaa
Alla nauravan kuun,
huulet vasten suun.
Hymys katse jaloin,
tuo lämmön kevätvillaselän lennon tavoin.
Jotakin aina liikahtaa.
Sisimmässä.
Hipaisee.
Yön tunteina.
Fairytalee astelee kauniisti käsivarsille keinumaan, kaulaa koristamaan. Kuiskaatko korvaan sen kauneimman sävelen, huulesi värinän.
Suothan yönsuudelman hellän sisältä rakkauden tuoksun,
kielellä hipaisten hammaskeijun juoksun.
Voi että.
Runossa mukana.
Suukkoja!
Se oli syksyn kuurakeiju
Kun lehdelle jäisen radan rakensi
Siinä itsekseen luisteli ja vihelteli
Hymy. Kiva!
Tuli tulinen marraskeiju
Jahtasi radalla kuurakeijun perää
Kellisti keijun jäiselle radalle
Tulisoihtunsa tuikkasi kiimaiseen ruskoreikään
Toiveita, toiveita vain
Sinä tulinen poikakeiju
Syksyn keijun vei jäinen rata
Pojalle jäi vain surku ja hätä.
Tuulikeijuja Kuuran katselu nauratti
Silloin yhden lennosta mukaansa houkutti
Radalla pitkään vain yhtä tanssitti
Lämpö
Pimeä kääntää päivän lämmölle selkää,
hento perhonen ei vain kylmyyttä pelkää.
Siellä missä illoin voi kutsua, kulta,
palvoa voi ikuista elämän tulta.
"Lämpö" auringon
Aurinko hellii lemmen liekein meitä elämään,
vaan ikuinen tuli estää lähelleen lentämään.
Kiertokiitäjää saa ei koskaan vierelleen heräämään,
vain säteellään voi ohjata rakkaitaan ja sanoa kulta,
saat uudet ajat, päivät ja toivon suudelman multa.
Kaarteet Kuuran ja Tuulettaren
Kuvion muodosti pintaan lehden
Kiteet hohtivat ääriin taivaan
Sydämiin piirtyi kuva rakkaan
Kiitos.
Lämmin ajatus
sydämessä.
Perhonen,keiju ja syksy.
Ajatus
Vain ajatus kuutamossa lentämään lähti,
oppaanaan yössä kirkkain taivaan tähti.
Se johdattaa suoraan sen sydämen luo,
jossa virtaa salattu hellyyden vuo.
Tähtien alla
saa muistaa ja kiittää.
Hyvän yön kuiskaus.
Kuin jäähyväiset.
Kiitos runoista.
Siellä ajatuksen tuoja,
missä unelmien luoja.
Syttyi taivaassa tähti,
samassa unelma hellästi välähti,
jotta saapuisi salattu ajatus tuo rakkaansa luo.
Kaunis.
Kiitos.
"Lentävää ikävä"
Mentävä sinne,
vietävä minne,
tuotava tänne,
mietittävää muistettavaa.
Ikävä on tunne,
ikävää et tunne
ikävä on kuin kuiskaava lumme
mielessä kirkkaan veden tumme
Vittu mitä paskaa perkele. Ei kannata runoilla, jos ruonoilee vain paskaa.
Aloittajarunoilija on varattu ukonretale, joka on jo ainakin kahden vuoden ajan täällä runoillut. Säälittävää.
Jos seurusteleva mies kaipaa jatkuvasti vapaata naista, silloin on kyseessä pahemman luokan narsisti!
Provo.
tuutulaulu, nää sun runot on provoja. Lopeta asioiden sotkeminen.
Nyt loppui runoilut ja romantisointi omalta osaltani. Kärsivällisyys on loppunut lopullisesti. Tänä iltana mene baariin etsimään panoseuraa!
menen etsimään.
Hmm... runoilet niin kauniisti...
Toivottavasti sait läheisyyttä ja lohdutusta. Toivottavasti olosi koheni ja löytyi joku, joka hoiti sinua hyvin. Toivottavasti sait kokea jonkinlaista täyttymystä ja iloa...kenelle sitten kirjoititkin, ketä sitten etsitkin. Tarvitsit lämpöä, toivon, että sait sitä, sitä toivon.
😤😂👍 lyhyt oli pinna. Varmaan kiva, kun kumppani ratkos ongelmat tähän malliin.
Kulkija
Nimen merkityksen vaihtaen kun salasi,
uudestaan vanhaa kerratakseen kai palasi.
Oli kuka oli, kulki minne kulki,
yön matkaajana ajatuksen aarteet sulki.
Minä niin tarvitsin noita sanoja... Huomasin ne vasta. Ne ovat huikean taidokkaat ja kauniit. Olet hyvin lahjakas. Tämän varmasti tiesitkin.
Jäin vain miettimään sitä yhtä juttua, että löytyikö sitä? ;) Noilla taidoilla taidat kellistää kenen vaan. T. Yksi kainaloon kukkuja