Oli rauhaisa loppukesän ilta. Helteiset säät pitivät ilman miellyttävän lämpimänä vielä auringon laskiessa, jolloin olikin päivän paras aika olla ulkona. Tämän kunniaksi olin tavoistani poiketen pysähtynyt terassille nauttimaan yhdestä kesän kenties viimeisimmistä trooppisista illoista ennen kuin tuleva syksy alkaisi viilentämään ilmoja.
Aloin haaveilla. Katselin kadulla käveleviä ihmisiä ja aina pariskunnan nähdessäni kuvittelin itseni kävelemässä käsi kädessä elämäni rakkauden kanssa. Olisiko hänelläkin pitkät ja vaaleat hiukset niinkuin tuolla nyt tänne päin kävelevällä tytöllä? Vai sittenkin tummat ja lyhyet, kuten tuolla ostoskassia kantavalla. Yksin kulkevia ihmisiä katsellessani yritin päätellä ovatko he minun kaltaisiani yksinäisiä haaveilijoita vaiko vain tulemassa tai menemässä ystäviensä luokse. Tunsin pystyväni muodostamaan arvioni heistä kaikista, mutta luultavasti olin useimmiten väärässä, sillä tiedostan kuitenkin olevani huono arvioimaan ihmisiä.
Heräsin hätkähtäen ajatuksistani, kun metalliselle pöydälleni kalahti lasinen astia ja viereiselle tuolille rojahti puolihengästynyt nuori nainen.
”Oi, anteeksi”, hän sanoi huomatessaan säikäyttäneensä minut, ”Olihan tässä vapaata?”
”Joo”, onnistuin äännähtämään vielä hieman hämmentyneenä.
”Minunkin oli ihan pakko ottaa tällainen jäätelöannos, kun näin että sinullakin oli.”
Puhuessaan hän katsoi minua silmiin ja hymyili niin kauniisti ja luontevasti, että se tuntui olevan luonnollisin mahdollinen ilme hänen kasvoilleen. Huomasin heti, että tämä iloinen nainen oli hyvin sosiaalinen ja ihmisten lähestyminen oli hänelle helppoa. Siis täysin päinvastainen tapaus kuin minä, joka olin edelleen paikalleni jähmettyneenä tämän yllättävän huomionosoituksen seurauksena. Nainen ei kuitenkaan ollut huomaavinaankaan sosiaalista epävarmuuttani, jonka itse kuvittelin näkyvän kasvoiltani selkeänä, vaan jatkoi innokasta tarinointiaan kuin olisi puhunut vanhalle ystävälleen.
”Olen töissä vaatekaupassa tuolla kadun kulmassa. Suljimme vasta nyt kahdeksalta ja tulin sieltä suoraan tänne. Aika väsyttävää työtä sekin näin kuumalla, kun itsekin menin tänään töihin kahdeltatoista ja suoraan siitä helteestä niiden kaikkien vaatteiden keskelle. Meillä on vielä näin lomien aikaan niin hirveästi asiakkaita iltapäivisin, että väkisinkin lämpö nousee ja kun vielä itse yrittää kiirehtiä kaikkia avustamaan. Meinasin tulla tänne oluelle, mutta onneksi näin sinut siinä jäätelön kanssa kun sitten huomasin, että minunkin tekee oikeastaan paljon enemmän mieli jäätelöä.”
Nainen ei vaikuttanut lainkaan niin väsyneeltä kun hänen kuvailemansa rankka työpäivä olisi antanut odottaa. Sen sijaan hän selosti asiaansa antaumuksella ja käsiensä huiteluilla täsmentäen, ja katsoi minua silmiin koko ajan. En ehtinyt kuulla puoliakaan hänen alati jatkuvista sanomisistaan, mutta minusta tuntui ihmeellisen hyvältä kuunnella häntä. En tiennyt alkuunkaan mitä olisin itse osannut tilanteessa sanoa, mutta hänen tiivis puheensa ei jättänyt minulle aukkoja täytettäväksi, joten en tuntenut tarvetta jännittää asiaa.
Silmäni olivat hänen katseensa vankeina ja miellyttävän tunteen lisääntyessä onnistuin sitä sen enempää yrittämättä hymyilemään hänelle takaisinkin kuin rohkaisuna jatkamaan kertomustaan. En tosin enää kuullut lainkaan hänen sanojaan, sillä olin täysin lumoutunut katselemaan tätä naista, joka puhui suoraan minulle ja vaikutti aidosti siltä, kun hän olisi ollut iloinen saadessaan puhua juuri minulle...
Lue koko tarina täältä:
http://seksifantasiat.runkkareille.com/romanttinen-erotiikka/ensimmainen-kosketus/
Aloin haaveilla. Katselin kadulla käveleviä ihmisiä ja aina pariskunnan nähdessäni kuvittelin itseni kävelemässä käsi kädessä elämäni rakkauden kanssa. Olisiko hänelläkin pitkät ja vaaleat hiukset niinkuin tuolla nyt tänne päin kävelevällä tytöllä? Vai sittenkin tummat ja lyhyet, kuten tuolla ostoskassia kantavalla. Yksin kulkevia ihmisiä katsellessani yritin päätellä ovatko he minun kaltaisiani yksinäisiä haaveilijoita vaiko vain tulemassa tai menemässä ystäviensä luokse. Tunsin pystyväni muodostamaan arvioni heistä kaikista, mutta luultavasti olin useimmiten väärässä, sillä tiedostan kuitenkin olevani huono arvioimaan ihmisiä.
Heräsin hätkähtäen ajatuksistani, kun metalliselle pöydälleni kalahti lasinen astia ja viereiselle tuolille rojahti puolihengästynyt nuori nainen.
”Oi, anteeksi”, hän sanoi huomatessaan säikäyttäneensä minut, ”Olihan tässä vapaata?”
”Joo”, onnistuin äännähtämään vielä hieman hämmentyneenä.
”Minunkin oli ihan pakko ottaa tällainen jäätelöannos, kun näin että sinullakin oli.”
Puhuessaan hän katsoi minua silmiin ja hymyili niin kauniisti ja luontevasti, että se tuntui olevan luonnollisin mahdollinen ilme hänen kasvoilleen. Huomasin heti, että tämä iloinen nainen oli hyvin sosiaalinen ja ihmisten lähestyminen oli hänelle helppoa. Siis täysin päinvastainen tapaus kuin minä, joka olin edelleen paikalleni jähmettyneenä tämän yllättävän huomionosoituksen seurauksena. Nainen ei kuitenkaan ollut huomaavinaankaan sosiaalista epävarmuuttani, jonka itse kuvittelin näkyvän kasvoiltani selkeänä, vaan jatkoi innokasta tarinointiaan kuin olisi puhunut vanhalle ystävälleen.
”Olen töissä vaatekaupassa tuolla kadun kulmassa. Suljimme vasta nyt kahdeksalta ja tulin sieltä suoraan tänne. Aika väsyttävää työtä sekin näin kuumalla, kun itsekin menin tänään töihin kahdeltatoista ja suoraan siitä helteestä niiden kaikkien vaatteiden keskelle. Meillä on vielä näin lomien aikaan niin hirveästi asiakkaita iltapäivisin, että väkisinkin lämpö nousee ja kun vielä itse yrittää kiirehtiä kaikkia avustamaan. Meinasin tulla tänne oluelle, mutta onneksi näin sinut siinä jäätelön kanssa kun sitten huomasin, että minunkin tekee oikeastaan paljon enemmän mieli jäätelöä.”
Nainen ei vaikuttanut lainkaan niin väsyneeltä kun hänen kuvailemansa rankka työpäivä olisi antanut odottaa. Sen sijaan hän selosti asiaansa antaumuksella ja käsiensä huiteluilla täsmentäen, ja katsoi minua silmiin koko ajan. En ehtinyt kuulla puoliakaan hänen alati jatkuvista sanomisistaan, mutta minusta tuntui ihmeellisen hyvältä kuunnella häntä. En tiennyt alkuunkaan mitä olisin itse osannut tilanteessa sanoa, mutta hänen tiivis puheensa ei jättänyt minulle aukkoja täytettäväksi, joten en tuntenut tarvetta jännittää asiaa.
Silmäni olivat hänen katseensa vankeina ja miellyttävän tunteen lisääntyessä onnistuin sitä sen enempää yrittämättä hymyilemään hänelle takaisinkin kuin rohkaisuna jatkamaan kertomustaan. En tosin enää kuullut lainkaan hänen sanojaan, sillä olin täysin lumoutunut katselemaan tätä naista, joka puhui suoraan minulle ja vaikutti aidosti siltä, kun hän olisi ollut iloinen saadessaan puhua juuri minulle...
Lue koko tarina täältä:
http://seksifantasiat.runkkareille.com/romanttinen-erotiikka/ensimmainen-kosketus/
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kauniisti kuvattu
Mutsis oli
Näille seksitarinoille on kyl tosi hyvä runkata
Ihme runkkareita täällä
Jos ei nyt kielioppisääntöihin sinällään ala kiinnittään liika huomiota ja leiki jotain lappeen ranta laista äidin kielen opettajaa, niin tätä tarinaa voi pitää jopa aika hyvänä. Ja teki sen mikä oli varmaan tarkotuskin, eli sai kiihottumaan ja aikaseksi samalla aimo stondiksen
Ollaanpas sitä herkällä ja romanttisella tuulella