Vähän vaikeampia tabeja?

Koetappa välillä jotain uutta. Jos haluat oppia jonkun soolon, kuuntele sitä ja yritä matkia. Monen kerran jälkeen löydät oikean sormituksen joka sopii sulle. Tabissa voi olla jokin sinnepäin tehty, mahdoton/ väärä sormitus. Etu on se että soolo jää sulle muistiin, voit vaikka hoilata sooloa samalla.

Itseäkin ovat tabit toki alussa auttaneet mutta nykyään yritän blokata soinnutkin korvakuulolta. Tabit on näkömuistia, kuuntelu jotain muuta. Siis kumpi parempi ?

samatvirheet-tehty kirjoitti:

Koetappa välillä jotain uutta. Jos haluat oppia jonkun soolon, kuuntele sitä ja yritä matkia. Monen kerran jälkeen löydät oikean sormituksen joka sopii sulle. Tabissa voi olla jokin sinnepäin tehty, mahdoton/ väärä sormitus. Etu on se että soolo jää sulle muistiin, voit vaikka hoilata sooloa samalla.

Itseäkin ovat tabit toki alussa auttaneet mutta nykyään yritän blokata soinnutkin korvakuulolta. Tabit on näkömuistia, kuuntelu jotain muuta. Siis kumpi parempi ?

Taidat tarkoittaa absoluuttista sävelkorvaa. joka joko on tai sitten ei ole. Se ilmeisesti kehittyy jo lapsena ennen 9. ikävuotta. Se ei kuitenkaan ole edes säveltäjälle välttämätön ominaisuus.

Itse en tunnista säveliä tai sointuja, mutta ei se estä soittamasta. Ois pitänyt alottaa soittaminen jo lapsena, niin olis varmaan paljon helpompaa. Laulaa kyllä osasin jo 7-vuotiaana sen verran, että minut olisi haluttu kuoroon, mutta se ei silloin oikein tuntunut kivalta. Jos oikein yrittäisin, niin voisin varmaan ainakin helpot soinnut oppia vielä tunnistamaan, mutta taidan olla siihen jo liian laiska.

Itse otan vaan kitaran käteen ja soittelen mitä sattuu, en yritä päässäni keksiä mitään, vaan annan sormien vaan liikkua otelaudalla. Suurin osa soittajista varmaan kuulee päänsä sisällä jutut ennen soittamista, mutta sekään ei käsittääkseni ole välttämätöntä. Blackmoresta tuli juuri dokkari, jossa hän sanoi vaan improvisoivansa jotain nauhalle ja sitten jälkikäteen kuuntelevansa soittoansa ja ottavansa sieltä sitten jotain juttuja, jotka kuulostaa sopivalta. Sitä en tiedä kuulevatko jammailevat kitaristit juuri ennen soittamista sen mitä aikovat seuraavaksi soittaa. Itsestäni on ainakin hauskaa se, että ei oikein itsekään tiedä mitä seuraavaksi soittaa, kunhan soitto vaan tietenkin pysyy jotenkin kasassa ja oikeassa sävellajissa.

Eihän nuo kaikki tabulatuurit varmaankaan mene ihan niin kuin ne on oikeasti alunperin soitettu, käsittääkseni ne kuitenkin menevät usein yleisen käytännön mukaan. Eikä siinäkään mitään vaikka soittaisi kappaleen "väärin", siis eri lailla kuin kappaleen alkuperäinen soittaja on sen soittanut. Yleensä kitaristi käsittääkseni pyrkii soittamaan kappaleen mahdollisimman helpoilla sormituksilla. Olen kyllä havainnut, että näissä valmiissa tabulatuureissa on välillä vaikeemmalla tavalla soitettuja tabulatuureja. Ei kai mikään ole täysin kiveen hakattua, varsinkaan kun kyse on sähkökitarasta. Jokainen voi tietenkin kehittää oman soittotyylinsä, mikä on vaan tietenkin hyvä asia.

Ennen vanhaan bändi kasattiin usein suunnilleen arpomalla kuka soitti mitäkin instrumenttia. Aika hyvää musiikkia silti saatiin aikaiseksi. Soittaminen olisi alettava jo alle 10-vuotiaana, jolloin kehokin tavallaan kasvaa sisään soittamiseen. Ihan luonnollistahan ei kitaran soittaminen ole ja siinä saa vääntää välillä käsiään ja sormiaan luonnottomiin asentoihin. Painaviakin ne penteleen kitarat ovat.

Soittamisen kehittymistä on ollut mielenkiintoista seurata. Varsinkin tekninen kehitys on ollut hurjaa. Jos jo aikoinaan Hendrixin soittoa pidettiin lähes ylimaallisena, ja monen väitetäänkin lopettaneen soittamisen hänen soittoaan nähdessään, niin nykyiset soittajavelhot ovat jo lähes toisesta maailmasta. Fiilispuoli on kuitenkin toinen juttu ja kyllähän näistä nykysoittajista tulee mieleen jo lähes kone.

Treenaaminen on tietenkin se juttu. Käsittääkseni maailman parhaat soittajat ovat lähes kasvaneet kiinni instrumenttiinsa harjoitellessaan tuntikausia päivittäin vuosien ajan. Voisi jopa sanoa, että lahjakkuus on myytti. Hommaa pitää siis rakastaa, että jaksaa aina vain hioa taitojaan ja opetella uutta kokoajan. Välillä tietenkin vähän turhauttaa katsoa jotain taituria vaikka juutuubissa, mutta sekin pitää vaan ottaa inspiraation kannalta. Kitaroissa on vaan se "ikävä" puoli, että niihin tulee himo ja melkeen joka musiikkityyliin pitäs olla oma kitara. Itsellänikin on kokoajan muutama kitara haaveissa, vaikka niitä on jo nytkin kertynyt ihan kattava luku. Joskus on melkeen kateellinen pianisteille, joille riittää yksi piano.