Onko tietoa, saako pesänhoitaja seuraamuksia, jos vaadin? Tilanne on sellainen, että pesässä oli vainajan jälkeensä jättämä asiakirja, jonka pesänhoitaja hukkasi antamalla sen henkilölle, jota VASTAAN se oli tarkoitettu, eikä minulle, jolle se oli tarkoitettu. Asiakirjassa edesmennyt ilmaisee tahtonsa seuraavasti "haluan että lapseni puoliso [ei ole minun vanhempani] luopuu hallintaoikeudestaan lapsenlapselle lahjoittamaani kesämökkiin." Kyseinen vainaja lahjoitti siis mökin minulle mutta pidätti siinä tajuamatta mitä se tarkoittaa hallintaoikeuden puolisolle, joka ei ole äitini. Ja perusteluna paperissa lisäksi luki: "kaikessa lahjoittamassani on aina suljettu puolison avio-oikeus pois". Tämän lauseen tuella haluaisin aikanaan saada osituksessa jos vanhempani kuolee ennen uutta kumppania suvun omaisuuden itselleni. Kesämökin hallintaoikeuteen sillä ei voi puuttua, sen ymmärrän, mutta olisin voinut "painostaa" sillä puolisoa luopumaan korvausta vastaan. Puoliso on siis häätänyt (vanhempani nössöillessä vieressä, ettei puoliso jätä häntä) minut omalta mökiltäni ja tätä ei vainaja voinut tietenkään sulattaa.
Mutta siis: oleellisinta on kysymykseni siitä, että jos en saa pesänhoitajaa korjaamaan vahinkoaan, mitä teen? Korjaamistapoja on kaksi: pyytää asiakirjan takaisin tai kirjoittaa todistuksen sen sisällöstä. Toinen todistaja asiakirjan sisällöstä minulla on. Olen jo asianajajaa käyttäen vaatinut toimenpiteitä, mutta on vaarana, että pesänhoitaja ei tee mitään.
Mutta siis: oleellisinta on kysymykseni siitä, että jos en saa pesänhoitajaa korjaamaan vahinkoaan, mitä teen? Korjaamistapoja on kaksi: pyytää asiakirjan takaisin tai kirjoittaa todistuksen sen sisällöstä. Toinen todistaja asiakirjan sisällöstä minulla on. Olen jo asianajajaa käyttäen vaatinut toimenpiteitä, mutta on vaarana, että pesänhoitaja ei tee mitään.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tarkennan, että asiakirjan antajan olivat muut pesän osakkaat valtuuttaneet hoitamaan pesän asioita.
Ei kellään mitään mielipidettä?
xxAsiakirjassa edesmennyt ilmaisee tahtonsa seuraavasti "haluan että lapseni puoliso [ei ole minun vanhempani] luopuu hallintaoikeudestaan lapsenlapselle lahjoittamaani kesämökkiin."xx
Tällä "halulla" ei ole oikeudellista merkitystä. Hallintaoikeuden haltija luopuu, jos on luopuakseen, omasta halustaan.
xxJa perusteluna paperissa lisäksi luki: "kaikessa lahjoittamassani on aina suljettu puolison avio-oikeus pois". xx
Tälläkään lauseella ei ole oikeudellista merkitystä. Lahjoittaja olisi voinut lahjakirjaan otetulla ehdolla sulkea pois lahjansaajan puolison avio-oikeuden lahjaan, mutta jos näin ei ole tehty, avio-oikeutta ei voida jälkeenpäin poistaa muulla tavoin kuin saajan ja hänen puolisonsa välisellä avioehtosopimuksella.
Pesänhoitaja on menetellyt väärin, mutta kun menettelystä ilmeisesti ei ole aiheutunut sinulle mitään oikeudenmenetystä, sinun tuskin kannattaa tehdä asiassa muuta kuin kertoa pesänhoitajalle mielipiteesi hänen menettelystään.
Asianajajani mielestä lahjoittaja voi sulkea aviopuolison avio-oikeuden pois jälkikäteenkin. Siis ei siten, että tämä kyseinen paperi olisi suoraan jurdisesti pätevä, mutta silti sen avulla olisi voitu osoittaa, että aiemminkaan lahjoitettu omaisuus ei ole avio-oikeuden alaista. Jos lahjansaaja ei ole muuta määrännyt. Jos paperilla ei olisi merkitystä, niin miksi ihmeessä sen aiheetta saanut ei voisi noin vain antaa sitä takaisin?
Jos pariskunnasta toisella on paljon omaisuutta avioituessa ja siitä suurin osa on lahjana saatua, ja suurimassa osassa on avio-oikeus poissuljettu. Mutta on esimerkiksi tehty omaisuuden myyntiä toiseksi omaisuudeksi pitkin vuosikymmeniä. Kumpikin lopettaa töissäkäynnin naimisiinmenon aikoihin. Eli liiton aikana hankitut asiat saadaan varakkaamman tuloilla, toisella ei ole tuloja.
Niin miten siinä voidaan katsoa syntyneen uudelle puolisolle kuuluvaa omaisuutta, kun niissä, joista lahjakirja on, on tuottokin poissuljettu aviopuolisolta.
Tämä paperi olisi vahvistanut vanhempani omaisuuden kuulumista avio-oikeuden ulkopuolelle.
Tai korjaan, toisella oli pitkin matkaa jnkv vuokratuloa omistamastaan asunnosta. Ehkä noin 5-600 e/kk verojen ja kulujen jälkeen.
Minusta se on tässä myös ongelma, että pesästä on menty siis hävittämään, kopiota ottamatta paperi, jossa puututaan minun etuihini. Haluan tästä rangaistuksen tälle pesänhoitajalle, koska etuani on loukattu hukkaamalla asiakirja, joka oli minun edukseni. Lähinnä se kiinnostaa, että voisiko siitä tulla rangaistus? Minua niin kiukuttaa, että noin voidaan menetellä ja minäkö vain siinä häviän ilman kompensaatiota asialle. Rankaisu ei paperia takaisin tuo, mutta saapahan nyt vähän kärsiä siitä, ettei asian selvittäminen kiinnosta. Jos ei kiinnosta.
Tiedät kyllä itsekin mikä keino tuossa auttaa ja tuo ainakin lohtua ja opettaa ko menettelijälle ymmärrystä kuinka saattaa asiat tekemättömät tullakin eteensä...
Uskon sappesi kiehuvan, mutta keinot ovat vähissä hallintaoikeuden osalta. Lakimies en ole, mutta kallistun asianajajasi käsitykseen, että lahjoittaja voisi vielä pätevässä testamentissaan antaa lahjan saaneelle oikeuden vedota halutessaan avio-oikeuden poistoon. Mutta tämähän ei koske sappeasi kiehauttanutta äitipuolesi hallintaoikeutta mökkiisi, eikä näissä asioissa päde kammioissa yksin väsätyt "asiakirjat".
xx/kallistun asianajajasi käsitykseen, että lahjoittaja voisi vielä pätevässä testamentissaan antaa lahjan saaneelle oikeuden vedota halutessaan avio-oikeuden poistoon./xx
Kukaan asianajaja ei ole voinut moista esittää, sillä se on täyttä puppua. Testamentissa avio-oikeus voidaan poistaa vain siitä omaisuudesta, jonka saantoperuste ko. testamentti on - ei aiemmin lahjoitetusta omaisuudesta.
Hallintaoikeuden poistuminen ei ole minulle edes asiassa pihvi, vaan saada se paperi takaisin tai sen sisällöstä todistus. Koska tärkein lause siinä on puolison avio-oikeuden poissulkemisesta oleva maininta. Sillä on minulle suurin merkitys ylivoimaisesti.
xx/ Koska tärkein lause siinä on puolison avio-oikeuden poissulkemisesta oleva maininta. Sillä on minulle suurin merkitys ylivoimaisesti. /xx
Tuollaisella lauseella ei ole oikeudellista merkitystä, kuten jo aiemmin kerroin. Avio-oikeuden poissuljennan tulee löytyä asiakirjasta, jolla omaisuutta on lahjoitettu. Jos ei löydy, niin ei voi mitään, avio-oikeus on.
Lauseen merkitys voi olla informatiivinen: kannattaa selvittää saantokirjat, jospa niistä löytyy tuo avio-oikeutta koskeva määräys. Ja jos löytyy, sama koskee myös alkuperäisen sijaan tullutta omaisuutta.
Hätävarana voisit ehkä vedota osittelun sovitteluun AL 103 b §:n nojalla.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#L2P103b
"Tuollaisella lauseella ei ole oikeudellista merkitystä, kuten jo aiemmin kerroin."
Miten niin ei ole, jos siitä olisi apua osituksen sovittelussa? En ole missään kohtaa väittänytkään paperin olevan minulle varma apu, mutta jos vanhempani ei ole tehnyt testamenttia niin avio-oikeuden alaista omaisuutta ei periaatteessa ole ja mietinkin keinoja (muitakin) näyttää toteen, että ei ole. Esimerkiksi jos on lahjakirja aikoinaan myydystä omaisuudesta, niin mitä muuta vastaavaa arvokasta (asunto tms.) sillä on ostettu jne. Osituksesta tulee varmasti riita, siihen olen jo varautunut. Ja puolisolla on omaakin varallisuutta ja heidän yhdessä keräämäänsä en myöskään ole puuttumassa.
"Kukaan asianajaja ei ole voinut moista esittää, sillä se on täyttä puppua. Testamentissa avio-oikeus voidaan poistaa vain siitä omaisuudesta, jonka saantoperuste ko. testamentti on - ei aiemmin lahjoitetusta omaisuudesta."
Kyllä hän niin vain mainitsi. Eikä tässä testamentissa mitään poistettu, se oli erikseen poistolausekkeineen. Tämä oli tahdonilmaus ja sen todistaminen, että ei ole eläessään lahjoittanut mitään ilman poistamatta puolison avio-oikeutta. Jos se olisi täysin merkityksetön paperi, niin miksi vaimo ei voisi antaa sitä noin vain takaisin? Miksi hän (oletettavasti) haluaa pitää siitä kiinni? Jos ei jo silpunnut?
xxKyllä hän niin vain mainitsi.xx
Tälle löytyy vain kaksi uskottavaa selitystä:
1) "Hän" ei ole asianajaja. Neuvojia on moneen junaan.
2) Sinä olet ymmärtänyt maininnan väärin.
xxTämä oli tahdonilmaus ja sen todistaminen, että ei ole eläessään lahjoittanut mitään ilman poistamatta puolison avio-oikeutta.xx
Tämä ei ole tahdonilmaisu, tämä on väite, ja sellaisenaan vailla oikeudellista merkitystä. Usko jo, että avio-oikeuden poistamiset tulee löytyä hänen tekemiensä lahjoitusten lahjakirjoista. Jollei tällaisia papereita löydy, tuolla "todistamisella" ei ole mitään merkitystä.
Osituksen sovittelussakaan tuolla lausumalla ei ole mitään merkitystä.
Vanhempasi eli isäsi testamentilla ei myöskään ole mitään merkitystä nyt käsiteltävään asiaan eli siihen, onko vanhempasi vaimolla avio-oikeus miehensä eli isäsi omaisuuteen.
Siis siinä mielessä sillä on merkitystä, että onko minulla syytä tapella aikanaan. Jos saan vain lakiosani niin siitä ei tarvitse tapella. Tai niin... Tartteehan sitäkin ennen tehdä ositus. Ja siinä tuo paperi tarvitaan tukemaan sitä, että vaimolle menisi mahdollisiman vähän, jos on epäselvää, että onko jokin osa suojattu vai ei. Ja on asianajaja ja lause kuului niin että "sen (avio-oikeuden poissulun) voi tehdä tahdonilmaisuna kirjallisesti aina siihen asti kun henkilö on kuollut". Siis siinä on termi "tahdonilmaisuna". Kyllä sillä tahdollakin ilmaistuna vain on merkitystä.
Epäilen suuresti, että sinua neuvonut olisi asianajaja, niin tietämättömään asianajajaan kun en täälläkään ole ennen törmännyt. Onko hänellä toimisto, jonka kyltissä lukee asianajotoimisto, vai mistä hänet asianajajaksi päättelet? (Asianajaja on Suomen Asianajajaliittoon kuuluva lakimies.) No, oli tai ei, väärässä hän on - ja aivan perusasiassa.
Sinä itse näyt olevan kovin ulkona lakiasioista, mutta siitä huolimatta referoin tähän avioliittolaista tapaustasi koskevan säännöksen. Jospa kuitenkin siitä ymmärtäisit asian paremmin kuin "asianajajasi".
AL 35.1-2
"Kumpaisellakin puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen. Sen nojalla saavat omaisuuden osituksessa eloonjäänyt puoliso ja kuolleen puolison perilliset taikka kumpikin puoliso puolet puolisoiden omaisuuden säästöstä, sen mukaan kuin IV osassa tarkemmin säädetään.
Avio-oikeutta ei kuitenkaan ole omaisuuteen, josta avioehtosopimuksin taikka lahjakirjassa, testamentissa tai henkilövakuutuksen edunsaajamääräyksessä on niin määrätty, eikä myöskään siihen, mikä on tullut sellaisen omaisuuden sijaan. Jos sitä paitsi on määrätty, että avio-oikeutta ei ole myöskään tällaisen omaisuuden tuottoon, noudatettakoon tätä määräystä. (14.5.2010/427)"
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#L2P35
Tahdonilmaisulla on avio-oikeuden suhteen merkitystä vain, jos se on siinä lahjakirjassa tai testamentissa, jolla tietty omaisuus on luovuttu saajalle, siis saantokirjassa. Lahjan antamisen jälkeen tehdyllä tahdonilmaisulla ei ole merkitystä ko. lahjaan. - Mikään ei tietenkään estä asianosaisia osituksen osapuolia sopimasta jaosta muutenkin kuin puolittamalla, mutta se on kokonaan toinen asia, jolla ei ole mitään tekemistä puuttuvan avio-oikeuden kanssa.
Kyllä minä tiedän, mitä avio-oikeus tarkoittaa, mutta käsittääkseni oikeussalissa kaikki ei ole aina niin mustavalkoista kuin lakikirja antaa ymmärtää. Tuossahan minkä lainasit ei ollut säädöksiä avio-oikeuden poissulkemisen laadinnasta. En ole väittänytkään, että kyseinen paperi olisi juridisesti asiaa auttava, mutta ei kai voi olla niinkään, että jos lahjakirjaa ei löydy, mutta voidaan osoittaa, että omaisuus on tullut lahjana, niin automaattisesti omaisuus on avio-oikeuden alaista, kun lahjoittaja ei ole eläissään sellaista hyväksynyt? Miksi perillisten pitäisi kärsiä, kun verot on jätetty maksamatta lahjasta? Ei sitä automaattisesti voida osoittaa vapaaksi riistaksi avio-oikeuden alle.
Ja tarkoitan siis, että jos verot olisi maksettu, niin lahjakirja varmaankin löytyisi verottajalta ja siinä olisi ne ruksit. Mutta ainakaan kultaa lahjoittaessa ei kukaan välttämättä vaadi lahjaveroilmoitusta, varsinkin kun kullalla hankittu omaisuus sijaitsee ulkomailla...
xx/ei kai voi olla niinkään, että jos lahjakirjaa ei löydy, mutta voidaan osoittaa, että omaisuus on tullut lahjana, niin automaattisesti omaisuus on avio-oikeuden alaistaxx/
Valitettavasti kannaltasi asia on juuri niin kuin oletat että se ei voi olla. Lähtökohta kun on se, että puolisoilla ON avio-oikeus toistensa omaisuuteen, JOLLEI ... (AL 35.1 "Kumpaisellakin puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen. AL 35.2 "Avio-oikeutta ei kuitenkaan ole omaisuuteen, josta ... ) Se, joka väittää, että avio-oikeutta EI OLE, on velvollinen näyttämään toteen väitteensä eli sen, MIKSI ei ole. Eikä tähän riitä se, että vaikkapa lahjan antaja väittää jotain. Väite todistetaan esittämällä lahjakirja, jossa määräys on. (AL 35.1 "Avio-oikeutta ei ole omaisuuteen, josta lahjakirjassa on niin määrätty, eikä myöskään siihen, mikä on tullut sellaisen omaisuuden sijaan."
Jos lahjasta ei ole lahjaveroa maksettu ja lahjakirjakin on hukattu, niin milläpä todistat edes sen, että kyseessä on tietyltä henkilöltä saatu lahja. Mutta vaikka tuon todistaisit, se ei vielä osoita, mikä oli lahjakirjan sisältö.
Yleensä luovutuskirjat laaditaan (ainakin) kahtena kappaleena, luovuttajalle ja luovutuksen saajalle kumpaisellekin omansa. Löytyisikö lahjan antajan jäämistöstä hänen kappaleensa?
Jos lahja on ollut kiinteistö tai asunto-osakkeita, lahjakirja on tullut esittää saantoa rekisteröitäessä (lainhuuto tai merkintä osakerekisteriin). Rekisteristä saat siitä kopion.