Tunnepaasto

Koska ei yksin leivästä
elä yksikään ihminen
eikä kylläinen huomaa nälkää
jonkun toisen poloisen
päätän paastota pahoista teoista
ne peitota, pahimpani
siinäpä tavoite toteuttaa
vihdoin viisaaksi kasvaessani

Sähköpostisi deletoin
en enää katsele kuviasi
hylkään hellän raukeuden sydämen
jonka tuuditit sanoillasi

Yhtä paljon kuin ennen janosin
sinua näkeväni
nyt armeliaampi tyhjä tie
polku mutkainen edessäni
sillä suojella tahdon sydäntäin
pelosta pettymyksen
siispä karman kierron katkaisen
kaiken kauniinkin ymmärryksen

Langeta loukkuun lemmen
voi mies toki ylpeinkin
silti uskon sinulle helpompaa
on lähtöni kuitenkin

En hyökkää, en puolustaudu
nytpä yritän: olen vain!
Niin vihasta, surusta, rakkaudesta
ehkä vapaudun
- rakkaimpain?