Ku miun kätein on tyhjä.
Mie niin haluaisin.
Haluaisin käden käteeni.
Alussa oli suurempi miun kättäin.
Se ol koura,lämmin ,antavakin.
Se käsi katos.
Pienet kädet onneksein jäi.
Nyt ne pienet kädet on jo omainsa löytäneet.
Miun käsi jäi tyhjäks.
Mie niin haluaisin.Sen käden.Tähä ommaani.
Mie niin haluaisin.
Haluaisin käden käteeni.
Alussa oli suurempi miun kättäin.
Se ol koura,lämmin ,antavakin.
Se käsi katos.
Pienet kädet onneksein jäi.
Nyt ne pienet kädet on jo omainsa löytäneet.
Miun käsi jäi tyhjäks.
Mie niin haluaisin.Sen käden.Tähä ommaani.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Runosi on niin ihanan haikea ja kaipaava. Pieni pyyntö, jolle murre antaa suloisen lisän. Ihastuin tekstiisi!
Siehä kiltti oot.Tää tul, ku mie mänin kattoo,jot joks miullekkii on povattu jottaa ja hää ku ilmot jot ei nää miun kumppanii haluuvan?!
Kiitos sanoistasi.Ystävän käsi taisi hipaista kättäni.
varmasti!!!!
Kiitos.Sinulle .Seuraan uteliaana tekstejäsi.Nauttien luen niitä.Vahinko etteivät kaikki kirjoita samalla merkillä.Olisi mukava etsiä entisiä.Minä itse kun olen tänne vasta löytänyt.
tietysti,että pysyisivät sen oman merkkinsä alla.Voisi helpommin etsiä haluamaansa.Nyt taitaa mennä turhan monimutkaseksi selittelyksi.Kyllä sinä sen ymmärsit.
No tunnustan, että eilen vasta tajusin, että voin kirjoittaa muullakin nimimerkillä kuin tällä! Eli uusi minäkin näillä sivuilla, niin että et ole paitsi jäänyt mistään! Mutta totta puhut, mukava seurata jonkun tietyn kirjoittajan juttuja...niin kuin vaikka A.p.:n....!Paitsi että kyllä minä sinutkin löysin vaikka mistä...
huomasit minun olevan uusi(Elämä jo kyllä vähän rypistänyt)n52.Käyn joka päivä katsomassa niitä Ap. sivuja.Minä jäin myös koukkuun.Kun teitä ei tulisi liikaa!
Miul tekkee hyvvää ku sie sanot sie,
Vaik mie olen tietyst väärää polvee,
Ja mie oon ihan muual Suomes kasvant,
Vaa kyl mius sitä miun verta on.
Mie en tietyst koskaa siel oo käynt,
Ku mie oon syntynyt kyl sova jälkee,
Ja se tuntu miust pienen silt et siit ol
Nii kaua sovast, vaa eihä siit olt.
Ja miu siskoi hää miul kehtaa sannoo,
Et tää miu karjalain on iha väärää,
Mut mie en oo hänt aina uskont,
Vaan mie oon katstont yhest kirjast,
Ja tää on iha nii kui hyö puhhuit,
Vaa nii hyö puhhuit kai vaa siel,
Ja jos hyö männiit vaa vähä ittää,
Tai jos läntee, iha erilaist se ol.
Just täl viisi puhhui miu mummoi,
Ja jos sie vaik arvaat mist hää ol,
Vaa pappain, hää ku rupes puhhuu,
Nii iha erilaist se sit taas ol.
Pappai hää ol iha toiselt suunnalt,
Vaik hääkii ol tietyst Kannakselt,
Enkä mie ossaa pappaan matkii,
Ja olha jää jo siihe aikaa sairas.
Miekii mietin noit kässii, entisii,
Tuos justii pois menneit, niitkii,
Ja sellasii joihi mie voisin tarttuu,
Sit taas joskus jos vaa suinkii.
Mie nii hyvi muistan miun mummin käet,
Hää ol koko ikäs kovast työt tehnyt,
Mut nii nauravaist en kettää tunne,
Ko hää ol, ja ol hää nii myös miul.
Ko myö tultii heil kyllää, mie muistan,
Kui mummi hää tul miuta vastaa,
Enkä mie kehtaa sannoo koskaa,
Mitä hää miul sano ku se ol vaa miul.
Miust tuntuu et ei miul koskaa
Ole kukkaa sil viisi syliäns avant,
Kui aina hää tek miu mummuin ja ain,
Ja miust tuntuu kui hääkii siit tykkäs.
Miu äitei hää ol oikee kylä kans niit,
Siis Kannaksel kasvant hääkii ol,
Vaik vähähä se ol nii et hää
Ussei vähä unohti et sanois "mie".
Ja myö asuttiikii jossai muual,
Mie tarkotan et ei siis rajan pinnas,
Siin vähäl mikä meil viel ol,
Ku naapur otti sen mitä hää meilt vei.
Ja oha siin sekkii, miu pittää sannoo,
Et äiti, hää ol jo kouluja käynt,
Vaa sillo ko hää mummoin kans haastoi,
Nii sillon se ol hällekii viel "mie".
Mut äitei hää on maant hauvas jo kaua,
Nii nuoren hää pois men miult,
Ja mummokii joutu viel mukkaa,
Sil hää osas ellää korkeesee ikkää.
Miu äitei ko hää ol kaunis naine,
Mie muistan kans kätteinsä nuo,
Nii hieno ol iho, kappeet ol sormet,
Vaa eihä hää ellää saant; mie itken.
Ja niihä o miulkii käynt, et yksin
Nii yksin mie olla kai saan,
Vaa olha hää miul joku, poisha hää men,
Ja tieen en mie jos uuvenkaan saan.
Vaa voiha siin käyvä silläkii viisii,
Et myöski miu kättee kai tarttuu
Pien käs pullee, kas ko miul on
Sentää lapsii ja heilkii niit tullee.
sotien jälkeen minäkin syntynyt.Äitini on Jääskestä.Olin pienenä paljon mummolassa ja sieltä hyvät muistot,eli korva rakastui siihen vahvoja tunteita (usein nauru helpottamassa)sisältyvään kieleen.Isäni oli Pohjalaasia.Sitä en valitettavasti osaa,mutta kyllä minun vereni enämpi sielt Karjalast.Todella ilo lukea runovirttäsi.Toivottavasti saan lukea lisää.Hallitset molemmat,murteen sekä runon!
siellähän ne siun juureis,siel mis sie paraikaa uot.Myö vaa välil ollaa ku oltais hukas,mut sit myö löyetää muit ja tääs myö nauretaa jot ikkunalasikkii helisöö!
Jääskes mie oo kyl kerra käynt,
Vaa se ol kyl iha vahingos vaa,
Tai nii mie ainakii muistan,
Ku mie oli vaa bussilla matkal.
Vaa miu veljei hää se käv paikal,
Just siel mis miu äitei kasvoi,
Vaa eihä siel juur mittää olt,
Hyö naapurit sen olliit pilanneet.
Ja sovasha hyö jo ehtiit polttaa,
Jos ei sit ampuu tai räjäyttää
Mitä siel ol, vaa olha siel järvi,
Ja iha uusii metsii vaa ei peltoi.
Hää, miu veljei, hää otti valokuvvii,
Vaa en mie oikei ennää kyl muista
Josko hyö tallellakaa mahtaat olla,
Enkä mie niit etsintkää kyl oo.
Mut kyl mie sen sanon kui vaikeet,
On jaksaa näi runnoi vääntää,
Vaa jottai miekii saan täst lohtuu,
En mie tiiä millast mut jotaki vaa.
Mie oon kyl se sama priha mie sanon,
Jonk runnoi sie oot jo miul kehunt,
Ja siit on olt miul kyl paljo illoo,
Ku miu elloin on nyt nii surrui täyn.
Mie en tiiä mitä sie aattelet tästä,
Ku mie täänkii siulle sanon vaan
Se miust kuitenkin on olt nii kivvaa,
Et mie oon oikee kehuja siultkii saant.
Mie en tiiä mikä siin oikei onki,
Vai onko se tää karjalaine ver,
Ku miu lapseinki vielä miul sannoo,
Ett hälläkii ois karjalainen ver.
Tuos on muute ensi suvel sukujuhla,
Vaa se on puolel miu äitei issää,
Ja häähä taas ol miltei muualt,
Mie tarkota: toiselt Kannakse puolelt.
taas luin!Olisin uteliaana kysynyt,että kirjoitatko sinä minkään nimimerkin alla muita tekstejä? Olisi vain mukava nähdä nekin.Täytyypä kysyä omilta lapsilta tuota "verenperintö"juttua.Minähän itse olen oikeastaan vain puolet,mutta heidän isänsä oli viimeisiä jotka pommitusten lähestyessä ehtivät Viipurissa syntymään.
Muista kirjoittaa ehdottomasti lisää!