Menin bussilla kotiini ja viereeni istui melko iäkäs mummo. Hän sanoi,että on 84-vuotias ja asuu yksin talossaan ja pärjää loistavasti. Ei tarvitse yhtään apua mihinkään. Itse sanoin,että penkissä on huono istua. Mummo katsoi minua hitaasti ja totesi. Asennetta pitää löytyä. Kun kokoajan liikkuu ja huhkii,ei kerkiä selät oirehtimaan. Tunsin itseni vähän noloksi. Mummo lisäsi vettä myllyyn,kun kerroin,missä kylällä asun Joo,mummo tuumasi,ei niissä kaupungin kolhooseissa hän voisi asua,kun kunta ei tee mitään. Yritin kertoa,että kaupunki ei niitä omista,js huoltoyhtiö tekee ulkotyöt ym. Mummo piti pintansa. Hän ei koskaan muuta talostaan mihinkään palvelutaloihin,ja vielä kaikki rahat vietäisiin. Taas sanoin,että sinne otetaan vaan eläke. Ja mummo paapotti,että jätetään vaan 120€/kk.Jos joku yrittää tämän luontoisen mummelin saada joskus palvelukotiin,ei tule mitään. Nääntyy ulkotöihinsä,siivouksiin ym. Mutta,kunnioittakaamme hänen asennettaan ja päättäväisyyttään.
Topakka mummo
lesken
41207
2Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
On näitä paljonkin.
Suomalaisten keski-ikä on jatkunut.
Se on meidän ikäluokalle vähän outoa, kun yli kahdeksankymppinen on hyvissä voimissa.
20-30 vuotta sitten yli 80-vuotiaita ei ollut montaa, ja nekin huonossa kunnossa.
Mikä on sitten tämän ikäluokan kohtalo 20 vuoden päästä.
saattaa ylipaino olla suuri ongelma, ja rasvoittuneet verisuonet dementoi aivot.
Samaa mieltä. Tupakointi ja juopottelu rappeuttaa vielä lisää.
Saanko minäkin jatkaa tätä satua?
K/K:kin saa.
H.
Yksi naapureistamme täytti äskettäin 80 vuotta. Hän kertoi, ettei ole koskaan sairastanut eikä käytä vieläkään mitään lääkkeitä. Hän tekee pitempiä kävelylenkkejä kuin monikaan meistä, kun käy ostoksilla tai asioimassa jossain kauempanakin. Hän osallistuu aktiivisesti kaikkiin vapaaehtoistöihin yhtiössämme ja on usein ensimmäisenä aloittamassa työt ja jatkaa usein vielä muiden jo lopetettua.
Ihailen positiivista ja aktiivista rouvaa, joka ei ole koskaan pitänyt ääntä tekemisistään. Kukaan ei olisi osannut arvata hänen ikäänsä, vaan oletimme hänet vähintään 20 vuotta nuoremmaksi, kun hän tarjosi meille syntymäpäiväkahvit.
En minäkään halua kotoani mihinkään. Sitten vasta kun on pakko, mieluummin hautaan.
Minäkin aion kuolla ja muumioitua yksin kotonani. Poistumistani ei tulla huomaamaan ennenkuin joku tulee selvittämään, miksi ei vastiketta ja muita laskuja ole maksettu. Haju ei paljasta, kämpässä on koneellinen ilmanvaihto ja pieni alipaine portaikkoon nähden joten ei tule hajua postiluukustakaan. Sukulaiset ei pidä yhteyttä ja ystäviä ei ole - koskaan ollutkaan, paitsi kaksi kissaa, kuolleet jo vuosikymmeniä sitten. Ja nyt olen vasta 73 v.
Eihän kukaan halua kotoaan lähteä. Eikä koko kylästä. He asuvat samassa talossa,peritystä,vauvasta vaariin/mummoon. Avioituvat saman kylän pojan/tytön kanssa. Lapset käyvät samaa kyläkoulua kun vanhempansa. Tuttua,turvattua,stressitöntä elämää. Nämä ihmiset tuntuvat elävän pidempään. Mutta monellakaan ei ole tällaiseen elämään mitään mahdollisuuksia,tai ei välttämättä haluakaan.
Ei todellakaan, jos on syntynyt kaupunkilaiseksi ja saa elää sellaisena.
Onko ne kissat vielä siellä kämpässä?
Näillä.se.on mentävä:lle
Itse olen lähes vastaavassa tilanteessa. Elän kotonani lähes erakkona. Kukaan ei korviaan lotkauttaisi,vaikka minua ei näkyisi. Posti menee pääpostiin,vuokra on suoraveloituksessa,johon sisältyy sähkö ja vesimaksu. Jos en täytä liiton korvaus- lappua,liittoa se ei kiinnosta.Jättävät vain maksamatta. Huippuimuri toimii asunnossa. Kun oikein ajattelee,yksin tulit,yksin olet,yksin lähdet. Oma valinta. Niin tietysti,kun rahat loppuvat tililtä,ja vuokrat jää pystyyn,vuokranantaja tulee ja heittää kamat roskalavalle.
Ei se syntymästä johdu, vaan toisesta vuosikymmenestä, jolloin ihminen kasvaa aikuiseksi.
Jos sen on kasvanut kaupungissa, vaikkapa koulua käydessään,
niin talvi tulee kyllä liian pitkäksi maalla.
Toinen vuosikymmen:lle
Olen asunut n.50 vuotta elämästäni kaupungissa, Helsingissä vuosikaudet.
Kun nyt jäin notkumaan tänne maalle miehen kuoleman jälkeen osaksi saamattomuuttani,ei tosiaan ole aina helppoa. En tajua välillä tätä kyläyhteisöä. Kaikki asiat tiedetään. Jokainen tuntee toinen toisensa. Jos hautausmaalla ei ole käyty viemässä kynttilää ja jne.siitä puhutaan ja kauhistellaan. En oikeastaan sovi lainkaan tänne. Haluan yksityisyyttä,mutta täällä se ei onnistu. Kun saan itsestäni irti, muutan savuttomaan kerrostaloon,ylimpään kerrokseen. Eiköhän ala rauhaa löytymään.
Nuori mieskin on jo valmis hautaan on joku runoillut.
Minä ainakin olen. Kolmekymmentä olisi oikein hyvä ikä kuolla.
Niinhän sitä monet sanovat...kotoa en lähde minnekään....muutoin kuin "jalat edellä".....totuus voi olla kuitenkin toisenlainen.
Miksvarten siulla on sana oudosti genetiivissä? Miksi ei "leski" ??
Nikille-lesken:
Leskinikki on käytössä. Väänsin sen sellaiseksi,mikä ensimmäiseksi sanasta taipui.Olisiko "miehetön rva" tai "pystyyn kuollut" ollut paremmat vaihtarit?
leskirouva tai miksei yksinäinen.
Leskeksi-jäänyt:lle
Leskirouva kuulostaa joltain hienolta rouvalta,mikä en missään tapauksessa ole. Yksinäinen on jotenkin kummallinen sanana,kun haluan elää erakkona.
Topakkuus ja periksiantamattomuus ovat juuri ne must-jutut, joilla pötkitään pitkälle myös ikäasioissa. Silti olisi sangen toivottavaa että myös immeisen järkikulta toimisi hyvällä tavalla ja itse käsittäisi koska on se hetki, kun alkaa tarvita toisten apuja.
Ja senkin, koska ei ole enää viisasta jatkaa yksinäistä elämää, kun ikä ja fyysinen kunto kuitenkin tekevät elämän enemmän tai vähemmän riskialttiiksi. Väistämättä.
Isäni asui kotona lähes kuolemaan saakka 86, hänen siskonsa asuu kotonaan täyttää 96 lokakuussa. (lähes 2 viikkoa ei kotona)
Saanko minäkin jatkaa tätä satua?
K/K:kin saa. Låt vara.
tässäkin aika topakka ukko:https://youtu.be/Z_gJdXxFXkM?t=4
Istuitkos sillä pilkkijakkaralla niin kuin täällä on neuvottu?
Mitä tarkoitat?
NO sitä mitä kirjoitin eli:
Istuitkos sillä pilkkijakkaralla niin kuin täällä on neuvottu?
Apina ota banaani ja syö--- milloin söit ensi banaanin ?
Entisessä elämässä ostin niin usein ja niin paljon banskuja että piti kaupan kassalle kerran sanoa ja selittää että meillä asuu apina.
....ja sinä varmaan olet se apinan kaveri gorilla, jotka käyvät torilla kyselemässä ämmiltä,"onks maito lämmintä".
Olin ehkä 4 vuotias---- siitä sai kaikki haukut.
Te apinat täällä luulette olevan joitain...
Siilimuori4:lle
En istunut pilkkijakkaralla,vaan bussin keskiosassa,jossa on yksi matala penkki. Siihen penkille istui tämä topakka mummo. Muuten, se pilkkijakkara olisi sopinut hyvin jalkojeni alle ja ollut hyvä.Taidanpa tosissani ostaa sen.
Xx9:lle
Tiedätkö,mistä tietää,että banaani on uimassa?
No sinä muistit mistä jakkarassa oli kyse :D. Pilkkijakkara on OIKEASTI hyvä, osta pois.
Kerrokerrokerro...
Mullakin on banskuvitsi, palstalta opittu:
Kuinkas monta banaania on tertussa?
Mistä tietää,että banaani on uimassa?
Vast.Kuoret on rannalla
Jatkokysymys:
Mistä näkee, että banaani on uimassa?
Eix gorillat ole paljon isompia kuin apinat? Enkä ole mieästä isompi.
Siksi kutsun kaikkia suomalaisia he ovat Putinin apinoita ja tämä on totuus.
On turhaa luulla olla jotain, jos Aatu ei ole matkassa.
Mitä sinä täällä teet, jos suomalaisia halveksit?
Mikset ole venäläisten kanssa?
Minulle ei tulisi mieleenkään mennä venäläisten foorumille.
Kartan heitä kuin ruttoa kaikkialla.
Tuberkuloosia levittäviä kiristäjiä ja gangstereita koko sakki.
En ole koskaan lukenut sinulta muuta kuin pari vaivaista mantraa
suomalaisten apinamaisudesta.
Venäläisten äly ei riitä enempään. Tyypillinen edustaja heistä.
Hän halveksii suomalaisia, sinä venäläisiä. Onko teissä hirveesti eroa? Kummallakin varmaan syynsä, otaksun.
Hauska ketju!
Hauska on, mutta mä en kohta enää jaksa odottaa niitä kahta banaanivitsin vastausta :(
Vuorokauden jo oottanut.
Siinä on se salaisuus. Kertomasi mummo on aktiivinen ja pitää jäsenet, lihakset toimivina, kun tekee ja askartelee. Muistan kun ranteeni murtui ja oli kipsissä seitsemän viikkoa. Millainen voimaton ruipelo se oli kun kipsi poistettiin. Nuorenkin raajat ja jäsenet riutuvat muutamassa viikossa, jos ne pidetään liikkumattomana. Makasin sairaalassa nuorena viikon. Eipä sitä meinannut pystyssä pysyä kun lähti ulos kävelemään. Tasapaino oli jo noin lyhyessä ajassa ehtinyt tottua makuuasentoon.
On paljon 60-vuotiaita, jotka ovat kankeita, liikuntarajoitteisia ja romuja siitä syystä, kun eivät liiku, kulkevat autoilla, välttävät vähänkin työläitä kotitöitä ja eivät osallistu aktiviteetteihin ja sosiaaliseen elämään. Ja sitten jos on vielä ylipainoa 20 - 30 kiloa niin tarina on valmis.
On totta, että on sairauksia, jotka rajoittavat elämää, mutta kyllä se viisaan mummon toteamus: asenne ratkaisee pitää paikkansa. On monisairaitakin ja se ei menoa haittaa.