Noin viisitoistavuotiaana käsitin pitäväni sekä miehistä että naisista – muutenkin kuin kavereina. Kaikki nuoruudenaikaiset seurustelukumppanini olivat kuitenkin miehiä. Syy tähän on yksinkertainen: sopivaa naista ei sattunut tulemaan vastaan siinä pikkukaupungissa, jossa tuolloin asuin.
Kahdeksantoistavuotiaana tutustuin mieheen, josta myöhemmin tuli puolisoni. Muutimme yhteen ja elimme yhdessä muutamia vuosia. Luonteemme olivat kuitenkin kovin erilaiset. Liitto päättyi eroon.
Myös eron jälkeen ajattelin voivani rakastua yhtä hyvin mieheen kuin naiseenkin. Jonkin ajan kuluttua erostani kohtasin ihmisen, jälleen miehen, jonka kanssa syntyi seurustelusuhde. Tämäkin suhde päättyi aikanaan. Olin silloin jo yli kolmekymmentävuotias eikä minulla vieläkään ollut ollut seurustelusuhdetta naisen kanssa. Näin siksi, että en ollut halunnut pettää miestäni/seurustelukumppaniani ryhtymällä sala- tai muuhunkaan suhteeseen naisen kanssa.
Nyt olen pian neljäkymmentävuotias. Olen ollut useita vuosia yksin. Viime vuosina olen toivonut löytäväni naisen, johon voisin rakastua. Toivoisin kovasti löytäväni naisen elämääni, mutta en ole löytänyt häntä, josta voisi tulisi rakkaani.
Olen yrittänyt löytää tietäni samoin kokevien naisten joukkoon esimerkiksi vastaamalla deitti-ilmoituksiin, mutta kokemukseni ovat aika karvaita. Näyttää siltä, etteivät muut naisista pitävät naiset eivät huoli joukkoonsa keski-ikäistä naista, jolla ei ole ollut naissuhteita. He pitävät minua heterona. Ei paljon auta, vaikka itse sanoisin, etten tästä tilanteestani huolimatta ole hetero. Eivät usko.
On niitäkin, joiden mielestä ensimmäisen naissuhteen perään haikaileminen tässä iässä osoittaa ihmisen olevan seksuaalisesti keskenkasvuinen ikävuosistaan huolimatta. En itse ajattele niin. En, koska olen tiennyt pitäväni myös naisista monen vuosikymmenen ajan enkä ole missään vaiheessa kiistänyt sitä asiaa itseltäni tai pitänyt sitä jotenkin pahana asiana.
Väitteet seksuaalisesta keskenkasvuisuudesta tuntuvat tosi loukkaavilta. Jos olisin ollut uskoton puolisolleni/seurustelukumppanilleni ja hakeutunut naissuhteisiin, silloinko olisin nyt seksuaalisesti aikuinen muiden naisten mielestä? Mutta kun pysyin uskollisena enkä tehnyt niin ja siten jäin ilman naiskokemuksia, minua on pidettävä seksuaalisesti keskenkasvuisena? Niinkö tämä menee?
Lesbot, kommentoikaa.
Kahdeksantoistavuotiaana tutustuin mieheen, josta myöhemmin tuli puolisoni. Muutimme yhteen ja elimme yhdessä muutamia vuosia. Luonteemme olivat kuitenkin kovin erilaiset. Liitto päättyi eroon.
Myös eron jälkeen ajattelin voivani rakastua yhtä hyvin mieheen kuin naiseenkin. Jonkin ajan kuluttua erostani kohtasin ihmisen, jälleen miehen, jonka kanssa syntyi seurustelusuhde. Tämäkin suhde päättyi aikanaan. Olin silloin jo yli kolmekymmentävuotias eikä minulla vieläkään ollut ollut seurustelusuhdetta naisen kanssa. Näin siksi, että en ollut halunnut pettää miestäni/seurustelukumppaniani ryhtymällä sala- tai muuhunkaan suhteeseen naisen kanssa.
Nyt olen pian neljäkymmentävuotias. Olen ollut useita vuosia yksin. Viime vuosina olen toivonut löytäväni naisen, johon voisin rakastua. Toivoisin kovasti löytäväni naisen elämääni, mutta en ole löytänyt häntä, josta voisi tulisi rakkaani.
Olen yrittänyt löytää tietäni samoin kokevien naisten joukkoon esimerkiksi vastaamalla deitti-ilmoituksiin, mutta kokemukseni ovat aika karvaita. Näyttää siltä, etteivät muut naisista pitävät naiset eivät huoli joukkoonsa keski-ikäistä naista, jolla ei ole ollut naissuhteita. He pitävät minua heterona. Ei paljon auta, vaikka itse sanoisin, etten tästä tilanteestani huolimatta ole hetero. Eivät usko.
On niitäkin, joiden mielestä ensimmäisen naissuhteen perään haikaileminen tässä iässä osoittaa ihmisen olevan seksuaalisesti keskenkasvuinen ikävuosistaan huolimatta. En itse ajattele niin. En, koska olen tiennyt pitäväni myös naisista monen vuosikymmenen ajan enkä ole missään vaiheessa kiistänyt sitä asiaa itseltäni tai pitänyt sitä jotenkin pahana asiana.
Väitteet seksuaalisesta keskenkasvuisuudesta tuntuvat tosi loukkaavilta. Jos olisin ollut uskoton puolisolleni/seurustelukumppanilleni ja hakeutunut naissuhteisiin, silloinko olisin nyt seksuaalisesti aikuinen muiden naisten mielestä? Mutta kun pysyin uskollisena enkä tehnyt niin ja siten jäin ilman naiskokemuksia, minua on pidettävä seksuaalisesti keskenkasvuisena? Niinkö tämä menee?
Lesbot, kommentoikaa.
Vastaukset 38
Vanhimmat
olet tehnyt oikein kun et ole halunnut pettää puolisoasi. kyllä se sinullekin vielä joku löytyy. helppoahan tuo etsiminen ei varmasti ole kellään.
Uskon kyllä et etit ihan tosissaan rakkautta, mutta mutta..tuntuuhan se siltä et oot liikkeellä vain kokeilumielessä, ja jos ei sit tunnukkaan siltä (koko juttu) kun miesten kanssa ni sit etitään taas mies..
Jos etit vähänkään ikäistäs ni kyllä me nelikymppiset ollaan jo sen verran (yleensä) koettu ja nähty et ei ihan kokeilukappaleeks halua kukaan, ja siitä varmaan johtuu tietty varovaisuus sua kohtaan.
Suosittelen et jos oikein tosissas etit suhdetta naisen kans, keskitä energias naistenbileisiin ja etsi etsi etsi (niin mäkin teen jo toista vuotta) kyl se sit sielt tulee eli löytyy.
Niinku viisaammat sanoo "kumppani löytyy baarista" :)
että ei kauheen moni noin 40 v halua olla ensimmäinen sulle, kun onhan se tietty selitys ettei tullut ketään naista vastaan niin otit miehen.
Ja mitä noihin 40v bisseihin tulee niin ne etsii lähinnä 20 v leikkikalua tytöistä joten aika vaikee sara sulla siinäkin.
Kyllä sitä itekkin olisi hyvinkin varautunut jos joku vanhempi nainen tulisi sanomaan että on aina pitänyt naisista mutta ei ole ikinä vaan sattunut tulemaan vastaan että olisi voinut kokeilla ja nyt sitten olisi mahdollisuus.
Ei se sitä tarkoita että sun olisi pitänyt pettää miestäsi vaan ehkää sä olet pettänyt itseäsi sillä että et antanut asialle aikaa silloin.
Mä toivon tsemppiä etsinnöissäsi ja toivottavasti pääset katsomaan senkin puolen itsestäsi.
Sopivaa naista ei sattunut tulemaan vastaan? Täällä missä minä asun, sopivia naisia tulee joka päivä vastaan. Sopivia naisia tuli jo kouluaikoina vastaan. Taidan olla onnekas nainen.
Ehkä olet nuorempi kuin minä?
Jos niin on, elit kouluikääsi erilaisessa ilmapiirissä. 1980-luvun alussa naisista pitäviä naisia ei "ollut olemassa" isoja kaupunkeja ehkä lukuunottamatta. Tosiasiassa tietenkin oli, mutta naiset elelivät hiljaa kaapissa eivätkä tunteneet toisiaan, eivät ainakaan ennen kapakkaikää. Ei ollut paikkoja, mihin mennä tapaamaan ikäisiään naisia. Jotain "piirejä" oli olemassa, mutta ne olivat salaisia, eikä sinne alaikäistä otettu. Ei ihme, ettei ketään kävellyt vastaan!
Toisaalta, ei ole ihme, ettei kovin helposti kävele ketään vastaan nytkään. Ikäisissäni naisissa on taatusti enemmän kaappiporukkaa kuin nuoremmissa. Eivät ole osautuneet ulos enää aikuisiällä, kun nuorena oppivat salailuun niin perusteellisen hyvin (tai jopa kokonaan kieltämään itseltäänkin sen mitä ovat). Näkymättömäksi naamioituvaa on vaikea löytää.
Ja lisäksi vielä: Tähän ikään menenssä monet naiset ovat parinsa löytäneet. Nuorena vapaita ja etsiviä on paljon, jo omansa löytäneitä vähän. Ensimmäiset seurustelut ovat usein aika lyhyitä, joten seuranhakuun palataan pian jälleen. Vanhempana suhde on juuri päinvastoin. Omansa löytäneitä paljon ja etsijiä vähän. Osa suhteista päätyy eroon vielä vanhempanakin, jolloin voidaan etsiä uutta suhdetta, mutta pääsääntönä etsijöitten vähyys verrattuna nuorempiin ikäluokkiin pitänee kuitenkin paikkansa.
80-luvullakin oli omat deittinsä lesboille, se tosin vaati hiukan kirjoitustaitoa, paperia, muutaman postimerkin ja aikaa. Seta-lehti ilmestyi kerran kuussa. Ravintola Gambrinissa oli paljon kauniita lesboja ja olihan siellä paljon komeita homojakin, naisten illat olivat kerran kuussa. Heterot sen sijaan menivät lähimpään discoon tai baariin ja niitähän Suomessa riittää.
Setaa luin kirjastossa, mutta miten ihmeessä ois lähteny 500 km:n päähän pääkaupunkiin bilettämään opiskeluaikana. tai treffeille lähimpään isoon kaupunkiin 200 km:n päähän? Millä rahoilla?
Jos haluaa jotakin, mistä kovasti pitää, sen eteen on monesti valmis tekemään työtä, näkemään vaivaa, käyttämään kekseliäisyyttä, olemaan kärsivällinen ja jopa kärsimään.
On tietysti olemassa "siitä yli missä aita matalin - ratkaisuja", ja mikäs siinä jos hyvältä tuntuu. Elämä on täynnä pieniä valintoja joista muodostuu pikkuhiljaa tietty suunta tai vaikka pyörimisliike.
Aivan niin.
Mielestäni esim. maksoin nuorena tarpeeksi kovan hinnan (se suunnaton yksinäisyys) siitä että tiesin mitä halusin (naisen) enkä lohduttanut itseäni esim. miehen sylissä. Kyllä sitä muutkin kuin ketjun aloittaja ovat pienellä paikkakunnalla tiesmissä asuneet...
Sitä että valitsee miehen sen takia ettei ollut naisia ei oikein mene selityksenä läpi...
Valintoja, valintoja...ja ehkäpä ripaus itsekunnoitustakin se vain vaati.
puhut oikeilla sanoilla oikeaa asiaa. Jotenkin samaa rataa meni oma elämäni vaikka minulla ei ollutkaan miestä, koskaan sen kummempaa.
Jotain 28 ikäsenä alkoi tunne kasvaa niin että oli pakko lähteä liikkeelle siitä että löytäisi jonkun vaikka edes itsensä. =)
Siinä suhteessa olin onnellinen että se ihminen kenet löysin ei kysellyt(oletti että oli kyllä) ja minä en kertonut, mutta kauhistui sitäkin enemmän kun kerroin että eipä ollut kokemuksia itellä...
Poinntini ei ole se että ei pidä jättää kertomatta, kertoa pitää mielestäni kyllä.
ja tekee niin tai näin , aina monimutkaista,hankalaa vaikeaa. mutta siltikin elämä on elettäväksi tarkoitettu.
Kun ajattelen omia naissuhteitani, niin kyllä aikamoista kasvamista on tapahtunut, kun vertaa siitä minkälainen olin ensimmäisessä naissuuhtessani ja nyt n. 15 vuotta myöhemmin.
Et vaan millään voi olla samalla viivalla naisen kanssa jolla on jo naiskokemuksia.
Se, että miten siihen sitten kukin suhtautuu on eri asia.
Ihan oikeasti on suht pitkä prosessi sekin, että pystyy rakastelemaan naisen kanssa vapaasti, estoitta, molemmille mielihyvää tuottaen. Et VOI edes tiedä mistä asioista naisten välisessä seksissä saattaisit pitää, mistä et? Ikäistesi naisten mielestä on ehkä vaivattomampaa alkaa suhteeseen naisen kansa, joka jo vähän paremmin tuntee OMAT mieltymyksensä sekä osaa jo hieman ennakoida toisen mahdollisia mieltymyksiä.
En tarkoita että sinä henkilökohtaisesti olisit jotenkin "tumpelo raakile" vaan yleensä kanssasi vastaavassa tilanteessa olevat.
Väitän että naisten välisessä rakastelussa kukaan ei ole seppä syntyissään, vaikka valmiudet siihen ovatkin. Myös käytännönharjoittelua tarvitaan :)
Näinhän sitä tietysti ajatellaan, kun suhde perustuu seksille. Miksi kukaan nainen hakisi puolisokseen yleistä pukkia tai pitkään parisuhteessa elänyttä, sillä ei nämä kummatkaan anna valmiuksia yhtään mihinkään. Ihminen voi olla huono sängyssä, olipa hänellä takanaan yksi pitkä, muutama keskipitkä tai monta lyhyttä suhdetta. Jos taas etsii kokenutta sänkykumppania, prostituoitu voisi olla hyvä valinta.
Eihän toisen aiemmilla seksikokemuksilla ole mitään merkitystä silloin, kun rakastuu.
Ei aiemmista kokemuksista välttämättä ole hyötyä, sillä naiset eivät ole samanlaisia. Jos suhde onnistuu yhden kanssa, toisen kanssa voi tulla vaikeuksia. Suhteen onnistumiseen vaikuttavat monet syyt, tunneasiat, henkilökemiat ym.
en kyllä millään ymmärrä ihmisiä, joille suhde on yhtäkuin seksi. kun siinä on niin paljon kuitakin, tärkeämpiä asioita! jos on rakastunut, niin ei siinä silloin mieti kuinka paljon toisella on seksikokemuksia.
En osaa muuten selittää syytä miksi niin tuohduit kirjoitukseeni, kuin sen että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Missähän kohtaa väitin että "suhde perustuu seksiin", jolla oman mantrasi aloitat?
Ihan taatusti 2 samanikäistä naista joista toisella on ollut kokemuksia naisesta suhteen toisena osapuolena, suhtautuu tiettyihin asioihin eri lailla kuin täysin kokematon. Kas kun kehitysasteiden yli ei voi hyppiä - se on prosessi joka kestää läpi koko elämän.
näkemyserot arvomaailmassa. Miksi sinä keskityit suhteen seksuaaliseen puoleen omassa viestissäsi? Sitä ei tarvitse lukea edes rivien välistä, niin selväksi teet asian minullekin kokemattomalle. Voihan olla, että kokoneella on takanaan pettymyksiä ja traumoja, kun taas kokematon voi suhtautua asioihin luonnollisesti, ennakkoluulottomasti, odottavasti, uteliaasti... En usko mihinkään kaavoihin, joiden mukaan kokemukset lisäisivät ihmisen kykyä HYVÄÄN parisuhteeseen, sillä voi olla jopa päinvastoin. Eikö ongelmia usein vain siirretä uuteenkin parisuhteeseen?
Et ymmärrettävästi voi puolustaa muuta kuin omaa näkökantaasi.
Kuitenkin näkökannastasi puuttuu se kokemus, mitä uutta (läheinen ja intiimikin vuorovaikutus)suhde, yhdessäeläminen toisen naisen kanssa väistämättä itseen tuo.
Olen elänyt elämää sekä ennen parisuhdetta toiseen naiseen SEKÄ elämää sen jälkeen kun kokemuksia parisuhteesta on. Tuota ensimmäistä "aikaa" meni noin 20 vuotta tätä toista on nyt mennyt noin 15 vuotta. Paljon olen oppinut, sekä toisista ihmisistä, mutta ennenkaikkea itsestäni.
Mikä siinä on niin vaikea hyväksyä, kun kirjoitin että "Ihan taatusti 2 samanikäistä naista joista toisella on ollut kokemuksia naisesta suhteen toisena osapuolena, suhtautuu tiettyihin asioihin eri lailla kuin täysin kokematon. Kas kun kehitysasteiden yli ei voi hyppiä - se on prosessi joka kestää läpi koko elämän"?
Ei se "mene niin", ei kai ole olemassa mitään valmista kaavaa, miten ihmiset löytävät toisensa ja mitä he tuntevat toisiaan kohtaan.
Aika epätodennäköistä on, että yli 40-vuotias nainen solmii parisuhteen ylipäätänsä (tilastojen mukaan), mutta eihän se ihan varmasti mahdotontakaan ole.
Ajattelen, että sinun kannattaisi tutustua bi- ja lesbonaisiin, etsiä ystäviä ja ehkä sitä kautta voisit tavata jonkun erityisen, joka merkitsee vähän enemmän kuin muut ja joka ajattelee sinusta samalla tavalla.
En tunne sinua, mutta luulen, että sinun voisi olla hyvä puhua tunteistasi myös heteroystäviesi kanssa. He varmasti tuntevat sinut parhaiten ja jos he ymmärtävät sinua, he voivat olla sinulle hyvänä tukena. Voit antaa itsekin paljon toisille olemalla rehellinen ja avoin.
Vaikka ikää on, ei tarvitse kiirehtiä eikä ahdistua, sillä se on turhaa. Katsele ympärillesi ja nauti elämästä. Onhan maailmassa paljon ihania asioita ja jos uskoo rakkauteen, niin unelmia ainakin riittää.
aika mahdotonta että yli 40v nainen solmii parisuhteen? tuo nyt oli aika hullua. tiedän moniakin yli 40v naisia, jotka ovat solmineet parisuhteen. ei kai se ikää katso!
Olen puhunut siitä, että haluaisin seurustella naisen kanssa ystävilleni. Tosin en heteroystävilleni, vaan niille ystäväpiiriini kuuluville naisille, joilla on ollut/on tällä hetkellä seurustelusuhde naisen kanssa.
Naisten bileissä olen käynyt, mutta tosi harvoin. Matka biletyspaikkoihin on pitkä täältä syrjäseudulta.
En usko, että ihastuisin tai olisin ihastumastta kehenkään sen perusteella, että meillä on samantapainen seksikokemusten historia. Jos jollekin samantyyppiset seksikokemukset on ihastumisen kriteeri, kyseessä ei voi olla minun naiseni.
En pidä todennäköisenä, että ihastuisin mieheen, vaikka bi olenkin. Ainakin kuuden vuoden ajan kaikki ihastumiset ovat olleet naisiin (vaan kun ovat olleet joko heteroja tai varattuja).
Bi olen sillä perusteella, että periaatteessa voisin ajatella miestä seksikumppanina. Käytännössä miehet eivät kuitenkaan kiinnosta, sillä he pystyvät tarjoamaan sen, minkä pystyn tarjoamaan itse itsellenikin. Teknisen suorituksen, joka kyllä kiihottaa mekaanisesti ja siinä se sitten onkin.
Rakkaussuhteelta odotan myös henkistä yhteenkuuluvuuta fyysisen lisäksi. Tahdon suhteen, jossa on sekä fyysinen että psyykkinen elementti.
Suhteella naisen kanssa on tässä mielessä paljon paremmat edellytykset kuin miehen kanssa. En jaksa kiinnostua miehistä enää nykyisin.
"En tunne sinua, mutta luulen, että sinun voisi olla hyvä puhua tunteistasi myös heteroystäviesi kanssa. He varmasti tuntevat sinut parhaiten ja jos he ymmärtävät sinua, he voivat olla sinulle hyvänä tukena. Voit antaa itsekin paljon toisille olemalla rehellinen ja avoin."
Tämän mielipiteeni esitin siksi, että uskon, että se voisi auttaa välttämään tilanteen, jossa ihminen elää "kaksoiselämää", mikä minulle on ollut aika raskasta. Jos ihminen on oma itsensä, miksei hän voisi olla sitä mitä on niiden ihmisten parissa, jotka ovat hänelle läheisiä muutenkin. Tuntevatko lähimmät ihmiset meitä ollenkaan, jos he eivät tiedä mitään meidän rakkauselämästämme tai jos huijaamme heitä ja uskottelemme olevamme jotakin muuta kuin mitä olemme tai salailemme asioita? Miten voi välttää puhumasta rakkausasioista omien ystäviensä kanssa loputtomiin? Kannattaako kiertely tai valehtelukaan? Antaako se jonkinlaisen takaportin, josta voi palata takaisin lähtöpisteeseen? Emmekö olekaan niin valmiita kuin haluaisimme itse uskoa? Itse mietin näitä.
Kyllä läheisimmät heteroystävänikin tämän tietävät.
En ole kaapissa, mutta en myöskään ulkona. Esimerkiksi vanhempani eivät tiedä eivätkä myöskään työkaverini yhtä (ystävääni) lukuunottamatta.
Täydellistä ulostuloa en suunnittele, koska en halua olla ihminen, jota kaikki pitävät erilaisena.
En pääsisi "oikeitten naisista pitävien naisten" joukkoon, koska minulla ei ole ollut naissuhteita. Toisaalta en enää pääsisi samanlaisena naisena myöskään heteroiden joukkoon, koska haikailen naisten perään. Olisin kaikkialla muukalainen ja sitä en tahdo. Siksi olen mieluummin kaapissa muille paitsi niille ihmisille, jotka ovat ystäviäni. Heille en halua olla kaapissa, enkä myöskään ole.
""En pääsisi "oikeitten naisista pitävien naisten" joukkoon, koska minulla ei ole ollut naissuhteita.""
Minä uskon, että jos et pääse naisista pitävien naisten joukkoon, se johtuu jostakin muusta kuin siitä, ettei sinulla ole ollut naissuhteita. Jos tämä naisista pitävä joukko koostuu naisista, jotka ovat seurustelleet monet keskenäänkin ja moni useammankin naisen kanssa, niin ehkä se porukka on sellainen sisäpiiri, johon voi olla muutenkin vaikeampi päästä. Minä en ole kiinnostunut piireistä, vaan tunteeni herättää joku ihminen, johon haluaisin tutustua. En minäkään ole seurustellut naisen kanssa, mutta ei minua ole sen takia suljettu täysin ulkopuolelle. En usko, että tulen koskaan seurustelemaan naisen kanssa eikä se olekaan mikään tavoitteeni, sillä ei seurustelua seurustelun vuoksi. Jos en löydä sopivaa seurustelukumppania, niin eihän tässä ole vaihtoehtojakaan.
Vain on seksikokemusten yhdenkaltaisuus suhteen siis seksi sellaisen onnistumisen peruste?
Kylläpä on harvinaisen yksioikoista ajattelua.
Muutaman kerran olen erehtynyt harrastamaan seksiä tälläisen ajattelun omaavan naisen kanssa. Suoraa toimintaa, heti ollaan opastamassa mitä pitäis tehdä, että oikein menisi. Hlökoht ei kiinnosta. Mun mielestä naisten seksuaalisuus on suurimmassa määrin aistillisuutta, toi teknillista suoritusta korostava sopii paremmin miesten tyyliin, ei ihme et jotku kokemukset muistuttavat teiniaikojen pikkupoikien kanssa harrastettua seksiä.
Luulis muutenkin ihmisten haluavan oppia jotain uutta eikä olla aina tyrkyttämässä omia juttujaan toisilleen, vois vaikka kokemukset laajentua.
Jos on ihastunut/rakastunut toiseen niin ei tälläisillä asioitta ole väliä.
on oltava myös. Minä ainakin pelkään sängystä toiseen hyppiviä naisia. Se, etten itse elä näin johtuu siitä, että vierastan tällaista elämäntapaa enkä arvosta sitä. En usko, että voisin alkaa seurustelusuhteeseen seksuaalisesti niin eri tavalla käyttäytyvän ihmisen kanssa kuin mitä minä itse olen. Epäilyttäisi, että olenko vain yksi monien joukossa. Eihän sitä sitten tiedä, jos rakastuisin, mutta luulen, että oma varovaisuus suojaa minua siltä. Voihan olla, että tämä ajattelutapa suojaa minua kaikilta mahdollisuuksilta seurustelusuhteeseen, mutta eihän ihminen ehkä voi niin paljon muuttuakaan. Ehkä minä en vain sopeudu tähän nykymaailman menoon. Minulla on oma elämäntapani. En aio ottaa menetettyä aikaa takaisin. Tunne-elämäni ei kestäisi monia suhteita peräkkäin tai isoja pettymyksiä rakkaudessa. Toisaalta mietin, osaisinko elää tiivissä kestävässä parisuhteessakaan. En voi muuttua niin paljon. Uskon kuitenkin, että rakkaudella on sellainen voima, että se voi muuttaa ihmistä. Tuskin minusta seksihurjastelijaa tulee.
on väheksyä,ja että naisten seksuaalisuus olisi enimmäkseen aistillista?? Mitähän sä meinaat, että naiset makaa vierekkäin ja ihastelee toistensa ihania muotoja ja kuiskii rakkaudesta ja pam, olipa hyvää seksiä=)
Kyllä se kuule on ihan yhtä tärkeää osata se tekniikka, ja mitä tulee sun kokemuksiin niin käsiä löytyy aina, ei se rakastelu naisen kanssa ole mitään henkien kaunista soittelua, kyllä siinä on kiva kun kumpikin tietää mitä tekee.
Ja tietysti seksi maistuu parhaimmalle ihmisen kanssa johon on tunnesiteet eihän se nyt ole yhtään Uutus asia, kuten sanottu rakkaus tuo aina syvyyttää kaikkeen asiaan jopa seksiinkin.
Mutta edelleen haluan kyllä olla erimieltä siitä miten lesboseksi koitetaan esittää jotenkin enempi henkisenä kuin fyysisenä asiana.
Lesboseksi on niinkuin mikä tahansa seksi, toimii parhaiten kun siinä on tunnettakin mukana jne.
Naisetkin harrastaa pikapanoja jne jne.
EI lesboseksi ole keijuseksiä, eli hiukan raadollisuutta ja todellisuutta mielikuviin kiiitti.
toivottavasti en koskaan törmää kaltaiseesi ihmiseen. sinulla on jäänyt jotain olennaista ymmärtämättä naisten välisistä suhteista. ajattelet kuin mies. ihan puistattaa kirjoituksesi.
olen kanssasi samaa mieltä. Kirjoituksesi on selväjärkinen.
Ei se , että myöntää seksin olevan seksiä poista tunteiden merkitystä.
Ja kunnon rakkaussuhde kestää myös seksittömyyden mikäli sellainen aika tulee eteen.
mä voin oikeen kuvitella kuinka sua puistattaa kun joku sanoo että naisetkin panee tai nai eikä aina vain rakastele ruusupedillä, sillai suudellen vaan.
Mitähän miesmäistä siinä on kun sanoo että lesboseksi halutaan esittää hirveen henkisenä juttuna, että vain sitten voi hiukan hipaista kun on rakastunut ja vain sittenkin ihanan hellästi ja arasti ja hehehe.
Voi sua itteäs, en todellakaan usko että me tullaan törmäämään koska mä en yleensäkkään jaksa tekopyhiä hymistelijöitä jotka haluaa tehdä tavallisesta asiasta jotain niin paljon toisenlaista kuin esim heteroseksistä.
Samat lait ne pätee ihan kuule kaikkeen, mutta kuvittele sä mitä haluat=) Mua se naurattaa.
kyllä maailmaan naurua mahtuu. minua se ei heilauta, koska ymmärrän jotain mitä sinä et.
Eikö juolahda mieleen, että eri ihmiset pitävät eri asioista, ja nekin, jotka pitävät samoista, antavat niille eri mittasuhteissa arvoa? Kaikki eivät ole kloonejasi, luojan kiitos. Miten on niin vaikea käsittää, että maailmassa on yli 6 miljardia muunlaista ihmistä? Puhu vaan ittestäs, silloin pysyt asiassa. Kun et pysty henkisyyden käsittämiseen niin et pysty, henkinen kehittyminen ei ole kiellettyä. Kai sinäkin kasvat, toivotaan.
On ihmisiä, jotka eivät nauti pelkästä seksistä, mutta suurin osa nauttii rakastavasta seksistä.
mieleen, ja snaoinkin että silloinhan se on parempaa kun on henkistä tunnetta mukana.
JA tietty saa olla joku sitä mieltä että naiset rakastelee ihan toisissa sfääriessä kuin muut.
Mutta saa sentään naurattaa, piu piu piukeena voi olla joo ettei kaikki ole luojan kiitos mun klooneja parempihan se niin onkin, henkisesti kasvamaton kun oon.
Heh voi voi.
En ole koskaan ihastunut kehenkään mieheen siksi, että hän osaa jotain temppuja sängyssä. Oli miten hyvä tahansa, ei se ihastumiseen johda, vaan aivan muut tekijät ratkaisevat.
Onhan minulla suu millä puhua ja kädet millä näyttää. Eikä nuoruuden aikainen ujous estä enää niitä käyttämästä. Ei tässä iäissä. Kyllähän oman ruumiinsa reaktiot jo tuntee.
Parempi minusta on epävarma kumppani, kuin sellainen, joka kuvittelee tuntevansa naiset ja osaavansa homman kun on tavannut heistä jokusen. Ihmiset ovat erilaisia. Niin miehet kuin naisetkin. Yksi pitää yhdestä asiasta ja toinen toisesta.
En kiinnostuisi naisesta, joka arvostaa kumppaniaan seksitemppujen perusteella ja kehuu omilla seksitaidoillaan ja kokemuksillaan. Nauraisin räkäset naurut, taputtaisin päälaelle ja sanoisin, et meehän vielä kotiis ja kasva siellä vähäsen ennen kuin tulet puhumaan mitään suhteiden solmimisesta. Sama juttu niin miehille kuin naisillekin.
Tämänkaltaisia miehiä olen tavannut. Olen pitänyt heitä keskenkasvuisina iästään huolimatta. Nyt alkaa epäilyttämään, että heillä on myös naispuolinen vastineensa. Ja miksei olisi tietysti. Mutta enpä olisi kiinnostunut sellaista henkilöä tapaamaan.
kyllä näitä löytyy naisistakin, valitettavasti...mutta onneksi on paljon meitä "toisin ajatteleviakin"...
et ole kuule yhtään outo lintu! ite olen 23vuotias, ja seurustelen itseeni muutaman vuoden vanhemman naisen kanssa. nyt on kuitenkin niin, että minuun on ihastunut 36vuotias nainen työpaikaltani. rakastan naistani, mutta tämän toisen tunnen sielun puolikkaakseni. hän on kuitenkin naimisissa ja perheen äiti. tällä tahdon vain sanoa, että kaikki eivät sinua pidä yhtään epänormaalina. eli tsemppiä sinulle, älä lannistu:)
hei.
Mulla oli tuossa juuri 7kk.n mittainen seurustelu suhde naiseen,joka oli lesbo.
Olimme kihloissakin,mutta valitettavasti tämä homma kaatui kuitenkin ikävästi.
,Tottahan se on että lesboilla on omat ennakkoluulonsa bi_sexuja kohtaan.Silti yhä toivon että löytäisin naisen elämääni.
Minulla on 3 lasta ja tämä kumppanini oli todella ihana heitäkin kohtaa ja lapseni pitivät tästä naisesta.
Minulla oli kovin luonteva olo naisen kanssa seurustellessa.Toivon että löydät elämääsi ihanan naisen ja saat siten kokea oikeaa rakkautta.
Kiitokset teille, jotka kirjoititte kannustavia sanoja. Tukenne antoi toivonpilkahduksen.
Ehkä vielä joskus tapaan rohkean ja itseensä luottavan naisen, joka ei tarinani kuultuaan automaattisesti torju minua vaan ottaa selville, millainen ihminen olen ja haluaa vilpittömästi katsoa yhdessä kanssani, kantaisiko elämä meitä kahta samaan suuntaan eteenpäin.
Yritän pitää toivoa yllä. Mieluummin kuitenkin olen yksin kuin yritän väkisin seurustella miehen kanssa.
Jos pakottaminen olisi mahdollista, minun kannattaisi pakottaa itseni kiinnostumaan jälleen miehistä. Silloin mahdollisuudet löytää oma rakas paranisivat aivan oleellisesti. En kuitenkaan pysty pakottamaan itseäni. Ei kai kukaan pysty. Sitä vain on mitä on ja kaipaa, mitä kaipaa. Ei siinä järkipuheet auta.
Valoisempaa tulevaisuutta odotellen Binaari.
Jos suomalaiset homo- ja lesbopiirit tuntuvat tunkkaisilta, mitä ne suoraan sanottuna ovatkin, kannattaa kokeilla ulkomaita. Netistä löytyy todella paljon parinvälitykseen tarkoitettuja sivustoja, joilla voit tavata ulkomaista porukkaa. Itse tunnen monia homo- ja lesbopareja, joissa toinen osapuoli on ulkomailta. Nämä tuntuvat olevan yllättäen keskimääräistä kestävempiä/onnellisempia liittoja kuin suomalaisten omat... Suomalaisilla kun tuntuu olevan nuo omat "kommervenkkinsä" parisuhteiden osalta. Joskus ruoho voi todellakin olla vihreämpää aidan toisella puolen =)))