Ulosotossa oleva elämäni siis.
Alun perin jouduin ulosottoon 1998 elatusapujen takia. Sitten konkurssin takia.
Niitä makselin ja sain ne hoidettua, kunnes työttömyys laittoi minut uudelleen UO: hon. Nyt makselen viimeisiä maksujani "anssista" ja näyttäisi siltä että loput eurot maksetaan tammikuun alussa. Saattaa olla että yksi tai kaksi perintätoimistolle palautettua pientä velkaa tulee vielä takaisin, mutta ei nekään sitten enää kauaa "roiku".
Sopivasti niistäkin pääsen eroon viimeistään kun jään eläkkeelle.
Mutta lähes 20 vuotta UO:ssa on pitkä aika. Minun elämässäni se on 1/3 osa.
Miten voidaan sanoa että UO-lainsäädäntö on samanarvoinen sekä lainanantajalle ja velalliselle?
Lainan antajahan on useimmiten paperilla oleva firma. Velallinen on lähes aina ihminen. Firma voi olla olemassa vaikkapa 200 vuotta mutta velallinen 70-80 vuotta.
Firma ei joudu ylensä muutaman maksamattoman saatavan takia henkihieveriin, mutta ihminen voi joutua elämään köyhyydessä ja kurjuudessa, jonka korvissa soi vain: "maksa, maksa". Entäpä jos tuohon stressiin sairastuu ja kuolee? Kuka sitten maksaa?
Firma voi kirjata saataviaan tappion tilille, mutta ihminen ei voi. Ihminen joutuu kituuttamaan maksimissaan 20 vuotta.1100:n euron päivärahoista napataan 200 euroa.
Sossu tietenkin ottaa nämä huomioon, mutta onko se oikein että kunta/sossu joutuu maksamaan toisen velkoja?
Eikö olisi helpompaa yhteiskunnalle nostaa UO:n suojaosuuksia sellaiseksi, ettei ihmisten tarvitse velkojensa takia käydä sossun kukkarolla?
Lainanantajien pitäisi maksaa osa tappioista ja olla tarkkoina etteivät ahneuksissaan lainaile miten sattuu.
Ei mulla muuta. Heips!
Alun perin jouduin ulosottoon 1998 elatusapujen takia. Sitten konkurssin takia.
Niitä makselin ja sain ne hoidettua, kunnes työttömyys laittoi minut uudelleen UO: hon. Nyt makselen viimeisiä maksujani "anssista" ja näyttäisi siltä että loput eurot maksetaan tammikuun alussa. Saattaa olla että yksi tai kaksi perintätoimistolle palautettua pientä velkaa tulee vielä takaisin, mutta ei nekään sitten enää kauaa "roiku".
Sopivasti niistäkin pääsen eroon viimeistään kun jään eläkkeelle.
Mutta lähes 20 vuotta UO:ssa on pitkä aika. Minun elämässäni se on 1/3 osa.
Miten voidaan sanoa että UO-lainsäädäntö on samanarvoinen sekä lainanantajalle ja velalliselle?
Lainan antajahan on useimmiten paperilla oleva firma. Velallinen on lähes aina ihminen. Firma voi olla olemassa vaikkapa 200 vuotta mutta velallinen 70-80 vuotta.
Firma ei joudu ylensä muutaman maksamattoman saatavan takia henkihieveriin, mutta ihminen voi joutua elämään köyhyydessä ja kurjuudessa, jonka korvissa soi vain: "maksa, maksa". Entäpä jos tuohon stressiin sairastuu ja kuolee? Kuka sitten maksaa?
Firma voi kirjata saataviaan tappion tilille, mutta ihminen ei voi. Ihminen joutuu kituuttamaan maksimissaan 20 vuotta.1100:n euron päivärahoista napataan 200 euroa.
Sossu tietenkin ottaa nämä huomioon, mutta onko se oikein että kunta/sossu joutuu maksamaan toisen velkoja?
Eikö olisi helpompaa yhteiskunnalle nostaa UO:n suojaosuuksia sellaiseksi, ettei ihmisten tarvitse velkojensa takia käydä sossun kukkarolla?
Lainanantajien pitäisi maksaa osa tappioista ja olla tarkkoina etteivät ahneuksissaan lainaile miten sattuu.
Ei mulla muuta. Heips!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.