SPR tekee paljon hyvää

Olen luonnostellut ja osin lähettänyt postia SPR:lle kokemuksistani.

Älyllisten ongelmien takia keski-ikäinen mieshenkilö ei suoriutunut ensiapuryhmän testistä. Toisessa yhteydessä asiaa sivuttiin ja hänen ystävä joutui hieman jyrähtämään ja vakuuttamaan, että kyllä voi päivystää hänen mukana.

Piirin syyskokouksen mökkeilyyn liittyen suurisuu (nuorehko naishenkilö) halusi kuulijoille tiettäväksi, että voisi asua (vanhempi mieshenkilö samasta osastosta) kanssa. Samana iltana pelkotilan takia jouduin saattamaan ja pulisi koko ajan, johon minun olisi pitänyt sanoa, PIDÄ SE SUUSI KIINNI EDES VÄHÄKSI AIKAA .

Eräällä oli paha olla. Hallituksen kokouksessa typerän huumorimiehen tyyliin (osaston puheenjohtaja) mutisi "varajeesus", kun oli puhetta (piirin työntekijä). Samaiselle puheenjohtajalle minun olisi pitänyt sanoa, että tuo on typerää, kun sanoi ettei luottamushenkilöpalkkioita koskaan tarkisteta alaspäin. Ja se mies oli sen verran ambulanssihörhö, että kertoi ettei tarvita liikennelupaa osaston autoon koska ei veloiteta kuljetuksesta. Ja kysyi ilkeämielisesti, että kuinkahan paljon se maksoi, kun lehdessä oli juttu paikallisesta sairaankuljetuksesta.

Olisi pitänyt sanoa (vanhempi mieshenkilö johtavassa asemassa ensiapuryhmässä), ettei kukaan näytä pitävän sinusta merkillisen ajattelun takia. Ja mitä (piiritoimiston työntekijä) sanoikaan minulle: "Siellä (e.m. henkilö) antaa ohjeita", kun vaatekeräyksessä kuului meteliä.

Lisäksi kertoi osaston tilaisuudessa typerän "pano seitsemänkymppiä" -kaskun.

Odotan teiltä paneelikeskustelua kollektiivisen narsismin ja huomionhakuisen persoonallisuuden vaikutuksista osaston toiminnassa. Yhdeksi puhujaksi (psykiatri nimi).

Olisi pitänyt sanoa, että olet inhottava kun (vanhempi mieshenkilö) käytti sanontaa "hyvin riiputettua lihaa", johon (nuorempi naishenkilö) sanoi, ettei hällä riipu. Mies puolestaan oli hölmistyneen sanattomana.

Eräällä oli paha olla. Hän totesi, että kuinkahan täällä jaksaisi olla katsojana. Mies ei kehdannut kieltäytyä päivystyksestä.

Eräällä oli hyvin paha olla. Minulle tehtiin heti alussa selväksi sairaanhoitokoulun harjoituksessa vanhemman ryhmäläisen toimesta, että millaisia ihmisiä eräät kaksi miesryhmäläistä oikein ovat.

(nuorehko naishenkilö) puhui kiihtyneessä mielentilassa hotellissa hallituksen kokouksen, saunan ja syönnin ajan.

Eräällä oli paha olla. Hän totesi, että kuinkahan täällä jaksaisi olla katsojana. Mies ei kehdannut kieltäytyä päivystyksestä. Mainitsin tästä eräälle ryhmäläiselle. Myöhemmin ryhmän tilaisuudessa ensiapukouluttaja huomautti, että jollakin on paha olla. Ei saisi lokeroida ihmisiä. Näytti siltä, että se mies oli puhunut, muttei sanonut nimeäni. Myöhemmin kun olin häipynyt koko osastosta ja olin katselemassa raveja, niin samainen mies touhusi iloisena myös manuaalisen tulostaulun parissa. Hän itse oli opettanut, ettei päivystäjä ota vastaan ulkopuolisen töitä.

Eikös niissä vokeissa ole harrastettu seksiäkin SPR:n työntekijöiden ja turvapaikanhakijoiden välillä. Miten tämä sopii teidän arvoihin?