nyt se sitten selvisi... syy huimauskohtauksiin,pyörtyilemisiin ja päänsärkyyn.
aivokasvain. se mitä olen pelännyt koko pienen ikäni. Vaarini ja tätini ovat kuolleet aivokasvaimeen, ja olisihan mun pitänyt menn heti lääkäriin oireiden pitkittyessä eikä pitkittää sitä... :( mutta en mennyt, pelotti liikaa. Toivoin vain että pelko todistautuisi vääräksi, mutta toisin kävi. Kuullessani lääkäriltä testitulokset en voinut uskoa korviani. istuin vain hiljaa. en muista puoliakaan mitä lääkäri sanoi. sain nipun papereita ja lappusia mukaan kotiin ja mulle varattiin aika lisä tutkimuksiin.
vanhemmilleni en saanut järkytykseltäni sanottua mitään. he saivat tietää vasta kun Helsingistä tuli lähete leikkaukseen´...
Nyt on leikkaus takana päin, se ei onnistunut erityisen hyvin. kasvain on jotenkin niin pahassa paikassa, ettei sitä saatu kokonaan poistettua. nyt mua odottaa taas rankka sarja sädehoitoja...
Äidilleni tämä on varmaan vielä raskaampaa kuin mulle. onhan hän menettänyt sekä isänsä että sisarensa syövälle...
aivokasvain. se mitä olen pelännyt koko pienen ikäni. Vaarini ja tätini ovat kuolleet aivokasvaimeen, ja olisihan mun pitänyt menn heti lääkäriin oireiden pitkittyessä eikä pitkittää sitä... :( mutta en mennyt, pelotti liikaa. Toivoin vain että pelko todistautuisi vääräksi, mutta toisin kävi. Kuullessani lääkäriltä testitulokset en voinut uskoa korviani. istuin vain hiljaa. en muista puoliakaan mitä lääkäri sanoi. sain nipun papereita ja lappusia mukaan kotiin ja mulle varattiin aika lisä tutkimuksiin.
vanhemmilleni en saanut järkytykseltäni sanottua mitään. he saivat tietää vasta kun Helsingistä tuli lähete leikkaukseen´...
Nyt on leikkaus takana päin, se ei onnistunut erityisen hyvin. kasvain on jotenkin niin pahassa paikassa, ettei sitä saatu kokonaan poistettua. nyt mua odottaa taas rankka sarja sädehoitoja...
Äidilleni tämä on varmaan vielä raskaampaa kuin mulle. onhan hän menettänyt sekä isänsä että sisarensa syövälle...
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olen pahoillani, vaikken sinua tunnekaan. Oli varmasti kauhea järkytys kuulla asiasta. Toivottavasti saat hyvää hoitoa ja tukea eri tahoilta. Oli varmaan vaikeaa kertoa vanhemmille. Minkä ikäinen olet? Tietävätkö ystäväsi? Toivon sinulle paranemista ja jaksamista raskaassa sairaudessasi.
¨Nassukka¨
eli kahen viikon päästä 16 täytän...
Olet niin nuori. Todella kurjaa =(
Minkälaisia tutkimuksia sinusta otettiin? Kävitkö tutkimuksissa yksin? Oliko lääkäri ymmärtäväinen/asiallinen? Olen pahoillani.
tomogravia (saatoin kirjoittaa väärin) ja jotain kudos näytteitä kai... lääkäri oli kyllä ihan asiallinen... ensimmäisen kerran lääkärissä kävin yksin, muilla kerroilla ollut poikaystävä tai äiti mukana, tai molemmat...
En osaa sanoa kuin että voimia. Olet vasta 16-vuotias ja kaikki olisi edessä. Toivotaan parasta! Ei näitä asioita voi millään ymmärtää, miksi toiset sairastuvat, haavoittuvat jne. Todella ikävää. Voimia sinulle ja läheisillesi.
En osaa kuvitellakaan miten pahalta sinusta ja tietenkin läheisistäsi tuntuu. Tai ehkä osaan sentään kuvitella, siskollani on nimittäin syöpä. Se hoidettiin ja kaikki näytti olevan vuoden verran kunnossa, kunnes se taas uusi.
Olen itsekin ihan sekaisin näistä asioista ja tuo on todella kammottavaa. Etenkin jos se tapahtuu itselleen ja tietää sukulaistenkin kuolleen samaan. Oman siskoni syövän ei pitäisi olla niin vakava, mutta syöpä mikä syöpä. On ollut todella vaikeata seurata vierestä hänen kärsimistään, joten uskon, että sinun tapauksesi tulee tosiaan olemaan vaikeata äidillesikin. Ja aivokasvainkin on vielä todella hankalassa paikassa.
Meillä on yritetty pysyä arjessa mahdollisimman pitkälti, ettei epätoivo iskisi. Silloin ainakin on tuhoon tuomittu, jos jää siihen ajattelemaan masentuneena sairauttaan. Elämästä pitäisi silti yrittää nauttia vielä niin kauan kuin voi ja se oikeasti helpottaa. Tietenkin sairaus on koko ajan siellä mielessä taustalla, mutta sen ei pitäisi päästää hallitsemaan.
Tämän enempää en osaa auttaa. Toivon sinulle todella paljon jaksamista ja voimia tämän asian kanssa! Älä lamaannu, vaan yritä kaikesta huolimatta jatkaa eteenpäin ja ottaa elämästä irti kaikki mahdollinen. Kaikkea hyvää sinulle!
En voi muuta sanoa, kuin olen pahoillani. Tuollainen on niin väärin.
Olen menettäny kolme lähisukulaista vuodessa ja ymmärrän vanhempiesi murheen.
Mutta jos itselle tulee jotain, niin en voi tietää miten suhtautua.
Toivon että paranet ja tietysti se on mahdollista nykyaikana.
Mutta voin sanoa pienenä "lohdutuksena" että jollain pienellä pienellä tavalla tiedän ainakin osittain miltä sinusta saattaa tuntua. Minä olen nimittäin selkeästi luulosairas.
Itse olen joskus pelännyt että minulla on aivokasvain, kävin lääkärissä viisi kertaa, mutta ikinä ei kuvia otettu. En luottanut siihen, että lääkäri sanoi, että ei pitäisi olla mitään vikana. En kuitenkaan ravaa lääkärissä kokoajan eri jutun takia, vaan pelkään pidempään jatkuvia kipuja yms. Elin yli puolivuotta epävarmana olenko sairas vai en.
Jokapäivä pää oli kipeä ja huimasi. Ja jokapäivä mietti, että onko nyt jokin vikana.
Sitten vaan kului aikaa ja tajusin, että oireet eivät pahene ja aloin toivoa, että en ole sairas.
No, siitä on nyt kolmisen vuotta, mutta olen vissiin luulosairas. Nyt minä pelkään että minulla on mahassa jotain. En tiedä onko, mutta mietin sitä päivittäin. En uskalla mennä lääkäriin, sillä jos olisinkin sairas, niin en tiedä mitä tekisin, mutta en myöskään saisi apua.
Ja en kuitenkaan luottaisi testeihin, jos ne sanoisivat että kaikki on kunnossa.
Mutta minua suututtaa ja surettaa, että sinä olet oikeasti sairas.
Luulosairaus on vain sitä että luulee olevansa sairas, tietysti voi luulosairaskin sairastua vakavasti, mutta sinä olet oikeasti sairas. Se todella suututtaa minua.
Olen sinua jonkin verran vanhempi, mutta luulosairas olen ollut jo ainakin 5 vuotta.
En tiedä, miksi kerroin tuosta...
Ei sen pitäisi kiinnostaa ketään, jolla on aivokasvain, kun minä vain pelkäsin sitä.
Yritin vain sanoa, että oikeasti luulin yli puolivuotta joka päivä, että minulla on kasvain ja mietin esimerkiksi mitä teen jos elinaikaa olisi rajoitetusti.
Varmasti olet miettinyt sitkin, mutta kyllä minä uskon ja toivon, että sinä paranet.
moi.luin sinun tarinasi..mitä sinulle kuuluu tällä hetkellä??
Pahoittelen,
Tiedän sen olevan raskasta.
Mummullani oli aivokasvain n.vuosi sitten.
Siinä tuli ajateltua niin paljon,mitä olisi pitänyt tehdä.
Kyllä sen huomaa että mitä se kasvain teki aivoille.Lapsenlapsia on ainakin 18 ja nimet meni sekaisin serkkujen kesken sekä sisarusten.
Mummulla on aina ollu hyvä muisti.Vuoden tapahtumat saattaa heittää kymmenelläki vuodella.
Ei ole tarkotus pelotella.Ehkä tämä oli vain sukulaisille tiedoksi mitä voi olla tulossa...
Voimia teille!
En voi muuta sanoa kuin että "otan osaa", täytyy vain toivoa parasta että paranisit sillä olet vielä tosiaan nuori ja koko elämä vielä edessä ! Sun täytyy nyt elää elämääsi, olla rakkaasi kanssa ja koittaa olla ajattelematta että on sairas !
Todella paljon voimia sinulle että jaksat !
toi tuntu todella pahalta musta...voi sua eikyll varmaan paljon lohduta. Mutt onneks sun perhe tukee sua ja sun poikaystävä... mulla epäiltiin yhdessä vaiheessa aivokasvainta koska pyörtyilin ja mulla oli ainainen päänsärky, mutt mun onneks se johtu vain pikkuaivojen väärässä paikassa olemisesta... mutta nykyään monet aivokasvaimet saadaan hoidettua..stemppiä sulle..
tuli kyllä melkein kyynel ku luin, koita jaksaa taistella ja pidä lippu korkealla!
toivottavasti sinun voimat riittää. Usko paranemiseen vaikuttaa myös paljon. Toivottavasti saat parasta mahdollista hoitoa. Multa kuoli kaveri kuukausi sitten leukemiaan, mutta toivottavasti sulle käy paremmin. Muuta en osaa sanoa, kuin että taistele.
siis surullinen tuon oli tarkotus olla, ei ilonen tietenkään!
Voi sinua! Koita jaksaa ja usko ittees ja paranemiseen. Kun sä yrität jaksaa, niin äidilläsikin on helpompaa. Älä murehdi äitisi puolesta liikaa, ettet menetä siinä voimia. Äitisi selviää kun sinäkin!
Onnea!
Susta tuntuu varmaan ihan kauheelta. Mun kaverilla oli vasta syöpä ja se joutu käymään läpi rankat sytostaatti hoidot ja se selvis niistä. Nyt se on taas terve ja se sai kyllä tosi paljon itseluottamusta lisää. Toivottavasti sun kaverit jaksaa olla sun tukena ja välittää susta.
Tsemppiä sulle!
Voih, todella ikävä kuulla! :(
Me kaikki pidetään peukkuja sille että se syöpä saadaan lannistetuksi, eikö pidetäkkin?
Ajattele positiivisesti ja pidä mieli korkealla, vaikka vaikeaa olisikin. Se tosiaan auttaa jo kummasti! :)
olen pahoillani. tuli ihan paha mieli kun luin viestisi. me kaikki varmasti toivotaan et ne hoidot auttaisivat jne..
Hyvää jatkoa sinulle ja jaksamista!
Minullakaan ei käynyt tuuri. Minulla oli hermojuurikasvain selkäytimessä. Minun tilaani pidettiin kriittisenä. Minut kiidätettiin amdulanssilla Töölöön ja leikattiin. Epäiltiin, että jos kasvaimen annettaisiin olla voisin halvaantua kahdessa viikossa.
No kasvain leikattiin.
Olin teholla jonkin aikaa. En pystynyt liikkumaan. Lopulta todettiin, etää olin halvaantunut. Istun nykyään pyörätuolissa. Jos minua ei olisi leikattu oli neliraajahalvaantunut. Kädet sentään toimivat, mutta jalat ei.
No olen oppinut elämään pyörätuloin kanssa. Halvaannuin viime kesänä.