Tuskallisesti rakkain ystäväni sattuu olemaan autistinen. Hänen autisminsa on eri aikoina huomattavasti vaihtelevilla vaikeusasteilla. Hän viihtyy parhaiten yksinään eikä hänelle voi puhua samalla tavalla kuin normaaleille ihmisille. Mitenhän tälle pitäisi puhua tai muuten käyttäytyä että hän todella tuntisi minut hyvänä ystävänään? Kauan ollaan tunnettu eikä periaatteessa ole mitään epäselvää.. Pitäisi vain saada hänet vihdoin pysyvästi kiintymään minuun.
Kun on ainoa ihminen johon minä itse saan minkäänlaista kontaktia.... Aikoinaan sen kanssa pyörin, kun en muita saanut, ja nyt sitten eivät muut kelpaisikaan. Melkein 14 vuotta tunnettu ja tunteet ovat kestäneet enemmän kuin kenenkään toisen kohdalla.
Kun on ainoa ihminen johon minä itse saan minkäänlaista kontaktia.... Aikoinaan sen kanssa pyörin, kun en muita saanut, ja nyt sitten eivät muut kelpaisikaan. Melkein 14 vuotta tunnettu ja tunteet ovat kestäneet enemmän kuin kenenkään toisen kohdalla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yksi autististen ihmisten piirteistä on kommunikointi kyky, se ei ole samallainen kun meille terveillä ihmisillä. kommunikoiko ystäväsi kielellisesti vai kuva symbooleilla? meinaan suuri osa autisteista ei kommunikoi suullisesti, on hienoa jos voitte kommunikoida suullisesti, yleensäkkin autistit elelevät ihan omissa maailmoissaan ja viihtyvät yksinään mutta voithan toki ottaa selvää mistä ystäväsi tykkää ja yrittää saada huomioo sillä tavalla! mutta onnea yritykselle!!!! :)
käytännössä kaiken mitä me muutkin :) On ollut aikoja, jolloin on täytynyt kirjoittaa sanoja paperille ennen kuin sen on saanut reagoimaan mutta nykyään sitä juttua riittää..
Ihan mitä tahansa hänen vuoksensa tekisin ja kaiken antaisin. Mutta eipä vaan taida tämä tavallisten ihmisten loru tehota :) Onpahan minulla ainakin lahjomaton ystävyys/rakkaussuhde..
Hyvin vähän on kai siis mitään epäselvää. Hän ilahtuu aina minun näkemisestään, toisinaan tykkää halata ja pitää minua hyvänä. Ehkäpä vaan ihan suotta pelkään... Ja ihan hyvinhän ollaan tultu juttuun jo puolentoista kymmentä vuotta.
Mutta että hän todella tykkäisi minusta ja antaisi mahdollisimman usein käydä kylässä...
Niin taatusti erilaista ihmistä on vaikea korvata tavallisesta massasta :) Kaikki ns. terveet ihmiset ovat niin samanlaisia keskenään. Ei voi sitten muuta kuin seuraavalla kohtaamisella kertoa taas tunteista ja koettaa herättää hänessä vastuuntuntoa toisesta :)
Onhan sitä nähty ihan oikeaakin kiusantekoa, tosielämässä, johon verrattuna tuo kuulosti lähes kauniilta ja laittoi jopa pohtimaan asoita.
Nyt jos vaikka kuolisin niin olisin rauhallinen, kun minunpa ei ole tarvinnut olla yksin maailmassa.
Eihän elämä paljoa ole antanut, yhden vaikeasti vammaisen ystävän, mutta enpä tiedä parempaa. En muuta osaa enkä uskalla pyytääkään. Voi.. Juuri sen verran paljon enemmän tykkään hänestä kuin minkä verran hän eroaa muista eli tavallisista ihmisistä.