Mies tulee Naisen luo.
Ovien ali, ikkunasta.
Hiljaisena, vaativana, kiehuen sisältä.
Mies ei osaa Rakastaa vaikka rakastelisikin.
Nainen ei voi antautua pyytämättä, ehdoitta.
Nainen tarvitsee lupauksen tulevasta,
edes valheellisen.
Jotta estradi leikille olisi valmis,
vuorosanat helppoja.
Jo liian monta kertaa lausuttuja.
Kaikki niin nopeasti ohi.
Nainen vihaa, kärsii, haluaa,
Rakastaa.
Rakkaus,
se oikeuttaa niin paljoon.
Jopa hitaaseen
murhaan.
Ovien ali, ikkunasta.
Hiljaisena, vaativana, kiehuen sisältä.
Mies ei osaa Rakastaa vaikka rakastelisikin.
Nainen ei voi antautua pyytämättä, ehdoitta.
Nainen tarvitsee lupauksen tulevasta,
edes valheellisen.
Jotta estradi leikille olisi valmis,
vuorosanat helppoja.
Jo liian monta kertaa lausuttuja.
Kaikki niin nopeasti ohi.
Nainen vihaa, kärsii, haluaa,
Rakastaa.
Rakkaus,
se oikeuttaa niin paljoon.
Jopa hitaaseen
murhaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tämä oli erikoisen hieno kipale..olipas hmmm
ossaat!!
Nyt en voinut ymmärtää,
mitä koetat selittää.
Tiedän, olet vihainen,
minä saanut aikaan sen.
En sua pyydä luokse mun,
se on haave oma sun.
Tahdoin saada selittää,
etten aio yrittää
saada sua itsellein.
En sua kaipaa vierellein,
en lupausta tulevasta
jota ei oo olemassa.
Ei oo koskaan ollutkaan,
en oo edes toivonutkaan.
Ymmärtää vaikea kai on
ettei luonne rauhaton
ehkä sua rakastakaan,
purkaa vain ihastustaan.
Jos kirjoittelin rakkaudesta,
kirjoitin kohteesta toisesta,
jonka hyvin tietänet.
On meillä omat vaikeudet.
En käy häntä vaihtamaan
ihastukseen epävarmaan.
Siksi tunteet ohi nopeasti,
palaneet jo loppuun asti.
Ollaan tässä, riidellään,
jos se mieltäs piristää.
Tästä tuli sotatanner,
ei kohtaa meri ja manner
missään rauhassaan,
tuli myrsky mukanaan.
Jotain vielä unohdin,
julkisesti siitäkin.
Olitkohan ajatellut,
etten varma olla voinut
kuka näistä Sinä olit,
vaikka tiesin, kirjoittelit,
juttujani lueskelit?
Siks tahdoin rauhaan omaan,
että varma, nimenomaan,
voisin olla Sinusta,
varma Sinun tunteista.
Joko voisit ymmärtää,
mitä tahdoin yrittää?
Vainoharhaiseksi tulee tässä
ihmisvilinässä.
Siksi nimimerkin hain,
selvyydeksi aivan vain.
Arvata en vaan voinut,
minkä sotkun aikaan sain, mut
opinpahan virheestäin.
Syytän tästä itseäin.
Helpompaa on mulle näin.
Astelin kevein askelin
päältäni päällysharson pudotin
sinä minua katselit
niin kauniina minut näit
silloin uskalsin
miestä katsoa
niin kaunis hänkin
yhteisestä liekistä
palan.