Minun 9-vuotias poika pelkää koiria niin paljon, että se häiritsee jo normaalia elämää. Tämä pelko sai alkunsa n. 5 vuotta sitten, kun hän oli pihalla ja naapurista pääsi karkaamaan koira (saksanpaimenkoira) oven raosta. Poikani näki sen ja lähti juoksemaan karkuun ja koira tietysti perässä. Sai pojan kiinni, hyppäsi selkää vasten ja poika tietysti kaatui. Selässä oli kynnen jäljet ja kaatumisesta johtuen polvet verellä. Tuon jälkeen pelko oli kova koiria kohtaan, mutta pikkuhiljaa se pieneni. Kunnes taas nosti päätään, kun naapuriin muutti perhe, jolla on koira (pentu vielä) ja tämä koira saa olla irrallaan tuossa pihassa. Nyt ei poika uskalla mennä edes ulos leikkimään, kun pelkää tätä koiraa. Ja esim. koulumatkat ovat yhtä painajaista, kun koiria tulee vastaan ulkoiluttajineen.
Mitä voisin tehdä tässä tilanteessa? Onko kenelläkään antaa neuvoja, miten tuon pelon saisi edes vähentymään siihen malliin, että voisi leikkiä ulkona ja koulumatkatkin sujuisi ilman tuota kauheaa pelkoa?
Kiitos avusta!
Mitä voisin tehdä tässä tilanteessa? Onko kenelläkään antaa neuvoja, miten tuon pelon saisi edes vähentymään siihen malliin, että voisi leikkiä ulkona ja koulumatkatkin sujuisi ilman tuota kauheaa pelkoa?
Kiitos avusta!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jos vain naapurin koira on suvaitsevainen lapsia kohtaan, niin kerro tilanne naapurille. Varmasti ymmärtää ja alkaa yhteistyöhön pikkuhiljaa tutustuttamalla. Eli ensin yhtä-aikaa pihalla (koira kiinni) sitten yhtä-aikaa sisällä, sitten samassa huoneessa ja makupalan antamisesta eteenpäin. Tämän voisin itse koiranomistajana, tosin vielä lapsettomana sellaisena, kuvitella toimivan.
Mutta mikä tärkeintä! Hiljaa hyvä tulee. Lapsen vauhdilla, ei saa hoputtaa.
avokkin veljellä oli kova koira pelko... silloin kun tapasimme veli oli 9,ja minulla oma saksanpaimen koira...
poika pelkäsi kuollakseen koiraani,vaikka koirani olikin maailman kiltein...
asiaa ei edes auttanut että kora makasi lattialla,kyljellään, samassa huoneessa monta tuntia paikallaan(käskystä)--> poika uskaltautui vain sen verran että kanavaa vaihtoi telkkarista..
Kaikkein paha oli silloin kuin joku tuli ja painoi ovi kelloa..tietysti koirani ilmoitti että täällä on joku-->eli haukkui..
sitten kerran kun naapurista oli karkuteillä kaksi koiraa,ja ne juoksivat pihaan jossa avokkini veli leikki,ja hyppivät tätä vasten.
minä säntäsin pihalle "pelastamaan" pojan,ja koirani huomasi vaara tilanteen (koira oli ollut sisällä kanssani) juoksi tämäkin pihalle,ja rökitti molemmat koirat...
tämän tapahtuman jälkeen poika on (sanomattakin selvää) ihastunut koiraani,ja nyt viime vuonna he ottivat perheeseen pienen pennun..alussa poika pelkäsi tätä pentua (kun pienemmät koirat ja varsinkin räksyttävät ovat jostain syystä pelottavimpia)mutta sitten pikku hiljaa poika on tykästynyt pentuunsa,ja nykyään ylpeä ett HÄNELLÄ on oma koira...kehuskelee kavereilleen...
En osaa sanoa mikä asiani pointti oli,ja entiedä järkevää vastausta sinulle..mutta kehottaisin etsimään ihmistä jolla rauhallinen koira ja antaa pojan tutustua siihen... mutta pienet ovat vissiin pelottavimpia,kai.. entiedä..
toivotan onnea!!
Opeta lapsellesi että kun hän kohtaa koiran ja pelkää sitä niin EI SAA LÄHTEÄ JUOKSEMAAN.
Paras keino jos oikein pelkää kohti tulevaa koiraa on että PYSÄHTYY, jos ei uskalla katsoa voi laittaa silmät kiinni ja siis seisoa kuitenkin paikallaan.Jos ei halua panna silmiä kiinni voi katoa toisaalle, sillä tuijotus voi olla koiran mielestä hyökkäävää ja se voi vastata siihen.
Nosta kädet puuskaan jos tuntuu että koira puraisee kädestä (näin koira tuskin tekee, mutta pelokas ihminen ajattelee koiran toimivan näin).
Tämän jälkeen ODOTAT..., että koira haistelee. Kun koira on saanut tehdä tämän se poistuu. Älä tee äkkinäisiä liikkeitä vaan seiso paikallasi ja odota että se on haistellut ja poistuu.
Näitä ohjeita noudattamalla olet puhunut koiran kieltä ja se poistuu pian.
Tällaiset ohjeet sain itse lapsena sillä pelkäsin HYSTEERISESTI koiria.
Kerran sitten tuli irtokoira vastaan kun tulin koulusta. Tein kaikki tämän ohjeen mukaan ja pian koira hävisikin omille teilleen. Se rauhoitti mieleni. Sen jälkeen olen aina tiennyt miten toimia jos pelottava koira tulee kohti. Tämä on tepsinyt.
Kiitos teille kaikille neuvoista! Toivon, että noiden avulla pystyn edes hiukan lievittämään poikani koirapelkoa. Kärsivällisyyttä ja aikaahan se varmasti vaatii, mutta olen valmis siihen.
Ensteks koiranpennun kuvia paperilla ja sit löytyykö jostain tosi pientä pentua mitä voisi mennä katsomaan? Pelkääkö lapsi koiria myös videolta?
miten itse suhtaudut vastaan tuleviin vieraisiin koiriin?
Hei!
Ei poika pelkää koiria, jotka näkyy esim. videolla. Harmi, kun meillä ei ole sellaisia tuttavia, joilla olisi koiranpentuja. Siitä olisi tosi hyvä aloittaa tutustelu koiriin ja voisi se pelko koiria kohtaan pikku hiljaa helpottua.
Itse en oikeastaan huomakaan aina vastaan tulevia koiria. Tai paremminkin en reagoi niihin sen kummemin. Kävelen normaalisti niiden ohi.
Toivottavasti tuo poikani koirapelko vähenisi edes hieman. Ei hallitsi elämää niin kuin nyt juuri tekee.
Saako muuten koiranpennutkaan olla pihalla irrallaan? Meillä tuo koira näyttää olevan usein yksinkin pihalla ja olen kuullut, että se saattaa murista joillekin.
No tottakai koiranpennut murisee, samalla tavalla kuin vauvat itkee.Tosiasioita molemmat. Vai oletko tavannut sellaista vauvaa joka ei itke. Mikä koira se olisi jos ei murisisi, maukuako sen koiran pitäisi. Koiranpentu vasta harjoittelee niinkuin lapsikin. Isommat lapset ei enää itke niin paljon kuin pikkuvaavat, sama juttu koiran murinalla, pitäähän sen koiranpennun murista, että tietää miltä se tuntuu, koira kun on. Oma heikkous on jos pelkää koiranpennun murinaa.
Joten nyt esille koirakirjat ja vähän enemmän luonnollista suhtautumista tähän luontokappaleeseen. Ei ne mitään tappokoneita ole vaan ihmisen parhaita ystäviä.
No enpä sellaista väittänytkään ettei koiranpennut murisisi. Mutta sinä et varmaankaan ole kokenut sellaista tai nähnyt läheltä mitä koirapelko todella on. Ja kun kyseessä on lapsen koirapelko. Siinä ei kuule auta, vaikka kuinka sanoo ettei koirat mitään pahaa tee. Ja minä tiedän, että koirat ovat ns. ihmisen parhaita ystäviä. Minulla itselläni on aikoinaan ollut koira. Mutta miten sinä pelokkaalle lapselle kertoisit sen ettei niitä kannata pelätä. Lapsi menee paniikkiin jo siitä, kun kuulee koiran haukuntaa. Ei kaikki pysty suhtautumaan koiriin samalla tavalla kuin sinä. Ei varsinkaan ne, joilla tuo koirapelko on joka päiväistä elämää.
Olen sitä mieltä että lapsi on traumatisoitunut tästä kertomastasi saksanpaimenkoira-tapauksesta vakavasti. (ärsyttävät naapurit, vaatikaa kipurahoja kun eivät osaa pitää rakkiaan kurissa!) Lapsesi tarvitsee psykologin apua. Trauma yleensäkin on asia joka pitäisi pystyä käsittelemään pois tai se saattaa aktivoitua stressitilanteissa uudestaan.
Siis lapsesi todella on kauhuissaan, voin vain kuvitella kuinka hän pelkää. Tämä tapahtumahan on tapahtunut hänen ollessaan niin pieni että hänen maailmankuvansa ei ole riittänyt mitenkään käsittelemään sitä pelkoa mikä siitä silloin on syntynyt. Hän tarvitsee ehdottomasti ammattilaisen apua, mielestäni. Kysy ainakin neuvolasta aluksi. Ongelma vain pahenee vuosien varrella jos sitä ei hoideta ajoissa. Henkilökohtaisesti en usko että koirankuvien ja videoiden näyttäminen tässä tapauksessa auttaa pelkästään.
yksi ehdotus muiden joukossa. Kaikkea kannattaa yrittää, koskaan ei tiedä mikä auttaa.
Mutta alkuperäiselle, jos itse et pelkää koiria, niin lapsi todennäköisesti ei pelkääkään koiria, vaan muistaa koiran nähdessään sen "entisen pelästymisensä" ja joutuu paniikkiin sen takia. Oletko koskaan puhunut asiasta neuvolassa/koulun terkkarille, heillä voisi olla lisää vinkkejä?
En ainakaan vielä ole ottanut yhteyttä mihinkään suuntaan tuon lapseni koirapelon takia. Olen yrittänyt sitä, että jos omilla toimillani tai saamillani neuvoilla ja ohjeilla saisin sen pelon vähenemään. Mutta jos näyttää siltä ettei niistä apua ole, niin on tarkoitus ottaa yhteyttä ainakin aluksi koulun terkkariin.
Monet kiitokset neuvoista ja ohjeista!
että jos pennulla yrität koira pelkoa pois,sanoisisin että se on huono idea...
kun pennut eivät ymmärrä mitä pitää tehdä,saattavat hyppiä ja vielä kun ennuilla on terävemmtä kynnet kuin aikuisilla... ja pennut ovat leikkisiä,ja eivät ymmärrä vielä milloin saisi leikkiä ja milloin ei..
Sanoisin että iso rauhallinen koira olisi paras terapeutti!!
Onko alueellanne,niitä koira ystäviä, ne jotka käyvät sairaaloissa ja vanhainkodilla koirien kanssa?
nämä koirat ovat koulutettuja,olemaan "nätisti" pelokkaidenkin ihmisten ympärillä...
minäpä kuule etsin sen netti osoitteen ylös,ja laitan tähän kun löydän...jos löydän..
käy sillä aikaa www.koirat.com ja kysy sieltä koira ihmisiltä,jos joku asuisi lähistöllä ja heillä olisi, rauhallinen koira terapeutti...
tässä sivustossa käy tuhansia koiraihmisiä ympäri suomea,varmasti löydät jonkun..ja varmasti saat neuvojakin!!
Käyn itsekin siellä,ja väki on parhaimmasta päästä..(tietysti niitä törppöjä sattuu joka suuntaan,mutta kokeile...)
Eipä täällä taida olla sellaisia koiraihmisiä, jotka kävisivät vanhainkodissa koiriensa kanssa. Mutta parempi tietty, että otan tuosta selvää. Ja minäkin luulen, että parempi on tuota koirapelkoa yrittää häivyttää aikuisen koiran kanssa. Pennut todellakin ovat vielä "raisuja" ja saattavat tehdä vielä jotain "yllätyksellistäkin".
Kiitos vinkeistäsi!
Koska ne on eri näköisiä, kuin aikuiset koirat, ja jos vielä löytyisi joku pienikokoinen rotu, niin lapsen ei tarvitsisi pelätä koiran isoa kokoa, vaan paremminkin sitä, että vaikka astuu päälle ja koiraan sattuu.
Ihan ensin minua kiinnostaa tietää millä tavalla te vanhemmat suhtaudutte koiriin?!
Varmasti asiassa auttaa se, että yhdessä tutustutte koiraan ja myös opettelette yhdessä kuinka koirien kanssa ollaan.Jos lapsenne aina ryntää pakoon , koiran nähtyään, se ilman muuta laukaisee koirassa normaalin "perään" reaktion.(oli kyseessä sitten saksanpaimenkoira tai joku muu rotu)
Vaikka meillä on itsellämme koiria, olemme aina opettaneet lapsillemme, että vieraisiin koiriin ei mennä koskemaan ilman lupaa. Olemme myös opettaneet koirien kanssa olemista muutenkin.Jos esim. huitoo tai juoksee pakoon paniikissa, se hyvin usein laukaisee koirassa em.perään reaktion.On toki niin huonosti KOULUTETTUJA koiria jotka ryntäävät kohti ihmistä ja hyppiivät vasten ja se ei suinkaan ole mikään yksi koirarotu...on vaan suuri ero, onko koira iso vai pieni...!Jäljetkin ovat sen mukaisia.Sitä vaan kirjoitellaan isojen koirien puremista/raapimisista koska niistä jää pahemmat jäljet, mutta ihan yhtälailla pienetkin koirat saavat pahaa jälkeä aikaiseksi.
Siis opetelkaa yhdessä tutustumaan koiraan, tietenkin koiran omistajan luvalla ja läsnäollessa.Muistakaa se, että koira vaistoaa ihmisestä pelon yms.
Koiria ei pidä tuomita, vaan yleensä syy on hihnan yläpäässä!