Mitä teen kun olen henkisesti hajalla. Olen rakastunnut joukkue kaveriini, mutta en tiedä hänen tunteistaan minua kohtaan.
Joskus meillä menee ihan hyvin kaveri pohjalla, joskus jopa tuntuu että hänellä olisi tunteita minua kohtaan. Ja taas huomaan että hän on valovuosien päässä minun luotani vaikka olisi ihan vieressäni.
Pelkään että joka asia jonka teen tai/ja jokainen asia jonka sanon suututtaa hänet ja ajaa pois luotani.
Olen vakavissani päättännyt lähteä joukkueesta kauden loputtua jopa lopettaa kokonaan lajin pelaamisen.
Haluaisin jutella hänelle kahdestaan, pelkään että hän kertoo siitä muulle joukkueesta ja muut alkavat hyljeksiä minua, koko joukkueemme on erittäin perus heteroita jotka katsovat lesboja hieman kieroon.
Mitä tenn kun en enää halua itseni kärsivän hänen takiaan, mutta kun ei pysty elämään ilman häntä?
Joskus meillä menee ihan hyvin kaveri pohjalla, joskus jopa tuntuu että hänellä olisi tunteita minua kohtaan. Ja taas huomaan että hän on valovuosien päässä minun luotani vaikka olisi ihan vieressäni.
Pelkään että joka asia jonka teen tai/ja jokainen asia jonka sanon suututtaa hänet ja ajaa pois luotani.
Olen vakavissani päättännyt lähteä joukkueesta kauden loputtua jopa lopettaa kokonaan lajin pelaamisen.
Haluaisin jutella hänelle kahdestaan, pelkään että hän kertoo siitä muulle joukkueesta ja muut alkavat hyljeksiä minua, koko joukkueemme on erittäin perus heteroita jotka katsovat lesboja hieman kieroon.
Mitä tenn kun en enää halua itseni kärsivän hänen takiaan, mutta kun ei pysty elämään ilman häntä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
tehdä kun on rakastunut. Sitä ottaa riskin tai sitten ei, siinä kai se mitä voi tehdä.
Siitä päätöksestä riippuu sitten loppu.
Rakastuneena kaikki omat sanat ja toisen sanat tuntuvat ylisuurilta, ja pieniinkin yksityiskohtiin jää kiinni... Välillä tuntuu että toinenkin tuntee samoin, ja ettei itse saa mitään aikaiseksi, ja välillä että ei se toinen ole missään vaiheessa mitään tuntenutkaan. Ja sitten taas...
Voithan sinä yrittää hänen kaverikseen / ystäväkseen ensin paljastamatta mitään, ja varovasti ottaa selvää, mitä mieltä hän itse on.
Tsemiä :)
sitä on tullut yritettyä, mutta ainota hetkiä jolloin voidaan jutella on kun olemme kahdestaan. Ja niitä hetkiä ei ole kauheasti, ei tule edes pyydettyä kahville tai jotain kun sitä pelkää että hän suuttuu tai jotain muuta.
Mutta ajattelin kauden loputtua pyytää häntä kahville ja jutella asioita. Yrittäisin edes lähteä hyvissä väleissä hänen kanssaan, sillä välimme kun eivät ole kaikkein lämpimimmät aina.
mä pelaa futista ja 100% lesbo mul ei oo tunteit ku yht joukkuelaist kohtaan kukaan muu ei joukkueest ei tiiä et oon "epä normaali" paitsi tän ihastukseni äiti joka on mun yks parhaist ystävis... nyt vaan pelkään miten tiimi suhtautuu ku joukos on lepakko toden näkösesti ei ainakaan suihkuun tuu samaan aikaa pelejen jälkeen ku mä.kyl sä jaksat jos vaan haluut yrittää tän hekilön suhteen..
Kyl mä uskon et pärjään jotenkin.
Itse asiassa mäkin olen hyvissä väleissä mun ihastuksen äidin kanssa, ei ehkä ole paras ystävä mut hyvissä väleissä ollaan. Mutta en usko että tietää suuntautumistani.
Mutta eiköhän se tästä jotenkin aukee, jos ei muuta niin oon ainakin joukkueesta lähdössä, helmpompi mulle ja kaikille. :)