Puhelin on edessäni. Odotan että se soi.
Kaverit väittävät että olen krooninen. Mutta en, tahdon vain että soitat. Tarkistan näytön noin kymmenen kertaa minuutissa. Ei mitään., Treenitkin menee tuskastuttavan hitaasti. Ei mitään. Kotiin tullessani tarkistan taas. Ei vieläkään mitään. Ootko unohtanut mut? Vai tulinko käyttäytyneeksi liian vaikeasti tavoiteltavaksi? Vai onko mussa jotain vikaa? Tiedän että en täytä mallinmittoja, mutta voin katsoa peilistä itseäni hyvillä mielin.
Ilta vaihtuu yöksi,mutta odotan..
Kauaa en enää odota, pystyn unohtamaan nopeasti.
Kaverit väittävät että olen krooninen. Mutta en, tahdon vain että soitat. Tarkistan näytön noin kymmenen kertaa minuutissa. Ei mitään., Treenitkin menee tuskastuttavan hitaasti. Ei mitään. Kotiin tullessani tarkistan taas. Ei vieläkään mitään. Ootko unohtanut mut? Vai tulinko käyttäytyneeksi liian vaikeasti tavoiteltavaksi? Vai onko mussa jotain vikaa? Tiedän että en täytä mallinmittoja, mutta voin katsoa peilistä itseäni hyvillä mielin.
Ilta vaihtuu yöksi,mutta odotan..
Kauaa en enää odota, pystyn unohtamaan nopeasti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
siis moi!! mulla on sama juttu... ei oo kovin mukavaa varsinkaan jos se ei lopultakaan vastaa... mut toivossa on hyvä elää!!! hauskoja odotushetkii sulle ja onnea!!
Mul on ihan sama, paitsi et en pysty unohtaa nopeesti...Nytkin odotan soittoa tai viestiä,mutta ei, ei viestiä, ei mitään..olen surullinen, olet vaarallinen..luotani lähdit mua satuttaen..mitä mä taas sekoon..?Haluisin jatkaa, mut oon yhä kiinni...Masentaa, mut todellaki toivossa on hyvä elää...jatketaan siis odottelua...