Tänään on tasan 50 vuotta kun jätin kotipitäjäni Kuhmon. Miksi ja mistä mistä syistä?
50 vuotta sitten...
26.9.1966
Lähti eräs Maija Kuhmosta. Astui Kajaanista junaan, matkusti koko yön – 14 tuntia. Saapui aamulla Helsinkiin. Mitä siitä? 50 vuottta sitten. Suomen yhteiskunta oli KOVIN erilainen... Miten Maijan kävi Helsingissä?
Uutuskirja KOTIAPULAINEN, kertoo herkän ja hauskan ja kiinnostavan tosikertomuksen. Oikeilla nimillä ja olosuhteilla. Helsingissä!
Jos kiinnostaa lukea muistelmaa, kysy kirjastosta kirjaa. ISBN 978-952-68602-0-6. Jos ei ole, ne toimittaa kirjaa saataville, luettavaksi kirjaostoon. Kainuuta ei ole häpeäminen!
Tai jos haluat vähän nauraa ja tuulettaa tunteita, ota yhteys [email protected]
Kirjaa saa itselle.Maija maalta, Kuhmosta toimittaa Sinulle kertomusta 50 vuoden takaa!
Tänään, 26.9.2016 on siis tasan 50 vuotta, kun juna lähti Kajaanista, ja kolkutti klonk-klonk-klonk Helsinkiin, ja miten Maijan kävi?
Kun katson aikaa, 50 vuotta sitten, en häpeä. Olen onnellinen "juuristani", siitä kaikesta, mitä kotiseutuni antoi ja opetti. Ontojärvi? Lapsuuteni ja nuoruuteni muistot. Kuinka voisin niitöä KOSKAAN kadottaa, unohtaa?
Mutta elämä haastoi, tie kutsui. Niinkuin se oli ja on kutsunut monia työn hakuun, elättämään omaa päätänsä...
En häpeä, että olen kuhmolainen, kainuulainen. Juureni ovat hyvät!
Jos tosiaan kiinnostaa, miten kuhmolaisen "maijan" matka eteni maailmalle, niin saat siitä lukea.
Iloista syksyä kaikille kotipitäjäni ihmisille, kaninuulaisille - kaikille!
- maijaliisa, Kuhmon tyttö
50 vuotta sitten...
26.9.1966
Lähti eräs Maija Kuhmosta. Astui Kajaanista junaan, matkusti koko yön – 14 tuntia. Saapui aamulla Helsinkiin. Mitä siitä? 50 vuottta sitten. Suomen yhteiskunta oli KOVIN erilainen... Miten Maijan kävi Helsingissä?
Uutuskirja KOTIAPULAINEN, kertoo herkän ja hauskan ja kiinnostavan tosikertomuksen. Oikeilla nimillä ja olosuhteilla. Helsingissä!
Jos kiinnostaa lukea muistelmaa, kysy kirjastosta kirjaa. ISBN 978-952-68602-0-6. Jos ei ole, ne toimittaa kirjaa saataville, luettavaksi kirjaostoon. Kainuuta ei ole häpeäminen!
Tai jos haluat vähän nauraa ja tuulettaa tunteita, ota yhteys [email protected]
Kirjaa saa itselle.Maija maalta, Kuhmosta toimittaa Sinulle kertomusta 50 vuoden takaa!
Tänään, 26.9.2016 on siis tasan 50 vuotta, kun juna lähti Kajaanista, ja kolkutti klonk-klonk-klonk Helsinkiin, ja miten Maijan kävi?
Kun katson aikaa, 50 vuotta sitten, en häpeä. Olen onnellinen "juuristani", siitä kaikesta, mitä kotiseutuni antoi ja opetti. Ontojärvi? Lapsuuteni ja nuoruuteni muistot. Kuinka voisin niitöä KOSKAAN kadottaa, unohtaa?
Mutta elämä haastoi, tie kutsui. Niinkuin se oli ja on kutsunut monia työn hakuun, elättämään omaa päätänsä...
En häpeä, että olen kuhmolainen, kainuulainen. Juureni ovat hyvät!
Jos tosiaan kiinnostaa, miten kuhmolaisen "maijan" matka eteni maailmalle, niin saat siitä lukea.
Iloista syksyä kaikille kotipitäjäni ihmisille, kaninuulaisille - kaikille!
- maijaliisa, Kuhmon tyttö
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ois kyllä syytä hävetä juuriasi !
Mitähän juuria? Ei Kainuun maakunta mikään maailman kehityskolkka sentään ole. Ihan upeaa on luontokin. Ja Kuhmossa on aina musiikkijuhlatkin kesäisin ja nykyisin se on kaupunkikin. Joka on ajellut autolla Euroopan läpi muutamankin kerran, on todennut, että paljon rähjäisempiä kyliä ja taajamia on mm. Ranskassa! Aivan kauheitakin, puistattavia näkymiä. Ja muualla.
"juuret kasvoi maahan sen, kylmän sekä routaisen, lämmön tunsin kuitenkin lujuudessa graniitin....
Niin se menee.
Se, että kuhmossa on jotku musiikkijuhlat ja se on kaupunki ei auta sitä surkeaa tilaa mikä väestön keskuudessa on. Pehmeäpäisyys ja uskonto näyttäisi vallanneen koko paikan. Naimisiin saatetaan kehottaa menemään melkein kenen hyvänsä kanssa! Ei mitään käsitystä terveestä moraalista, kunniasta, tai soveliaisuus käsityksistä.
Onko kuhmo yksi harvoista lintukodoista niin pitkään, kunnes ulkomaalaiset työnnetään kuhmoon, kun suomalaiset ei halua enää nähdä kuhmon rappiota?
Onko se oikeanlainen tila kaupungissa nähdä pääosin vanhuksia? Kauniiden naisten ja miesten näkeminen on harvinaista. Missä 30-40 vuotiaat? Pitkät hiukset kuhmossa ovat ilmeisesti tabu, ja pahaa verta levitetään naapurien ja kaverien kesken.
Ehkä sittenkin on parempi, että kuhmoon pistetään vähintään 1000 pakolaista jostain lähi-idästä. Katsotaan vuoden päästä onko yksikään jäljellä.
Ei sanat riitä siihen mitä haluaisin tilanteelle tehtävän.
Ei auta surkuttelu Kainuun tilanteesta. Eikä se voivottelu yleennsäkään auta....
Mutta pitäähän se turhautuminen purkaa.
Niitä juuria, joita kainuu 1950-1960 luvulla antoi, ei tartte hävetä. Opetettiin työtä tekemään, katsomaan eteenpäin- Surkutella kaikki osaa, mut se ei tosiaan mitään auta!!!
Kirjasto ei tunne (löydä) kyseistä teosta.
Teos on aivan tuore, siis uunintuore! ISBN 978-952-68602-0-6 Kirja on kansalliseen arkistoon rekisteröity.
Eivät kirjastot ole voineetkaan vielä "löytää" Kirjaa! Mutta ilmankin se on saanut vauhtia matkaan. Kirjasto kyllä yleensä tilaavat, jos lukijat kyselee. Ja tämä kirja on sitä sorttia. Kadonnutta kulttuuri-ja työelämän ja maaseudun elämisen historiaa....
Kestää aikansa, kun kirjastot yleensä reagoivat. Mutta ei se niistä kiinni ole. Tänäänkin ovat lukijat iloista palautetta toimittaneet!!
Mutta, eilen siis tosiaan tuli 50 vuotta, kun juna lähti kolkuttamaan, ja siirsi karusta Kainuun maakunnassa tytön uusiin kuvioihin omaa päätä elättämääN! (Ei makaamaan masentuneena ja surkuttelemaan karun kainuun olosja....)
Niin se pitääkin tehdä. Itse tässä kovasti yritän.
Onnea yrityksellesi! Jos elämässä antaa periksi, niin sitä lajia riittää.
Mutta vanha sananparsikin sanoo: Eteenpäin, sanoi mummo lumessa...
Joo? Jos uppoa lumikinokseen ( niinkuin lapsena kävi joskus koulumatkoilla, kun piti hiihtää viisikin kilometriä Ontojärven pyryssä hukkunutta latua pitkin...) ei siinä auttanut jäädä poraamaan ja heittäytyä hankeen!
Ylös vain ja suksenmitan kerralla kohden lämmintä tupaa. Siellä odotti ainakin jonkin sortin syötävää. Joskus makoisampaa, joskus kapa-kala-keittoa..... (onko tuttu herkku?) jota nälkäänsä söi, kun muuta ei ollut.
Erilaiset on tosiaan nämä ajat!
Aloituksessa mainitussa kirjassa siteerataan Nälkämään laulua!
"Taival lie hankala olkoon vaan, luonto lie kitsas siis kilpaillaan..."
Siinä sanotaan:
"Kainuhun kansa ah arpasi lyö, missä on ryhtisi, kunnia, työ?
Meidän on uudesta luotava maa, raukat vain menköhöt merten taa..."
Joo, oli tuo laulu kansakoulussa pääkoppaan iskostettu. Mutta " raukkana" ei Kuhmon Maija ruvennut itseään pitämään, Merten taakse ei ollut matka. 500 kilometriä riitti, Suomen eteläiselle laidalle, Hesaan.
Laulut on lauluja. Elämä on elämää. Se haastaa eteenpäin! Ja 50 vuoden kuluttua sitä kysyy: Olisin kuihtunut johonkin omaan kurjuuteeni, valittanut karun kainuun kohtaloa lopun ikääni! Mutta hyvä, että elämä haastoi LIIKKEELLE!
Kovasti voimia ja jaksamista kaikille!
"Liukasta on", sanoi Jeesus Öljymäellä...
Sisäsiittoiset imbessiilit!
Jos Kainuuta ei ole häpeäminen niin miksi ei muuttaa takaisin ja luoda vaikka työpaikkoja? Vientiyritystä vaan pystyyn.
Senpä näkee jo kalateltasta että ei kuhmolaisia paljoa kiinnosta jos kalateltan pitäjä on joku tamperelainen yritys. Helpompi on keskittyä tuijottamaan ja juoruamaan muitten elämästä.
Suuret ihmiset puhuvat ideoista.
Keskinkertaiset asioista.
Pienet ihmiset puhuvat muista ihmisistä.
Joo,+toiset+ovat+yrittäjiä,+ja+harkitsevat+edistää+työpaikkoja.+Ja+toisaalta,+eläkkeellä+olisi+toki+mahdollista+palata+"juurilleen"+++-+mutta+kun+juuret,+ihmissuhteet,+kaikki+on+jo+rakentunut+muualle,+eikä+vanhana+ole+järkeä+pistää+vientiyrityksiä+pystyyn!!!
Kommenttia:
Nuoret ovat idealisteja,
vanhat usein realisteja.
Miksi?
Idealismi on elämän myllytyksessä muuttunut faktoiksi...
Optimisti ja pessimisti väittelivät.
Tuli realisti ja sanoi: en ole kumpaakaan, mutta synteesi molemmista.
Minulla on optimistin kaasutin, pessimistin jarrut, joten siihen keskelle jää realismi!
Se auttaa paljon elämässä!!!
Niin se on, että ollaan lähes samassa jamassa kuin kymmeniä vuosia sitten. Työttömyys rasittaa Kainuuta ja monia syrjäseutuja. Se on tosi masentavaa.
Suomi24:n säännöt.
Joo. Mutta keskustelu ja kirjoittaminen palstan aiheesta, kuhmolaisesta elämästä... ennen ja silleesti, on ok! Info ja mainostus ovat kaksi eri asiaa....mikä sua vaivaa????
Älä välitä. Se on näitä yksityisiä etsiviä. Yhden hengen poliisitoimisto.
Joo mutta tämähän 24 sivu on täynnä mainoksia, että sivut pomppivat edes takas...
Juu yritä siinä sitten osua hiirellä oikeaan paikkaan sekunnin sadasosan tarkkuudella oikeaan aikaan. Aukeaakin jotain muuta.
Sattui muuten otsikoista silmiin jutut, jossa työttömyyttä potevan Kainuun pojat kertovat kokemuksiaan! http://yle.fi/uutiset/3-9196344
Mitä se pieni Kuhmon pitäjä (kaupunki nyt) onkin tuottanut? Ei pidä laittaa kaikkia kaloja samaan koppaan.... sellaisenkin valtakunnan kansalaisen se on näköjään saanut matkalle, josta näin jopa kuvia netissä!!! Oikein Ontojärveltä ja Paloniemen kylästä! Että ei sitä koskaan tiedä, mitä vauvasta tulee! Kirjaa luin ja lukee moni, on se kait tulossa Kuhmon kirjastoon? Ja Kajaanin kirjastoon. Että silleesti!
http://elamanlaulu.com/tuotteet-kirjat/uutuudet/
No, olipas hyvä juttu KUhmolaisessa tuosta tyypistä, ja muusta viime viikolla!
Isän sisko oli viimeksi Kuhmossa nelisen vuotta sitten ja silloinkin siskonsa hautajaisissa. On ollut täältä poissa jo yli 55 vuotta ja nyt kun se viimeinen sisko on maan povessa, niin lähisukua ei ole täällä. Kun hänelläkin on ikää jo 75 vuotta ja se matkustaminen junissa, ym. ei ole herkkua, niin lähtiessään totesi, että taitaa se nyt olla viimeinen reissu näillä main. Sanoi, että tulkaa te nuoremmat, veljen lapset sinne katsomaan mikäli nähdä haluatte.
Haikein mielin oli kierrellyt vanhempien, isovanhempien ja veljiensä haudat sillä reissulla. Näin se vain menee. Ihminen joutuu jättämään taakseen, sanomaan hyvästejä ennen kuin sitten lähtee.
Joo. Elämä on luopumista kehdosta hautaan... Mutta siksi elämää pitää arvostaa, ja koettaa tehdä jotakin hyödyllistäkin, vaikka vähän.