Hankin jouluksi sen Ojasen traktorikirjan ja huomasin muutaman autenttisen valokuvan; kuormurin rungosta tehty peräkärri ja valtava tukkikuorma ja pikkutraktori vetämässä. Onko nämä ns mainospropakandakuvia vai todellista totta. Kyllä se traktori varmaan pysty vetämään, mutta kuinka se kääntyi ja oli halittavissa..Kuorma tuntui niin suurelta verrattuna vetokoneen painoon...
Traktorikirja Ojanen
Peräkärin kuormat
1896
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ojasen traktorikirjaa en ole nähnyt (pitääskin kysyä kirjastosta), mutta lienee aika hyvä arvaus, kun epäilen kuvassa olevan veturina Fordson Major. Kuorma-auton rungosta tehty vetävä kärry jossa "Jousalainen" eli vaijerikuormain.
Isäukko tienasi 60-luvulla sellaisella yhdistelmällä leivän tähän taloon ja kyse on kyllä toimivasta laitteesta. On se huiman näköinen viritys, kun kymmenen kiinnon tukkipoka laitetaan Majorin perään, mutta kulkee.
Majorissa kun ei ole ajovoimanottoa, kärryn veto vaatii oman vaihdelaatikkonsa myös vaunuun ja "repsikan" tehtävä on vaihtaa kärryn pykälä samaan aikaan, kun konekuski kepittää traktorin. Vaatii harjoittelua, että käy sutjakasti. Repsikka toimii myös kärryn jarrumiehenä: kuorma-auton alusta kun on, niin siinähän on jarrut omasta takaa. Meidän kärryssä toistametrinen käsin vedettävä jarrukahva; tehot riitti talvikelillä lukkojarrutukseen kuormankin kanssa. Tyhjä roikka sitten kulkee iloisesti, kun traktori rullaa vapaalla ja tuuppaa kärryn voimanotolla menemään. Siinä on syytä olla ohjauksen nivelistä välykset pois.
Keskenkasvuisena kerkesin olla muutamoisen keikan "repsikkana" (siis apumiehenä) mukana. Kärry on edelleen, mutta nykyversiossa on hydraulikuormain ja vaihdelaatikko jäi historiaan ajovoimanotolla varustetun traktorin syrjäytettyä vanhan Majorin. Belarus MT50 -70 onkin hulppea veturi teholtaan verrattuna Majoriin.
Matalakierroksinen "vain" 67-hevosvoimainen valkovenäläinen pesee nämä nykyiset turbopellen vääntömomentittomat satahevosvoimaiset lelut mennen tullen kärryn vedossa. Enää ei tietenkään ajeta urakkaa, mutta on se mukava muistella surutonta nuoruutta ja makustella vanhan ajan tunnelmaa tekemällä satunnaista keikkaa rakennuspuita sahalle rahdaten tai ajaa hirsimökin tukit käsinveistäjän työmaalle.
http://www.masinistit.com/index2.htm
Fordson notalgiaa ja aimo annos asiaa.