Hei kaikille!
Tuntuu taas pahalta vaan valittaa ja vielä itsestäni. Musta on viimeaikoina tuntunu tosi pahalta. En jaksais aamuisin lähteä kouluun (ammattikorkea) ja vain sen takia, että oon ihan väärällä alalla. Haen kyllä toiselle alalle nyt keväällä, mut nyt motivaatio on kadonnut jonnekin ja kauas.
Haluisin käydä kuitenkin tän lukukauden loppuun, mutta miten sitä jaksaa. Mistä te saatte motivaatiota aineita kohtaan, jotka ei oikeasti kiinnosta.
Tuntuu taas pahalta vaan valittaa ja vielä itsestäni. Musta on viimeaikoina tuntunu tosi pahalta. En jaksais aamuisin lähteä kouluun (ammattikorkea) ja vain sen takia, että oon ihan väärällä alalla. Haen kyllä toiselle alalle nyt keväällä, mut nyt motivaatio on kadonnut jonnekin ja kauas.
Haluisin käydä kuitenkin tän lukukauden loppuun, mutta miten sitä jaksaa. Mistä te saatte motivaatiota aineita kohtaan, jotka ei oikeasti kiinnosta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla on samantyylinen ongelma. Oon peruskoulun vikalla ja tää koko ysiluokka on menny päin perseitä. On hirmunen stressi että jaksan tän kevään tsemiä yhteishakuja ja todistuksia varten että pääsen lukioon varmasti. Tiedän että se on täysin musta ittestäni kiinni se opiskelu mut tuntuu että en vaan jaksa.. Semmonen olo että kun ajattelee kouluu niin tuntuu seinien kaatuvan päälle.
Ja niin kovasti haluun yrittää kuitenkin. Vituttaa.
Just toi ongelma! Tekis mieli tsempata, mutta joku kiskoo kokoajan taaksepäin. Mä kyllä odotan innolla yhteishakua, koska sillon voin taata että pääsen nykyisestä koulusta pois. Mut ongelma onkin just koulu, ei jaksa koko kevättä jos on tällänen fiilis päällä.
tsemiä kuitenkin sulle!
Hei!
Taidan olla kohtalotoverisi! Olen nyt opiskelemassa ammattikorkeassa ensimmäistä vuotta ja tuntuu suoraan sanoen ihan paskalta. Ala jolla nyt olen, ei ole ollenkaan minun alaani, vaan olen hakenut jo kaksi kertaa toiseen kouluun, mutta en ole vielä päässyt. Tänä vuonna on pakko päästä tai pää hajoaa.
Motivaatiota ei todellakaan ole, koska tiedän että tästä vuodesta ei ole ollut minulle minkäänlaista suoranaista hyötyä. Odottelen vaan lomia ja toisinaan pidän myös omaa lomaa, koska aina ei vaan jostain syystä jaksa nousta. Meilläkin koulupäivät on tosi pitkiä ja koulumatkakin on liiankin pitkä.(Kaikkia tekosyitä siis löytyy...)
Olen ajatellut, että miten olen päässyt sinne kouluun. Minulla ei ole minkään näköisiä matemaattisia lahjoja, joten se aine on mennyt tähän mennessä ihan ohi korvien. Samoin muut aineet on vaan niin käsittämättömän tylsiä, että ei niistä jaksa paljon innostua.
No ehkä ei pitäisi valittaa, koska moni ei ole saanut minkäänlaista opiskelupaikkaa. Mutta silti on hyvä välillä purkaa tuntoja, että edes jotenkin jaksaisi siellä koulun nurkissa notkua. Itse asiassa olen ihmeissäni, kun joku on kirjoittanut tänne tästä asiasta, en nimittäin ole nähnyt tästä täällä paljon kirjoiteltavan.
Vointeja sinulle ja koeta jaksaa vielä vähän!
Luin juuri mitä kirjoitit ja olin aivan mykistynyt. Oli kuin itse olisin selittänyt juttua, paitsi että asiasi oli paljon paremmin selitetty. Motivaatiota ei todellakaan ole ja viime aikoina on tullut todellakin otettua omaa lomaa. Olin vielä joululoman jälkeenkin viikon lomalla, kun ei huvittanut lähteä kouluun.
Mukava kuulla (tai miten sen nyt ottaa) että on kohtalotovereitakin. Oli virhe tulla tähän kouluun. Ja itsekin ihmettelen, miten tänne oikein päädyin. Meillä on hirmuisesti matikkaa, fysiikkaa ja kemiaa, enkä todellakaan osaa niitä. Kemiasta on jo tullut hylätty ja muut hädin tuskin läpi.
Tämä koulu oli kyllä viimeisenä hakutoiveenani, mutta kas kummaa tänne pääsin. Todellakin motivaation puutetta ja niinkuin sanoit itse mullekkaan ei tästä alasta oo mitään hyötyä tulevaisuudessa sen kummemmin. Koitetaan pitää mielemme virkeinä!
Äitisi on vanhempasi ja sinä olet hänen lapsensa. Näin sen pitäisi normaalisti mennä, ja sitä pitää myös lapsen vaatia vanhemmaltaan, oli hän jo kuinka vanha tahansa. Kuulostaa siltä että äitisi itsekin on aika pihalla asioista ja sitten sä vielä olen aika pahassa välikädessä siinä. Sulle yritetään työntää vastuuta joka oikeasti kuuluu äidille ja äiti ottaa roolin joka kuuluisi sulle.
Kokemuksen syvä rintaääneni sanoo ettei diplomatia toimi, jos toinen osapuoli ei ole siihen tarpeeksi eheä (siis "aikuinen"). Hän ottaa sanomasi miten haluaa joka tapauksessa. On varmasti turhauttavaa tuollainen ja vie energiaa muilta elämän osa-alueilta pois.
Miltä teidän äidistä kuulostais perheterapia? Siellä voisi puhua puolueettomasti.