... tattisienikastiketta lautasella. Perunaa, ja rokkimureketta eli Meat Loafia. Mitä sulla?
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 71
Vanhimmat
:)
Meillä nukutaan vielä. Mulla on kuppi kahvia tietokoneen vieressä.
Suunnitelen omenakauraryynipaistosta aamiaiseksi kunhan lutunen herää. Lapsi lähti ennen kahdeksaa junalle, ensin kouluun ja sitten kouluun (opiskelemaan ja töihin).
***
Tatteja olen joskus kokeillut, mutta ei tykätty.
Kantarellit on ainoot metsäsienet mitä keräämme. Kokeilin suolasienikomboa niin kuinmeillä maalla lapsena, karvarouskuja, haaparouskuja, kangassieniä jne....mutta en suolannut tarpeeksi ja ne homehtui kellarissa.
No HERÄTYS nyt sitten :) Tyhjällä vatsalla kahvia? Moni siihen pystyy, mutta mä en. Nälkä kurni jo heti kun herätys kävi.
Tatit on niin hyvät vaan siivutettuina pannulle voin kera, yrttisuolaa ja ruisleivän päälle. Niitä saa paahtaa aika kauan, aika kuumana, tai ne muuttuu sellaisiksi läskinpalasiksi. Syön mä kanttarellejakin, mutta minusta ehkä vähän yliarvostettu sieni, sitkeähkö.
Hapero on muuten myös hyvä. Ja siitäkin bueno, että madot ei tykkää, ja ihmiset ei uskalla poimia. Paras sieni ikinä on koivunkantosieni. Mutta sillä on myrkyllinen kaksoissisar, myrkkynääpikkä joka on tappava. Että en ole muutamaan vuoteen lähtenyt edes metsästämään :) Sitten kun elon mielekkyys menee, kokeilen taas.
Minä pakastan ryöpätyt haaparouskut. Laitan vähän vettä Minigrip-pussiin ja lisään sienet. Sitten vaan pussi kiinni ja pakastimeen. Säilyvät aivan tuoreen veroisina vuodenkin.
Käytän niitä aika usein lihapullataikinaan. Laitan taikinaan 2/3 osaa jauhelihaa ja 1/3 osan sieniä.
Huvittaa vielä vuosien jälkeen, kun poikani, joka oli aina vierastanut sieniä kysyi kerran, että miksiköhän nämä lihapullat maistuvat tavallista paremmilta? Totesin vain, että lisäsin taikinaan sieniä. Siihen loppui sienikammo.
Näin ne ennakkoluulot häviävät ruokienkin suhteen.
Olen onnekas. Mökin pihapiirin yleisin sieni on koivunkantosieni. Sitä herkkua olen saanut nauttia koko syksyn. Laitoin pakakseenkin. En ole ennen pakastanut, katsotaan tykkääkö. Olen lähdössä lääkäriasemalle. Hiukka jännittää, kaksi vuotta edellisestä kontrollista. Tänään vuorossa chilipaprikoiden säilöntää.
Ai kateus iski! En ole noita herkkuja syönyt moneen vuoteen. Just noin on paras tapa poimia, omassa pihapiirissä voi ainakin olla varma että on koivunkanto, eikä kuusen.
Mun chilit ja paprikat ovat vasta keltaisina. Ne ei taida ehtiä edes kypsyä ulkona, joudun kohta kaikki ruukut raahaamaan sisälle ja keksimään heille valoa.
Tsemppiä päivääsi, voin kuvitella että on aina yhtä jännittävää mennä. Kaikesta huolimatta pidän sulle peukkuja, korppis.
Minä pidän sinulle myös peukkuja, korppis.
Kiitos tytöt, piina ohi, kaikki hyvin, aina nää kontrollit pelottaa vaikka oireita ei olisikaan, mutta nyt mennään taas iloisena eteepäin. Pääasian nyt on keskittyä selkäni hyvinvointiin. Olen löytänyt sopivan patjan kovuuden sänkyyni ja aamuisin nousen ylös selkä suorana ja hyvin levänneenä. Tänään teen pitkän sauvakävelylenkin kiviä repussa ; )))
Älä niitä kiviä reppuun, vai ootko saanut jonkun sellaisen ohjeen? Laita ne nilkkoihin.
Löysin Petzen mökin rajalta viisi/kpl pyöreitä hiottuja sementtikiekkoja, lienevät sähkölinjavetotöiden aikana jääneitä. Otin talteen. Olisivatkohan 300g -1000g/kpl. Hartiat ja selkä pysyy suorassa kun reppu vetää taaksepäin. En mä pääsisi liikkeelle jos nilkkoihin niitä sitoisin ja mitä ne mun tapauksessa hyöveijäisi.
Ylä-Kainuussa lausutaan, mitä se hyvejää!
Nilkkapainoista hyötyisit silleen, että ne vahvistaisi pakaroita jotka auttaa tasapainossa.
Ok, tuo selkäreppu-paino varmaan venyttää sun hartiat taaksepäin. Muuta ne ei teekään. Ei ne kehitä sun yläselän lihaksia, korkeintaan rupeat jännittämään hartioita niin että sulla on kohta niskatkin jumissa.
Ryhtiin se ei auta, muuta kuin venyttämällä, koska vastapainoksi joudut kulkemaan pikkasen etukumarassa. Eikä se vissiin ollut yläselkä joka oli sun ongelma?
Mietitään sitten vielä mitä se reppu tekee ristiselälles - painaa sen kasaan. Onneksi sulla ei ole paljon painoa, joten ei myöskään paina paljon kasaan.
Keskustele edes fysioterapeuttisi kanssa, onko tuo hyvä idea. Minusta tuo vaikuttaa ei-terveelle selälle haitalliselta. Jos hän sanoo että oikein hyvä, niin tuu kertomaan mulle.
Jos haluat tukea sun ryhtiä ja alaselkää, mene seinän viereen seisomaan ennen kuin lähdet lenkille. Paina kantapäitä, pylly ja hartiat (ja takaraivo) seinään kiinni, täytä keuhkot ilmalla ja imaise napa kevyesti kohti ristiselkää. Hengitä ulos, mutta jätä yläkroppa siihen asentoon kuin se oli kun keuhkot oli täynnä. Ja nyt lähdet kävelemään. Tuo hyvä asento varmaan häviää kävellessä, mutta muistuta itteäs siitä aika ajoin. Kepeillä on hyvä työntää ittensä taas kohti taivasta.
Ja mikäli tarvitset muikkarin, sido naru tai vyö kevyesti vyötärön ympärille kun seisot siellä seinään nojaten. Niin löysästi ettei se tunnu kun sen solmit, mutta niin tiukasti kuitenkin, että tunnet sen mikäli napa-imu unohtuu. Tää on sitä staattista harjoittelua.
Alkuun asento tuntuu teennäiseltä ja oudolta, mutta kyllä se siitä. Tuosta se lähtee sitten kohti arkea, kun istut muistat suoristaa selkää ja imaista napaa jne.
Söin aamulla kaurapuuroa.
Veteen vai maitoon?
Veteen, löysäksi keitettynä,, syömävälineenä oli lusikka ja keskikokoinen lautanen toisella korvalla kuuntelin radiota olohuoneessa pauhasi tv ja olo aamuinen. Syötyäni löysän puuroni huuhtelin lautsen juoksevalla vedellä ja laitoin astiakaappiin.
Velliä ja soppaa voi muuten syödä puikoillakin:
https://www.instagram.com/p/BKsXYgmBbtG/?taken-by=r.eally
Mitä sun toinen korva teki?
Eipä ollut liiemmälti sattumia tuossa sopassa. Yks´ainoo vaalea otus siinä näkyi. Olisko ollut joku toukka?
Varmaan kilot karisis ja likapyykki lisääntyis, jos pelkästään tuota evästä kuukaudenkin vetelis kuvan esittämällä tyylillä.
Oletkos kokeillut syödä noin?
En ole vielä, mutta poika on sellainen puikkojen heilauttaja, seuraavalla soppapäivällä aattelin kattaa hänelle noin.
Kerran viikossa syödään meillä puikkoruokaa. Sushia tai nuudeleita lähinnä.
Mä join kaksi mukillista maitokahvia ja kaksi ruisleipäviipaletta, päällä vain beceliä. Jääkaapissa on papupataa, kun tulen uimahallilta niin sitten syön lounaan.
Onneksi on luvassa sateita, suppilovahverot olivat kuivahtaneet metsässä joten uusia odotellessa.
Aika kuivaa meilläkin on ollut nyt, ei sieniä. Onko sadetta luvassa? Hyvä vaan, saa siirtyä sisätiloihin joulusiivousta tekemään :))
On luvassa, huomenna menen ostamaan uudet kumpparit. Viikonloppuna nököttämään virverin kanssa kurapuvussa kivennokkaan ja ensi viikolla suppiksia sitten. Ihana syksy :)
Mulla on ruususaappaat, saas nähdä elääkö ne talven yli. Yleensä nuo kauniit ei ole pitkä-ikäisiä, the good die young.
Syökä kala paremmin kun vedet viilenee?
Mä erehdyin ostamaan sellaiset ruudulliset, parissa vuodessa sain ne rikki. Nyt hankin kunnon kontiot. Haisaappaat taitais olla liian tasapohjaiset ja lyhytvartiset.
Eilen kun kävin meressä uimassa, niin kalat hyppelivät hullunlailla joten luulisin, että syövät paremmin. Ja tärkeintähän ei ole saalis vaan saalistaminen ja hyvät eväät :)
Namskutaraaraa... nam nam nam, sienet ovat hyviä. Paistetut sienet sipulin kanssa vie kielen mennessään.
Minä en ole vielä syönyt mitään. En koskaan syö aamupalaa.
Kohta alan ruokaa tekemään. Paistan ahvenfileitä ja sen kanssa perunaa ja salaattia.
Jos jaksan, niin saatan tehdä perunamuusia. Kohta se nähdään kun meen alakertaan perunoita pesemään. Muusi olisi parempaa, mutta inhoan perunoitten kuorimista, joten on suurempi mahdollisuus, että nakkaan kattilaan kuorimattomat perunat.
Ahven on toinen namnam :) En ole aikoihin syönyt sitä. Joskus myöhäisteininä asuttiin saarella kesät, ja kalaa oli pöydällä joka päivä. Makkaraa vaan jos ei tärpännyt. Se oli sitä aikaa kun sai jopa turskaa, siikaakin joskus. Ahvenia aina. Ei tarvittu fikkareita kun loistettiin kilpaa pimeässä kuin kiiltomadot.
Vai inhoat kuorimista. Uusien perunoiden peseminen on kans niin turhauttavaa puuhaa, vielä jos sattuu pieniä olemaan.
Mulla oli vielä eilen pinaattisalaatti joka kuului tuon murekkeen kanssa, pikkasen sitrunaa ja suolaa, pakasteherneitä ja fetajuustoa. Ahmin ne eilen, tänään jäi annos vähän kasvittomaksi :)
Maanantaina tein ison perunamuussin paikallisista maukkaista perunoista, se riitäisi jo pelkältään evääksi makunsa puolesta, mutta kävin kuitenkin poimimassa korillisen haaparouskuja ja toisen kantarelleja ja mustia torvisieniä joista tein lisukkeita muussille ja osan säilöin.
Kantarelleja en yleensä pelkältään laita, mutta yhdistettynä mustiin torvisieniin saa niistäkin maukkaan muhennoksen.
Aamulla oli katiskassa muutama kunnon affenköriläs, joten muussin lisukkeet vaan lisääntyy. Huomenna taidan tehdä toisesta affenesta keiton.
Huomasin että meillä on aika samanlaiset eväät ;) Salaatin sijasta popsin nyt noita tomaatteja jotka poimin pois hallaöiden alta, tuossa korissa ovat kypsymässä, 2-3 kpl päivässä kypsyy syöntikelpoisiksi.
Joo ei siitä mitään tullut, että olisin alkanut kuorimaveistä heiluttelemaan. Perunat on nyt kattilassa. Paistinpannuun läiskäsin ahvenfileitä ja pian saan mennä ne kääntämään. Lautasella oottelee toinen satsi paistamista.
Muinoin, kun porukkaa oli paljon saaressa ja piti uusia perunoita ruveta keittämään, niin maan mainio kuorten lähdetyskonsti oli tukeva keppi ja ämpäri ja sopivan kokoisia kiviä. Kuoriminen tapahtui siten, että plätkäs perunat ämpäriin ja pisti joukkoon jotain 5-6-7 kiveä. Merivettä ämpäriin ja sillä kepillä sitten sekoitettiin ja huh-hah-hei kohta perunat olivat niin alastomia, että jotta ja.:)
Nykyään syön uudet perunat kuorineen. Niissä on niin ohuet kuoret, että kelepaavat mun poskien sisälle.
Pari-kolme kertaa kuukaudessa käyn ulkona syömässä ja silloin otan aina perunamuusia. Yks tuttuni sanoo laittavansa aina perunamuusin joukkoon keitettyä kananmunaa. Itse en koskaan ole kokeillut, mutta tuttavan mielestä se on herkku-herkkua.
Oon ollut keräämässä karvalaukkuja täs joku aika sitten. Sainkin niitä mukavasti. On ne vaan niin hyviä nuo sienet. Kangassieni on kans mun herkkua. Voimakkaasti paistetut kangassienet sipulin kanssa ja sitten kermaa pläjäytetään joukkoon, niin mikä voisikaan olla parempaa. Valkopippuria paljon, se on minusta ihan must-juttu.
En syö perunaa
Juuri ollenkaan. Kananmuna sopii kyllä muussiin. Ite jos teen, laitan usein munan, tai pari. Normaali muussi, antaa pikkasen jäähtyä, sotkee pari raakaa munaa sekaan. Lopuks vähän lisää lämpöä. Oletan, joskus kuullut noista keitetyistä munista ja tullut tulokseen, munia aivan turha keittää. Toki, keitetyistä munista tulee suutuntumaa enenpi, kun sattumia. Maku sinällään ei mun mielestä eroa.
=DW=
Kun muussiin laittaa mahdollisimman vähän nestettä, ja kananmunaa tilalle, sen voi vaikka seuraavana päivänä paistaa pannulla. Tulee harvemmin tehtyä, kun rasvaa taas menee. Sen syön mieluummin suklaan muodossa :)
Ihmettelen vähän perunan käytön vähenemistä, minusta se on niin hyvä ja monimuotoinen. Ihan keitettynäkin. Meillä lapset haluaa kaikkea vehnäjutskaa, ei nykyajan muksu osaa edes kuoria perunaa enää.
Aika hyvä kuorimiskone, pitää kokeilla ensi kesänä :)
Mnaah
Perunan käyttö vähenee, koska saatavilla muitakin elintarvikkeita. Tarkoitan, varsinaisien perunaruokien suosio laskee. Välillisesti pottuja tungetaan melkein mihin tahansa elintarvikkeeseen, halpaa tärkkelystä.
Just maun takia perunaruuat vaativat muita aineita ja vaivaakin. Pottumuusista saa ihan hyviä kasvispihvejä, pitää vaan lisätä niitä muita kasviksia ja mausteita. Mun mielestä niitten maku perustuu paistopintaan. Sama paistetun muussinkin kanssa. Vanha muussi usein kammottavan makuista, vähän lisää aineita ja paistaa ruskeaksi, jotenkuten ihmisravinnoksi kelpaavaa.
Suomessa se huonopuoli, vain yksi kasvukausi. Vuodenaikojen vaihtelusta ongelmia. Pitää muistaa sekin, pottu ei kuulu suomen luontoon vieraskasvi, menestyy v iljeltynä hyvin, vaan ei oikeasti ole mnivuotinen täällä. Jahka ilmasto pikkuhiljaa muuttuu. voip kasvatella riisiä ja makoroonia :D
=DW=
Unohtui
Perunan kuoriminen täysin turhaa hommaa. Kuorissa maku ja eniten vitamiineja jne. Potut niin pitkälle jalostettuja nykyisin, tasakokoisia ja sileitä, multa jne lähtee helposti pesemällä. Suotta skipata pottujen paras osa menemään, Aikanaan tilanne oli erilainen, potut muhkuraisia, säilytys sellainen kuin oli, oli vähän pakko veistellä kuoret pois.
Noin mainiten. Muussipotutkin kannattaa keittää kuorineen. Helppo kuoria keitettynä ja maku jotain ihan muuta, kuin raakana kuorituista tehdyssä.
Mä en siis juuri syö pottuja, mutta kyllä mä niistä ruokaa osaan tehdä.
=DW=
Huomaa ettet syö perunoita, kun unohdit että ne kasvaa mullassa. Tai hiekassa.
Nykyisin myydään valmiiksi pestytkin, mutta ne ei ole yhtä hyviä kuin ne multaiset. Pitäiskö vetää johtopäätöksen että multa on sittenkin hyvää. Tai hyvä säilytyspaikka.
Sama, kuin muillakin juureksilla.
Liika käsittely ei tee hyvää. Siis ennen kokkailuja. Kun juures pestään jossain pakkaamossa, kestää aikansa, ennenkuin se on kaupassa. Multa suojaa ja mun käsittääkseni vaikuttaa kosteuteen, vaikka pottuhalleisa nyt aina pölisee.
Ja mainostaen kuoria edelleen. Pakasteranskanpotut kyllä ok. Kuitenkin aivan eri asia ostaa multapottuja, viipaloida net kuorineen ja laittaa samantien uuniin. Ekaks, potut vähemmän käsiteltyjä ja kuoret on se juttu taaskin, jotain makuakin...
Paksukuoriset juurekset ei mun mielestä toimi kuorineen. Lantun, tahi nauriin kuoret ei oikein maistu mitenkään tehtyinä hyvältä. Punajuuri tai bataatti toimii, ainakin aika tuoreina.
Nämät mun juuresaiheiset kommentit perustuu lähinnä omiin kokeiluihin. Kuoret kuitenkin melkein aina syötäviä ja maukkaita ja terveellisiä. Ja potussa paras osa.
=DW=
Sulla on herkut lautasella... voi, patti, että tattikastiketta... ihan tuo veden kielelle.
Tässä talossa ei ole menuuta lainkaan tänään.
Join kahvia aamulla, juon päivällä, iltapäivällä, todennäköisesti illalla ja luulen että yölläkin. Kahvin kanssa ehkä tuckeksejä ja appelsiinituorejuustoa, niin ja voi siinä olla omenahilloakin.
Tai voin syödä muutakin kun jääkaappiani tyhjennän, liian vanhat roskikseen ja pikkusen vanhat lautaselle. Olen siis alin askel ennen roskista.
Samanlaiseksi "läskiämpärikseksi" pääsen myös, se mikä jää eikä kelpaa koirallekaan (allerginen) niin syön minä. Tai roskis. Ennen laitoin kompostille, mutta rottatapauksen jälkeen en ole viittinyt sinne ruokaa kantaa.
Pakastin tarttis tyhjentää ja sulattaa. Ajattelin että tehdään pois sieltä mahdollisimman paljon, mutta se yleensä tarkoittaa että joku muu kaappi täyttyy. Sitten pitää olla jotain millä tehdä. Siis että löytää jonkun reseptin kalalle missä pitää olla kuskusta, ja sitten sitä pitää hommata, jne.
Mun lautasella on lusikka.
Käytän lautassääntöä, yksi lusikka ja tyhjä lautanen.
Ehkä se saa keittoa iltapäivän ratoksi.
Tai sitten syön jotain muuta ja lautanen jää odottamaan otollisenpaa arkea.
Ei tääl mökillä passaa juhlia lautasprassauksilla, kunhan on lenkkimakkaraa (vähintään) jääkaapissa.
Aika hyvä dieetti tuo. Et ole ottanut käyttöön syötäviä lautasia?
Lautanen on tyhjä, lihamureke meni jo.
Mutta pari viimeistä tuntia olen putsannut silakoita.
Naapuri toi Suomenlahdelta pyytämiään, ihan mahdottoman määrän.
Huomenna saattaa lautasilla olla silakkaruokaa.
Tervehrys luottopakkini
Kauhioi syämärei nää kirjottajat ,ne tuijotta ruakalistaa ko mää kalenterii.
Joks sun posti polkee vai kustiko se oli?
Moi ystis, ruoka on hyvää ja maistuu, niin ei kun syömään vaan.
Kusti toi eilen neljä isoa vaippapakettia, joten tuntuu kulkevan.
Kyllä se toinenkin välillä toimii.
Heh, tuntuipas perunankuoriminen yhtäkkiä kivalta hommalta :)
Ancelille tämä.
Ja koti-kiusatulle, kyllä syödä kantsis eikä vaan haikailla :)) vaikka useinhan ne syrjäyttää toinen toisiaan.
Ymmärrän oikein hyvin.
Ruoka on tärkeä osa elämää ja muuttuu ei tärkeäksi vasta sitten, kun ihminen pysyy hengissä syömättä.
Onko se närhi siinä sun oksalla, vai minkälainen eläin?
Joskus, kun oikein rehkii ja tsemppailee jonkun vaikean reseptin kanssa, saattaa tulla peräti hetkittäinen mielihyvä siitä mitä on saanut aikaiseksi. Kunnes perhe tulee ja kysyy että missä suola :))
Selasin vuoden takaisia Lapissa ottamiani kuvia ja hän on kuukkeli.
Minulla on nuo reseptien seuraamiset jääneet nuoruuteen, nyt teen mutu-menetelmällä ja hyvin menee.
Noh, teen yksinkertaista ruokaa, jota osaan valmistaa ilman ohjeita.
.
Vai kuukkeli on hän.
Aloitin kokkailut vähän vanhempana, ennen sitä kokeilin vaan heittää jotain pöytään. Meni enemmän kattiloiden kiusaamiseksi, kunnes alistuin tehtävään. Nyt koetan lapsille näyttää että kivaa se on, ja tehdä jotain vähän parempaa edes pyhinä. Jälkkäriä ja sitä rataa.
Tulee laitettua toista tuntia sapuskaa, ja sitten lopputulos on koiran makkaran näköistä :) tai eka kommentti on "missä on suola". On palkitsevaa, on.. :))
Ihanaa papupataa taitaa olla jo kolmas päivä. Aina vaan paranee lämmitettäessä. Kävin vesijuoksemassa ja olipa ihana tunnelma saunassa. Tunsin sellaista hellyyttä erästä vanhaa rouvaa kohtaa, jolla jo hartia vähän kumarassa. Oli niin rauhallista, vain muutama vanha rouva, ystävällisyyttä, kohteliaisuutta. Pitäis olla saunaosasto täällä palstallakin, rentouttais mukavasti.
Vettä alkoi muuten satamaan, toivottavasti hellittä parin tunnin päästä. Olisi poljettava iltaharrastukseen.
Papupataa kolmatta päivää?
Sä juakset poreammees
Heh, mä varmuuden vuoksi söin vasta uimisen jälkeen :)
Millaista papupataa sä, kesivä, teet? Kiinnostaa kaikki hyviksi koetetut reseptit. Kun tuota helkkarin sapuskaa on tehtävä melkein joka päivä.
Mä en kyllä saunaan tulisi näin ilkikurisen porukan kanssa, en varmana tulis! :))
Tuuliseksi meni ilta, pieni myrskynpoikanen kävi aukaisemassa vajan ovea ja lennätti tavaroita.
Mä sävellän mun safkat ilman reseptejä. Tässä papupadassa oli ruskeita papuja, sipulia, porkkanaa, lanttua, riisi-kauraryynejä ja kaikelaisia mausteita.
Kuules, tämä porukka alkaa olla niin huononäköistä ettei ne lauteilla pysty erottamaan kuka on tyrkky, lasitkin menee saunassa huuruun. Niin, että katsojan silmiin se jää :)
Padat on kyllä hyviä, kun mehustuu pitkään. Kuulostaa hyvältä.
Taidat olla oikeassa :))
Sellainen itse sävelletty ruoka on tosi hyvää juuri sillä hetkellä....kun olet sen säveltänyt...
"mies tuli kotiin ja vaimo katseli kokkiohjelmaa kovin innoissaan.... miksi tuollaista katselet kun et osaa kokata.. sanoi mies...
Miksi sinä katselet sitä....aikuisviihdettä" vastasi vaimo.
Heh heh :))) Nokkela vaimo :)
Tänään mä tein tofu-nuudeli-vihanneswokkia. Oli hyvää. Olisko ollut vähän pervoa jos olisin syönyt alasti uudet kontiokumisaappaat jalassa vaan.
Alasti siks, että tuli hiki, kun ostari missä olin ostoksilla oli uudistettu hehtaarihalliksi ja jouduin suhaamaan edestakas et löysin kirjaston, kaupat jne.
Eilen illalla töiden jälkeen kiiruhdin kauppaan. Tuli nimittäin mieleen kaalikeitto ja pitihän sitä kaalia mennä hakemaan. Aamulla kaheksalta aloin kaalinpäätä nirhaamaan.
Nyt keitto on ollut tulella tunnin verran ja ah, koko kämpässä leijuu kaalikeiton tuoksu. Jotkut sanoisi haju, mutta mun mielestäni se tuoksuu hyvältä.
Jahka keitto nyt oikein ajan kanssa itteänsä levyllä möyhää, niin johan kelpaa sitä syödä. Tein niin rutkasti (n.8litraa, heh heh), että riittaa pakastimeenkin monen rasian verran. Kaalikeitto vain paranee kun sen tällää pakastimeen.
Sulla on valtavat kattilat! Pyykkituvassako keittelet :)) Onko sulla joku oma juju millä sä saat sen maistuvaksi? Kokeilin kerran, ei mennyt seulan läpi, taisi olla niitä äiti-ei-sitten-enää-tätä-kiitos ruokia. Niitä on meillä jonkun verran.
Joo, saunan padassa keittoja keittelen:)
Eiku oikeesti ei ei. Mulla on kymmenen litran kattila ja sillä voi keitellä eri litkuja enemmänkin. Hernekeittoa keitän sillä kaalikeiton lisäksi ja lohikeittoa kans tietysti.
On mulla pieniäkin kattiloita pienille litkuille.
Kaalikeittoon ruskistan aimo kasan jauhelihaa. Maustaminen on kaiken aa ja oo. Semmosta hienosäätöä, että ensteks vähän sitä ja sit sitä ja sitäkin, sitten hetken kuluttua maistan ja lisään sitä lisää ja sitäki enemmän. Maistelen monta kertaa ennenku se kelepaa.
Monet eivät laita makeutta kaalikeittoon, mutta mun mielestä siihen kuuluu laittaa sokeria. Ei nyt ihan pakettikaupalla, mutta enemmän kuin vain vähän. Sopivasti siis.
Valkopippuria rakastan tuossakin keitoksessa ja niinpäs tälläilen sitä miun maun mukkaisesti.
Vattunkupuruni on nyt täynnä keittoa. Illalla kun töistä palajan, niin oon varma, että ryntään kaalikeittoa lämmittämään. Ruisleivän vinkale ja lämmintä keittoa, niin se naisen tiellä pitää.
Aikoinaan kun porukka oli vielä kasas, niin oli meilläkin joitakin "äiti-ei-sitten-enää-tätä"-ruokia. Yks oli silakkalaatikko ja jansonin kiusaus. Minä tykkään silakkalaatikosta, mutta en sitten sitä viitsinyt perheelle tehdä, kun niin naamat rutus sitä söivät. Joo ja valkokastike oli kans yks inhomurkina. Siitäkin minä itse tykkään.
Kaalipata on ykkösherkkua!
Ruskistelen paistinpannussa runsaan voin ja sipulin kanssa ensin lihat, jos on ollut saatavilla lammasta niin sitä, jos ei niin sitten nautaa, mausteeksi suolaa, mustapippuria ja valkopippuria, sekä kouranpohjallinen kokonaisia maustepippureita.
Seuraavaksi ruskistelen kevyesti myös silputut kaalit. Sitten koko komeus vesikansipataan (7 litraa) hellalle ykköselle muhimaan vähintään kolmeksi tunniksi, mieluummin neljäksi.
Joskus laitan pataan lisukkeeksi reilun kokoisa porkkanan paloja ja perunan lohkoja. Välissä muutaman kerran sekoittelen ja lisäilen pippuria, suolaa ja siirappia maun mukaan.
Osan syön heti ja seuraavana päivänä, vien myös kipollisen naapurin vanhuksille, loput pakastan, sillä niin kuin sanoit, se vaan paranee pakkasessa. Keitoksi pata muuttuu kun lisään hieman lihalientä.
Voi miten halpaa ja hyvää ruokaa:) Taidankin tänään ostaa tarpeet ja huomenna muhituttaa.
Vesikansipata? Mikäs se semmonen on? Ai isooo kansi, jossa vettä :)
Kouranpohjallinen kokonaisia maustepippureita. Taidan ottaa sanavarastooni tuon "kouranpohjan", oli niin kivasti sanottu.
Sun kaalipata vaikuttaa hyvältä. En ole vastaavanlaista itse tehnyt, mutta kenties joskus kokeilen. Perunanlohkot kuulostaa vieraalta, porkkanat ei. Kaalikeittoon laitoin porkkanaa muutamat kouranpohjalliset:)
Juu, kansi täyteen kylmää vettä, tämmönen http://www.kokkipuoti.fi/products/le-creuset/le-creuset-doufeu-vesikansipata/ mutta mulla on vaan isompi ja toinen pienempi, toimii liedellä ja uunissa. Maailman paras uunipuuron valmistuksessa.
O ou näyttääpä kätevältä padalta. Kiitos joululahjavinkistä :)
Kaalikeitto kyllä hyvää.
Mutta just sen haju ei oikein miellytä. Mä pidän kyllä kaaliruuista, kaalilaatikko suurta herkkua, kaalikäälyreitä ei itse viitsi tehdä, mutta käytän kaalta kyllä muuten paljon. Siis makua antamaan erilaisiin keittoihin jne.
KVG "Marskin pata". Se aivan ykkösherkku, aavistuksen työläs tehdä, mutta, mutta... vaivansa väärtti.
Noista isoista kattiloista vähän eri mieltä. Ei kovin usein tarvi niitä. Noh, talkooporukalle hernerokkaa tms. Talkoita ei kovin usein. Ruuan pakastamisen todennut typeräksi. Just eilen kattelin pakasteeseen. Joopa joo, oli jossain päivämäärä 2011. Aikonut skipata pakastimen kierrätykseen ja hankkia asiallisen jenkkikaapin. Saa jäätelöpaketin ja kalapuikot pysymään jäässä aikansa, eikä liikaa mahdu kertymään-
Noin pottuteemaa jatkaakseni. UUdet potut pakasttuina toimii, jotenkuten. Pitää kiehauttaa aldente, antaa jäähtyä ja sitten pakkaseen. Ei ne uuden veroisia ole, mutta jouluksi niistä saa hauskisruuan, sen iänikuisen imelletyn pottulaatikon sijasta. Ja pikkasen puheenaihetta.
=DW=
"teevee"
Meitä Kanta-Suomalaisia on enää vähän.
Pian enemmän vähemmän.
Ainakin meitä jotka eivät loisi.
Jospa antaisit meidän elää ja alkaisit syöttää elin-taso-pakolaisille vihreitä Perunoita.
Salaatiksi Perunan-naatteja.
Vihi annoksen nimeksi aurinkoinen.
ulkom.Solaniini
H.
Kuten moni jo tietääkin, minä pidän ruskistetuista paisti-leikkeistä.
Kalkkuna/Broileri SF
Etenkin höyrytettyjen pakaste-vihannesten ja -kasvisten kera. SF
Välillä sitä kaipaa muutakin mehukkuutta kuin mitä kasviksissa on.
Ja niinpä minä liottelin Kermassa kuivia Suppiksia.
Lisäsin Suolaa ja Pippuria.
Lotrasin al dente vihannekset runsaasti ja...
Ateriani oli Danten Jumalainen Näytelmä.
(korppis huom! Kirjallisuus-kehu)
Joten kyllä otti jotta tattista vaan luonnolle.
H.
Sulla on tyrkyllä profiilissakin ruokavalio :)) niin muuten mullakin, öinen ainakin.
Tattista luonnolle oli eilen päivälläkin, pieni maasumu, jonka läpi aurinko paistoi ja valaisi ruskamaisemaa... Ei voi kun kiittää Maalaajaa, kuka ikinä hän onkin.
Mulla on lautasella " putkimiehen oksennusta" ja sienisalaattia.
Aamutaistelu, utelaisuus vastaan yökötys, mikä tuo on, ja haluanko edes tietää :)) Uteliaisuus voitti. Mitä sää syöt??
" Putkimiehen oksennus " ⚠ on yhtä kuin narrauskeittoa Ei kannta kuitenkaan oikeasti juoda Putkimiestä laimentamatta ensin vedellä 1:1. Sopii tosin paremmin röörien avaamiseen mitä janojuomaksi .
Nyt sä narraat, ei putkimiestä saa juoda, se pitää syöttää.
Tänään on lounaaksi eilistä tofu-vihannes-nuudeliwokkia. Ostinpa eilen potunoitakin, nyt mietin, että nappaisko kala uistimeen tuosta myrskytuulesta huolimatta. Nooh, jospa kuitenkin iltapäivällä saapastelis merenrantaan, ainakin siellä tuulettuu.
Mukavan lämmin ilma ulkona, aurinkokin pilkahtelee.
Tofua olen kokeillut tasan kerran, se meni samantien äiti-ei-enää-tätä listalle, enkä ole toiste uskaltanut. Siinä jos missään, on maustaminen tärkeää, eikä se ole mun vahvoja puolia. Vaikka nyt olen jo muutaman vuoden tuntenut itseni Kokiksi omassa keittiössä, onnistuin vielä männä viikolla tekemään tutkielman nimeltään "Mitkä mausteet eivät sovi yhteen". Se oli olevinaan tavallinen currykastike, mutta soija ja savustettu chili ei oikein käynyt curryn kanssa :/