itsesäälistä eroon!

Taas huutaa tuon puute, se on aika normaalia kyllä teini-ikäisten keskuudessa, tiedän itse kokemuksesta siitä.
Ensimmäiseksi itsesääli/itseinho on aina tullut joltain muulta ei sinulta itsestäsi unohda se nyt jo, puhuin taannoin yhden psykologin kanssa sillä oli pari aika hyvää ideaa tähän, yksi oli että keskity niihin kolmeen parhaaseen ominaisuuteesi pidä ne kokoajan mielessä, aina kun mieleesi tulee joku huono juttu itsestäsi otat vain nämä kolme esille jotka voittavat kaikki muut. :)
Se on yksi tapa...
Toinen jonka muistin tähän hätään on affirmaatiot, jos vaikka haluat jotain niin joka ilta ennenkuin menet nukkumaan käytät 15 minuuttia siihen että kirjoitat alas se mitä haluat saavuttaa.

Noi nyt ovat joitain tekniikoita joilla saat taottua sinne päähäsi(eli alitajuntaan) noi asiat, tekniikoita on monia muitakin.
Mutta muista tämä:
ÄLÄ KOSKAAN ALIARVIOI ITSEÄSI!

ÄLÄ KOSKAAN ALIARVIOI ITSEÄSI!

ÄLÄ KOSKAAN ALIARVIOI ITSEÄSI!

Onnea ja pääse nyt eroon siitä itsesäälistä, olet hyvä ihminen ja monet haluavat olla ystäväsi.

No ei sulla nyt niin kauhean huonosti voi mennä, jos sun jätkäs susta ees tykkää.

Ei huonoon itsetuntoon voi periaatteessa kukaan vaikuttaa, jos sä niin tunnet. Ei ainakaan täältä netistä löydä mitä konkreettista apua, mutta jotkut väittää, että itsetunto kohoaa, kun onnistuu ja saa hyväksyntää osakseen...mut en kyl silti ole varma, et mitä sun pitäis tehä.

!!Tsemppiä!!

Mä olen kokenut tuon saman itsesäälissä rypemisen vaiheen. Voin kyllä sanoa että maailma näyttää todella erilaiselta paikalta kun osaa arvostaa itseään..

Hmm. Mitenkäs voisin neuvoa sua. Noh , mullakin oli komplekseja omasta ulkonäöstäni.. esim. finneistä sun muista. Vaikka ei mulla edes ollut kuin pari näppylää eikä mun ulkonäössä todellakaan ollut mitään vikaa , päinvastoin.
Viime kesänä aloin miettiä asiaa kun pikkuveli oli ollu rippileirillä ja sano et siellä oli ollu mahtavia ihmisiä. Sit tajusin että sehän on tykänny musta aina , vaikka mulla kuinka on ollu finnejä naamassa sun muuta. Se on tykänny MINUSTA itsestäni , siitä ihmisestä mikä olen.
Ton tajuamisesta lähti kaikki liikkeelle.
Mäkin kuvittelin aiemmin kaikkea paskaa et "mitähän toikin nyt ajattelee" sun muuta aivan uskomatonta.
Sit mulla oli sellasia ajatuksia et mulla pitäs olla niinku muut. joo joo , miksi mun pitäs olla kuin muut? Mähän olen ihan samanarvoinen kuin kuka tahansa.

Kun sä tajuat että olet sisimmältäsi hyvä tyyppi niin et enää mieti ulkonäköäsi. Miksi sun tarvitsisikaan kun sulla on jätkäkaveri joka välittää susta? Ei sitä kiinnosta sun ulkonäkö , sillä seurustelussa sillä on kyl ehkä alussa merkitystä mutta aito välittäminen ei katso ulkonäköä.

Mulla piti aiemmin peittää jollaki meikillä mun finnejä , mutta nykyään mä en viitsi vaivautua. Ne vaan pahenee ja jos mua ei haittaa niin miks jotaki muuta haittais? Se on sen ongelma jota se haittaa. Ei ole myöskään mitään paineita ulkoisesta olemuksesta..

Sulle voisin sanoa että mieti todellakin asioita ja kysy itseltäsi miksi olisit muita huonompi yms.? Ja kuten ensimmäinen vastaaja sanoi , mieti positiivisia puoliasi ja keskity niihin. Kaikilla on huonot puolensa mutta se on pientä jos sydämessään tietää olevansa hyvä tyyppi.

Toikin kuulostaa tutulta et soimaa itseään jos ei ollu kiltti jollekin. Kun sä arvostat itseäsi ja voit näin ollen myös sanoa arvostavasi toisia niin ei sun tarvitse olla aina kiltti jos joku on sulle vaikka ilkeä tai tekee muuten sun mielestäsi väärin.

Niin.. funtsi noita juttuja ihan rauhassa. Ja sit hyvä neuvo olis et sun pitäs voittaa itsesi , tehdä jotain sellaista mikä vaatis itseluottamusta vaikka sitä ei hirveesti oliskaan. Koska sillä tavalla mä pääsin suuren harppauksen eteenpäin itsetunnon portailla.. Se itsensä voittamisen tunne on mahtava. Aijai.
Mulla toi juttu oli sellanen et mun piti käydä kiittämässä yhtä jätkää johon olin ihastunu niinä aikoina jolloin olin aika syvällä ja se oli silti sillon reilu mua kohtaan jne. OLi se vaikeaa.. Huh.En koskaan ole tehnyt mitään niin vaikeaa elämässäni.. onneksi en tajunnu sillon että mähän ihan oikeesti tykkään siitä edelleenki ni sit se vasta vaikeeta olis olluki!

Sit ku en ollu vielä aiemmin sen kans pahemmin jutskannu , näin sitä vain välitunnilla ja koulussa hyöri hirveesti väkeä yms. Kun olin vielä aiemmin selittäny jotain aika syvällistä staffia sille jne.
Kuukauden mä keräsin rohkeutta ja sit mä vaan tein sen.. pälätin varmaan aika sekavia jne. Mutta en hävenny yhtään ja huomasin tapitta´vani sitä suoraan silmiin. Lopun päivää olin kuin taivaassa sillä se tunne oli upea. Jos sulla on joku tollanen juttu joka vaatis älyttömästi rohkeutta ja jota et millään uskois pystyväsi tekeen niin DO IT! Sillä lailla pääset eteenpäin.
Se ei todellakaan ole helppoa , mutta jos haluat päästä ylös sieltä itsesäälin suosta niin sun on pakko tehdä jotain.

Mä toivotan sulle sydämestäni onnea ja tsemppiä.
Itsearvostuksen löytäminen on vaikeaa , mutta yritä tosissasi sillä tämä rauhallinen olotila on jotakin sellaista mitä en vuosi sitten uskonut koskaan kokevani. Mulla kaikki juonsi juurensa koulukiusaamisesta eka luokalla.. Jos sä pääset itsesäälistä eroon niin huomaat että ymmärrät elämää enemmän ja voit kääntää koko jutun eduksesi. Näin jälkeenpäin mä olen oikeastaan tyytyväinen että asiat menivät niin kuin menivät , sillä muuten minä en olisi minä :)
Smile!! :)