alzheimer-taudin riskiryhmä?

Anonyymi

Osaako joku sanoa, olenko riskiryhmässä saada alzheimertaudin. Äitini kuoli 90vuotiaana, hänellä oli alzheimer, kuoli tosin keuhkokuumeeseen. Isäni sisko kuoli juuri alzheimeriin alle 70vuotiaana ja toinen sisko oon aika loppuvaiheessa jo, hänelläkin siis alzheimerin tauti. Lisäksi tädin tytär n.50v on juuri saanut alzheimer-diagnoosin.
Joten sairautta on molempien vanhempien puolelta, olenko minä ja sisarukseni vaarassa tavallista enemmän? Kuinka päästä testaamaan, onko tauti kehittymässä?
Riittäisikö tälläinen määrä alzheimeriä lähisuvussa syyksi testeille.

13 kommenttia

Vastaukset

  • Kannattaa sitä muistia usein testailla,ja jos näyttää useat nettitestit heikennyksiä niin lekuriin tarkistamaan.Onhan teillä selvä sukurasitus olemassa ei silti kaikille tule ja nyt täyttämään ristikoita ja muita älytehtäviä jo ennakkoon.Aikainen hoito paras tulos.

  • ok, ristikoita teen kovasti ja kahviakin juon paljon..Noin mä olen ymmärtänyt, että aikaisin todettuna parempi hoitotulos. Mutta jos se voi 25v muhia ennen ekoja oireita, niin voivoi.

  • Varmasti pääsisit terveyskeskuksen muistihoitajalla testeihin. Itse pääsin ilman lähetettä, vaikka olen alle 50 v.

  • Terveyskeskuksen testit ei auta, vaan on vaihdettava ruokavalio. Ruokavalion on oltava sellainen joka sisältää vähän sokeria, viljatuotteita ja perunaa, mutta reilusti eläinperäistä rasvaa. Myös kookosöljy on todettu olevan hyvä Alzheimerin taudin hoidossa.
    Kehottaisin lukemaa, jos suvussa on näinkin vakava sairaus Davis Perlmutter:in kirja TUHON SIEMENET. Tri Pelmutterin isä sairasti samaa tautia, joten hän on tutkinut laajalti Alzheimerin taudin kuvaa.

  • Taitaa kuitenkin olla niin,että vielä kun ei ole kunnon lääkettä tuohon tautiin niin jos se on diagnisoitu niin se etenee vääjäämättä hoitokeinot voi vain hieman hidastaa sitä ja lääkkeet joita kehitellään kovasti toisivat oikean kunnon avun tulevaisuudessa

  • Taitaa kuitenkin olla niin,että vielä kun ei ole kunnon lääkettä tuohon tautiin niin jos se on diagnisoitu niin se etenee vääjäämättä hoitokeinot voi vain hieman hidastaa sitä ja lääkkeet joita kehitellään kovasti toisivat oikean kunnon avun tulevaisuudessa

    • Totta on, ei taida olla kunnon lääkettä olemassa, joten kehotan vielä kerran tutustumaan mainitsemaani kirjaan. Luulen ettei mene hukkaa.
      Pari vuotta sitten ystäväni kuoli tähän sairauteen, tosin oli hänellä jo reilusti ikääkin (yli 80v)
      Jouduin seuraamaan hänen lääkitystään, joka mielestäni oli enemmän haitaksi kuin hyväksi. Lääkkeet ovat hyvin vahvoja ja usein tekee potilaalle itsetuho vaikutuksia, samoin kuin jotkut mieliala lääkkeet.
      Jos mikä hyvänsä sairaus voidaan hoitaa luonnollisin menetelmin niin se on aina parempi vaihtoehto.

  • Totta on, ei taida olla kunnon lääkettä olemassa, joten kehotan vielä kerran tutustumaan mainitsemaani kirjaan. Luulen ettei mene hukkaa.
    Pari vuotta sitten ystäväni kuoli tähän sairauteen, tosin oli hänellä jo reilusti ikääkin (yli 80v)
    Jouduin seuraamaan hänen lääkitystään, joka mielestäni oli enemmän haitaksi kuin hyväksi. Lääkkeet ovat hyvin vahvoja ja usein tekee potilaalle itsetuho vaikutuksia, samoin kuin jotkut mieliala lääkkeet.
    Jos mikä hyvänsä sairaus voidaan hoitaa luonnollisin menetelmin niin se on aina parempi vaihtoehto.

    • Varmasti parempi vaihtoehto on hoitaa sairautta luonnollisin menetelmin. Alzheimerin tautiin ei länsimaisella lääketieteellä ole mitään parantavaa hoitokeinoa. Niinpä sitä hoidetaan miten sattuu, monenkirjavilla lääkeaineilla, hoitavan lääkärin mielitekojen ja uskomusten mukaan. Taustalla on yleensä jo paljon muutakin lääkitystä, etenkin sitä muistihäiriötä synnyttävää. Jokainen uusi lääke lisää kirjavuutta, jonka lopputulosta kukaan lääkäri ei kykene ennalta arvioimaan.

      Lääkkeiden yhteisvaikutukset ovat mahdoton urakka kenellekään ratkaistavaksi. Ne voivat olla mitä tahansa. Parinkaan lääkeaineen yhteisvaikutusta ei ennalta kyetä kertomaan. Alzheimerpotilailla lähes aina on lääkkeitä käsittämätön määrä. Sitä ihmettelee, kuinka jonkun ihmisen aivot voivatkin kestää ja tottahan se on, eivät ne kestäkään.

      Mitä useamman potilaan saa nähdä menehtyvän, ei niinkään Alzheimerin tautiin kuin sen lieveilmiöihin, hoidon seurauksiin, sitä enemmän huomio kiinnittyy lääkitykseen. Jos kerran sairauteen ei tunneta hoitokeinoa, miksi vastoin parempaa tietoa tätä sairautta väkisin pyritään hoitamaan sellaisin seuraamuksin, että mennäänkin jo ojasta allikkoon.

      Viestit todella tärkeästä asiasta. Kannattaa kokeilla sellaisia keinoja, joilla jo on todettu olleen vaikutusta. Noista olet jo maininnutkin kirjallisuutta myöten. Ravinnolla on suuri merkitys, jos elimistö kykenee vastaanottamaan sen, eikä sairastuneen lääkitys myöskään muodostu imeytymisen esteeksi, mikä on valitettavan tavanomaista. Muistisairaan läheisellä on hyvä olla tarkka huomiokyky ja etenkin kärsivällisyyttä odottaa. Vaikein tekijä lienee se seikka, että se mikä auttaa yhdelle, ei aina tuokaan ratkaisua toiselle, mutta noinhan se yleensäkin elämässä menee, jolloin tulee tilaisuus yrittää vielä toisin. Sairastuneilla on erilainen tausta, erilaiset ajatukset, erilaiset tunteet ja erilaiset toiveet, odotukset. Henkinen vahvuus sairaanakin merkitsee paljon.

    • Poliisista puhutaan silloin tällöin etenkin vasemmiston suunnalta väkivaltakoneistona, mikä ihmetyttää monia suomalaisia. Lääkkeiden myötä potilaalta on mahdollista viedä kaikki se, mitä ihmiselämän kannalta arvokkaana voidaan pitää, ja tässä yhteydessä harvempi siltikään mainitsee sanaa väkivalta. Majalin Pierren lausumaksi kerrotaan seuraavanlainen aforismi: "Oletteko koskaan ajatelleet, että jos hulluuteen osallistuu tarpeeksi monta, niin siitä tulee aivan normaalia."

    • Toivotaan_parasta kirjoitti:

      Varmasti parempi vaihtoehto on hoitaa sairautta luonnollisin menetelmin. Alzheimerin tautiin ei länsimaisella lääketieteellä ole mitään parantavaa hoitokeinoa. Niinpä sitä hoidetaan miten sattuu, monenkirjavilla lääkeaineilla, hoitavan lääkärin mielitekojen ja uskomusten mukaan. Taustalla on yleensä jo paljon muutakin lääkitystä, etenkin sitä muistihäiriötä synnyttävää. Jokainen uusi lääke lisää kirjavuutta, jonka lopputulosta kukaan lääkäri ei kykene ennalta arvioimaan.

      Lääkkeiden yhteisvaikutukset ovat mahdoton urakka kenellekään ratkaistavaksi. Ne voivat olla mitä tahansa. Parinkaan lääkeaineen yhteisvaikutusta ei ennalta kyetä kertomaan. Alzheimerpotilailla lähes aina on lääkkeitä käsittämätön määrä. Sitä ihmettelee, kuinka jonkun ihmisen aivot voivatkin kestää ja tottahan se on, eivät ne kestäkään.

      Mitä useamman potilaan saa nähdä menehtyvän, ei niinkään Alzheimerin tautiin kuin sen lieveilmiöihin, hoidon seurauksiin, sitä enemmän huomio kiinnittyy lääkitykseen. Jos kerran sairauteen ei tunneta hoitokeinoa, miksi vastoin parempaa tietoa tätä sairautta väkisin pyritään hoitamaan sellaisin seuraamuksin, että mennäänkin jo ojasta allikkoon.

      Viestit todella tärkeästä asiasta. Kannattaa kokeilla sellaisia keinoja, joilla jo on todettu olleen vaikutusta. Noista olet jo maininnutkin kirjallisuutta myöten. Ravinnolla on suuri merkitys, jos elimistö kykenee vastaanottamaan sen, eikä sairastuneen lääkitys myöskään muodostu imeytymisen esteeksi, mikä on valitettavan tavanomaista. Muistisairaan läheisellä on hyvä olla tarkka huomiokyky ja etenkin kärsivällisyyttä odottaa. Vaikein tekijä lienee se seikka, että se mikä auttaa yhdelle, ei aina tuokaan ratkaisua toiselle, mutta noinhan se yleensäkin elämässä menee, jolloin tulee tilaisuus yrittää vielä toisin. Sairastuneilla on erilainen tausta, erilaiset ajatukset, erilaiset tunteet ja erilaiset toiveet, odotukset. Henkinen vahvuus sairaanakin merkitsee paljon.

      Osasit laittaa asiat paremmin järjestykseen kuin minä. Näinhän se menee, mitä kirjoitit.
      Se mitä mainitsit runsaista lääkemääristä Alzheimerin potilaan hoidossa piti ainakin paikkansa ylempänä mainitsemani tuttavani kohdalla. Kaikkia lääkkeitä en edes tiedostanut, sillä hänen vaimonsa antoi päivittäin hänellä lääkärin määräämät lääkkeet ja niitä oli kunnioitettava määrä.
      Todellakin luonnon menetelmiä kannatta itse tutkia. Muutenkin jos terveytensä antaa vieraan ihmisen käsiin itse tekemättä terveytensä hyväksi mitään, niin terveys on mennyttä ja lääke kierre alkamassa

  • Syökää voita!
    Linkkien käyrät ovat kuin toistensa peilikuvia.
    Onkohan tätä kukaan tutkinut, vai pimittääkö Puskan jengi tuloksia?

    https://ravitsemusjaterveys.wordpress.com/2014/04/02/voin-kulutus-kuolleisuus-sv-tauteihin/

    http://www.stat.fi/til/ksyyt/2013/ksyyt_2013_2014-12-30_kat_003_fi.html

  • Mielenkiintoisen yhteyden olet havainnut.

    Vaihtoehtolääketieteen parissa ajatellaan, että elohopea on monien neurologisten sairauksien ja häiriöiden taustalla. Itse jouduin kokemaan sen kantapään kautta, kun lisääntyvile paheneville oireille ja sairauksille ei löytynyt syytä - ennen kuin poistatin viimeiset amalgaamit. Siitä alkoi toipuminen.

    Kris Homme on tutkinut paljon aihetta, ja esim sivulla http://townsendletter.com/Jan2017/mercury0117_3.html hän toteaa elohopeavaikutuksen alzheimerin ja eräiden muiden sairauksien synnyssä ja lisäksi kertoo maitotaloustuotteiden hyvästä vaikutuksesta. Itse käytän oivariinin lisäksi heraproteiinia.

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.