alzheimer-taudin riskiryhmä?

Totta on, ei taida olla kunnon lääkettä olemassa, joten kehotan vielä kerran tutustumaan mainitsemaani kirjaan. Luulen ettei mene hukkaa.
Pari vuotta sitten ystäväni kuoli tähän sairauteen, tosin oli hänellä jo reilusti ikääkin (yli 80v)
Jouduin seuraamaan hänen lääkitystään, joka mielestäni oli enemmän haitaksi kuin hyväksi. Lääkkeet ovat hyvin vahvoja ja usein tekee potilaalle itsetuho vaikutuksia, samoin kuin jotkut mieliala lääkkeet.
Jos mikä hyvänsä sairaus voidaan hoitaa luonnollisin menetelmin niin se on aina parempi vaihtoehto.

Varmasti parempi vaihtoehto on hoitaa sairautta luonnollisin menetelmin. Alzheimerin tautiin ei länsimaisella lääketieteellä ole mitään parantavaa hoitokeinoa. Niinpä sitä hoidetaan miten sattuu, monenkirjavilla lääkeaineilla, hoitavan lääkärin mielitekojen ja uskomusten mukaan. Taustalla on yleensä jo paljon muutakin lääkitystä, etenkin sitä muistihäiriötä synnyttävää. Jokainen uusi lääke lisää kirjavuutta, jonka lopputulosta kukaan lääkäri ei kykene ennalta arvioimaan.

Lääkkeiden yhteisvaikutukset ovat mahdoton urakka kenellekään ratkaistavaksi. Ne voivat olla mitä tahansa. Parinkaan lääkeaineen yhteisvaikutusta ei ennalta kyetä kertomaan. Alzheimerpotilailla lähes aina on lääkkeitä käsittämätön määrä. Sitä ihmettelee, kuinka jonkun ihmisen aivot voivatkin kestää ja tottahan se on, eivät ne kestäkään.

Mitä useamman potilaan saa nähdä menehtyvän, ei niinkään Alzheimerin tautiin kuin sen lieveilmiöihin, hoidon seurauksiin, sitä enemmän huomio kiinnittyy lääkitykseen. Jos kerran sairauteen ei tunneta hoitokeinoa, miksi vastoin parempaa tietoa tätä sairautta väkisin pyritään hoitamaan sellaisin seuraamuksin, että mennäänkin jo ojasta allikkoon.

Viestit todella tärkeästä asiasta. Kannattaa kokeilla sellaisia keinoja, joilla jo on todettu olleen vaikutusta. Noista olet jo maininnutkin kirjallisuutta myöten. Ravinnolla on suuri merkitys, jos elimistö kykenee vastaanottamaan sen, eikä sairastuneen lääkitys myöskään muodostu imeytymisen esteeksi, mikä on valitettavan tavanomaista. Muistisairaan läheisellä on hyvä olla tarkka huomiokyky ja etenkin kärsivällisyyttä odottaa. Vaikein tekijä lienee se seikka, että se mikä auttaa yhdelle, ei aina tuokaan ratkaisua toiselle, mutta noinhan se yleensäkin elämässä menee, jolloin tulee tilaisuus yrittää vielä toisin. Sairastuneilla on erilainen tausta, erilaiset ajatukset, erilaiset tunteet ja erilaiset toiveet, odotukset. Henkinen vahvuus sairaanakin merkitsee paljon.

Poliisista puhutaan silloin tällöin etenkin vasemmiston suunnalta väkivaltakoneistona, mikä ihmetyttää monia suomalaisia. Lääkkeiden myötä potilaalta on mahdollista viedä kaikki se, mitä ihmiselämän kannalta arvokkaana voidaan pitää, ja tässä yhteydessä harvempi siltikään mainitsee sanaa väkivalta. Majalin Pierren lausumaksi kerrotaan seuraavanlainen aforismi: "Oletteko koskaan ajatelleet, että jos hulluuteen osallistuu tarpeeksi monta, niin siitä tulee aivan normaalia."

Toivotaan_parasta kirjoitti:

Varmasti parempi vaihtoehto on hoitaa sairautta luonnollisin menetelmin. Alzheimerin tautiin ei länsimaisella lääketieteellä ole mitään parantavaa hoitokeinoa. Niinpä sitä hoidetaan miten sattuu, monenkirjavilla lääkeaineilla, hoitavan lääkärin mielitekojen ja uskomusten mukaan. Taustalla on yleensä jo paljon muutakin lääkitystä, etenkin sitä muistihäiriötä synnyttävää. Jokainen uusi lääke lisää kirjavuutta, jonka lopputulosta kukaan lääkäri ei kykene ennalta arvioimaan.

Lääkkeiden yhteisvaikutukset ovat mahdoton urakka kenellekään ratkaistavaksi. Ne voivat olla mitä tahansa. Parinkaan lääkeaineen yhteisvaikutusta ei ennalta kyetä kertomaan. Alzheimerpotilailla lähes aina on lääkkeitä käsittämätön määrä. Sitä ihmettelee, kuinka jonkun ihmisen aivot voivatkin kestää ja tottahan se on, eivät ne kestäkään.

Mitä useamman potilaan saa nähdä menehtyvän, ei niinkään Alzheimerin tautiin kuin sen lieveilmiöihin, hoidon seurauksiin, sitä enemmän huomio kiinnittyy lääkitykseen. Jos kerran sairauteen ei tunneta hoitokeinoa, miksi vastoin parempaa tietoa tätä sairautta väkisin pyritään hoitamaan sellaisin seuraamuksin, että mennäänkin jo ojasta allikkoon.

Viestit todella tärkeästä asiasta. Kannattaa kokeilla sellaisia keinoja, joilla jo on todettu olleen vaikutusta. Noista olet jo maininnutkin kirjallisuutta myöten. Ravinnolla on suuri merkitys, jos elimistö kykenee vastaanottamaan sen, eikä sairastuneen lääkitys myöskään muodostu imeytymisen esteeksi, mikä on valitettavan tavanomaista. Muistisairaan läheisellä on hyvä olla tarkka huomiokyky ja etenkin kärsivällisyyttä odottaa. Vaikein tekijä lienee se seikka, että se mikä auttaa yhdelle, ei aina tuokaan ratkaisua toiselle, mutta noinhan se yleensäkin elämässä menee, jolloin tulee tilaisuus yrittää vielä toisin. Sairastuneilla on erilainen tausta, erilaiset ajatukset, erilaiset tunteet ja erilaiset toiveet, odotukset. Henkinen vahvuus sairaanakin merkitsee paljon.

Lue lisää

Osasit laittaa asiat paremmin järjestykseen kuin minä. Näinhän se menee, mitä kirjoitit.
Se mitä mainitsit runsaista lääkemääristä Alzheimerin potilaan hoidossa piti ainakin paikkansa ylempänä mainitsemani tuttavani kohdalla. Kaikkia lääkkeitä en edes tiedostanut, sillä hänen vaimonsa antoi päivittäin hänellä lääkärin määräämät lääkkeet ja niitä oli kunnioitettava määrä.
Todellakin luonnon menetelmiä kannatta itse tutkia. Muutenkin jos terveytensä antaa vieraan ihmisen käsiin itse tekemättä terveytensä hyväksi mitään, niin terveys on mennyttä ja lääke kierre alkamassa