Arkkitehti on rakennusmiehen viholinen numero 1
Miksi niiden on aina saatava tahto läpi vaikka usein ratkaisut tai materiaalit ovat aivan epäkelpoja. Ainakin suomen olosuhteisiin.
Miksi niiden on aina saatava tahto läpi vaikka usein ratkaisut tai materiaalit ovat aivan epäkelpoja. Ainakin suomen olosuhteisiin.
Vastaukset 36
Vanhimmat
timpurin imagokurssin?
alkaa yhteislausunnalla...'arkkitehti on paska..arkkitehti on paska...'
eikä ajattele suuria asioita kuten mikä sopii minnekin, lastulevyn tilalle on tullut uusia aineita ja se pitää hyväksyä.
Niinkuin esim. tasakatto suomen oloihin vai?
tasakatto kestää. Valitettavasti Suomesta ei löydy kuin muutama niin hyvä timpuri. Kaikki pitäisi tehdä mahdollisimman helpoksi ja käyttää vain niitä materiaaleja joita voi ampua kiinni ja työstää mattoveitsellä ja sahalla....koska kaikesta muusta on vain vaivaa.
Oletko ajatellut että et vain ymmärrä? josko kysyisit miksi jokunon päätynyt valitsemaansa ratkaisuun. Ja jos haluat suunnitella niin lienee mahdollista jatkaa opintojaan?
Erillaiset nautinto tottumukset; Siinä, kun timpuri vetää taskulämmintä kossua, arkkitehti pössäyttää itse käärimänsä sätkän tai nuuhkaisee viivan peilin päältä. Ja molemmat kuuntelevat sujuvasti, mutta eivät ymmärrä toisiaan.
Jos sinusta tuntuu että arkkitehti vihaa sinua, kysy siltä mistä kenkä puristaa.
Jos kysyt arkkitehdiltä, han ei saa koskaan tahtoaan läpi, kun tilaajat haluavat kaikkea mahdotonta.
Mitä mieltä timpuri olet rakennesuunnittelijan esittämästä muovista? Höyrynsulkumuovista.
Kyllä se on niin että ainoat talot joissa käytetään muovia on Lego-talot.
Rakentaminen on nykyään niin hektistä toimintaa ettei työmailla ole aikaa mitään muoveja levitellä.
Arkkitehdit piirrelköön mitä huvittaa, sillähän ne leipänsä tienaa.
Eri asia on sitten kuka niitä piirustuksia lukee, ja mitä mestari käskee tekemään.
Niillä työmailla joissa itse olen työtäni harjoittanut on ollut aina vähintään parikymmentä aliurakoitsijan aliurakoitsijaa, eihän niiden jäljille pääse kukaan. Ainoa kriteeri on ollut:
"Kortteerit kasaan, ja halvalla!"
lukutaito ein selvästi ole timpureiden alaa. Vanhempi suunnittelija puhui rakennesuunnittelijasta ja timpuri vastaa arkkitehdin piirustuksista...
Ilmankos tulos on mitä on?
Lukutaitoa piisaa...
Ja kyky hahmottaa koko viestiketju.
Tässä onkin se kompastuskivi. Jokainen tuijottaa sitä omaa suoritustaan, eikä ymmärrä että se on vain pieni osa suurempaa kokonaisuutta.
suunnittelijoiden kuvilla ole mitään väliä - kutren edellisessä viestissäsi annoit ymmärtää - niin oletan että teet juuri vastoin tätä lausuntoasi!
Sinäkin olet osa suurempaa koneistoa ja siihen kuuluvat ne arkkitehdit ja rakennesuunnittelijat. Sinunn asiasi on tehdä niinkuin on suunniteltu - ei muuttaa suunniteltuja ratkaisuja. Silloin homma toimisi. Valitettavasti ne tekijät haluavat 'kalifiksi kalifin paikalle eivätkä juuri näe sitä kokonaisuutta. Ja kun muuttavat omin päin jotain niin tulos on susi.
Vanhempi timpuri osui ytimeen. Lainaus:
"Tässä onkin se kompastuskivi. Jokainen tuijottaa sitä omaa suoritustaan, eikä ymmärrä että se on vain pieni osa suurempaa kokonaisuutta."
Kyllä minun täytyy antaa tunnustusta timpureille, maalareille ja kaikille muillekin ammattimiehille, heiltä olen oppinut käytännön asioita ja opin koko ajan. Miten ihmeessä minä suunnittelijana pysyisin kaiken maailman akryylien, liimojen tai uusien materiaalien ja työtapojen perässä, ellei työn tekijä minua informoi? (Ei kukaan voi hallita niin laajaa aluetta kuin koko rakentamisen ala, jos niin kuvittelee, on unelmiensa vanki.) Kyllä tämä tekeminen on ryhmätyötä, vaikka yksin olenkin tehnyt suunnitelmat, niitä sovelletaan pitkin matkaa.
Toisaalta kyllä tunnistan sen timpurin stereotyypin, joka alkaa neuvoa työmaalla miten tämä työ OLISI PITÄNYT tehdä. Esimerkiksi olen saanut kuulla, että tähän olisi EHDOTTOMASTI parempi laittaa laminaatti eikä suunnittelemani parketti, onhan se yhtä hyvän näköinenkin!
Kun olen tutustunut paremmin rakentajiin, niin nämä uskaltavat tulla kertomaan asioita minulle suoraan pelkän selän takana nalkuttamisen sijaan. Helppoa se on siellä toisaalla inistä, puolin ja toisin.
Täytyy myöntää, että kyse on pienehköistä työmaista, isolla ei onnistu.
on sinänsä oikea ja siihen pitää pyrkiä. Tosin suurin osa meistä suunnittelijoista hallitsee aika paljon asioita eikä se timpuri joka arvostelee ole ollenkaan selvillä esim. liimojen ominaisuuksista.
Itselläni on sen verran sekä koulutusta että kokemusta etten jaksa asiaa selittää enempää. Kaduttaa jo että läksin kommentoimaan aluksikaan.
Kommentoin tuota oma osuus - osana suurempaa jo tuossa ylempänä. Kukin tehköön osuutensa. Silloinlopputuloskin on parempi. ei pidä mennä toisten tonteille.
Ja muuten kun esiintoit liimat...juuri menneellä viikolla katselin kohdetta jota revittiin alas urakoitsija oma-aloitteisen liimanvaihdon takia. Eli kyllä sekin on pitkälle jonkun muun kuin timpurin valinmnassa.
Miten menettelet sen muovin kanssa, kun suunnitelmissa on sellainen esitetty? Teetkö huolella vai peitätkö kiireellä? Teippaatko? Miten teet rasioitten läpiviennit? Entä liepeet ja nurkat?
juuri höyrysulkuja teippaile eikä läpivientejä kittaile niinkuin taloa itselleen rakentavat tekevät, hyvä jos saavat muovit johonkin piilotettua.
"Ja kun muuttavat omin päin jotain niin tulos on susi"
Kovin on suuret luulot suunnittelijoilla siitä että työt tehdään juuri niin kun on suunniteltu.
Työn tahdin määrää rakennuttaja ja tämän tehtävään palkkaama vastaava mestari. Siinä pelissä on suunnittelijan tekemät ratkaisut kevyttä kamaa.
Varsinkin suurten rakennusyhtiöiden työmailla "money talk, shit walk". Aikatauluista ei tingitä.
Perustukset tekee joku Kainuulainen puulaaki ja sen päälle kasaa asuinrakennuksen mitä erilaisemmat työporukat, joista kaikki eivät edes ymmärrä suomea.
On ihan yks hailee mitä suunnittelijan papereissa lukee, jos edellinen porukka on tehnyt sutta ja seuraavan porukan tehtävänä on naamioida se. Usein kun lopputulosta vertaa siihen mikä on arkkitehdin pöydältä lähtenyt, niin yhtäläisyydet löytyy ainoastaan ulkokuoresta, kaikki muu on inspiroitu mitä erilaisimmissa työmaakokouksissa.
Kun soppaa on keittämässä mestareita, insinöörejä, suunnittelijoita ja arkkitehtejä, joiden niskaanssa läähättää suuri rakennusfirma, niin jokainen haluaa vain ja ainoastaan pytingin aaikataulussa pystyyn ja seuraavalle montulle sutta tekemään.
Tässä pelissä ei liimoille saatikka muoveille jää kovin paljoa tilaa.
Suunnittelijoiden, insinöörien ja arkkitehtien olisi hyvä laskeutua sieltä norsunluutorneista työmaille katsomaan millainen sekametelisoppa siellä tänäpäivänä vallitsee.
Näinhän se on valitettavasti. Kaikenlaista höpöelektroniikkaakin tutkitaan ja testataan ja valvotaan ja vertaillaan, mutta miten on talojen laita. Huijarigrynderi tilapäistyövoimalla hutkii nopeasti ja mahdollisimman halvalla kasaan jotakin, johon parketit ja laatat ja tapetit kiinni. Valvontaa ei ole nimeksikään ja tekijöiden koulutus-, osaamis- ja moraalitaso matala.
Raksalle töihin kun ei muualle pääse...
Kyllä hyvä tulee.
Esimerkiksi missään teollisessa tuotannossa ei noin suunnittelematonta, osaamatonta ja valvomatonta toimintaa ole. Mutta yksittäisellä tontilla on hyvä roiskia miten huvittaa, eikä koirat juuri perään hauku.
minä tuon tiedän. Valitettavan hyvin. paljon olisi työsarkaa. Rakennuskulttuuri on tässä maassa syvältä ja osaaminen hukassa. Ja kuten sanoin; kokemusta on työmaaltakin ja riittävästi. Suunnittelijoita on silloin turha syyllistää kun kuka tahansa saa meuhkata miten lystää.
kun se viimeinenkin Suomalainen rakennuskulttuuri sekoittuu Virolaiseen ja Venäläiseen kulttuuriin.
Itse trokaan rakennustyömaille elementtejä.
Niin viimeisin esitys oli, kun jouduttiin lupaamaan kaupassa ”asennus opastus asentajille”. Ja kyseisestä asennus porukasta, vain yksi puhui jonkinlaista suomea. Muut jotain venäjää tai jotain muuta. Opastuksen aikana selvisi kyllä varsin selvästi, ettei kyseessä ollut kovinkaan ammattitaitoinen ryhmä ( olikohan niin, ettei urakkahinta kestänyt enää suomalaisten palkkoja ?) . Kun tämmöistä lähtökohdista lähdetään, ei voi todellakaan odottaa että asentajat osaisivat noudattaa kaikkia suunnitelmissa esitettyjä seikkoja.
Ei voi toivottaa, kuin onnea valitulle tielle.
Mutta asunnon ostajan pahin vihollinen on lopulta huono rakennusmies, joka toteuttaa oikeinkin suunnitellut systeemit päin helvettiä.
vanhemman timpurin jutut, joista paistaa hyvin läpi se, millä tasolla on suomalaisen rakentajan ammattiylpeys tänä päivänä.
Vaikken kyllä kokonaisuudessaan toteuttajaporukan taholle halua syitä vierittää huonosta laadusta, eiköhän sitä oiota yhdellä jos toisellakin tasolla kustannustehokkuuden nimissä.
Ja rakennusala on maailman ainoa ala jossa koulutus vähentää osaamista??
Itselläni oli kädenvääntöä 'vanhemman timpurin' kanssa työmaalla joka oli tehnyt omin nenin saunan lattian (tarina sinänsä) - siis vastoin ohjeita ...ja sitten kaiken kukkuraksi työnsi alumiinipaperin helman sinne jonnekin seinän sisään lattian vesieristeen taakse ja kun pyysin tämän korjaamaan asianmukaiseksi niin minulle kerrottiin kuinka hän on jo tehnyt tätä työtä ennen syntymääni ja tietää miten on AINA tehty.... No niinpä. Jokuhan ne 70-luvun hometalotkin rakensi....
Olen itse purkanut 2x2-puutavaraa katosta, kun ns. ammattilainen krymppäsi muovin liepeet sinne alle ja ampui puutavaran kiinni. Eivät ehtineet onneksi paneloimaan piiloon. Se oli muovi jonka piti kääntyä välikatosta korkean osan seinälle ylös. Samaisen seinän ylhäältä tuleva muovin helma oli kiepautettu alaosastaan villojen kylmälle puolelle. Se lieve, joka piti liittää välikatosta tulevaan. Laaturakentaminen on jatkuvasti tuollaista. Ja nuo tyypit olivat pitkän linjan timpureita.
Mistä luulette johtuvan "pistorasioista tuuleminen".
'tuli' vedet sisään... kun asiaa tarpeeksi tutkittiin oli syynä juuri sähkörasioiden kohdalla olleet teippaamattomat kohdat höyrynsulussa. Vesi oli siis peräisin sisältäpäin eikä ulkoa. Pitkä tarina kaikkineen enkä jaksa kirjoitella m,utta se hälläväliä menttaliteetti mikä rakennuksilla on on aivan käsittämätöntä. Sitten on pakko tehdä sellaista viidakkoa säännöistä ja määräyksistä ettei niistä kukaan pysy perillä koska muuten ei mitenkään saada edes vähää oikeaan suuntaan tätän touhua.
Ja kyllä pääsuunnittelija on vastuussa ja hanakasti rakennuttajat osoittavat sormella vaikka oikeampi kohde on AINA omissa kohteissani löytynyt urakoitsija puolelta... Mutta suunnittelijaa on niin paljon helpompi syyttää :(
Tästä syystä itselläni on omia suunnittelukohteitani varten pieni rakennusliike jonka kanssa teen AINOASTAAN töitä. En jaksa sitä että energiastani menee sikana siihen että paimennan ammattitaidottomia muka-timpureita.
Ja itse asiassa viime aikoina virolaiset tekijät ovat osoittautuneet ammattiylpeimmiksi hepuiksi joita olenb tavannut. Tosin vain muutaman valikoidun tapauksen. Että ei se ole kansallisuudesta kiinni - vaan ASENTEESTA!!!!
Edelleen se pieni ihminen joka maksaa koko elämänsä taloaan tai asuntoaan ja joutuu sen maksamaan monta kertaa! Se on v-ä-ä-r-i-n!
Tämä aihe saa minut suorastaan tuohtumaan! ;)
Katsoinpa kesällä erään koulun uuden liikuntarakennuksen seinää:
Sinne oli oven viereen seinärakenteeseen potkittu pystykoolauksen väliin jäykät styrokslevyt muka lämpöeristeiksi. Joitakin lohkaistuja levyn palasia siellä haritti miten sattui. Saumoista olisi voinut käden työntää. Nyt sekin kakku on päältä kaunis. Rapattu sileäksi ja maalattu keltaiseksi. Ihan hyvän näköinen linjakas rakennus, ei siinä mitään. Oikein luonnon kiveäkin käytetty.
Tekisi mieleni sanoa kiinteistön omistajalle että otapa lämpökamera ja katso millainen on harakanpesä...
On suunnitelmat päin persettä jos sähkörasian kohdalta teippi puuttuu ja tulee vettä sisään. Käytät vaan pientä rakennusfirmaa ja parhaat tapaamasi työntekijät ovat virolaisia; etpä sitten ihmeempiä varmaan alasta tiedäkään.
Pitäisikö sinun uudelleenkouluttautua, niin ei tarttis tuohtua sellaisten asioiden takia, mistä ei mitään ymmärrä.
Olen itse parikymmentä vuotta työmailla ollut ja kyllä tämän kirjoitusketjun aloittaja on täysin oikeassa vaikkakin ehkä liikaa yleistäen. Kaikkea ei voi toteuttaa ja kun lounaiden ja lomamatkojen takia ei saa enää suunnittelijaa kiinni, niin on pakko tehdä uusia ratkaisuja; yleensä parempia ja järkevämpiä kuin paperikeijujen töherrykset. Mikäli sanottavaa on tullut, niin vastuu on kannettu ja otettu opiksi. Mites suunnittelijalla; syytetään tekijää ettei arvovalta murene. Olen pahoillani energiastasi, mutta mene tosiaan pois työmailta.
olen muuten urakoitsija
No, tämä keskusteluhan se rohkaisee hankkimaan uudisasuntoa rakennuttajalta. Valaiseva kokemus tämänkin keskustelun lukeminen.
Tässä ketjussa on kyseenalaistettu eri toimijoiden ammattimoraalia, ehkä syystä, toisaalta....
Ns. kovanrahankohteet valmistuvat aina aikataulussa. Toisin on laita esim. osaomistus- tai asumisoikeuskohteiden kanssa. Syykin on ilmeisen selvä.
Kovanrahankohteissa on tulevilla osakkeenomistajilla mahdollisuus valita perustamisaikaiseen hallitukseen edustajansa joka valvoo tulevien omistajien oikeuksia. Tätä oikeutta ei tietääkseni ole käytetty suurkohteissa koskaan, ja jos olisikin, niin harvoin tulevista ostajista löytyy henkilöä joka kykenisi valvomaan rakentamisen laatua.
Osaomistus- ja asumisoikeuskohteissa on tarkka valvonta rakennuttajien taholta. Sutta ei hyväksytä, rakentamisen laatu on kokeatasoista ja materiaalit ensiluokkaisia.
Jostain se voitto on kuitenkin revittävä...
Siksipä mitä parhain kulujen säästökohde on asuntoyhtiö jossa ei ole lainkaan laatuvalvontaa tulevien omistajien taholta. Kaikissa missä vaan voidaan pyritään säästämään.
Parketit on kakkoslaatua, samoin kaakelit, kattopanelit jne.. Kalusteet ja kodinkoneet halvinta romua mitä markkinoilta löytyy.
Kun tälläiseen säästökohteeseen menee tekmään osuuttaan ja sovittuna päivänä tuodaan kuorma jätepaneelia josta pitäisi rakentaa saunoja ja kosteiden tilojen katot, niin eipä siinä paljoa moraalille jää sijaa. Panelit seiniin vaan ja äkkiä pois.
Samoissa tiloissa häärää usein putkimiehiä jotka ihmettelevät ääneen mistä ihmeestä rakennusfirma on löytänyt surkeat vesisulut, jotka eivät pidä mitään, ja halvemmasta päästä sellaiset. Samat tyypit poraavat kosteiden tilojen seinät täyteen reikiä eikä silikonia näy missään jne..
Kaupungin rakennustarkastajat käyvät juomassa työmaalla kahvit ja poistuvat lahjuksineen tyytyväisinä. Se joka väittää ettei Suomessa ole korruptiota ei tiedä totuudesta mitään.
Jos väittäisin että esim. Helsingin alueella ei ole ainoatakaan kovanrahan asuntoyhtiötä joka täyttää hyvän rakentamistavan vaatimukset, niin tuskin löytyisi ainoatakaan henkilöä joka pystyisi väitteeni kumoamaan.
Räikeän esimerkin säästörakentamisesta sain viime kesältä. Korjailimme yhtiössä johon asukkaat olivat juuri muuttaneet sisään. Siinä listoja vaihtaessa uudet asukkaat heittivät asunnon hintaan sisältyviä kodinkoneita pihalle ja kodinkoneliikkeet kantoivat uusia sisään. Lähes jokaisessa asunnossa oli vaihdettu kaikki laitteet, kiukaita myöden.
Silloin pisti miettimään että onko tässä touhussa mitään järkeä....
Näissä rakennusfirmojen rahastuskohteissa ei arkkitehdin, suunnittelijoiden saatikka rakennusmiesten mielipiteellä ole mitään arvoa.
Eikä rakennusfirma jää laiminlyönneistään ikinä kiinni. Vaikka talon perustukset olisi rakennettu niin hatariksi ettei kylään kannata kutsua yli satakiloisia, niin talo on rakennettu rakennuspiirrustuksien mukaisesti.
Sopiikin kysyä...
Kuinka monta konjakkia on tarvittu että rakennuspiirustus on saatu byrokratian rattaiden läpi vaikkakaan se ei täytä voimassaolevia asetuksia?
Vastaan:
Voi olla ettei yhtään. Kaupungin virkamies kun on saatu hirteen lahjomalla, niin siinähän se kiikkuu loppuajan ilmaiseksi.
Onko niin, että tuollaiset kohteet opettavat normaalin rakennustavan? Ja kun sitten onkin kaikkea yllinkyllin, niin tehdään edelleen tyyliin "äkkiä piiloon vaan ei sitä näe sieltä levyn takaa".
Seurailin noita ammattitimpureita sen verran että niillä näkyi olevan kova kiire saada kaikki pois näkyvistä. Ja vielä osuuksiin, joita minä itse tein piti kommentoida että "ei noita ennenkään ole teippailtu". Juttu osui niitä nilkkaan, kun maallikko teki selvästi kunnollista höyrynsulkua.
kovanrahan hallitus on näennäispuppua. Joissain todellakin edustaja on - mutta pääsääntöisesti yhtiöillä on hallitus jotka ovat jossain tekemisissa rakennusliikkeen tai perustajajäsenen kanssa. Vaimoja, isiä, tyuttuja, firman työntekijöitä jne. Kuudesta jäsenestä yksi on maksimissaan ostajien edustaja. Ja ihan kuin missä tahansa - enemmistö tekee päätökset! Ei siinä yksi asukas paljoa paina. Edelleen yhtiökokous joka parhaimmillaan on vielä rakentajayritys itse siinä vaiheessa kun talo valmistuu (osakkeethan ja niiden täysi omistus siirretään vasta kun ovat täysin maksettu)....ao rakennusliikkeen hallinnoima yhtiökokous , jossa taaas enemmistö päättää, antaa vastuuvapauden hallitukselle - eihän se omiaan nakita vastuuseen....niin avot. Mikä nmerkitys sillä sitten onkaan? Usein myös ne tulevat osakkeenomistajat on kyllä kutsuttuina ekassa kokouksessa paikalla ilman äänivaltaa ja heistä sitten valitaan se uusi hallitus. Hallituksessahan saa istua periaatteessa kuka vaan. Takuu yms korjaukset narahtavatkin sitten heidän päällensä.
Asuntorakentaminen varsinkin on tässä maassa peliä. karmaaisevan todellista. Se että joukko ihmisiä perustaisi itse as.oy:n ja lähtisi rakentamaan taloa 50-60-luvun tyyliin olisi paluuta parempaan...sitten jää enää jäljelle mistä ne rakentajat?
"ei noita ennenkään ole teippailtu"...
- Tuo sanoo paljon rakennusalan osaamisesta ja moraalista. Ei osata eikä haluta tehdä kunnolla eikä kukaan valvo eikä vaadi mitään. Ainoa tavoite on pienet kustannukset ja kova vauhti.
Jos niistä töistä saisi asiallisen korvauksen voisi siellä olla vaikka teippailemassa paikkoja kaikkien mieliksi , Mutta kun aina on se yksi kysymys MITÄ MAKSAA ?
Kannattaisi opetella laskemaan urakka oikein.
ei urakoitsija taida saada sitä...
Se on vähän sama juttu kuin kuljetusliikkeillä, jotka kitisevät huonoista katteistaan. Tekisivät kuten taksit, eli yhtenäinen hinnoittelu.
Rak.alalle pitäisi siis saada jotkin pohjahinnat tasoittamaan kilpailua.
Itse tein märkätilaremontteja 90-luvulla ja samaa asiaa esiintyi niinkin pienessä mittakaavassa. Jos laskit urakan siten, että homman voi hoitaa kunnolla ilman talkoohenkeä, niin aina joku aasi teki halvemmalla ja tietenkin myös suoritti urakan kaikki oikotiet käyttämällä, eli teki sutta. Siinä kärsii kilpailijat, mutta viime kädessä vielä enemmän asiakas.
Halvin ei olekaan aina halvin.
Mutta jonkin verran onnistuu projekteja aivan hyvin. Eräät rakentajat ottavat nimittäin pari halvinta pois ja valitsevat seuraavista. Tämä on tosi. Ne jotka tinkivät vielä sen halvimman hinnastakin jotain pois ovat ansainneet lopputuloksen kaikkine kukkasineen. Olen ollut seuraamassa taloyhtiöitten korjausurakoitten valintaa. Käytäntö on täsmälleen tuo. Että laskekaa vain rimaa alittaen. Joku tarvitsee elämänkokemusta.