teihin, vai vieläkö odotellaan niitä marraskuun masiskelejä?
Onko syysmasis iskenyt jo
MaisuPetteri
1780
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kevätväsymyksestä alan vasta toipua, pikkuhitaasti, että jospa se syys alavus iskee tuossa joulun ja uudenvuoden välissä ennen uutta kevätuupumusta. Minulla on sentään kaksi vuodenaikaa kevät ja syys.
Miksi kummassa masennus uhkaisi, kun maailma näyttää noin uskomattoman kauniilta ja värikkäältä?
Nautitaan siitä likaisen ja mätänevän syksyn tuloon asti. Pidetään sitten masennustaukoa lumen tuloon asti.
Juu kyllä sitä ehtii sitten pimeinä päivinä itkeä itsensä hengiltä. ;)
Marraskuussa maanperkeleesti vuodatettakoon lumihiutaleita silmistämme ja isoja räntäpalloja ja kirotkaamme mustaa aikaa "tulisipa jo kevät" iskulausein.
Seksuaallinen akviteetti on hiukan laskenut täytynee aloittaa kirkasvalo hoito ? Entä sähkö jos ei sekään sitten viagraa.
Joulukiireet! Ei kerkiä masentumaan!
Tulipa mieleen. en ole ikinä sairastanut kevät-, kesä-, syksy- tai talvi- tai synnytysmasennusta. Ei ole geeneissä. Työnarkomaani olen aina ollut ja liekö se syy, että ei kerkiä masentumaan.
Rauhaton sielu.
"Työnarkomania" (Sisältää tosi monet mielialasairaudet)
Olin iltalenkillä ja siellä eräässä katveessa meinasi iskea Syysmami, varsinainen puuma joka hyökkäsi puskasta, että kyllä niitä syysmamejakin on kesäkihelmöintinsä jäljiltä.
Ette usko vai? Käykääpä katsomassa. Tuolla se oli pururadan kolmannessa mutkassa, siinä on se lehdetön puska.
En vaan ymmärrä miksi sillä oli koira mukana, sellainen sokeritopan kokoinen puudeli. Varmaan pelotteena?
Ei ole masista, mutta laiskotusta kyllä. Illat pimenee jo niin aikaisin ettei enää iltasella töiden jälkeen ehdi paljon ulkohommia tehdä. Otin viikon loman saadakseni kaikki pihatyöt tehdyksi, nyt vaan laiskottaa niin paljon ettei huvittaisi ulos lähteä vaikka päivä onkin jo valjennut. Mietin tässä vaihtaisinko haravoinnin sieniretkeen.
Eikö sinulla ole ulkovaloja?
On minulla, mutta piha-alue on niin laaja ettei ne riitä läheskään koko pihapiiriin. Täällä maalla kun pimeä on oikeasti pimeää, eipä oikein otsalampun varassa viitsi pihahommiin ryhtyä, paljon helpompi on pitää viikko lomaa ja tehdä työt päivänvalossa. Tänään taidankin tyhjentää rännit sieniretken jälkeen, jos ei laiskota liikaa.
Minä sanon samoin, kuin Korppis, että ei minullakaan ole taipumusta masennukseen. Se ei sovi "tyyliini". Voin leikillisesti sanoa, että voi voi voi ja että että että ku masentaa talvi, mutta varsinaista masennusta en koe.
En ole tyyppi joka lilluu tai mojuu tympeissä asioissa, vaan yritän löytää valopilkkuja asioista. Aina niitä löytyy. Enemmän kuin negatiivisia asioita.
Olemme molemmat luovia ihmisiä, ideat eivät lopu syyskuuhun ; )
Olen täynnä energiaa. En ehdi ajatellakaan masennuttavasti. Sain taas intoa sillä sain jatko-aikaa elämään mammo- ja ultraäänitutkimusten jälkeen. Keskustelin radiologianlääkärin kanssa hän minut terveeksi totesi.
Jos asiat alkavat velloa, otan selvää missä vika sillä useinhan ne masennusta aiheuttavat asiat ovat tavan arkipäiväisiä. Raha, sairaudet, läheisten toiminta, naapurit jne.
Nukuin taas kuin prinsessa ruusunen. Eilen illalla leikkasin mökin ylipitkän pensasaidan. Melkoinen urakka. Happirikas ulkoilmasai aikaan haukotusoireita jo kello 21.00 illalla. Tänään lupasin mennä siivoamaan kuopuksen kämpän (korvausta vastaan). Iltapäivällä risujen poissiirtäminen. Huomenna menen katsomaan anoppia dementiakotiin.
Kun joka päivälle on mielekästä tehtävää ei kerkiä luppoontumaan ; )
Koti pitää myös siivota. Ikkunat pestä, parvekkeella vielä olevat salaatit ja kukkaset käsitellä. Mökilläkin vielä jotain pientä.
Työ pitää ihmisen tasapainossa, etenkin kun työtä on sopivasti, ei liikaa.
Valonpilkkuja (lyhtyjä jne.) kantsii laittaa myös parvekkeelle tai pihapiiriin ne ovat kaunista katseltavaa kun ilta pimenee.
Täällä on ihminen jolle on tullut ongelmaksi minun selkävammani. Minulla siitä ei juurikaan ole ongelmaa. Se tuo ihminen on omituinen se ottaa surtavakseen muiden ongelmia eihän siitä hyvä seuraa.
Kannattaa ottaa kaikki hyvä elämästä. Olen kevät- ja kesäihminen, mutta pitää ottaa irti ilonaiheet vuoden pimeästä ja kylmästä ajasta.
Näin myöhäsyksynä mielenkiinto siirtyy jälleen Patmossäätiön Joulunlapsi-operaatioon. Ilonaiheena on myös lokakuun alussa alkanut laajalti maata kattava uudistettu Radio Patmos. Minun asuinalueilla ei radioaallot kanna, mutta onneksi on tämä nettimahdollisuus.
Äkkiä loppuvuoden kuukaudet hurahtavat ja ollaan joulussa ja vuosi vaihtuu. Sitten alkaa taas päivä pitenemään.
Ihan hyvällä mielellä olen herännyt tänäkin aamuna.
Ei tätä voi masennukseksi sanoa.
Muuten vain vähän vaisu olo. Ei se johdu syksystä.