Miten köyhät selviytyvät Suomessa?
Pitkittyneessä köyhyydessä elävien ihmisten hyvinvointia edistävät tulojen säännön-
mukaisuus, elämän ennakoitavuus sekä kokemukset autonomiasta ja elämän merki-
tyksellisyydestä. Köyhyyskokemuksista koostuva laadullinen seuranta-aineisto kertoo
myös, että merkityksellisyyden kokemukseen tarvitaan vastavuoroisia ihmissuhteita,
joista köyhät kokevat helposti puutetta.
Luonnossa minun on helppo unohtaa köyhyys, yksinäi
-
syys, ympäröivän yhteiskunnan hullunmylly, työssä ole
-
vat ja työttömät. Kaikki. Koen niin usein etten kuulu
minnekään. En jaksa kapinoida, taistella – vaikka halu-
aisin. Tämä yhteiskunta repeää liitoksistaan. Köyhyy-
teen tottuu ajan myötä, mutta yhteiskunnan epäoikeu-
denmukaisuuteen ei.
(Marleena vuonna 200
Magda silmukoi pätkätöiden ja työttömyyspäi-
värahojen välillä, ja siksi hänenkin elämänsä ra
-
kentuu lyhytjänteisen ajan varaan:
Olin silloin liiton päivärahalla ja aina kun otin 2:n päi-
vän tai viikon työn jouduin sellaiseen paperi pyrokrati-
an pyörteisiin päivärahat viivästyivät sen takia kun jou-
duin joka työstä pyytämään palkkatodistuksen sekä työ
-
todistuksen. (...) Sama laskeminen jatkuu, mihin raha
riittää. Niin kauan kuin työtöntä kohtellaan tälläin, et-
tei ole säännöllisiä tuloja, ajaa monet masennukseen ja
lopulta viimeiseen leposijaan. (...) Kysyisin asiantunti-
joilta onko tämä ihmisarvoista elämää, jatkuvaa epävar-
muutta tulevasta?
(Magda vuonna 2016
65-vuotias Kati-opettaja kirjoitti vuonna 2012,
että ”paljon ei ole kuudessa vuodessa tapahtunut
– ja kuitenkin on: elämä on ratkaisevasti erilais-
ta”. Tulot eivät nousseet, mutta ahdistavien ha-
kemusten ja selvitysten aika jäi vanhuuseläkkeen
myötä ja ”elämä on omissa käsissä”. Siitä hän ker-
toi seuraavasti:
Nyt rahaa ei ole enempää kuin ennenkään, mutta tie-
dän täsmälleen, minä päivänä ja kuinka paljon tulee
Vajaa 50-vuotias kymenjokilaaksolainen yksin-
huoltajaäiti Irina kirjoitti vuonna 2006 epävar
-
muuden sairastuttavasta voimasta
Viisas lääkäri, itsekin 3-lapsisen perheen isä näki jo pit-
kään, että lapsen sairauden lisäksi perheessä on jokin
muukin pielessä, vaikka emme tilanteesta koskaan pu-
huneetkaan. Kun sitten reilu vuosi eron jälkeen sairas-
tuin – tuli verenpainetta, sietämättömiä migreenikohta
-
uksia, selkäsärkyä, epämääräisiä vatsavaivoja – niin lää-
käri oli heti ajan tasalla. ’Ihminen kestää uskomatto
-
man paljon, mutta kun stressitilanne menee ohi, niin
elimistö reagoi sairastumalla. Sinä olet vahva ihminen,
kun olet jaksanut näin paljon. Joku toinen olisi sairas-
tunut henkisestikin.’ Silloin tuli sairaslomat ja tilapäi-
set lääkitykset ajallaan, selittelemättä. Lääkäri uskoi, et-
tä kun eroprosessi on mielessä työstetty, olen hyvinkin
työkykyinen. Ja oikea
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130412/yp1602_isola.pdf?sequence=2
Pitkittyneessä köyhyydessä elävien ihmisten hyvinvointia edistävät tulojen säännön-
mukaisuus, elämän ennakoitavuus sekä kokemukset autonomiasta ja elämän merki-
tyksellisyydestä. Köyhyyskokemuksista koostuva laadullinen seuranta-aineisto kertoo
myös, että merkityksellisyyden kokemukseen tarvitaan vastavuoroisia ihmissuhteita,
joista köyhät kokevat helposti puutetta.
Luonnossa minun on helppo unohtaa köyhyys, yksinäi
-
syys, ympäröivän yhteiskunnan hullunmylly, työssä ole
-
vat ja työttömät. Kaikki. Koen niin usein etten kuulu
minnekään. En jaksa kapinoida, taistella – vaikka halu-
aisin. Tämä yhteiskunta repeää liitoksistaan. Köyhyy-
teen tottuu ajan myötä, mutta yhteiskunnan epäoikeu-
denmukaisuuteen ei.
(Marleena vuonna 200
Magda silmukoi pätkätöiden ja työttömyyspäi-
värahojen välillä, ja siksi hänenkin elämänsä ra
-
kentuu lyhytjänteisen ajan varaan:
Olin silloin liiton päivärahalla ja aina kun otin 2:n päi-
vän tai viikon työn jouduin sellaiseen paperi pyrokrati-
an pyörteisiin päivärahat viivästyivät sen takia kun jou-
duin joka työstä pyytämään palkkatodistuksen sekä työ
-
todistuksen. (...) Sama laskeminen jatkuu, mihin raha
riittää. Niin kauan kuin työtöntä kohtellaan tälläin, et-
tei ole säännöllisiä tuloja, ajaa monet masennukseen ja
lopulta viimeiseen leposijaan. (...) Kysyisin asiantunti-
joilta onko tämä ihmisarvoista elämää, jatkuvaa epävar-
muutta tulevasta?
(Magda vuonna 2016
65-vuotias Kati-opettaja kirjoitti vuonna 2012,
että ”paljon ei ole kuudessa vuodessa tapahtunut
– ja kuitenkin on: elämä on ratkaisevasti erilais-
ta”. Tulot eivät nousseet, mutta ahdistavien ha-
kemusten ja selvitysten aika jäi vanhuuseläkkeen
myötä ja ”elämä on omissa käsissä”. Siitä hän ker-
toi seuraavasti:
Nyt rahaa ei ole enempää kuin ennenkään, mutta tie-
dän täsmälleen, minä päivänä ja kuinka paljon tulee
Vajaa 50-vuotias kymenjokilaaksolainen yksin-
huoltajaäiti Irina kirjoitti vuonna 2006 epävar
-
muuden sairastuttavasta voimasta
Viisas lääkäri, itsekin 3-lapsisen perheen isä näki jo pit-
kään, että lapsen sairauden lisäksi perheessä on jokin
muukin pielessä, vaikka emme tilanteesta koskaan pu-
huneetkaan. Kun sitten reilu vuosi eron jälkeen sairas-
tuin – tuli verenpainetta, sietämättömiä migreenikohta
-
uksia, selkäsärkyä, epämääräisiä vatsavaivoja – niin lää-
käri oli heti ajan tasalla. ’Ihminen kestää uskomatto
-
man paljon, mutta kun stressitilanne menee ohi, niin
elimistö reagoi sairastumalla. Sinä olet vahva ihminen,
kun olet jaksanut näin paljon. Joku toinen olisi sairas-
tunut henkisestikin.’ Silloin tuli sairaslomat ja tilapäi-
set lääkitykset ajallaan, selittelemättä. Lääkäri uskoi, et-
tä kun eroprosessi on mielessä työstetty, olen hyvinkin
työkykyinen. Ja oikea
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130412/yp1602_isola.pdf?sequence=2
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.