Sinkkujen lapsettomuus hoidot?

Toivottavasti muistat nämä omat viisaat neuvosi, kun alkaa tehdä mieli toista lasta, saati kolmatta. Avioliitoista huomattava osa päättyy eroon, ja pikkulapsivaihe on yksi riskiajoista. Voit päätyä täysin valmistautumattomana usean lapsen yhteishuoltajaksi, samaan aikaan kun vielä kriiseilette eroa ja jaette lusikoita ja riitelette lasten tapaamisista. Lisäksi se toinen lapsesi voi olla erityislapsi, koliikkivauva, kaksoset, kolmoset. Mietihän JOKA TILANNE etukäteen. Mitä tekisit ja olisitko siihen valmis? Itse en ikinä jaksaisi vetää läpi avioeroa koliikkikeskoskaksosten kanssa. Mutta mahdoitko muistaa tehdä tuon joka tilanteen riskiarvion edes ensimmäisen kohdalla? Tuskin, sillä silloinhan häntä ei olisi.

Jos käyt psykologilla yksin hoitoihin hakeutuessa, siellä käydään juuri näitä tilanteita läpi. Psykologi käskee esim. piirtää tukiverkoston paperille eli tuntemasi läheiset ihmiset, joilta saa apua. Klinikalla on vastuu katsoa, että äiti kykenee huolehtimaan lapsesta.

No se psykologin käynti on täysin roskaa. Kaipa minä aikuinen ihminen olen miettinyt asiat jo kauan ennen kuin olen hakeutunut hoitoihin - vaikka en kyllä usko että kauhukuvien miettiminen teoriassa hyödyttää yhtikäs mitään. Jopa olisikin mukavaa, jos kaikki ongelmat voisi ratkaista jo etukäteen, kun vain miettisi ahkerasti! Silloin minulla ei olisi ongelman ongelmaa milloinkaan. Oikeastiko sinä kävelit suoraan kadulta mielijohteesta hoitoihin, ja nämä psykon jutut olivat sinulle aivan uusia ja yllättäviä? Ehkä sitten et ollutkaan valmis hoitoihin. Ehkä olisi kannattanut miettiä vielä. Ai niin, eiväthän luomunakaan lapsen hankkivat mieti, he vain unohtavat pillerin. Ja yllättäen heidänkin lapsensa tapaavat jäädä henkiin ja jopa kasvaa ihan ihmisiksi.

Milloinkohan lastenkasvatuksesta tuli rakettitiedettä?

Psykologi oli avuton ulkoaopitun toistaja, eikä viitsinyt edes kuunnella mitä hänelle puhui. Lausunto vilisi asiavirheitä. Huomasi kyllä, että kyse on vain rahastuksesta. Sen se vaikutti, että jos joskus tarvitsen apua jossain asiassa ihan oikeasti, niin tuollaisen kirjoja ulkoa opetelleen luota en ainakaan sitä hae.

Toiseksi, miksiköhän pariskuntien asioista ei kysellä psykologilla, vaan heidän sopii hommata niitä kersoja ihan ilman tällaisia niin ihanan kirjanoppineita vuokaavioita? Ja silloin kun on hedelmöityshoidosta kyse, niin laki velvoittaa klinikan varmistamaan pariskuntien kyvyn huolehtia lapsesta täysin yhtäläisesti kuin yksinäisenkin. Miksi he eivät piirtele jänniä kaavioita, ihan just semmoisia kuin siellä psykologian tenttikirjassa oli?

Jos jotain olen oppinut ollessani tekemisissä lapsiperheiden kanssa, niin sen, että kukaan ei voi ennalta ennustaa millainen äiti tai isä jostakusta tulee. Lähtötilanne ei kerro siitä asiasta mitään. Ei raha, ei ikä, ei parisuhdestatus, ei elämäntilanne, ei mikään.

Mutta sinulta meni täysin ohi edellisen viestini pointti. Myös pariskunnilla asiat voivat mennä päin helvettiä ja erittäin usein menevätkin. Itse asiassa kellä vain meistä voi elämä mennä viemäristä alas milloin vain, tuhannella eri tavalla.

Niin että siitä sitten vain tekemään joka päivä riskiarviota KAIKESTA , ihan omassa elämässä. Taas muiden elämän riskiarviot saa jättää heille itselleen, koska he sen elämän elävätkin.