Venäjän kieli pirun hankala!

Tässäpä hyvää perusopetusta:
https://www.youtube.com/watch?v=-Uvkbs1u2v0

Lisää samaa sarjaa:
https://www.youtube.com/watch?v=hAh9nfG8hh0
Tuosta sarjasta löytyy loputkin saman sarjan opinnot:
hakusanoilla: Youtube ole hyvä venäläinen

Putinille hyvää syntymäpäivää vielä kerran ja kiitos suuresta lahjastasi, kun muistettiin sinua! Putin on pyhä mies, ja venäjän suojelijahenki sitäkin pyhempi!

RAKETTITIEDETTÄ KOKO KIELI PERKELE!!!

Monikko muodostetaan yleisimmillä maskuliineilla ja feminiineillä -ы tai -и-päätteellä. Kirjainten г, х, к ja ж, ч, щ, ш jälkeen monikon pääte on -и, muutoin -ы. Neutrilla monikon pääte on а tai я, siten, että edeltävän konsonantin liudennus säilyy. Poikkeuksia ovat -ия-päätteiset feminiinit, joissa pääte on -ии.
Useilla sanoilla on epäsäännöllinen -а-päätteinen monikko. Tämä oli aikoinaan duaalin pääte, ja sen tapaa varmimmin sanoista joita on normaalisti kaksi. Sanan suku vaikuttaa sijataivutukseen ja sanaan viittaavien adjektiivien ja verbien taipumiseen.

ERMHMH...???

Elollinen on sellainen, joka voisi itse suorittaa toiseen kohdistuvia tehtäviä. Rajaksi elollisen ja elottoman välille sanotaan (keuhkoilla) hengittäminen. Kasveja ei lueta kieliopin muikaan tähän ryhmään. Maskuliinissa akkusatiivi on samannäköinen kuin nominatiivi, kun on kyse elottomasta kohteesta. Kuitenkin jos kohde on elollinen, kuten ihminen, pääte on -а tai -я, eli genetiivin kaltainen. Feminiinin akkusatiivi päättyy yksikössä -у, tai edellisen konsonantin ollessa liudentunut, -ю-kirjaimeen. Monikon akkusatiivi on elollisilla samanlainen kuin monikon genetiivi ja elottomilla samanlainen kuin monikon nominatiivi.
Datiivia käytetään transitiiviverbien kanssa osoitettaessa henkilöä, jonka hyväksi toiminta kohdistuu.

JEAH!

Konsonantti on liudentunut e:n ja i:n edellä. Yhdistelmä konsonantti ja tai ju tai jo tarkoittaa yleensä kyseistä konsonanttia liudentuneena a-, u- tai o-äännettä. Joissakin tapauksissa kuitenkin ääntyy ja, ju tai jo; sen edellä oleva konsonantti voi tällöin olla liudentunut tai liudentumaton, mikä osoitetaan venäjän kirjoituksessa kovalla merkillä ъ tai pehmeällä merkillä ь.
Uudehkoissa lainasanoissa konsonantit saattavat olla liudentumattomia vastoin edellistä sääntöä etenkin e:n edellä. Joissakin tapauksissa liudentunutta konsonanttia edeltävä konsonantti liudentuu. Tätä ei merkitä venäjän kirjoituksessa. Muissakin tapauksissa, etenkin sanan lopussa, konsonantti voi olla liudentunut.

ITKEKÄÄMME!!!

Kun venäläisessä kirjoituksessa on а, я, о tai е, ääntyy vokaali painottomissa asemissa toisin kuin painollisissa, nimittäin eriasteisesti redusoituneena eli ominaispiirteitään menettäneenä, piirteetöntä neutraalivokaalia kohti muuntuneina.

VITTU EIHÄN TOTA HELVETTIÄ OSAA PIRUKAAN!

- Eräs suomalainen pappi kutsuttiin KGB:n kuulusteluihin, koska tämä oli jakanut raamattuja NL:ssa, mihin raamattuja ei saanut viedä.
- Opiskelette kuulemma hepreaa. Aiotteko muuttaa Israeliin? kysyi KGB ukko.
- En. Luin vain uskonnollisista kirjoituksista, että paratiisissa puhutaan hepreaa.
- Miten voitte olla varma siitä, että pääsette paratiisiin, ettekä joudu helvettiin?
- No... Minulla on nuoruudesta rikoksia tililläni, joten voihan siinä niinkin käydä, mutta siltä varalta olen jo opetellut venäjän kielen.

Alku tuntuu hankalalta, mutta jossain vaiheessa kieli rakenteineen avautuu ja loppu on sanavaraston kartuttamista.
Tärkeää on ensin opetella kyrilliset aakkoset ja niiden ääntäminen.
"Suhuässät" pitää opetella ääntämään oikein, että tulee ymmärretyksi.
Kielioppi pitää myös opetella, ja sekin sisältää poikkeuksia, jotka pitää muistaa selkäytimestä.
Ei mikään helppo kieli.
Meikäläinen oli nuorena kollina SN-seuran kautta viisi vuotta Neuvostoliitossa, ja ensimmäinen vuosi vierähti pelkästään venäjän oppimiseen valmistavalla kurssilla.

Venäjän kielessä on samoja piirteitä saksan kielen kanssa. Esimerkiksi verbien taivutus eri persoonamuodoissa, substantiivien suvut ovat samat, sijamuodot ovat samat kuin saksassa. Paljon on kieliopissa yhteistä. Itseasiassa Venäjän kieli on selväpiirteistä, paitsi sitten nuo edellä olevat ääntämisohjeet ja muutamat muut asiat.
Mielenkiintoinen kieli siltikin.

Kyrilliset oppii kirjottamalla niillä vaikka suomea. Samal oppii translitteroinnin säännöt. Kunhan muistaa että e lausutaan je. Suomen y ei oo sama ku venäjän vastaava. Eli sanaa syy ei kirjoteta y kirjainta vastaavilla pareilla.

Онко порукоит ётка пюстюы кирёттаа кюриллисил суомеэ кутен инкериляистен палсталла мис не кирёттаа веняян таи инкерин киелтя латиналаисил. Тоделла ваикеэ лукеэ.

http://keskustelu.suomi24.fi/ryhmat/inkerilaiset

Joo täälläpä tätä. Ihan mielenkiintoselta näyttää. Mutta enemmän ihmeellistä, että joku keksiny kirjottaa suomea kyrillisillä. Sitä ei voi verrata edes siihen, että kirjottais venäjää latinalaisilla. Tämä jälkimmäinen nimittäin ei oikeen toimi ku loivennusmerkkei ei käytetä siinä. Taitohan se kumpikin on.

Pitäis varmaan muuttaa venäjälle opiskelemaan sitä kieltä.

Hieno idea on kirjoittaa suomea kyrilisin kirjaimin. Vielä mahtavampaa on kirjoitta
viesti jollain murteella. Siitä ei ota selvää moni erkkikään saati sitten ulkomaalaiset.

onpas täällä paljon kielen osaajia!

venäjää voi helposti kirjoittaa latinalaisilla, monet käytti tämän metodin silloin kun tietokoneet eivät osanneet kyrillisiä kirjaimia, sitä kutsutin translitiksi.
Mutta monet sanat on todella vaikea kirjoittaa latinalaisilla, koska jotkut kirjaimet puutuvat.
Esim. Päivä sana en edes tiedä.. puutuu ь merkki, muuten ihan helppo.

venäjä on iso askel ukrainan, puolan, bulgarian, valkovenäjän ymmärtämiseen.
ukraina voi ymmärtää lähes 80% venäjän perustella, mutta puhuminen on hankala.

Venäjän kielen puhuminen menee minulla aina päin seinä kun viereen tulee härväämään joku hemmetin helmiäinen. Eikä se voinu edes sanoa mitään! Nauroi vain kun sanoin sanan "minkälainen sana" feminiiinillä! Kaakeli! Ens kerralla saa nähdä! Saa ukkeli helmiäistellä sen jälkeen paremmin! Mokoma.