Ihan sama.

Minä ajattelen hyvinkin usein noin.
Niin paljon hassua on maailmassa.

H.

Ensimmäisessä liitossani luovutin oman tahtoni suhteen, en vaan jaksanut enää sitä pettynyttä fiilistä.
Kumppanillani oli tapana aina kysyä mitä haluan ja vastauksen saatuaan hän torppasi haluni ja kertoi miksi kannattaa tehdä toisin ja jonkun ajan kuluttua tehtiin juuri niin kuin hän halusi, näin vältin riidan.
Itselleni tuli vähemmän pahaa mieltä kun sanoin sama se tai ihan sama.
Lopulta oli itsetunto ihan nollassa, onneksi paras ystäväni sai minut ymmärtämään oman tilani ja tuli auttamaan pakkaamisessa.

Ei ole kumppania, joka noin sanoisi. Mutta JOS olisi kumppani, joka noin sanoisi, niin kuuntelisin suurilla elefantinkorvillani, että mimmosella äänensävyllä hän tuon "Ihan saman" pulpauttelisi. Sillä on merkitystä joo on on.
Nimittäin käytän tuota "ihan sama"-sanontaa ja myös "kiviäkin kiinnostaa"-sanontaa aika usein.
Mun nuorin poika, jonka kanssa rupattelen aimo annoksen kerrallaan melkein joka päivä, niin hänen kanssaan tulee käytettyä noita sanontoja. Hän myös käyttää. Meillä molemmilla on prikulleen samanlainen huumori. Semmonen jonka vois luokitella "hyvin omituinen"-huumorintajuun.
Äänensävy paljastaa toisillemme, että "ihan sama" tai "kiviäkin kiinnostaa" ovat itseasiassa mitä hauskimpia ja sopivimpia sanontoja. Ne niinku tarkottaakin, että hitto ku kiinnostaa. :) Valtaisa voima äänensävyillä.
Saatan (aika usein) sanoa myös "niin, sinähän olet ihmisvihaaja" tai "sanoitko ohjaajalle, että inhoat lapsia" tai muuta vastaavaa. Me sitten yhessä nauretaan :)
.
Mutta vakavasti visertäen, jos toinen (oli se sitten kumppani tai ystävä tai kuka tahansa) viljelee "ihan sama"-lausahduksia ja väärällä äänensävyllä elikkä tarkoittaen sitä, niin eihän se mukavaa ole jos tommonen lause pläjähtää naamaan. Tietää että on parempi pistää suu kiinni, ei tota toista kiinnosta yhtikäs ollenkaan.

Minä sanon useinkin, mulle on ihan sama. Jos on tarjolla erilaisia vaihtoehtoja ja kysyn toiselta minkä hän niistä haluaa, mulle siis käy mikä vaan joten ihan sama mikä valitaan :D.

Mä asun itekseni ja joskus joudun pohtimaan vaihtoehtoja. Ihan vaan pohdin, jotta huomaisin, että liikahtaako päässäni ajatuksia vai alanko toimia jo robottimaisesti.
Evvk saatan tuhahtaa mielessäni vaikkapa palstan aloituksille.
Taisin olla liitossa vähän sellainen turhankin nöyrtyjä ettei toinen olisi pahoittanut mieltään.

"ei.kukkoa.tunkiolla"

Noinhan minä jo kirjoitin?

H.

Alkaa sitten häämöttää suhteeni loppu itseni kanssa, mutta ihan sama. Ei sitä joutavaa jatustelua kauempaa jaksaisi kuunnellakaan.

joskus aikanaan kun kyselin mitä ruokaa laitetaan
niin ukko vastasi aina ihan sama,
silti usein syödessään motkotti että olisi syönyt mieluummin jotain muuta

kerran huonolla tuulella ollessani laitoin sitten lautaselle koiran kuivamuonaa
ja päälle kirjoitin lappuun jotta ihan sama mullekkin,
sen jälkeen on kysyttäessä tullut ehdotuksia ihan kiitettävästi

itse en koskaan sano ihan sama,
mutta sanon kyllä useinkin että voidaan tehdä niin kuin sinä haluat

Ihan sama

Tarkoittaapi mun mielestä, jokin asia, mistä ei kannata alkaa sen kummemmin neuvottelemaan, tahi väittelemään. Nopeuttaa kommunikaatiota, koska turhat jankutukset jääpi väliin. Paljon asioita, mitkä nyt sinällään ovat yhdentekeviä.

Jotenkin aina tulee mieleen jokin kauppareissu. Siinä koitat tunkea kefiiriä ostamaan, kun edessä joku tomppeli pitää puhelinneuvottelua kotiin, että millaista piimää sitä tänään ostetaan, kun ostoslistassa oleva piimä on loppu. Ihmiset siis käyttää älyttömästi aikaa ja voimavaroja, änkyttääkseen joutavita asioista. Jon mulle muija soittais kaupasta, että jokin tuote, mitä pyytänyt ostamaan loppu, ostakoon, tai olkoon ostamatta jotain muuta, asialla ei suurempaa merkitystä.

Vaan, jos isommista asioista kyse, silloin yleensä kyse aikalisästä. Elikäs siirretään keskustelua kauemmas, jotta aikaa harkita, kaikilla.

Vivahde-eroja.

Mutta juu, kyllä mä kyätän tota sanontaa aina joskus. Useimmiten just asioista, millä ei oikeasti ole sen kummempaa merkitystä. Tietynlaista diplomatiaa. Asia-asiat asia erikseen. Sellaisista jätetään eriävä mielipide ja niistä sitten voidaan käydä enenpikin neuvotteluja.

=DW=

Sanojen valinta taitaa näytellä erilaisissa vuorovaikutustilanteissa hämmästyttävän usein tärkeää roolia. Itse taidan melko usein korvata "ihan saman" sanomalla, että minulle sopivat kaikki tarjolla olevat vaihtoehdot.

Yksi jo edesmennyt hyvä ystäväni totesi usein ystävällisesti hymyillen, että O-Orvokille käy aina kaikki. - Vasta silloin huomasin itsekin, että annoin mielelläni toisten valita, jos itselläni ei ollut perusteltua mielipidettä valinnoista. Jos oli, kerroin sen ihan mielelläni.

Saatan myös valita, jos asiaa käsitellään jahkailemalla, ja sillä keinoin tilanne ratkeaa nopeammin ja helpommin.

Tavallisia käyttökelpoisia sanoja, fraasinakin mielestäni sillä tavalla neutraali että voi kuulostaa asialliselta oman 'puolueettomuutensa' painottamiselta, epäkohteliaalta, hyväntuuliselta, välinpitämättömältä tai vain kannan ottamiselta/vastaukselta ilman erityisempiä sävyjä.

Jos kumppanista joku asia on yhdentekevä tai ei kiinnostava niin sitten on, hyvä vain että sanoo sen. Uskon, että hänelle tosiaan on ihan sama mitä syödään, tai missä järjestyksessä mitäkin tehdään jne.. Silloin mielelläni otan vetovastuun asioiden sujuvoittamiseksi, sillä yleensä minun kuvioni ovat mutkikkaammat kuin miehen.

Sitten kun ei enää oikein mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita löydy ja välinpitämättömyyttä on enemmän kuin välittämistä, rupean harkitsemaan eroa. En siis kuitenkaan jonkun ärsyttävän vakivastauksen takia, sellaisesta nostan äläkän heti kun mitta täyttyy.

"Silloin mielelläni otan vetovastuun asioiden sujuvoittamiseksi, sillä yleensä minun kuvioni ovat mutkikkaammat kuin miehen. "

Tota mun pitäisi varmaan kokeilla. :)

"Silloin mielelläni otan vetovastuun asioiden sujuvoittamiseksi, sillä yleensä minun kuvioni ovat mutkikkaammat kuin miehen. "

Tota mun pitäisi varmaan kokeilla. :)

Lutunen sanoo aina "ihan sama" kun kysyn mitä sapuskaa haluaa että teen sille. Se sanoo että kaikki mun tekemä ruoka on hyvää ja että hän syö kaikki mitä eteen laitetaan. Se tekee helpoksi elämän, mutta joskus olisi kiva saada ihan "oikeita" vastauksia. Silloin minä esitän kysymyksen ihan konkreettisesti että haluatko sitä tai tätä: ekaksi mainitsen ruuan jota olen aikonut laittaa ja sitten ruuan josta tiedän että hän ei kauheesti piittaa.

Lutunen sanoo aina "ihan sama" kun kysyn mitä sapuskaa haluaa että teen sille. Se sanoo että kaikki mun tekemä ruoka on hyvää ja että hän syö kaikki mitä eteen laitetaan. Se tekee helpoksi elämän, mutta joskus olisi kiva saada ihan "oikeita" vastauksia. Silloin minä esitän kysymyksen ihan konkreettisesti että haluatko sitä tai tätä: ekaksi mainitsen ruuan jota olen aikonut laittaa ja sitten ruuan josta tiedän että hän ei kauheesti piittaa.

(palvelinvirhe) kaikki viestini lähtevät tuplana
(Oliskohan se jotain näille jotka minua fanittavat täällä???)

Minulla on sama tilanne kuin Palomalla, kaveri käyttää tuota "ihan sama" lausetta vähän väliä. Joskus ärähdän että ei varmasti ole ihan sama. Joskus otan asian niin että hän haluaa kuulla ensin mielipiteeni. En tuon takia ole huolissani, kaikki päättyy aikanaan, ennemmin tai myöhemmin. En sentään usko että päättyy noihin sanoihin.

Olisikohan tuo vähän sama asia kuin ne vuodet tässä liitossa joina molemmat menivät omiin, eri suuntiinsa vapaasti ja kaikessa rauhassa. Kummankaan kieltämättä tai mitenkään puuttumatta, se on kuin hällä väliä.

'Ihan sama'on aikamoisen välinpitämätön ilmaisu. jos joku sanoo noin niin tuntuu, että eipä voi vähempää asia kiinnostaa ja kaiken lisäksi siihen liittyy jonkin moista laiskuutta kun ei suostu edes sillä hetkellä asiaa miettimään.
Jos ajattelee tilannetta, että olen esim kahvilassa tuttuni tms kanssa ja siinä esitän, että hei kumpaaks otetaan, ja sitten toinen vastaa, että ''ihan sama', niin todennäköisesti vastaisin, ota mitä lystäät, minä otan tätä.
Jos hän vastaisi, että valitse sinä, tai en osaa sanoa, se on ihan eri asia kuin 'ihan sama', 'ihan sama' melkein joissakin tilanteissa suututtaa.
Tuskin rupeisin toisen puolesta moisia 'ihan sama'-päätöksiä tekemään, jos on aikuinen ja itsemääräämisoikeus niin päättäköön itse. Lapset on ihan eri asia.
Asioista on mukava tuumata yhdessä, olkoon sitten kyse vaikka pienistäkin asioita tai sitten on turhaa kysellä lainkaan.

Olen samaa mieltä, että usein "ihan sama" tarkoittaa luovuttamista. Ja ihminen vastaa samalla energialla minkä hän saa osakseen. Joten sinäkin rupeat miettimään että ihan sama.

Ei kai se rakkaus suhteessa ole aina se kantava voima, ei se aina jaksa kukkia. Ja kun toinen näyttää väsymisen merkkiä, se tarttuu, ja sitä energiaa ruokitaan puolin ja toisin, kunnes ovi on edessä. Kun lapset ovat pieniä, on niin helppo ajatella että lähtisin mutta kun on lapset. Mitenkäs vanhat pariskunnat, onko kuuskymppisillä jo edessään vaihe "lähtisin mutta kun en halua elää vanhuutta yksin"?

Mun mielestä se "lähtisin mutta kun" on ihmismielelle tuhoisa. Se jättää sinne kuoppaan makaamaan, se ei innosta nousemaan sieltä, eikä liioin innosta tekemään kuopasta mukavamman. Se estää rakentamasta suhdetta, ja estää lähtemästä.

Niin oikeassa aloittaja on, jopa ajatuskin "ihan sama" vaikkei toista siinä vierellä, josta niin paljon alussa välitti, koskaan edes olisi tavannutkaan, on lopun alkua. Kun tunne on jo niin pitkällä, suhdetta ei pelasta mikään poppakonstikaan.

Voisin kuvitella hankalan ja määräilynhaluisen ihmisen saavan useinkin ihan sama vastauksen kysymyksiinsä, varsinkin jos sanojana on kumppani joka haluaa välttää konflikteja.

"ihan sama" on alistetun ja luovuttaneen osapuolen sanapari kun millään ei ole enää mitään väliä

Olin vuosia sitten kurssilla, jossa oli insinööri ja opettaja. Nämä nokittelivat tunti tunnista toisiaan. Muut olivat ihan mukavia ja loivat mukavaa tunnelmaa. Kun vuosi päättyi, päätin, että seuraavana vuonna, jotain muuta. Joten ihan sama, jatkuiko tuo nokittelu edelleen. Mitä tekee muistilla, jos sitä käyttää ilkeilyyn, toistuvasti. Olen kyllä kuullut, että jopa opettajat harrastavat työpaikkakiusaamista. Ehkä sieltä juontuu tuo piirre tai ehkä sitä fiksaantuu. Normityöelämässä saisi pari huomautusta ja seuraavassa yt:ssä ovi avautuisi ulos. Ihan sama. Muutoin mielestäni sanapari on toisen mitätöimistä ja nollaamista, en harrasta sitä. Kompromissit ovat hyvä ratkaisu tai vuorottelu, saada päättää, kumpikin.