Lähes joka runokirjassa on kivi. Ilmeisesti olemista kuvaamassa. Se on mielestäni klisee, myös muita vaihtoehtoisia määriä olisi lukuisia. Listataan tähän symboleja, metaforia ja kielikuvia, jotka on enemmän tai vähemmän helppoja tai kliseisiä.
Listataan kliseitä
Karhu_900
9815
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Hopeinen kuu". Tai no itseasiassa se on sellainen yleinen puhekielessä(kin) esiintyvä klisee, mutta itseasiassa tuon mainitseminen kliseenä on jo klisee. Tai kun aletaan pilan päiten parodioida runoilijaa, lausutaan lähes aina hopeinen kuu tai sitten pelkkä kuu. Tai voi olla vain oma kokemus.
Ei tule muita mieleen. Luen mieluummin muuta kirjallisuutta. :-D
Tiedän yhden, joka on kammottavan helppo laittaa ilman että sitä huomaa tai edes editoinnissakaan: pöydän tai tuolin jalat.
Hyviä esimerkkejä. Kuu on kieltämättä klisee väärin käytettynä. Samoin pöydän- ja tuolinjalat. Lamppu esiintyy myös varsin usein tai ylipäätään valo.
Siis täh? Pöydänjalka on ns. kuollut metafora, eli yleiskieleen vakiintunut kielikuva. En ole koskaan kuullut, että siinä olisi jotakin kliseistä :).
Joo, mietin itsekin että oliko tässä jokin vielä syvällisempi vertauskuva taustalla kun en oikein tajunnut. :D
Miten muuten sanoisitte "pöydänjalka" tavalla, joka olisi "vähemmän kliseinen"?
Niinpä :))))...
Tuulen huokailu, auringon nousu ja lasku, yön tähtinen taivas... särkynyt sydän huutaa rakkautta, sanat ehkä ei järjestyksessä mutta kirjan täysi samaa mouruntaa, useinkin
Sorruin jälleen kiveen. Eikä ollut edes Kiven päivä.
Hyi mua, ajattelin taas kliseisesti kauniimmasta sukupuolesta.