Olen sosionomi ja ollut työelämässä lähes kymmenen vuotta, tehden erilaisia 1-2 vuoden pätkätöitä/sijaisuuksia. Työtodistukseni ovat hyviä ja olen ollut pidetty työntekijä aina, mutta olen havahtunut viimeisen vuoden aikana siihen, että vakipaikka on kohdallani ns. kiven alla, ja ehkä osittain siitäkin syystä että asun pienellä paikkakunnalla ja paikkoihin on paljon hakijoita ja olen alkanut tympääntyä lastensuojeluasioihin ja esimiestyökään ei ole minua varten. Työssä suuri vastuu ihmiskohtaloiden nurjine puolineen ja jatkuva ahdistava epävarmuus omasta tulevaisuudesta pätkätyöiden alla vie voimia ja olen alkanut miettiä mitä tulevaisuus kohdallani enää tarjoaa... Haluaisin ehkä tehdä oman alan töitä ns. käytännön tasolla enemmän, eli töitä joihin vaaditaan lähihoitajan tai koulunkäynninohjaajan koulutus. Mutta jos nyt hakisin esim. koulunkäynnin ohjaajan töitä, minua ei otettaisi tosissaan ja ajateltaisiin että onko työhakemus vitsi tms, katsoen koulutustani ja työkokemustani. Opiskelu sinänsä ei houkuta kyllä yhtään... Koulunkäynnin ohjaajaksi valmistuisi vuoden pituisella koulutuksella, sen verran ehkä voisinkin opiskella, mutta otettaisiinko minua työmarkkinoilla senkään jälkeen ns. tosissaan...
Yleensähän se menee niin että vaihdetaan joko kokonaan alaa tai jatko-opiskellaan samaa ala ylempään tutkintoon, onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta kuin minulla ja miten siitä selvisit..??
Yleensähän se menee niin että vaihdetaan joko kokonaan alaa tai jatko-opiskellaan samaa ala ylempään tutkintoon, onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta kuin minulla ja miten siitä selvisit..??
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.