Pennun ulkoilutus kaupunkialueella

Haastavaa on löytää turvallisia ulkoilupaikkoja kaupungin läheltä. Vaikka ajaisi muutaman kymmenen kilometriä ovat potentiaaliset metsäreitit monesti isokokoisia irrallaan juoksutettavia koiria täynnä ..eivätkä nämä ole olleet välittömästi omistajan kytkettävissä.. vaaratilanteet ovat tosiasia. Meillä on metsästysrotuisen koiran pentu ja tilannetta pelastaa vähän pidemmän ajomatkan päässä "metsästysmaja" jonka ympärillä omia maita ja metsästysseura maita, mutta kaupungissa (sen liepeiltä ) on pitänyt myös näitä rauhallisia maastoa etsiä ja se ei todellakaan ole ollut helppo tehtävä.

Kyllähän koira on luotu kulkemaan vapaana ihan niin kuin mikä tahansa eläin. Voi sitten itse kukin aina miettiä onko kaupunki mieleinen ympäristö koiralle vai olisiko sen parempi olla maalla missä sillä voisi olla jopa hehtaarien kokoinen oma "leikkikenttä" muiden lajitovereidensa kanssa. Maalla ei koira edes välttämättä tarvitse hihnaa vaikka ihan hyvä se siihen on totuttaa.
Koirapuistotkin ovat vähän niin ja näin kun tuppaavat siellä vain räksyttämään toisilleen kilpaa ja puiston ohi kulkeville koirille. Ovat usein myös luokattoman pieniä. Tarkemmin kun asiaa ajattelen niin en ole ollenkaan varma siitä onko edes järkeä ottaa koiraa kaupunkiin?

No meillä on se hyvä puoli, että on oma isohko piha, joka kokonaan aidattu. Ja myöskin useampaa koiraa, niin pentu saa hyvää liikuntaa leikkiessä. Asutaan myös suht kaupungin laitamilla, omakotitaloalueella (lähellä kerrostaloalueita myöskin).

Mutta ylipäätään aukioloon treenaan pentua n.kilometrin päässä olevalla kentällä/nurmikenttä alueella. Paikka on päättyvän tien päässä, vieressä menee vain yksi autotie. Muut kävelyväyliä.
Lähtökohta aina, että ensin kotona sisällä harjoitellaan luoksetuloa mahdollisemman hyväksi, sekä kieltosanaa. Koska ne on hyvä olla hallinnassa, jos auki pitää.
Ei ole pahitteeksi myöskään pitää pennulla pitkää narua/liinaa, josta tarvittaessa helppo napata kiinni.
Kentälle asti kävelen, kun pentu on jotain about 5-6 kk. Useasti viikossa, kun on meidän yhden vakilenkin varrellakin sopivasti.

Heti kun pentu on kotiutunut, lähdetään pihan ulkopuolelle pienille paseeraukselle joka pvä. Välillä myös ajellaan jonnekkin uusiin paikkoihin vähän kävelemään heti kun pentu liikkuu hanakasti hihnassa ja ulkona.
Meillä yleensä pennun kanssa yksi lenkki pvässä, muu ulkoilu pihalla. Kesäaikaan tulee monta tuntiakin pihalla oltua, kun pentu voi ottaa vaikka huilit siellä, kun on lämmintä.
Noin meillä on tehty pentujen kanssa, jotka täällä on olleet.
Silloin kun asuimme melkein keskustassa, niin usein autolla lähettiin johonkin pöheikköön, että voi aukikin olla. Ja mökillä oltiin . Ja kun oli jo oppi hallussa, niin läheisissä isoissa puistoissa.

Eipä siellä maallakaan kaikilla koirilla vieläkään kovin kummoista ole... Ei kaikkia suinkaan pidetä pätkääkään irti. Ja osalle liikunta on pelkkä tarha tai piha pääasiassa.
Että kyllä sitä on ihan yhtä hyvä tai huono koiralla olla kaupungissa, kuin maallakin...

Eikös pentukoiraa saa ihan lain mukaankin pitää irti taajamassa? Oliko se ny alle puolivuotias, vai mitensenymeni.

Valjaat ja pitkä liina on sitten toinen vaihtoehto.

Suosittelen aluksi myös pitkää liinaa jotta luoksetulon saat koulutettua varmaksi. Käytä hyväksi koirapuistoja sellaiseen aikaan milloin siellä ei ole ketään. Saat rauhassa harjoitella ilman pelkoa, että pentu ottaa hatkat. Harjoitella voi myös hiljaisilla hyvän näkyvyyden joka puolelle antavilla lenkkipoluilla. Tällöin voit hyvissä ajoin pyytää koiran luoksesi ettei se häiritse vastaantulevia.
Ehkä suurin pelko pennun irtipitämisessä on se, että lähtee omille teilleen ja jää auton tai pyörän alle ja aiheuttaa pahimmassa tapauksessa vielä onnettomuuden. Mutta jotta se oppii olemaan vapaana pitää sitä myös pitää vapaana näin yksinkertaistettuna. En tiedä mitä lain koukerot sanovat, tee mikä itsestäsi tuntuu hyvältä. Jos koiralla vahva laumavietti niin vaikka lähtee niin todennäköisesti palaa takaisin tai löytyy läheltä. Riistaviettinen varmasti lähtee liikkuvan citykanin perään, mutta oppii kyllä nopeasti ettei homma olekaan niin hauskaa kun toinen on liian nopea. Koira on yllättävän sokea kun jänö ei liiku. Hyvän hajuaistin avulla tosin tietää, että se on likellä ja usein lopulta löytää sen. Jänö on monesti sen verran ovela, ettei aukealla alueella liiku vaikka koira on metrien päässä. Heti kun mahdollisuus ja koira kääntää selän liikkuu jänö taas. Tätä on välillä hauska seurata varsinkin pimeällä ja antaa koiralle alkukantaista tekemistä, mutta sen pitää tulla pienen ajon jälkeen takaisin. Eli nämä leikit voi säästää vanhemmalle iälle. Ennen kuin joku haukkuu eläinrääkkääjäksi niin joku tahvo sai kaupungilta luvan pyytää näitä pupuja pataan ja viritteli kaikenlaisia ansoja.
No, vähän harvinaisempia ovat sitten nämä ketut ja supikoirat. Pysyttelevät loitommalla yleensä kun näkevät koiran. Kettu on sellainen nopea kulkuri, että luikkii omia reittejä. Supi on sitten hitaampi ja nopea koira sen varmasti saa kiinni ja pysäyttää haukulla. Jos on ollut kontaktia tai tyhjässä pesässä käynyt niin et voi erehtyä hajusta sillä supi haisee pahalle:) Tarkkaile kutiaako koira sillä silloin sillä on kapi varmaan.
Sitten päästäänkin pullasorsiin ja hanhiin. Jätä hanhien alkusyksyn etelänmatkan passipaikat väliin. Ovat niin täynnä jätöksiä ettei sinne kannata astua. Kesällä voi koiraa sitten uittaa ankkalammikossa pullasorsia jahtaamassa. Eihän se niitä kiinni saa, mutta hauska katsoa kun sorsat sitä härnäävät. Jätä kuitenkin poikasaikana ne rauhaan.
Sitten on tietenkin vielä oravat ja muut pikku hiiret. Ne on niin yleisiä, että niitä ei kannata antaa ollenkaan jahdata. Tulee helposti vaaratilanteita muille ulkoilijoille.
Vähän tuo aihe taas lähti rönsyilemään, mutta sen luoksetulon treenaat mahdollisimman vahvaksi niin kyllä kaupungistakin lääniä löytyy missä puuhastella. Syksyllä ja talvella ovat ihmiset paljon sisällä niin lenkkipolut ovat monesti autioita ja hyvä jos muutama ihminen tulee niillä vastaan. Niin ja poliisia harvoin kiinnostaa irtioleva koira kun ne huomaa sen olevan omistajan hallinnassa.

Kiitos asiallisista vastauksista :) Mitä olette mieltä, kuinka pienen pennun liikunnantarve tulisi kaupungissa sopivin määrin täytettyä (kuitenkaan menemättä ylirasituksen puolelle ,tätä olen siis kovasti yrittänyt välttää, ettei liikaa remmin nokassa kävellä). Onko parasta oikeasti liikkua päivittäin autolla juoksemaan jonnekin irti, vai voiko pentu olla ihan tyytyväinen rentoon remmikäyskentelyyn läheisessä puistossa? Toki siis ihan metsälenkkejä on tarkoituksena tehdä viikossa useampi, mutta onko ns. maailmanloppu pennun kannalta, jos ei joka päivä autolla metsäalueelle lähdetä riekkumaan, vaan välillä käydään ainoastaan käyskentelemässä remmissä?