otti vallan
sieluni vajosi ja vajosi
aina vain syvemmälle...
lampustani loppui virta
enkä jaksanut kurkottaa
silloin kun se vielä
kaukaisuudesta kajasti
uskoin rakkaani valaisevan
tietäni ylös
erehdyin..
han suuntasi valonsa toisaalle
mutta juuri siksi....
haparoin ylös, ylös
otteeni vielä epävarma
mutta tiedän onnistuvani
jonäkin päivänä pimeän
kuilun reunalla seisoo
sama pieni ihminen...
voimakkaampana ja
rikkaampana kuin koskaan.
sieluni vajosi ja vajosi
aina vain syvemmälle...
lampustani loppui virta
enkä jaksanut kurkottaa
silloin kun se vielä
kaukaisuudesta kajasti
uskoin rakkaani valaisevan
tietäni ylös
erehdyin..
han suuntasi valonsa toisaalle
mutta juuri siksi....
haparoin ylös, ylös
otteeni vielä epävarma
mutta tiedän onnistuvani
jonäkin päivänä pimeän
kuilun reunalla seisoo
sama pieni ihminen...
voimakkaampana ja
rikkaampana kuin koskaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaelsin tietä
pimeää
myrskysää
ympärilläni.
Lamppuni sammui
tähdet piilossa.
Kuinka silloin
tien löysin?
Itkin ja kapusin
samalla tavalla
kuin sinäkin.
Huiluni
vihdoin löysin
Se soi ja soi.
Siluni iloa joi.
pyörteisiin hukkui
minäni
kulutan sen etsimiseen
lopun ikäni
jäinhän vain
pyörteiden alle
tiedän...
sieltä pääsee pinnalle.
iloitsen kanssasi huilusta tuosta
musiikkisi tuo lohdutusta.
Niin,
lahjaksi sain
siksi se soi vain.
Mitä muuta tahtoisin,
kauniin soiton virittäisin.
Jos se jollekulle lohtua toisi,
mitä elämältä muuta pyytää voisi.