Tulipa mieleeni että minulla on 103-vuotias täti ja muutkin tädit ovat sadan ikävuoden korvilla.
Tai ehkei sittenkään?
Mitäpä jos ne paskiaiset (=mun vanhempani) eivät olekaan kutsuneet minua, suvun mustaa lammasta hautajaisiin?
Ja tokihan olen suvun musta lammas kun en edes viitsi hautajaisiin tulla. En kai voi jos kukaan ei ole kertonut.
Onko muilla tällaisia kokemuksia että sukujuhlia onkin yht'äkkiä tavanomaista vähemmän ja tädit vanhenee ennätyslukemiin?
Tai ehkei sittenkään?
Mitäpä jos ne paskiaiset (=mun vanhempani) eivät olekaan kutsuneet minua, suvun mustaa lammasta hautajaisiin?
Ja tokihan olen suvun musta lammas kun en edes viitsi hautajaisiin tulla. En kai voi jos kukaan ei ole kertonut.
Onko muilla tällaisia kokemuksia että sukujuhlia onkin yht'äkkiä tavanomaista vähemmän ja tädit vanhenee ennätyslukemiin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
hetken jo luulin, että teillä eletään pitkään ;)
Ei ole omalle kohdalle sattunut tuollaista. Vielä on päässyt mukaan niin hautajaisiin kuin ristiäisiinkin ja kelpuutetaan jopa kummiksikin ;)
Ikävältähän tuo mainitsemasi tilanne kuulostaa.
jos et kerran ole pitänyt täteihisi edes sen vertaa yhteyksiä että tietäisivät ovatko he elossa vai eivät, niin miksi mennä hautajaisiinkaan?
..Miksi suuttua jos ei saa kutsua ihmisen hautajaisiin josta ei edes ole välittänyt? Jos olisi välittänyt, olisi ollut tosiaan tietoinen kuolemasta..
Sad but true..
Yleensä isän kautta saan tietää jos jotain merkittävää on tapahtunut vaikkapa naapurustossa tai siskoni suhteen. Tädit asuvat maantieteellisesti lähellä vanhempiani, mutta kaukana minusta, niinpä on luonnollista että yhteydenpito on hoitunut heidän kauttaan.
Kun tiedän mitä naapuri siellä puuhaa, oletan että myös sukulaistenkin asiat ovat kunnossa. Ja jos ja kun niiden luona vieraillaan niin vieraillaan porukalla sillä ovat he jo niin dementoituneita etteivät he heti ovella minua muistakaan.
Eipä ehkä liity perimmäiseen kysymykseesi, mutta meidän suvussa ei kukaan ole elänyt edes 100-vuotiaaksi, tuskin siis minäkään elän niin vanhaksi. Joskus tuntuu, että vanhukset ovat niitä suvun mustia lampaita, joihin ei pidetä yhteyttä.
eipä ole minullakaan kovinkaan paljon tietoa sukulaisistani, joskus jotain kautta juttuja kuulen.
Minä olen ihan tyytyväinen näin, kertaakaan ei ole tullut ikävä sitä kiihkokristittyä porukkaa. Tosin eiväthän heille kelpaa meistä sukulaisista heteroparitkaan, jotka asuvat avoliitossa ("susipari"), joten vielä vähemmän hyväksyisivät minut, lesbon.
Jeesustelkoon rauhassa keskenään minun puolestani, parempia kun ovat. Minä olen onnellinen näin =)
Jaa-a.
Meillä taas äiti ja hänen sisaruksensa huolehtivat jokavuotisesta sukukokouksesta, jonne kutsutaan ihan kaikki. Siis kaikki tädit ja sedät ja meidät serkukset perheineen ja myös meidät kaikki mustat lampaat.
Kun isoäiti suvun vanhimman roolistaan kuoli 94-vuotiaana, päätimme kaikki, että järjestetään nyt sitten mummin syntymäpäivien ja äitienpäiväjuhlien tilalla sukukokouksia mummin muistoksi. Ja näin nyt sitten toimimme.
Meillä ei enää kukaan pysty kutsumaan koko sukua esimerkiksi hähinsä. Ei riittäisi budjetti. Niinpä nuoripari yleensä kutsuu joka perheestä yhden tai kaksi edustajaa:-)
Asiaa helpottaa tietysti se, että kaikki ovat kotiutuneet samalle seudulle ja asuvat kohtuullisen välimatkan päässä toisistaan.
Toisen vanhempani suku taas tapaa vuosittain toisensa suvun yhteisellä kesämökillä. Mökillä käyvät kaikki serkkuni ja välillä se näyttää leirintäalueelta koko tontti, kun olemme sattumalta kaikki paikalla eikä mistään löydy kaikille petipaikkaa...Meillä ollaan molemmissa suvuissa siinä hassuja, että asioista tiedetään, mutta jos ne koetaan vaikeiksi, niistä ei puhuta. Mutta niitä ei suoranaisesti torjutakaan. Eli olen tyttöni kanssa yhtä tervetullut esimerkiksi kesämökille kuin siskoni poikaystävänsä kanssa.
Sukujuhliin tyttöni ei ole tullut. Tämä puoli suvustani on niin uskonnollista, että suvaitsevaisuuden raja menee molemminpuolin rikki. Tyttöni ei kestä virrenveisuuta (laulamme virsiä, luemme myös pöytärukouksen:-) eikä liiallista klassisen musiikin soittelua....
Vanhempani ovat siitäkin omituisia, että ovat yhä naimisissa 40 avioliittovuoden jälkeen....