Onko kellään sydänsuruja? Mulla vähän on. Mut kyllä se tästä. Elämään koostuu kaikenlaisissa väreissä olevista asioista, niin iloista kuin suruista. Elämä on monenkirjavaa. Mut uusi aamu koittaa niin kuin aina ennenkin, vaikka yö olisikin ollut kyynelistä kostea.
Smile tho' your heart is aching
Smile even tho' it's breaking
When there are clouds in the sky
You'll get by
If you smile
Thro' your fear and sorrow
Smile and maybe tomorrow
You'll see the sun come shin-ing thro' for you
Light up your face with gladness
Hide ev-'ry trace of sadness
Altho' a tear may be ever so near
That's the time
You must keep on trying
Smile, what's the use of crying
You'll find that life is still worth-while
If you just smile
Smile tho' your heart is aching
Smile even tho' it's breaking
When there are clouds in the sky
You'll get by
If you smile
Thro' your fear and sorrow
Smile and maybe tomorrow
You'll see the sun come shin-ing thro' for you
Light up your face with gladness
Hide ev-'ry trace of sadness
Altho' a tear may be ever so near
That's the time
You must keep on trying
Smile, what's the use of crying
You'll find that life is still worth-while
If you just smile
Vastaukset 20
Vanhimmat
On sydänsuruja. Aika raskaitakin sellaisia, koska minun rakkauteni ei tule loppumaan ikinä. Enkä tule tapaamaan ketään, joka voisi ottaa hänen paikkansa. Elämä yksinäisyydessä tuntuu aika kamalalta ajatukselta joka päivä. Joka aamu herää tähän samaan ajatukseen ja tunteeseen. Väkisin raahaa siitä itsensä töihin ja koko päivän samoissa ajatuksissa. Miksi hän ei voi tulla takaisin.
mä voisin olla ... ei hän, mutta vain mä ...
Kerro lisää?
on. tosi paljon.
Niin on. P.
Yritä rytmittää sun päivä, silloin yksinäisyydestä tulee siedettävämpää.
Kun oikein miettii on jokaisessa päivässä jotain kivaa. Ei isoja asioita vaan pieniä. Jotain hyvä syötävää, voi käydä kahvilla jossain tai ulkoiluttaa koira jossain kauniissa paikassa. Mukava työkaveri töissä, uusi viestiketju tällä palstalla.
Me oltiin vaan kirjoteltu s-postia ja tekstailtu. Olin kyllä nähny hänen kuvansa, jonka perusteella aattelin alussa etten ihan ensimmäisenä ihastuis häneen, mut ajan saatossa siinä juurikin kävi niin. Hänelle oli ja on yhä helppo kirjottaa, voi laittaa melkeen mitä vaan ja hän ei tunnu suuttuvan siitä ja juttu tuntui alusta lähtien luistavan ja huumorillakin laitettiin kaikenlaista. Hän kirjotti musta niin kauniisti, tuntu arvostavan mua ihmisenä ja naisena ja mulle tuli tunne, että hän ikään kuin näki mun sisimpään, vaikka ei oltu nähty livenä ja ajattelin että tällaiselle tyypille pitää antaa mahdollisuus. Olin ajatellut, että hän edes jollain tavalla tykkää musta ja on kiinnostunu ja haluu kattoo mihin tää meidän juttu vois viedä, kun niin kauniisti musta kirjotti ja kaikenlaista muutakin mukavaa mulle välillä laittoi päivän piristykseks ja sellasta pieneks flirtikskin tulkittavaa asiaa ja jo aika alussa kysyi, että haluisinko joskus tavata ja mennä vaikka kahville tai jotain, jos mahollista. Sanoi mm. että olen ainutlaatuinen nainen, mussa on sitä jotain, ei ole kenenkään kanssa kirjotellu näin paljon ja et vois kuvitella olevansa mun kaltasen naisen kanssa. Mut sit hän tapas toisen naisen - ei ollu kauaa viestitelly hänen kanssaan kun jo meni tapaamaan, tosin mää asun kauempana ku tää toinen nainen ja sekin kai vaikutti asiaan- ja mää aattelin et menikö multa nyt mahollisuus kattoo mitä tästä olis voinnu seurata. En alussa sanonu hänelle mitä mää tästä meiän välisestä kirjottelusta toivon, ku en tienny sitä vielä, halusin ensin rauhassa tutustua toisen ajatuksiin ja muihin juttuihin ja kattoo olisko ajan vieriessä tässä mahollisesti ainesta enempään kuin kaverilinjalla olemiseen. Halusin kuulostella ja miettiä mun ajatuksia ja tuntemuksia. Luulin et hänkin oli sitä mieltä, kun antoi ymmärtää niin. Ehkä hän oli, en tiedä, kun ei sanonu suoraan ja ei aina vastannu mun kaikkiin kysymyksiin, joita esitin kun halusin täsmennystä hänen joihinkin asioihin. Sen kyllä viimein sanoin ajan saatossa, että taidan olla ihastunu häneen, mutta hän oli silloin jo tavannu tän toisen naisen, tosin ei vielä silloin tienny mitä he heidän suhteensa aikovat, ovatko vain kaverilinjalla. Me ollaan nyt kai vaan kaverilinjalla ja kirjotellaan. Olen kiitollinen siitäkin, mutta en tiedä voinko nyt katella ketään toista naista, kun tuntuu ettei kukaan toinen voi musta niin kauniisti sanoa ja muuta.
Itken aina ku aattelen häntä ja sitä miten kauniisti hän musta kirjotti. Itkin eilen ja itkin tänään. Välillä tuntu, etten saa henkeä, et tukehdun. Näytin ihan kävelevältä aaveelta, ku katoin itteeni peilistä ku heräsin, ku aikasemmin aamulla itkin niin paljon. Silmät oli ihan punaset ja turvoksissa. Ja yöllä en oo saannu unta ku oon aatellu häntä. Tää kaikki olis paljon helpompaa, jos hän ei olis niin mukava ja jos hänelle ei olis niin helppo kirjottaa ja jos hän ei olis sanonu musta sitä kaikkee mitä sano. Loppuukohan tää olotila joskus?
Sinä olet arvokas hänestä riippumatta. Hän on huomioinut hyvät piirteesi ja luonteesi, joku muukin tulee tekemään niin.
Joillakin on monta rautaa tulessa samaan aikaan, eikä se ole kovin reilua,
ei edes silloin kun toisesta naisesta on tietoinen, mutta sinä yksin olet vastuussa tunteistasi ja mitä niistä on seurannut, seuraa.
Miltä sinusta tuntuisi jos hän kirjoittaisi sinusta tänne?
Tunteesi haalistuvat aikaa myöten. Sinä olet mieltynyt siihen kuvaan minkä olet hänestä päähäsi luonut, eikä se kuva välttämättä vastaa todellisuutta kuin osittain.
Pettymyksiä on kenen tahansa vaikea niellä, eikä odotusten ja toiveiden hylkääminen ole helppoa, mutta aika armahtaa ja tekee tehtävänsä, kuten yleensä kaikessa. Kaikesta oppii ja kaikkeen tottuu.
Jos hän kirjottaisi minusta tänne, niin sitten kirjottaisi. Ei kauheesti väliä. Mut tuskin kirjottaa, ku ei yleensä muutenkaan kirjota, joskus on tainnu. Eikä taida edes kovin useesti lukee tätä palstaa, ku muutenkin on kaikenlaista menoa ja meininkiä hänellä, ainakin omien sanojensa mukaan.
Mun siskokin sanoi, että ehkä voi käydä niinkin jos hänet livenä tapaan, etten välttämättä pitäiskään hänestä. Voi olla. Mutta minä ainakin olen sellainen mitä olen sanonutkin olevani, ainakin hyvin suurimmalta osin. En osaa edes valehdella tai se ei ole minulle ainakaan helppoa.
Ehkä voi olla että olen luonnu hänestä jonkun mielikuvan ja sitten olen mieltynyt siihen, mutta niinhän sitä ihmisistä luodaan ja sitten sen mielikuvan perusteella elellään ainakin jonkin aikaa. Mutta enemmän hänessä kolahti se, kun hän niin kauniisti kirjoitti minusta. Ei kukaan ollu vielä niin paljon kauniita sanoja sanonu musta(jotku on joskus jotain, mutta he on esim. sukulaisia tai sitten vaan joitain satunnaisia henkilöitä, joita oon joskus tavannu), oikeen sydämeen asti iski ne hänen sanansa. Ja hän se alunperin oli innokas minun suuntaani jo heti alusta lähtien, jopa niin että vähän säikähdin.
Jokainen on vastuussa omista tunteistaan ja siitä saako niille vastakaikua vai ei, vaikka kuinka yrittäisi. Mutta elämä on kaikenlaisia asioita täynnä ja olen sen saannu tähän mennessä jo kokea. On iloja ja on suruja, on pelkoa, on nousuja ja laskuja ja tasaista arkea. Ja ikuista etsintää, milloin minkäkin asian tiimoilta. Rakkauttakin olen etsinyt ja odottanut. Katsellut monen kiven alta, kurkistanut monen nurkan ja puun taakse. Olen kai ikuinen etsijä. Mutta haaveita on ja jos ei olis, minulla ei olis mitään.
Kyllä aika armahtaa ja haalistaa ainakin jotku asiat, mutta hänen sanansa muistan aina.
En missään nimessä halua loukata ketään kun tänne näitäkin mun juttuja kirjottelen. En koskaan ketään halua satuttaa.
Moi ystävä tuntematon, Sateenkaarenalla :) Mistä päin oot ? Mä EN toki oo ko. ihminen, jota kaipaat, mutta sydänsuruja riittää nyt itsellänikin ... Pitkä suhde loppui, ja kyllä tätä palloa ON todella niin raskasta yksin talloa ... Eli ihan eri elämäntilanteet meillä, eikä tää nyt oo mikään tökerö iskuyritys. Kovasti vain toit mieleeni erään naisen, siksi tässä kyselen :)
Mää oon Keski-Suomesta.Vuoden 2010 tangokuningas Marko Maunuksela laulaa: "En kuitenkaan käy yksin päällä maan, on meitä kaikkialla kai ja lohdun aina joku sai, en kuitenkaan käy yksin päällä maan, myös mulla jossain onni on, en ole vielä toivoton."
Ookoo :) Koitahan pärjätä, niinhän me kaikki yksinäiset ...
ootko mimmi pyörätuolissa ? aika jees :)
En oo pyörätuolissa. Mitä sillä ees tarkotit, et oonko pyörätuolissa?
On. Taas... :(
On. Luulin että aiemminkin on ollut, mutta nyt vasta tiedän mitä sydänsurut oikeasti ovat. Tästä ei noustakaan ihan hetkeen. Tapahtuneesta useita kk ja ei helpota yhtään.
Sama. Luulin, että elämä jatkuu mut se taisikin loppua. :(
Sama myös!
Miten voikaan sattua näin paljon! :(