Onko kenelläkään muulla sellaista kuin minulla? Aamuisin mietin, nousisinko ylös ollenkaan, ei ole mitään järkevää syytä nousta. Ei ole töitä, ei ole rahaa, että pääsis hakemaan vähän syötävää. Kukaan ei tule käymään, eikä odota minuakaan luokseen.
Huonosti nukutun yön jälkeen löhöilen aamutakissa pitkälle päivään.
En käytä alkoholia, joten en myöskään käy missään ravintoloissa, muita kokoontumispaikkoja täällä ei olekaan.
Olen vähän yli 5-kymppinen naisihminen, lapset ovat jo lähteneet maailmalle, mies kuoli toistakymmentä vuotta sitten.
Onko tässä mitään järkeä. Haluaisin tehdä töitä, elää normaalia aikuisen naisen elämää, mutta sitä minulle ei suoda. Ilman työtä olen vain mitätön maan matonen.
Huonosti nukutun yön jälkeen löhöilen aamutakissa pitkälle päivään.
En käytä alkoholia, joten en myöskään käy missään ravintoloissa, muita kokoontumispaikkoja täällä ei olekaan.
Olen vähän yli 5-kymppinen naisihminen, lapset ovat jo lähteneet maailmalle, mies kuoli toistakymmentä vuotta sitten.
Onko tässä mitään järkeä. Haluaisin tehdä töitä, elää normaalia aikuisen naisen elämää, mutta sitä minulle ei suoda. Ilman työtä olen vain mitätön maan matonen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Vakio vastaus olisi ylös ulos ja lenkille. Mutta tiedän kokemuksesesta että sellainen neuvo ei auta tilanteessasi.
Minulle on yleensä pahojen aikojen jälkeen alkanut "päivä paistaa risukasaan". On yllättäen tullut positiivisia asioita jotka vie ajatukset valoisampaan suuntaan.
Raha on tosi tärkeä,paitsi niille joilla sitä on riittävästi.
Pidän peukkuja että saisit töitä.
Kirjoitit, kuin minun elämästäni. Tuo on tuskallinen tunne, "Miksi kukaan ei välitä". Tuo tunne velloo sisällä aamusta iltaan ja illasta aamuun.
Jos yrität jotain, esim. työllistyä, sinua rangaistaan siitä kaksinverroin. Minimi työttömyysturvasi otetaan pois ja mahdollinen asumistuksesi pienenee, tuon työllä hankitun ansion myötä.
Koska ansio katsotaan tuloksi, vaikka se ei ylittäisi euromääräisesti työttömyysturvasi määrää kuin yhdellä eurolla. Mutta ylimääräisenä kuluna olet kuitenkin joutunut maksamaan matkakulut.
Eli tuon yrittämisen myötä ahdinkosi vain kasvaa entistä suuremmaksi. Ei sossu välitä siitä, ovatko rahasi riittäneet ruokaan. Laskut on maksettava ajallaan, vaikka ruokarahan kustannuksella.
Sinulle ei voi tulla sanomalehteä, sinulla ei voi olla televisiota, eikä puhelinta. Sinun "Aasiasi" on tässä ja nyt, mutta ei se hätä ketään liikuta, vaikka kuolisit nälkään. Sosiaalitoimella on omat normit.
Kuinka täältä "kuopasta" noustaan ehjänä ylös, kukaan ei ole sitä kyennyt vielä minulle kertomaan.
tosi paha olo, kun luin nuo - sinun ja ketjun aloittaneen kirjoitukset. Työttömäksi jääminen on, ainakin meidän iässämme kamala asia.
Eihän se tietysti mukavaa ole missään iässä, ei tietenkään, mutta nuoret voivat ja etenkin jos haluavat, viellä muuttaa paikkakuntaa työnkin perässä.
Tässä iässä ei enää millään viitsisi lähtee piäkaupungin hulinoihen - en minä ainakkaan ihan navilla lähe, vaikka sitä työherkkuuhan siellä ois ihan valita pannen.
Itse kävin työttömänä kaiken mualiman kursseja ja tuntui lopulta, ettei siinä ole enää mitään tolkkuakaan - merkonomiksikkii opiskelin joutessan, mutta kun niittäi on täällä jo nuorempia työttömänä pilivin pimmein, mitä ne vanahasta akasta palakkois - ei mittää.
Sitten olin aina puolen vuoden pätkiä työllistettynä - kunnassa, milloin missäi osastolla ja sitten muuttui työllisyyslaki, niin että piti ollakkii sitä työtä se kymmenen kuukautta, että olisi saanut sen ansiosidonnaisen, silloin oli pakko miunnii lähttee käymmään piäkaupungissa, jotta sain sen työssäoloehon täytteen.
Työtä ois ollut siinnäi puljussa - eivät olisi pois laskeneetkaan, mutta kun mies ei lähtenyt matkaan, oli justiinsa joutunut jäämään sairautensa takia sairaseläkkeelle, tulin sitten kotikonnuille takasi - työttömäksi.
Minä kun en kertakaikkiaan JAKSA, olla vain ja odottaa ihmettä, niin minä soitin täkäläiseen keh.vamma laitokseen ja kysyin hoidettavia meille kotiin ja tätä perhehoitotyötä on piisanna, joskus ihan liian kanssa - työkavareita ja juttuseuraa kaipaisin nykyisessä työssäni, mutta eihän kaikkea hyvää vaan voi saada - näköjään.
Paperin makuista tämä ei ainakaan ole:))!
En tiä miten teitä auttais - mutta luovaa mielikuvitusta kannattaisi kyllä käyttää ja sen minä tiijjän ihan tarkkaan, omasta kohastan - kottoo meitä harvon tullaan hakemmaan, ite se vaan pitäis jaksaa - vaikka joku mukava harrastus keksiä.
Voi - minä toivon täydestä syvämmestäni, että teille koittaisi paremmat ajat, koittakkee jakssaa päivä kerrallaa - ja yksin ei kannata jiähä.
Hei...Mullakin on vielä aamutakki päällä ja mietin mitähän söisi...ehkä taas kaurapuuroa tai nuudeleita.
Sen verran sain voimia kirjoituksestasi, että soitin psykiatrian sairaanhoitajalle, ja sain jo torstaiksi ajan. Pakko päästä purkautuu jollekin. tuloja ei ole, vaan odotan sairauseläkepäätöstä. Mutta ei se hoitajakaan mulle ruokaa anna...toimeentulotukipäätöstä olen odottanut jo kaksi viikkoa. ehkä menen taas tonne sänkyyn ja laitan silmät kiinni ja pakenen tätä kurjuutta.....
on vielä mahdollisuus, työ, taikka netistä löytyy rikas rinssi joka rakastuu ja tarjoaa puolta valtakuntaa.
taittaa olla niitä valtakuntasa puolittanneita enempi liikkeellä :))
kun ei hölmö aikanaan tehnyt ehtoa. Mutta, täytyy sen exänkin elää.
puolikaskin.. jos kokonainen on tarpeeksi iso :)
Mun ystävätär laskeskeli eron jälkeen, että hänen avioliitto tuli maksamaan 25.000 mummon markkaa per kuukausi, mutta sai hän siitä ihanan pojan. Oli ehdot unohtunu huumassa.
Sitä sanotaan Masennukseksi.Siitä on vaa yritettävä päästä eroon.,Mites se talous on päässyt noin poskelleen?? Eikös sossusta saa kun menee pyytää
ja Rälläkkä auttaa jos oot suunnilla.Mutta jos himassa tasaperseenä elelee ei kukaan osaa tulla jeesaamaan.Eli ylös ulos ja silleen siitä se lähtee.
kuin sen perusturvan, vain vuokra, sähkö ja lääkemenot huomioidaan, mutta mitään muuta ei otetakkaan sitten huomioon.
Kun sitä yllättäen jää työttömäksi niin esimerkiksi
voi olla jotain lainoja tai muita laskuja mitkä pitäisi hoitaa, mutta siellä laitoksessa ei oteta sellaisia ollenkaan huomioon. Sanotaan vain jätä maksamatta, minulla ollut karvaat kokemukset siitä laitoksesta.
Empä siellä kyllä käykkään vaikka olen nyt viimeisen yhdentoistavuoden aikana ollut työttömänä kahdeksan vuotta, syön vaikka kaurapuuroa monta päivää kuukaudessa ennenkuin alistun sinne menemään, eikä siitä hyötyä olisikaan jos pari kertaa vuodessa sattuisi saamaan muutaman hassun kympin.
Olen nyt 55 vuotias ja ollut kohta vuoden sairaslomalla, koko ajan kela pyytää lisää erikoislääkäreiden lausuntoja, lääkkeitä pitäisi syödä, fysikaalisessa juosta mutta mistä niihin muualta rahat kuin siitä ruokarahasta.
Nyt lähti kuntoutustukihakemus kelaan, mutta vielä epävarmaa tuleeko myönteinen päätös vai ei.
Olempahan laihtunut ainakin neljä kiloa vuoden aikana, vaikka ei minulla ollut ylikiloja aikaisemminkaan mutta hoikistumpahan tässä vain lisää.
Mihinkään harrastuksiin tai muuhun sosiaaliseen toimintaan ei ole rahaa, joten yksin sitä vain tulee päivät pitkät oltua.
Mitä nyt juoksee kelan, työvoimatoimiston, terveyskeskuksen, apteekin ja psykiatrisen poliklinikan väliä.
Tuolla viimeksi mainitulla pitänyt alkaan käymään pelkästään tämän järkyttävän pyrokratian takia ja sen vuoksi kun mistään ei apua löydy eikä elämässä ole mitään mielekästä.
Töitä ei ole löytynyt ja tiedän ettei löydykkään, ikäni, sairauteni olematon koulupohjani takaavat sen asian.
Joten voimia vain teille muille kuin myös minulle itselleni.
on joskus ollut tuollaista.
Viime syksynä oli tehtävä täyskäännös elämässä.
Syytin kaikkea mahdollista - yhteiskuntaa,
ihmissuhteita, olosuhteita mutta tärkeimmän olin
unohtaa - itseni.
Tulin tänne palstalle etsimään "elämää" ja
löysin täältä ystäviä ja samalla itseni.
Et ainakaan saa syyllistää itseäsi, koska olet
syytön siihen että työtä ei aina ole tarjolla.
Kun tarpeeksi jaksaa uskoa,kaikki vielä muuttuu
hyväksi.
Kuten edeltäjä kertoi. Avun hakeminen ja varsinkin sen saaminen on nyky yhteiskunnassa mahdotonta. Joka luukulla sanotaan, että "pisteet" ei riitä, tai rahat on loppu.
Miten nälkäinen, rahaton ja puhelimeton työtön voi saada töitä, kun hänellä ei ole välineitä sen työn hankkimiseen.
Turha sanoa, että hae sossusta. Siellä se "narsisti" -virkailja laittaa kyykkyyn, sen jo niin monasti kyykytetyn. Ja selittää sadannen kerran mitkä on heidän normit. Ei auta kuitit menoista eikä puhuminen.
Tämänkö me maksoimme yli 30 -vuotta kestäneellä työurallamme veroina, jäädessämme työttömäksi ja menettäessämme läheisen ja työpaikan saman aikaisesti. Tämäkö meidän on vielä kuultava kaikesta kiitokseksi.
kaikille kirjoittajille.
Piristitte päivääni, huomasin, etten ole ainoa jolla on huono olo.
Minäkin olen opiskellut elämässäni monta eri ammattia mutta kun ei ole töitä millään alalla. Tässä kunnassa (kaupungissa?) saa töitä vain suhteilla ja minulla niitä ei ole. Olen tehnyt pätkiä siellä ja täällä ja aina sen verran, että työssäoloehto ei täyty.
Täällä ei ole tarkoituskaan palkata ihmisiä normaalipalkalla töihin vaan pyöritetään kaikkea työllistämistuella. Olisin valmis muuttamaan muualle mutta ensin täytyisi saada asunto ja sitähän ei saa vieraalta paikkakunnalta jos ei ole töitä. Ja miten menet töihin kun ei ole asuntoa.
Olen kulkenut terapiassa kai jo kuusi vuotta, aina tulee jotain,usein läheisen kuolema, viimeksi äitini, vaikka hän olikin jo leponsa ansainnut.
Ja sosiaalitoimisto on tosi tuttu paikka. Ja normit on tullut tutuksi sentilleen. Joka työssäolojakson jälkeen asumistuki alenee ja joudun maksamaan takaisin jo saatua tukea. Auto pitäisi olla, että pääsisi töihin mutta milläs sen kulut maksaa. Tämä netti nyt sattuu vielä olemaan, tyttären opintolainalla hankkima. Kohtahan se viekin koneen mennessään. Samaten television. Kännykkä minulle vielä jää, mutta täytynee kai luopua siitäkin tai ainakin olla itse soittamatta mihinkään.
"Mutta vielä minä nousen ja laskuni maksan" ja muutan muualle, kunhan lapseni ovat asettuneet opiskelupaikkakunnilleen ja päässet alkuun. Ovat ensimmäistä vuottaan poissa kotoa.
Ilman lapsiani en jaksaisi päivääkään vaan olisin jo luovuttanut.
Jostain kummasta sitä ihmisellä löytyy voimia silloinkin kun luulee olevansa täysin maassa.
Joten päivä paistakoon meille kaikille risukasan alimmallekin oksalle!
Voimia sulle. Oli tosi hyvä aloitus.Koskettaa montaa ihmistä. Olen suunnilleen saman kokenut. Lapseni ovat tosin jo "omilla" toimeentulevia. Maksavat minun nettilaskun ja kännykkälaskun, että jotenkin tulen toimeen..
Odotetaan kevataurinkoa ja yritetään siitä saada energiaa ja elämaniloa.
Kiitos sulle.
Otappas ITSE itseäsi niskasta kiinni,aloita pikkusen kerrallaan ulkoilu siis tunnin kävely
aamuin illoin . Tee siitä elämäntapa voisit
edes itse välittää itsestäsi. Itse piristyin
huomattavasti moisella ohjelmalla,vaikka kovin
usein halusin luistella siitä onneksi itsekuria
löytyi tylsiinkin aikoihin.
Heli, vaikka kuinka masentaisi, vie itsesi talosta ulos. Hae muiden ihmisten seuraa. Onko kirkollasi jotain vakituista jarjestettyna, enta onko kylassasi vanhainkotia jossa voisit vierailla ja jutella heidan kanssaan.
Entas kansanopisto tjms. jarjestamat luokat? Nyt olisi hyva aika aloittaa. Onko kylassasi kirjastoa jonne voit menna istumaan ja lukemaan paivan lehdet, lainaamaan kirjoa, kayttamaan tietokonetta?
On paljon mita voit tehda aivan ilmaiseksi, mutta tyonna itsesi ensin oven ulkopuolelle vaikka se kuinka tuntuisi vastenmieliselta.
Raviurheilu on siitä erikoinen laji, että
Tammat, Oriit ja Ruunat kaikki saavat
osallistua samaan kilpailuun. Usein
käy vielä niin että Tamma voittaa.
Mitä tästä muuta voi sanoa, kuin:
Hyvä Tammat !
looginen jatko ketjun avaajan aiheeseen...
Tulikos tää nyt väärään ketjuun? kyllä se sheriffi siirtää jos on tarve.
otsikon: Harrastukset - alla jotain sinulle, en ou ihan varma. En mie kieli, jos et ruppee muilla kirveillä viskommaan.
Osallistu vaan keskusteluun, omalla persoonallisella tyylilläsi - sanoisinko aiheesta poikkeavallakin, ihan...